Minä täällä, hei!

Lumilautailua

2012-02-13T20:39:00.001+02:00

Viime keväisen Levin reissun innoittamana olen alkanut enemmänkin kokeilemaan lumilautailua.
Syksyllä löysin netistä Lumiparkin sivuston ja ilokseni totesin että se on ihan tuossa kävelymatkan päässä kotoani. Minun tarvitsee vain alittaa kehä 1 ja perillä ollaan.

Lumiparkki on sopiva alkeiden opetteluun. Rinteet eivät ole isoja, mutta juuri vasta-alkajalle sopivan loivia. Lisäksi isona plussana on mattohissi eli liukumatto, joka vie ihmisiä ylös mäen päälle. Laskemista opetellessa ei tarvitse hermoilla sitä ylös menoa ankkuri- tai sompahissillä, vaikka ei minulla niissä mitään ongelmia ole koskaan ollutkaan.

Sitten kun opin kunnolla hallitsemaan laudan, voinkin siirtyä temppupuolelle tai alkaa etsimään isompia rinteitä, kumpi vain siinä vaiheessa kiinnostaa enemmän.

Tässä on pieni nolauspätkä laskustani. Hieman lasku muuttui haparoivaksi, kun tiesi että liikkeitä kuvataan, mutta mitä pienistä. Halusin saada kuvan laskustani, jotta näen millainen tyyli minulla oikein on. Jotain pitäisi tehdä varmaan noille käsille, jotta eivät ihan niin kovasti näyttäisi tuuliviireiltä.

Tuolta Kivikon liikuntapuistosta löytyy myös Ylläs-halli, jossa periaatteessa on mahdollista harrastaa hiihtoa ja luistelua ympärivuotisestikin. Tosin sen toiminta on tällä hetkellä hieman epäselvää, mutta eiköhän sekin siitä vielä selkene.

Projekti metrilaku 24

2012-02-02T16:50:00.000+02:00

Toinen antibioottikuuri jo syöty erittäin ärsyttävään yskään. Labroissa löytyi jäänteitä mykoplasman vasta-aineista, mutta lääkäri ei osannut sanoa onko tauti edelleen aktiivinen vai onko löydökset jonkin vanhan taudin jämiä.
Ensimmäinen antibioottikuuri oli niin mieto että se hillitsi ainoastaan vähän yskimistä. Heti kun kuuri loppui palautui yskäkin voimakkaana takaisin.
Tämä toinen kuuri oli vahvempaa antibioottia ja vaikka kuuri on ohi, niin yskä on rauhoittunut kummasti. Tosin ei se vielä ole hävinnyt. Nyt vain pitää odottaa viikko, josko se häviäisi. Jos ei häviä, niin ei muuta kuin uudestaan lääkärin juttusille.

Myöhästyin juurikin tuon antibioottikuurin vuoksi melkoisesti oikojakäynniltäni. Vatsani ei oikein pidänyt lääkkeestä ja silloin kun olisi pitänyt lähteä kohti sairaalaa, suuntasivat jalkani vastakkaiseen suuntaan kohti helpotusta.

Olin ainakin vartin verran myöhässä ja odotustilassa istuessani kiroilin mielessäni ja pohdin ottaako oikojani enää minua edes vastaan. Ottihan se lopulta sitten vastaan.

Pitkästä aikaa hampaani ovat hellinä, sillä päädyttiin sittenkin vielä vähän viilaamaan hampaiden sijaintia. No, pari päivää jäätelöpurkin ääressä kyllä kestää.
Harmikseni näyttää siltä että leikkaukseni ajankohta lykkääntyy jälleen kerran. Uusi arvio ajankohdasta on maaliskuun loppupuoli.

Muutenkin tuntuu taas elämä potkivan oikein kunnolla päähän, mutta taidan kirjoittaa siitä aivan omassa postauksessaan.

Aamurusko

2012-01-12T16:52:00.000+02:00

Kauankohan menee ennen kuin olen oikein sinut tuon minun Penin kanssani?

Aamutoimiani tehdessä huomasin todella mahtavan värisen taivaan. Sillä samalla räpäyksellä jätin hommani kesken ja juoksin etsimään kameraani. Mikä loistava hetki leikkiä kameralla edes sen pienen hetken mitä aamuruskoa on saatavilla. En ole nimittäin aikoihin nähnyt taivasta niin punaisena. Koko olohuonekin oli punainen sen johdosta.

Aamurusko kameran automaattiasetuksilla

Aamurusko manuaaliasetuksilla minun räpeltäessäni

Automaattiasetuksilla kuvasta tuli mukavan tarkka, mutta taivaan väritys olikin sitten täysin pielessä. Ei se taivas sentään pinkki ollut. Manuaalisäädöillä sain aikaiseksi oikean värin, mutta eipä se kuva sitten niin tarkka olekaan. Mitä ilmeisimmin valotusaika oli liian pitkä.
Pitäisi varmaan keskittyä valotusajan vaikutuksen opetteluun... sekä siihen miten sen saa asetettua nopeasti sopivaksi.

Plussana pitää todeta se että alan vihdoin ja viimein ymmärtämään kameran manuaalitarkennuksen toimintatapaa. Vaikkakin manuaalitarkennuksessa häiritseekin ajoittain paljon näytön näkymän nopea vaihtelu säädön aikana. Täytyy kaivaa opaskirja esiin ja katsoa olisiko siellä säädettävissä jotain viivettä tuohon näyttöön.

Projekti metrilaku 23

2012-01-10T08:28:00.001+02:00

Olipa eilinen oikojallakäynti vänkä. Hampaita jomotti sen aikaa kun raudat oli hetkellisesti poistettu suusta. Ja rahoittuivat heti kun raudat saatiin taas kiinnitettyä paikoilleen. Tällä käynnillä ei rautoihin lisätty kiristystä, joten koko päivänä ei hampaisiin sattunut.
Hampaistani otettiin myös jälleen kerran jäljennökset.

Parin viikon päästä olisi edessä jutustelu kirurgin kanssa. Sitten tiedän mitä minulle tarkalleen tehdään leikkauksessa ja ehkä sitten myös saan kuulla tarkan ajankin leikkaukselleni.

Neulontaa & Shamppanjaa

2012-01-03T16:30:00.003+02:00

Tipahtipa sähköpostiini Tiketin uutiskirje ja siellä silmäni pongasivat melkoisen mielenkiintoisen tapahtumaidean.

Neulontaa & Samppanjaa-kurssi tarjoaa neulonnan alkeet shamppanjan huuruiselle kansalle. Jos en osaisi jo neuloa, niin tuo voisi olla mielenkiintoinenkin tapahtuma... jos joisin alkoholia. Tosin melko suolainen on kurssin hinta. Kaksi tuntia päivässä kahden päivän ajan, sisältäen tarvikkeet ja shamppanjan maksaa 180 euroa. Aika monta annosta shamppanjaa saisi kurkustaan vetää, jotta hinta kuulostaisi järkevältä ja sen jälkeen voikin miettiä, millaista jälkeä tulee neulonnassa.

Jaffa Super Sitrus

2011-12-22T12:24:00.001+02:00

Pongasin viikonloppuna ensimmäisen Stevialla makeutetun limsan. Täysin puhtaasti Stevialla makeutettuhan tämä ei ole, mutta ehkä se on oikeastaan ihan plussaa. Helpottaa uskaltamaan kokeilla miltä uusi makeutusaine maistuu.

Hartwall Jaffa Super Sitrus

Juoma on Hartwallin Jaffa Super Sitrus. Alkumaku vaikutti erilaisemmalta kuin miltä normaalit täyssokeriset Jaffat. En osaa kuitenkaan sanoa onko maku parempi kuin huonompi kuin normaaleissa, se on vain hieman erilaisempi.
Eniten olen ollut huolissani makeutusaineissa siitä miltä ne maistuvat huoneenlämpöisinä, laimenneina. Joten sen sijaan että olisin nauttinut koko pullon kylmänä, maltoin mieleni ja annoin juoman lämmetä rauhassa yön yli. Yllätys oli positiivinen. Toisin kuin normaaleilla makeutusainelimsoilla, ei Stevian maku korostunut juoman lämmetessä. Ehkä juoma oli lämmetessään jopa miellyttävämmän makuinen kuin jääkylmänä.

Ehdottomasti ostan toistekin ja mielenkiinnolla jään odottamaan miltä maistuu täysin Stevialla makeutettu juoma.

Projekti metrilaku 22

2011-12-12T14:00:00.001+02:00

Olen ollut tässä reilun viikon ajan ärtynyt aikatauluista. Ei tullut leikkausta tänä vuonna eikä myöskään tammikuussa. Uusi arvio menee helmikuun lopulle.

Oikojani haluaa että hampaani ovat mahdollisimman tiptop ennen leikkausta ja onhan se varmasti mukavampaa oikoa hampaita terveellä leualla kuin paranemassa olevalla leualla. Mutta kyllä se vähän suututti kun kuulin muutoksista. Olin jo henkisesti alkanut valmistautumaan leikkaukseen, mutta nyt joudun "kärsimään" tätä odotuksen tuskaa ainakin kuukauden verran pitempään.

Minua on alkanut jo pelottamaan ja jännittämään leikkaus. Asiaa ei yhtään helpota se kun tutut pyytävät kertomaan uudestaan ja uudestaan leikkauksesta ja sitten kauhistelevat koko operaatiota. Yritä siinä sitten pysyä viilipyttynä, kun ympärillä maalaillaan vaikka mitä kauhuskenaarioita.

Mutta tosiaan, oikojani päätti leventää ylähammasrivistöä vielä entisestään kuukauden verran. Tällä kertaa hampaisiini ei juurikaan sattunut ja pystyin melko hyvin syömäänkin sairaalakäynnin jälkeen. Sain kouraani myös ison läjän uusia aikoja niin oikojalleni kuin kirurgillekin eli kyllä se leikkaus tulee... hitaan varmasti.

What's going on...

2011-12-05T10:57:00.001+02:00

Kyyneleet tulivat silmiin tätä katsoessani. Pojan tarina on aivan liian lähellä omaa tarinaani.

&amp;amp;amp;lt;p&amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;amp;lt;br&amp;amp;amp;amp;amp;amp;gt;V&amp;amp;amp;lt;/p&amp;amp;amp;gt;

Voimia kaikille koulukiusauksen uhreille.

Stevia

2011-11-22T10:42:00.001+02:00

Luin tänään lupaavan uutisen Iltalehden verkkosivuilta. "Kasvista saatava makeutusaine markkinoille Suomessakin" eli artikkelin pätkä puhuu Steviasta.
En ole itse vielä ainetta kokeillut, mutta netissä ainetta käyttäneet ovat sitä hehkuttaneet kunnolla.
Itseäni on hidastaneet oikeastaan kaikki ennakkoluulot makeutusaineita kohtaan, sillä mikään niistä ei maistu sokerille vaan kaikki ovat maistuneet enempi vähempi metallille.

Mielenkiinnolla jään odottamaan miltä oikeasti maistuu Stevia. Pääsisinkö lopullisesti eroon sokerijuomista?

Pakkanen... sitä iPodini ei tykkää

2011-11-21T12:42:00.001+02:00

Ilmojen viilennettyä ja lämpötilan pudottua nollan seutuville ja sen alapuolelle alkaa tulla ikävä vanhaa iPod Shuffleani. Se ei juurikaan valittanut lämpötilanmuutoksista. Ehkä kulutti enemmän patteriaan, mutta muutoin toiminta oli loistava.

iPod Shuffle 2nd generation

Keväällä hankkimani iPod Nano on alkanut huutamaan armoa, joka kerta uloslähtiessäni. Tai vähintäänkin se toivoo että haluaisin kuunnella musiikkia vielä puoli tuntia sisälletulon jälkeen. Kosketusnäyttö ei suostu kylmällä tottelemaan käskyjäni. Onko vika itse kosketusnäytössä vai ovatko jäätyneet sormeni vain niin kylmät ettei näyttö suostu käskyjä ottamaan vastaan... tiedä häntä. Pitäisi varmaan kokeilla asiaa jonkun kanssa. Voisin tosin kokeilla myös sitä että pidän soittimen povellani takin sisällä, enkä rinnuksilla takin päällä tahi taskussa helposti saatavana. Jäätyköön koko tyttö, jos haluaa vaihtaa kappaletta tai lopettaa toiston.

iPod Nano 6th generation

Käyttämäni kosketusnäyttöpuhelimien kanssa lämpötila ei ole tuottanut vielä ongelmia yhtään. Sekä Samsungin Corby Pro että Nokian X3 ottavat käskyt vastaan nätisti. Tosin niissä onkin eri tavalla toimiva kosketusnäyttö.

Pitäisiköhän sittenkin hankkia iPod Shufflesta talvikausiksi uusin versio? Se on ulkonäöllisesti melkein samanlainen kuin tuo aiempi versioni. Tosin siitä ei näe soitettavaa kappaletta ja kappaleen kestoa, toisin kuin nanosta.

Projekti metrilaku 21

2011-11-19T14:19:00.001+02:00

Epäilykseni osoittautuivat oikeaksi ja sain kuin sainkin myös alas leikkauskaaren. Vajaan viikon verran oli hampaat hellinä, mutta sen jälkeen ei minkäänlaista kipua ole ollut. Ja poskien ihokin on pysynyt ehjänä. Vahaa ei ole tarvinnut laittaa tippaakaan.
Voi tätä autuutta.

Kävin tässä myös hammashygienistillä puhdistuttamassa hampaat. Eihän siellä juuri mitään poistettavaa ollut. Kaikki vahingot mitä suusta löytyi olivat ajalta ennen oikomista ja erityisesti ennen karppausta. Karppauksen aikana hammaskiven muodostuminen väheni murto-osaan aiemmasta määrästä ja mömmöäkään ei hampaiden pintaan ole pahemmin muodostunut.

Otettiin minusta myös valokuvat; sekä hammaskalustosta kuin kasvoistakin. Täytyy muistaa jossain välissä kysyä josko niistä kuvista saisi kopiot itselleen. Olisi mukava näyttää kaikille tutuille millaisen operaation olen käynyt läpi. Monikaan ei nimittäin enää juuri muista millainen hammaskalustoni oli ennen rautoja.

Parin viikon päästä on taas oikojalla käynti. Ehkä minä sitten saan tietää lopullisen leikkausajan. Edelleenkin toivon sen olevan joulu-tammikuussa. Pääsisin sitten ehkä jo ensi kesällä sukeltamaan ja elämään huolettomasti.

Karppajan-eväs ja kameramutinaa

2011-11-05T07:28:00.000+02:00

Eilen ja tänään on sen verran kiirettä että olen suosiolla päättänyt jättää ruokailun vähemmälle. Toki tilanteeseen vaikuttaa osin myös hampaiden särky.

Sorruin siis einesosastolle ja tuijottelin mitä kivan pehmyttä ja kylmänä syötävää olisi kaltaiselleni rantulle ihmiselle tarjolla. Melkein kiljahdin innosta kun huomasin karppaaja-viitteen yhden leipäpaketin kyljessä. Lähempi tutkiskelu ravintoarvojen osalta toi hymyn kasvoille. Hiilihydraatteja 4,8 g/100 g ja rasvaa jopa 20,7 g/100 g.
Ricoplazan Karppajan-eväs ei sovi viljaa ja hiivaa vältteleville, mutta muuten sisältö miellytti minun makuaistejani. Leivän välistä löytyi pari hassua salaatinlehteä (tuomaan väriä), levyllinen suolakurkkuja, runsaasti majoneesia, gouda-juustoa ja kaksi isoa siivua naudanpaistia. Mielestäni leipäviipaleet olisivat saaneet olla ohuempia ja sitä sisältöä vielä enemmän, mutta veikkaan hinnan pompahtavan siinä vaiheessa sen verran korkeaksi ettei ihan joka ihminen sitä ostaisi. Nyttenkin hinta oli ainakin euron verran kalliimpi kuin vastaavien normaalien leipien.

Kiireisen karppaajan aamupala, joka pilataan Batterylla.

Nyt sitten kameraan. Jo aiemmista kuvista olette päässeet näkemään miten minun Olympus Pen E-PL1 pelittää. Kaikki aiemmat kuvat on otettu automaatti-asennolla ja käytetty ainoastaan sen suomia mahdollisuuksia. Toivon että minulla on jokin säätö vielä hukassa tuolla automaattisella asennolla, sillä se ottaa erityisesti sisätiloissa aivan liian punaisia kuvia.
Alla on automaatti-asennolla otettu kuva.

iAUTO-asento

Melkoisen synkkä kuva. Ja mitkään löytämäni säädöt eivät vaikuta tuohon lämpöön.
Muissa asennoissa on mahdollista hyvinkin helposti määrittää minkälaisessa valaistuksessa kuvia ollaan ottamassa, jolloin saadan oikeanlaiset sävytkin. Mallina tämän postauksen ensimmäinen kuva. Tosin kameran näyttö tuntuu vähän vääristelevän lopullisia sävyjä. Kuvan ottoa valmistellessa ja kuvaa ottaessa näytöllä näkyy oikeissa sävyissä oleva kuva, mutta valmis kuva näyttää kameralla astetta liian punaiselta. Tietokoneruudulla kuva näyttää kuitenkin olevan ihan oikean värinen.

Tarina avioliitosta

2011-11-02T15:07:00.000+02:00

Törmäsin tähän tarinaan FB:ssä ja päätin kääntää sen suomeksi sekä jakaa se kanssanne.

Sinä iltana vaimoni tarjoillessa illallista, tartuin häntä kädestä ja sanoin "Minulla olisi sinulle jotain kerrottavaa." Hän istuutui alas ja alkoi syödä ruokaansa hiljalleen. Huomasin loukkaantumisen hänen katseessaan. Yht'äkkiä en kyennytkään avaamaan suutani. Mutta minun olisi kerrottava hänelle asiani.
"Haluan avioeron." lausuin rauhallisesti. Hän ei näyttänyt ärsyyntyneen sanoista, sen sijaan hän kysyi hiljaa "Miksi?".
Välttelin hänen kysymystään ja hän suuttui siitä. Hän heitti ruokailuvälineet pois ja huusi minulle "Sinä et ole mikään mies!". Sinä yönä me emme enää jutelleet toisillemme. Hän itki. Tiesin hänen haluavan saavan selvyyden siihen mitä oli tapahtunut avioliitollemme. Tuskin olisin pystynyt antamaan hänelle tyydyttävää vastausta; hän oli menettänyt minun sydämeni toiselle naiselle. En rakastanut häntä enää. Ainoastaan säälin häntä!

Syvissä syyllisyyden tuskissani luonnostelin avioeropaperin, missä hän saisi omakseen talomme, automme ja 30% osuuden yrityksestäni. Hän tuijotti paperia ja repi sen palasiksi. Nainesta, joka oli viettänyt kymmenen vuotta elämästään kanssani, oli tullut vieras. Olin pahoillani menetetystä ajasta, varannoista ja elämän energiasta, mutta en voinut ottaa sanojani takaisin. Rakastin toista naista liikaa. Lopulta hän itki voimakkaasti edessäni, mitä olin odottanutkin. Minulle hänen itkunsa oli oikeastaan helpotus. Viikkoja vaivanneesta pakkomielteisestä avioeron ajatuksesta tuli nyt selkeämpi ja varmempi.

Seuraavana päivänä tulin kotiin töistä myöhään ja vaimoni oli kirjoittamassa jotain paperille. Minulle ei ollut tarjolla iltapalaa, joten menin suoraan vuoteeseen. Nukahdin todella nopeasti vietettyäni mahtavan päivän toisen naisen kanssa. Kun havahduin hereille, vaimoni kirjoitti edelleen jotain paperille. En välittänyt siitä vaan jatkoin uniani.
Aamulla hän näytti minulle avioeroehtonsa. Hän ei halunnut minulta mitään, mutta vaati kuukauden varoaikaa ennen avioeropapereiden allekirjoitusta. Tuon kuukauden aikana meidän tulisi elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Syy tähän oli yksinkertainen: pojallamme oli meneillään koeviikot ja vaimoni ei halunnut pojan häiriintyvän avioerosta. Hyväksyin tämän ehdoitta. Mutta hänellä oli vielä lisää ehtoja. Hän muistutti minua siitä miten kannoin hänet kynnyksen yli hääpäivänämme. Hän vaati että tuon kuukauden ajan joka ikinen aamu kannan hänet makuuhuoneestamme etuovelle. Luulin hänen tulleen hulluksi. Tehdäkseni viimeisistä yhteisistä päivistä edes siedettävän hyväksyin hänen oudon vaatimuksensa.
Kerroin naisystävälleni vaimoni ehdot. Hän nauroi ja piti toiveita hulluina. "Mitä tahansa vaimosi yrittääkään, hän tulee kohtaamaan avioeron." sanoi hän ivallisesti.

Vaimollani ja minulla ei ollut minkäänlaista fyysistä kosketusta toisiimme aikoihin, joten kun ensimmäisenä päivänä kannoin hänet ulos olimme molemmat arkoja ja kömpelöitä. Poikamme naureskeli takanamme "Isä kantaa äitiä käsivarsillaan." Hänen sanansa satuttivat minua. Makuuhuoneesta olohuoneessa ja sieltä ovelle, kävelin yli kymmenen metriä vaimoni käsivarsillani. Hän sulki silmänsä ja kuiskasi "Älä kerro pojallemme avioerosta." Nyökkäsin masentuneena. Laskin hänet oven ulkopuolelle. Hän meni odottamaan bussiaan päästäkseen töihin. Minä ajoin yksin toimistolleni.

Seuraavana päivänä kantaminen tapahtui huomattavasti helpommin. Hän nojautui rintaani vasten. Tunsin hajuvetensä hänen puserostaan. Tajusin etten ole katsonut häntä tarkemmin aikoihin. Hän ei ollut enää nuori. Hänen kasvoillaan oli pieniä ryppyjä ja hänen hiuksensa olivat alkaneet harmaantua! Avioliittomme oli verottanut häntä. Hetken mietin mitä olinkaan tehnyt hänelle.

Neljäntenä päivänä nostaessani häntä tunsin läheisyyden palaavan. Tämä nainen antoi kymmenen vuotta elämästään minulle. Viidentenä ja kuudentena päivänä ymmärsin meidän välisen läheisyyden kasvavan enemmän. En kertonut naisystävälleni tästä. Päivä päivältä vaimoni kantaminen oli helpompaa. Joka päiväinen treeni teki minusta vahvemman.

Eräänä aamuna hän pohti mitä pukisi päällensä. Hän kokeili useampaa mekkoa, mutta ei löytänyt sopivaa. "Kaikki mekkoni ovat liian suuria" hän huokaisi. Yht'äkkiä ymmärsin miksi jaksoin kantaa häntä helpommin, hän oli laihtunut rajusti. Hän oli haudannut sydämensä sisuksiin niin paljon tuskaa ja kärsimystä. Alitajuisesti kurotin ja kosketin hänen päätään. Poikamme tuli huoneeseen sillä hetkellä ja sanoi "Isä, on aika kantaa äiti ulos.". Hänelle äidin kantamisesta oli tullut olennainen osa päivän rutiineja. Vaimoni viittoi poikaa tulemaan lähemmäs ja halasi häntä lujaa. Käänsin katseeni pois, sillä pelkäsin muuttavani mieleni näinä viimeisinä päivinä. Nostin hänet käsivarsilleni ja kannoin makuuhuoneesti ensin olohuoneeseen ja sieltä aulaan. Hänen kätensä olivat kiertyneet hellästi kaulani ympäri. Minä pidin hänen vartalostaan tiukasti kiinni, kuten hääpäivänämme. Mutta hänen keveytensä suretti minua.

Viimeisenä päivänä kantaessani häntä jokainen askeleeni oli raskas. Poikamme oli jo mennyt kouluun. Pidin vaimoani tiukasti kiinni ja sanoin "En tiennyt että elämästämme puuttui ainoastaan hellyyttä."
Ajoin toimistolleni. Hyppäsin kyydistä lukitsematta edes ovia. Pelkäsin jokaisen viiveen muuttavan mieltäni toiseen suuntaan. Nousin rappuset. Naisystäväni avasi oven ja sanoin suoraan hänelle "Anteeksi, en haluakaan avioeroa enää." Hän katsoi minuun hämmästyneenä ja kosketti otsaani. "Onko sinulla kuumetta?" hän kysyi. Siirsin hänen kätensä päältäni. "Anteeksi, en voi erota. Avioliittoni oli tylsä ja mennyttä koska hän ja minä emme arvostaneet pieniä yksityiskohtia elämässämme, ei se ettemmekö rakastaneet toisiamme enää. Nyt ymmärrän, että siitä lähtien kun kannoin hänet kotiimme hääpäivänämme minun on tarkoitus pitää hänestä huolta siihen asti kunnes kuolema meidät erottaa." Naisystäväni tajusi viimein tilanteen. Hän läimäytti minua lujaa, löi oven kiinni ja purskahti itkuun. Laskeuduin portaat alas ja ajoin tieheni.

Ostin matkan varrella kukkakaupasta kukkakimpun vaimolleni. Myyjä kysyi "Mitä kirjoitetaan korttiin?". Hymyilin ja vastasin "Kannan sinut ulos joka aamu kunnes kuolema meidät erottaa."
Sinä iltana saavuin kotiin kukkakimppu kädessäni ja hymy kasvoillani. Juoksin portaat ylös... vain löytääkseni vaimoni vuoteesta... kuolleena. Vaimoni oli taistellut syöpää vastaan kuukausia ja minä olin ollut liian hurmoksissa naisystävästäni edes huomatakseni sitä. Hän tiesi kuolevansa pian ja halusin säästää minut poikamme negatiiviselta reaktiolta avioeroamme kohtaan. Ainakin poikani silmissä tulen olemaan aina rakastava aviomies.

Ne pienet yksityiskohdat elämissämme ovat niitä, jotka oikeasti vaikuttavat suhteissamme. Ei se ole asunto, auto, omaisuus tai pankissa lojuvat rahat. Nämä luovat pohjan mahdolliselle onnellisuudelle, mutta eivät itsessään pysty antamaan onnea.

Löytäkää aikaa ollaksenne puolisollenne ystävä ja tehkää niitä pieniä tekoja läheisyyden luomiseksi. Olkaa onnellisia avioliitoissanne!

Lushin talvituoteilta

2011-11-01T16:13:00.000+02:00

Talvi on tuloillaan, mutta ei kuitenkaan. Tässä lunta odotellessa pääsin tutustumaan etukäteen Lushin tämän talven ja joulun tuotteisiin. Tuntui että joulu olisi tullut jo lokakuussa... no, pikkujoulu nyt ainakin.

Tuoksuja löytyy makeasta mausteiseen ja värejä karamelleista maksalaatikkoon. Kyllä, kyllä, sanoin maksalaatikko. Siltä Bûche de Noël ensi silmäyksellä näytti suomalaiseen silmään, kiitos tuotteen pinnalla olevan merilevän. Tuotteen nimi tarkoistaa oikeasti ranskalaista jouluherkkua nimeltä jouluhalko. Alapuolella olevassa kuvassa jouluhalko on oikeassa alakulmassa. Bûche de Noël on kasvojen puhdistusaine, jonka pääosassa on manteli sekä muut jälkiruokaan sopivat herkut. Olen jo ehtinyt sitä pari kertaa käyttää ja mukavan pehmeiksi kasvot jäävät pesun jälkeen. Mielenkiinnolla odotan talvipakkasia, jotta näen miten ihoni sitten käyttäytyy.

Viime vuodelta tutut Snow Fairy ja Glögg ovat taas palanneet. Snow Fairy on tänä vuonna laajentunut myös huulivoiteeksi. Kirkkaan pinkin lisäksi huulivoiteisiin on tullut hailakan pinkin värinen Celebrate ja lämpimän oranssiin vivahtava Chilli Tingle.

Sokerikuorintojen sarallekin tuli taas uutta kivaa. Aloinkin jo kaipaamaan hieman lisää vaihtelua tuoksuihin, vaikka eivät nuo nykyisetkään missään nimessä huonoja ole. Tämän talven uutuus on Australian Igloo. Pidän paljon tuoksusta, mutta hieman epäilyttää miten kuorinnan sisuksissa oleva öljy käyttäytyy. Käytän sokerikuorintaa säännöllisesti tankotanssi-harrastukseni vuoksi. Kuorinnalla saan poistettua kitkaa vähentävät ainekset iholtani.

'Huulillekin tuli uusi sokerikuorintatuoksu lisää. Hassunoloinen tuote tuo Pow Wow. Sokerihuulikuorinnalla lähtee muuten Max Factorin Lipfinity todella hyvin pois, eikä sitä tarvitse juurikaan edes hangata.

Hyytelösaippuat ovat jotain, mikä ei vain mahdu minun kaaliini. Niitä on kiva katsella ja vielä hauskempaa niitä on heilutella sekä koskea, mutta käyttämään niitä en ole oppinut. Eikä kyllä yksikään ystävistäni tunnu ymmärtävän miten niitä käytetään. Ensiksi sitä yrittää ottaa käteen kuin tavallista saippuaa, mutta hyytelö on huomattavasti liukkaampaa kuin tavallinen saippua. Joten lopulta sitä vain "repii" hyytelöstä palasen ja silppuaa sen vielä pienemmiksi palasiksi, minkä jälkeen epätoivoisesti käyttää näitä pieniä paloja peseytymiseen. Niille, jotka osaavat hyytelösaippuaa käyttää oikein on näin joulun alla tullut tarjolle tuoksuna Jilted Elf.
Perinteisiä saippuoita minäkin sentään osaan käyttää. Ja viime vuodelta on palannut vanhoja tuttuja sekä uusia ystäviä, joista varmaan moni tulee ilahduttamaan minuakin kotiin asti. Northern Lights-saippua miellytti minun nenäkarvojani mukavasti ja uskoisin tämän sopivan myös ei-niin-vahvoja-tuoksuja-käyttäville tutuilleni. Angel's Delight... On muuten hupaisaa, kun raavas mies käy suihkussa ja palatessaan sieltä on yltäpäältä klitterissä. Candy Cane on minun uusi suosikkini ja sitä minun pitää ostaa mitä pikimmin varastoihini. Snowcaken kultaisuus houkuttaa myöskin sen haalimiseen.

Kylpyvaahdoista ei kovin moni suomalainen pääse nauttimaan, vaikka moni niistä haaveileekin. Itseltänikin löytyy pari kylpyvaahtopalaa. Tosin ei minulta löydy ammetta tahi edes vatia missä jalkojani liottaisin. Tosin Magic Wandin myötä voisin sellaisen kyllä ostaakin. Gingerbread House on myös taas palannut valikoimiin.

Sain kokeiltavakseni Bûche de Noëlin, Glögg-suihkugeelin, Northern Lights-saippuan, Australian Igloo-sokerikuorinnan ja Snow Fairy-huulivoiteen. Nämähän eivät minulle tietenkään riittäneet, joten ostin vielä lisäksi Snow Fairy-suihkugeelin (säästöpakkauksen tottakai), Prince-ajovoiteen ja The Big Tease-muotoilugeelin.

Ostokseni ja lahjat

Ehkä minä pärjään näillä jouluun asti. Tosin tuota Snow Fairya kyllä voisi ostaa vielä matkapakkauksen. Ja hiuksetkin kaipaisivat kohta lisää shampoota...

Halloween

2011-10-31T08:00:00.000+02:00

En vietä Halloweenia, mutta tämän videon myötä toivotan kuitenkin hyvää Halloweenia kaikille niille jotka sitä viettävät.

Elämän ihme

2011-10-26T08:56:00.001+03:00

Tänään oli tarkoitus laittaa postaus Lushista, mutta eilen tapahtui sen verran mielenkiintoista että se taitaa siirtyä seuraavaan päivään.

En voi muuta kuin ihailla kaikkia teitä naisia, jotka käytte läpi synnytyksen. Minä pääsin seuraamaan synnytystä vierestä. Olin nuoren pariskunnan tukena heidän valmistautuessaan koitokseen. Prosessi meni niin nätisti läpi etteivät he olisi tarvinneet minua lainkaan, mutta eihän sitä etukäteen tiedä. No, saipahan ainakin tuleva isä nukuttua edellisen yön rauhassa minun pitäessäni seuraa äidille. Ja tulevan äidin torkkuessa minä taas pidin seuraa isälle. Ja varsinaisen synnytyksen aikana tarkkailin tulevan isän kasvoja, jotta voisin tarvittaessa napata hänet turvaan. Isä hoiti hommansa loistavasti kotiin, ei pienintäkään heikotuksen merkkiä näkynyt. Tosin sain seurata myös vauvan syntymistäkin huomattavasti paremmin kuin isä, sillä istumapaikaltani oli melkoisen suora näkymä vauvaan.

2 tuntia vanha prinssi

Tulevan äidin käymä läpi prosessi on kyllä raskas. Hänen kasvoiltaan näkyi miten takana oli pitkä kivulias yö ja päivä. Iho meni harmaaksi ja lihakset olivat vääristyneitä. Kuitenkin lapsen synnyttyä hän alkoi oikein hehkua onnellisuutta ja äitiyttä. Ainoat jäljelle jääneet merkit läpikäydystä prosessista olivat väsyneet kasvot, pienentynyt vatsa ja nyytti sylissä.

Ja jos Raamattuun on uskomista, niin kaikkesta tuosta kivusta saamme kiittää Eevaa. Toisaalta, jos kipuja ei olisi, meitä olisi luultavastikin huomattavasti enemmän tässä maailmassa ja koko maapallo olisi jo perikadossa.

Ahdasmielisyyttäkö

2011-10-22T08:00:00.000+03:00

Ajoittain sitä miettii miksi kummassa on jonkun ystävä vaikka mitään yhteistä asiaa ei tunnu olevan. Ehkä minä tunnen velvollisuudekseni saada hänen silmänsä avattua maailmalle ja ymmärtämään että meitä on moneen lähtöön ja saadakseen kunnioitusta on myös kunnioitettava muiden ihmisten tapoja.

Joskus aiemmin tein postauksen, joka käsitteli ainakin osittain "Minä, minä, minä"-syndroomaa, joka tuntuu vaivaavan nykymaailmaa. Tämä tuntuu vaivaavan ystäväänikin ajoittain. Kaikkien pitäisi tehdä hänen ehtojen mukaan ja jos muuta yrittävät, ovat he täysiä idiootteja. Kun taas hänellä itsellään on oikeus rikkoa täysin samat ehdot ongelmitta.

Olen elänyt niin pitkään kansainvälisessä ympäristössä etten enää millaista oli elää ympäristössä, jossa on vain suomalaisia. Olinko minäkin silloin ystäväni kaltainen? Ei, en usko. Sillä minä halusin ja haluan matkustaa ja paljon. Ystäväni taas on tyytyväinen punaiseen mökkiinsä. Minä haluan oppia puhumaan eri kieliä. Ystäväni... no helpompaa olisi, jos muut opettelisivat suomen kielen. Minä haluan oppia eri kulttuureja. Ystäväni mielestä kulttuurit ja niihin liittyvät rajoitukset ovat hällä väliä, jos kasvissyöjä-hindu tulee hänen luokseen kylään niin sehän syö aivan satavarmasti lehmästä tehtyä lihakeittoa (sama koskee myös suomalaista vegaania).

Niin kauan kun juttelemme vain ylimaallisia suomalaisuuteen liittyvistä asioista ei mitään ongelmaa ole. Mutta jos siirtyy vieraisiin kulttuureihin, alkaa mielessäni kiehua hiljaa.
Luulen että ei mene enää kauankaan kun avaan suuni ja mainitsen hänelle melko suoraan hänen asenteestaan. Rauhallinen keskustelu kun ei tunnu oikein menevän kaaliin. En haluaisi myöskään loukata häntä, mutta kauanko jaksan sitä että hän loukkaa minua ja kaikkia eri kulttuureista kotoisin olevia ystäviäni aina puhuessaan?
Ehkä hänen pitäisi viettää aikaansa enemmän ulkomaalaisten seurassa. Siis sellaisten, jotka tietenkin puhuvat suomea.

Toivon todella että hänen silmänsä aukeavat iän myötä näkemään kaikki maailman värit, eikä vain sini-valkoista.

Minä ja Lush

2011-10-21T13:26:00.001+03:00

Törmäsin Lushiin ensimmäisen kerran Budapestissä asuessani siellä. En voi väittää että se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Mutta vähitellen sen tuoksut kiemurtelivat mielihyvää lisääviin hermovälittäjäaineisiin.
Budapestissä oleva liike oli melkoisen dramaattinen kokemus kliiniseen ja melkein hajuttomaan tuoksuun tottuneelle suomalaiselle. Useimpien suomalaisten kotihan tuoksuu joko likaiselta tai sitten ei niin miltään eli täysin neutraalilta. Ensimmäisellä kerralla siellä käydessäni nenäni ilmoitti vain hajujen ylikuormituksesta. Mistään tuoksusta ei saanut mitään selvää. Seuraavalla käyntikerralla nenäni onnistui haistamaan muutaman eri tuoksun ennen kuin tuoksujen määrä sekoitti nenän täysin. Toisaalta sama hommahan on kyllä parfyymejakin testatessa. Erilaisia hajuja voi erottaa vain muutaman kerran ennen kuin hajuaisti menee sekaisin ja väittää kaiken tuoksuvan täysin samalta.
Innostuin Lushin tuotteista niin paljon että ensimmäisellä Suomeen tulokerralla olin haalinut tuomisikseni valehtelematta pari kiloa erilaisia saippuoita. Ja myöhemminkin joka kerta kun kävin Budapestissä, kävin myös Lushista ostamassa uusia tuomisia.

Kun Espoon Isoon Omenaan avattiin Lush-myymälä, tunsin olevani taivaassa. Eräänä kauniina kesäisenä päivänä otin polkupyöräni ja pyöräilin sillä ensin Viikistä Siilitien metroon. Minä ja pyörä matkasimme metrolla Ruoholahteen, mistä sitten pyörällä Isoon Omenaan. Olisihan sitä helpommalla päässyt, jos olisin käyttänyt bussia. Mutta kun se seutulippu maksaa ja minulla on vain Helsingin sisäinen lippu. Hmmm, säästänköhän hieman väärissä paikoissa. Toisaalta sainpahan kunnolla liikuntaan.
Lushin liikkeen tuoksu kutitti mukavasti nenääni jo sisään saapuessani. Ja hetken päästä odotus palkittiin. Rohmusin melkoisesti kaikkia herkkuja (ettei minun tarvitsisi olla heti pyöräilemässä takaisin) ja nautin jokaisesta tuoksusta. Toisin kuin Budapestin liike ei Ison Omenan liikettä oltu suljettu neljän seinän sisään, vaan se on osittain avoin kauppakeskukseen. Se vähentää huomattavasti sitä massiivista tuoksujen sekamelskaa mikä vaivasi pahasti Budapestissä ja Ison Omenan liikkeessä oli todella helppo erottaa jokaisen tuotteen hajun.

Minua harmitti pitkään että Lush löytyi ainoastaan Isosta Omenasta. Odotukseni palkittiin myöhemmin kun uusi toimipiste avattiin ihan Helsingin keskustaan Citykäytävälle. Enää ei tarvinnut hamstrata, tosin kun siihen on oppinut on siitä vaikea oppia pois. Sen huomaa joka kerta liikkeessä käydessä. Vaikka Citykäytävän liike on neljän seinän sisällä, ensimmäisellä käyntikerralla hämmennyin ettei sekään tuoksunut juurikaan Ison Omenan liikettä enempää. Ehkä täällä Suomessa on huolehdittu huomattavasti paremmin ilmastoinnista kuin Budapestissä oli.

Ystävieni iloksi tai kiroukseksi he ovat päässeet osallisiksi myös saippuoihin, hierontapaloihin ja muihin ihon-/hiustenhoitotuotteisiin. Nimittäin kun haluan ostaa jollekin lahjan, enkä yksinkertaisesti löydä sitä täydellistä lahjaa ystävälleni, kipitän Lushiin ja valitsen sieltä mieleisen lahjapaketin. Saippuaahan kuluu aina ja normaaleista kaupoista ostetut saippuat ovat aivan liian tavallisia. Viherpiipertäjä-ystävätkin ovat olleet tyytyväisiä lahjoihin, sillä lahjapakettien "styroksi"-pehmikkeet ovat ekologisesti joko paukkumaissia tai maissipötkylöitä.

Ei varmaan tarvitse pahemmin miettiä, minkä merkkistä saippuaa käytän vain ja ainoastaan.

Napakoruni mun

2011-10-18T13:44:00.002+03:00

Kuukausi sitten kyllästyin siihen että tehtyäni tietyn liikkeen treeneissä onnistuin jotenkin repaisemaan napakorun reikää auki. Lisäksi napakoruni kasvoi vähitellen hieman vinoon ja kohtaan, jossa ulostuloaukko alunperin sijaitsi, tuli aina rupi. Jouduin repimään tuon ruven aina irti ja suoristamaan napakorua takaisin alkuperäiseen kohtaansa.
Poistin korun ja päätin antaa reiän mennä umpeen. Umpeutuminen ei näköjään tapahdukaan ihan kädenkäänteessä. Reiän ulostuloaukko meni kyllä umpeen, mutta ihon alla oleva onkalo ja sisäänmenoaukko pysyivät auki.
Eilenillalla oli sitten tylsä hetki ja kaivoin kätköistäni esiin napakoruni. Koru meni sisään nätisti, mutta se ulostulo oli hieman hankala. Aikani yritettyä pienen pieni reikä löytyi ruven alta, mutta eihän siitä reiästä mitään mahdu tulemaan. Sain aivan idioottimaisen idean ja hain partaveitseni. Pieni hipaisu jo olevan pingotetussa tilassa olevaan reikään suurensi reikää sen verran paljon että koru solahti nätisti ulos.
Parin tunnin kuluttua kirosin touhuani, sillä napakorun ympäristö oli hieman arka ja vatsallaan tai kyljellään nukkumista ei voinut ajatellakaan. No, tätähän se oli silloinkin kun alunperinkin otin napakorun. Joten kyllä tämä tästä vielä paranee.

Katsotaan milloin taas kyllästyn koruun ja poistan sen.
Viimeistään leikkauksessa sen joudun ottamaan pois. Edellisen leikkauksen yhteydessä korun paikalleen saaminen oli huomattavasti hankalempaa, sillä reikä oli silloin vielä hyvin tuore ja leikkaus suoritettiin lähelle napakorun reikää.

Apinoiden planeetan synty

2011-10-17T17:46:00.003+03:00

Oi tätä autuutta! Pitkän tauon jälkeen sain kuin sainkin itseäni niskasta kiinni ja raahattua itseni teatteriin. Hinku on ollut kova, mutta liha on mitä ilmeisemmin ollut heikko. Siinä vaiheessa kun olisi ollut mielialaa teatterille, ei teatterissa ollutkaan enää mitääm mielenkiintoista katsottavaa.
Nyt sunnuntainakin näytti pahasti siltä. Pitkään pohdin onko Apinoiden planeetan synty katsomisen arvoinen. Minua aina pelottaa nämä uudelleenohjaukset. Päätin kuitenkin uskaltaa.

Lopputulos oli ihan kelpo elokuva. Ainakin se on huomattavasti järkevämpi kuin alkuperäinen Pako apinoiden planeetalta, jossa tulevaisuudesta tulee puhuvia apinoita menneisyyteen ja jättävät jälkeensä puhuvan apinavauvan joka johtaa apinat maan valtiaiksi. Uusi versio ainakin selittää miksi apinoista tuli älykkäämpiä ja pystyivät voittamaan ihmiset vaikka ihmisillä oli aseet ja muut vempeleet saatavilla.

Suosittelen katsomaan, jos haluatte Apinoiden planeetasta järkevämmän.

Projekti metrilaku osa 20

2011-10-16T14:45:00.001+03:00

Näköjään minulta on jäänyt pari viimeistä oikojalla käyntiä postaamatta tänne.

Sain kesän aikana myös viimeisiin poskihampaisiin raudat ja ikenet eivät ole aiheesta juurikaan pitäneet. Raskaasti nukuttujen öiden jälkeen, poskihampaiden tyviin sattuu niin maan penteleesti. Ja jos oikein huonosti on vielä mennyt, niin posketkin ovat auki.
Kesähelteet aiheuttivat omat ongelmansa, sillä suu kuivui liikaa ja pienikin hankaus poskeen aiheutti aukeamisen.

Minua on myös ensimmäistä kertaa haukuttu rautojeni vuoksi. Se oli erittäin masentavaa, vaikka tiedän tarkalleen miksi tyyppi sen teki.
Olin yökerhossa tanssimassa ystävieni kanssa. Yksi erittäin känninen henkilö päätti sitten tehdä hieman liikaa tuttavallisuutta minuun erittäin tökeröllä tavalla. Torppasin hänet suoraan. Tyyppi jäi tuijottamaan hölmistyneenä, kunnes huomasi suussani raudat ja siitähän se riemu vasta syntyikin. "Hyi hitto, sullahan on raudat." oli tämän sanailun alku. Hieman meni sen jälkeen illasta ilot pois ja muutenkin ei enää tehnyt mieli mennä aikoihin ulos.

Nyt viimeisellä oikojakäynnillä sain ylös leikkauskaaren ja alas uusittiin "tavallinen" kaari. Leikkauskaari on vankempaa tekoa ja siltä se on tuntunutkin suussa. Ensimmäiset pari päivää itkin kipua ja söin särkylääkkeitä. En pystynyt menemään töihin ja ruoan puremista ei voinut edes ajatellakaan. Viikon verran hampaat olivat purukelvottomat eli jäätelöllä ja keitoilla mentiin. Edelleenkin on päiviä ettei mieleni tee mitään pureskeltavaa. Ja niitä seuraa päiviä jolloin hampaitani kutittaa paljon ja haluaa pureskella mitä tahansa vain suun eteen tuodaan.

Seuraavalla kerralla tulee toivon mukaan leikkauskaari alas. Odotan sitä jo kauhulla.

Lohdutan kuitenkin itseäni sillä että leikkaus ei voi olla enää kaukana, jos kerran suuhuni laitetaan jo leikkauskaareja.

Sukunimien taivutus

2011-10-12T08:00:00.000+03:00

Monet kerrat olen riidelly äidinkielen opettajien kanssa siitä kuinka sukunimeni taivutetaan. Opettajat ovat väittäneet minun olevan väärässä ja minä olen väittänyt opettajien olevan väärässä. Olenhan käyttänyt sukunimeäni koko ikäni, joten enköhän minä tiedä parhaiten kuinka se taipuu.
Nyt ei enää pitäisi tulla tuollaisia ongelmia sillä Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on luonut sivuston, jossa esitellään kuinka sukunimiä taivutetaan.

Ja löytyyhän sieltä myös minunkin sukunimeni Köngäs.
Periaatteessa sekä opettaja että minä olimme molemmat oikeassa. Sukunimeni on mahdollista taivuttaa muotoon Könkään että Köngäksen. (Jälkimmäinen vain kuulostaa minun korvaani nimen raiskaukselta.)

Mutta väittäisin että olin kuitenkin enemmän oikeassa kuin opettajat ja Suomen lehdistö ovat.
Tutkimuskeskuksen Taivutus ja esitystapa-osiossa mainitaan seuraavaa:

"Sukunimien taivutusohjeet perustuvat nimien kansanomaiseen käyttöön. Pääperiaate on, että sukunimiä taivutetaan samoin kuin vastaaviayleissanoja, esimerkiksi Mäki : Mäen, Kirves :Kirveen, Susi : Suden ja Varis : Variksen;Nieminen : Niemisen, Peltola : Peltolan."

"Jos nimeä on yleisesti ja tunnetusti taivutettu murteissa toisin kuinyleiskielessä, silloin murteista muotoa voi käyttää myös yleiskielessäNärhi : Närhen tai Närhin; Kiiski : Kiiskentai Kiiskin; Lampi : Lammen tai Lammin."

"Monista vokaali + s -loppuisista nimistä esitetään kaksi taivutustapaa:pitkävokaalinen ja -ks:llinen. Näissä -ks:llinen on usein myöhäisempi, mutta seon toiminut sittemmin mallina muille samanrakenteisille nimille. Tällaisia ovatesimerkiksi Hirvas : Hirvaan tai Hirvaksen; Köngäs :Könkään tai Köngäksen."

"Luettelossa mainitaan ensisijaisena yleiskielen mukainen taivutusmuoto."

Valokuvia menneisyydestä

2011-10-11T13:32:00.000+03:00

Olen vihdoin ja viimein kyennyt alkamaan käymään läpi elämäni aikana otettuja valokuvia ja poistamaan sieltä kuvia, joita en tunne omikseni.
Kymmenen vuotta ja ~30 000 valokuvaa olisi koneella odottamassa läpikäymistä. Seitsemän vuotta olen jo osittain käynyt läpi ja ainakin 7000 valokuvaa on lentänyt taivaan tuuliin.
Raskas on prosessi, mutta läpi ne on käytävä.
Tällä hetkellä käyn läpi mieheni valokuvia. On ollut mukava nähdä hänen edistymistään valokuvauksen saralla.

Huomasin eilen että jotain tapahtui sinä vuonna kun työskentelin Budapestissä. Hänen valokuviensa sävy muuttui. En tiedä miten, mutta niistä huokuu jotain ei-niin-miellyttävää. Teknisesti kuvat ovat hyviä, mutta jotenkin se mitä on kuvattu tai mistä kuvakulmasta on kuvattu vaikuttaa kuvaan hyvin negatiivisesti.

Sen jälkeen kun hän alkoi viettää enemmän aikaa ystävänsä seurassa alkoivat valokuvatkin olemaan enemmän naista halventavia.

En ole noita aiemmin huomannut, mutta nyt kun nopeaan tahtiin käyn läpi monen vuoden valokuvia se ero on selkeä. Hieman pelottaa käydä läpi myöhempien vuosien kuvia.

Virkatun käsilaukun ohje

2011-10-11T08:00:00.000+03:00

Minulta on pyydetty aiemmin tekemäni käsilaukun ohjetta. Löysin vihdoin ja viimein merkintäni... ainakin osittaiset, joten tässä tulee ohje. Jos ohjeesta löytyy virhettä tai ohje tuntuu muuten aivan käsittämättömältä, niin pistäkää kommenttia kehiin.

Lanka on Patons 100 cotton DK ja sitä meni laukkuun yhteensä 68 grammaa. Virkkuukoukku oli kokoluokkaa 3,5 mm.
Laukku kootaan kahdesta sivukappaleesta, hihnasta ja kahdesta kukasta.

Laukun etukappale

Tee 42 ketjusilmukkaa.
Virkkaa kolmanteen ketjusilmukkaan koukusta käsin kolmoispylväs. (Treble = Kyseinen silmukka on samanlainen kuin pylväs, mutta aloituksessa on yksi langankierto enemmän.)
Virkkaa jokaiseen seuraavaan ketjusilmukkaan kolmoispylväs. Lopputuloksena pitäisi olla 40 pylvästä.
Virkkaa 3 ketjusilmukkaa seuraavan kerroksen alkuun.
Virkkaa jokaiseen kolmoispylvääseen uusi kolmoispylväs.
Virkkaa 14 kerrosta seuraten kohtia 4. ja 5.
Päätä lanka.

Laukun takakappale ja läppä

Kohdat 1.-5. ovat samanlaiset kuin laukun etukappaleessa.
Virkkaa 15 kerrosta seuraten etukappaleen kohtia 4. ja 5.
Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka ja 1 pylväs.
Virkkaa kolmoispylväitä 36 kolmoispylvästä.
Kerroksen loppuun virkkaa 1 pylväs ja 1 puolipylväs.
Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka ja 1 pylväs.
Virkkaa kolmoispylväitä 32 kappaletta.
Kerroksen loppuun virkkaa 1 pylväs ja 1 puolipylväs.
Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka ja 1 pylväs.
Virkkaa kolmoispylväitä 28 kappaletta
Kerroksen loppuun virkkaa 1 pylväs ja 1 puolipylväs.
Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka ja 1 pylväs.
Virkkaa kolmoispylväitä 24 kappaletta
Kerroksen loppuun virkkaa 1 pylväs ja 1 puolipylväs.
Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka ja 1 pylväs.
Virkkaa kolmoispylväitä 20 kappaletta
Kerroksen loppuun virkkaa 1 pylväs ja 1 puolipylväs.
Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka ja 1 pylväs.
Virkkaa kolmoispylväitä 16 kappaletta
Kerroksen loppuun virkkaa 1 pylväs ja 1 puolipylväs.
Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka, 1 puolipylvästä ja 3 pylväs.
Virkkaa kolmoispylväitä 6 kappaletta
Kerroksen loppuun virkkaa 3 pylvästä ja 2 puolipylvästä.
Viimeisen kerroksen alkuun virkkaa 1 ketjusilmukka, 2 puolipylvästä ja 5 pylvästä
Virkkaa ketjusilmukoista napinmentävä lenkki.
Virkkaa 5 pylvästä, 3 puolipylvästä. Päätä lanka.

Hihna

Virkkaa 216 ketjusilmukkaa
Virkkaa 1 pylväs toiseen ketjusilmukkaan koukusta nähden.
Virkkaa jokaiseen seuraavaan ketjusilmukkaan pylväs. Lopputuloksena pitäisi olla 215 pylvästä.
Virkkaa kerroksen alkuun 1 ketjusilmukka ja jokaiseen pylvääseen uusi pylväs kerroksen loppuun asti.
Virkkaa kerroksen alkuun 1 ketjusilmukka ja jokaiseen pylvääseen uusi pylväs. Päätä lanka.

Suuri kukka

Virkkaa 8 ketjusilmukkaa ja yhdistä renkaaksi piilosilmukalla.
Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ja 1 kolmoispylväs.
Toista renkaalla seuraava silmukkasarja 5 kertaa: 6 ketjusilmukkaa, 3 kolmoispylvästä.
Virkkaa 6 ketjusilmukkaa, 1 kolmoispylväs ja piilosilmukka kerroksen alun kolmanteen ketjusilmukkaan.
Virkkaa kerroksen alkuun 1 ketjusilmukka.
Edellisen kerroksen 6 ketjusilmukan renkaaseen virkkaa 1 pylväs, 1 puolikolmoispylväs (Half Treble), 7 kolmoispylvästä, 1 puolikolmoispylväs, 1 pylväs.
Virkkaa 1 ketjusilmukka. Jätä edellisen kerroksen kolmoispylväs väliin ja virkkaa 1 piilosilmukka seuraavaan kolmoispylvääseen.
Toista kohta 6.
Toista kohtia 6. ja 7. kunnes jokainen edellisen kerron ketjusilmukka rengas on käyty läpi,
Viimeisen kohdan 7 piilosilmukka virkataan kiinni edellisen kerroksen alun kolmanteen ketjusilmukkaan. Päätä lanka.

Pieni kukka

Virkkaa 6 ketjusilmukkaa ja yhdistä renkaaksi piilosilmukalla.
Virkkaa 1 ketjusilmukka ja 15 pylvästä renkaaseen. Yhdistä pylväät piilosilmukalla ensimmäiseen pylvääseen.
Virkkaa 3 ketjusilmukkaa, 2 kolmoispylvästä, 3 ketjusilmukkaa ja piilosilmukka seuraavaan pylvääseen.
Toista kohta 3. vielä 4 kertaa. Virkkaa viimeinen piilosilmukka edellisen kerroksen viimeiseen pylvääseen. Päätä lanka.

Yhdistä Laukun etu- ja takakappaleet toisiinsa. Kiinnitä hihna laukkuun. Kiinnitä nappi kannen napinläven osoittamaan paikkaan
Kiinnitä pieni kukka suuren kukan päälle ja kiinnitä haluamaasi kohtaan laukkua.

Tapahtuipa julkisessa

2011-10-10T15:00:00.001+03:00

Tänään töihin mennessäni bussin kyytiin astui sokea mies. Hän istuutui ja alkoi kaivamaan reppuaan. Löysi repustaan mustan litteän esineen. Leukani varmaan tipahti maahan kun tajusin esineen olevan läppäri. Miten ihmeessä sokea ihminen voi käyttää läppäriä?
Hän avasi läppärin kannen, laittoi koneen päälle, sulki kannen ja laittoi takaisin reppuunsa. Anteeksi mitä? Jatkoi repun kaivamista ja otti esille toisen mustan litteän esineen. Hetken mietittyäni sitä keksin kuin keksinkin mikä kumma oli kyseessä. Sen keksittyäni totesin olevani täysin uuno.

Pistenäyttö

Miten muuten sokea pystyy lukemaan näytöllä olevaa tietoa kuin pistenäytöllä? Tuo laite herätti myös muidenkin uteliaisuuden. Yksi miehen lähellä istuva nainen tuijotti laitetta etukenossa unohtaen muut ympärillä olevat ihmiset ja nähden ainoastaan sokean miehen, joka ei huomaisi hänen touhujaan.

Ja vähän kauempana pari vanhempaa rouvaa supattelivat normaalilla äänellä siitä miten he voisivat kyllä elää kuuroina, mutta missään nimessä eivät kyllä edes puolisokeina. Eihän puolisokeana voi pitää elämäänsä minkään arvoisena. Huoh, ilmeisesti rouvat olivat puolikuuroja ja -sokeitakin sillä miehen kasvoista näki selkeästi että hän kuuli heidän puheensa. Hänen kasvoilleen nousi erittäin iso virnistys kuunnellessaan naisten keskustelua. Oli tainnut kuulla useamman kerran samanlaisia keskusteluja.

Sydäntäni lämmittää nähdä miten sokeat ja kuurot pystyvät käyttämään hyväkseen nykytekniikkaa. Kuten kuurojen hyväksikäyttämät videopuhelut.

Kuva Aviriksen sivuilta.

Olympus Pen E-PL1

2011-10-07T15:16:00.000+03:00

Mulla on kamera. Mulla on ikioma pikkuinen järkkäri. Ja minä en osaa käyttää sitä... vielä.

Pari viikkoa sitten kuvasin pienen pientä söpöä löytökoiraani, kun huomasin että pokkarini ei suostu tekemään tarkennusta vaan haluaa heti laukaista kuvan. Onneksi kyseessä oli vain väliaikainen häiriö, mutta kyllä se vain laittaa miettimään josko olisi aika hankkia uusi kamera.

Ystäväni ovat yrittäneet jo pidemmän aikaa saada ostamaan järkkäriä ja yksi oli jopa valmis antamaan minulle oman vanhan kameransa lahjaksi. Kieltäydyin kohteliaasti siitä kamerasta. Hukkaanhan sellainen ammattikäyttöön tarkoitettu kamera olisi mennyt minun käsissäni.

Viikko sitten selasin Hullujen Päivien kuvastoa ja silmäni pongasivat Olympuksen Pen E-PL1 -mikrojärjestelmäkameran hintaan 249 €. Hieman alkoi kamera kutkuttamaan ja merkkasinkin sen ostoslistaani.
Tosin seuraavana päivänä sain eteeni Expert Expon kuvaston ja mikäs se siellä killitti. Niinpä niin, samainen kamera, mutta korkeammalla hinnalla. Exposta sen olisi saanut omaksi hintaan 369 €, jolloin settiin kuului myös perusobjektiivin lisäksi 40-150 mm objektiivi. Voi sitä tuskaa kun mietin kumman setin haluan.
Päädyin Expon settiin. Yksinään tuon ylimääräisen objektiivin olisin saanut hintaan 179 € (ovh. 349 €) Rajala Pro Shopista, joten säästöä tuli ihan mukavasti ja varmastikaan en olisi toista objektiivia raaskinut ostaa aikoihin.

Olen saanut nyt sitten viikon verran leikkiä tuolla kameralla ja räpsinyt muutaman hassun kuvankin. Ja paino sanalla RÄPSINYT. En todellakaan osaa vielä ottaa kuvia tuolla.

Ilmoitin ystävilleni etteivät enää esittelisi minulle kameroita, kun nyt minun on upouusi kamera ja juuri sellainen mikä minun taidoilleni sopii. Siitä seurasi pitkä hiljaisuus ja kysymys millaisen kameran oikein ostit. Mainittuani kameran nimen, seurasi vielä pitempi hiljaisuus. Ensimmäinen kommentti, joka tuli oli: "Sun pitää hankkia siihen VF-2... Joo ja sen jälkeen tämä ja tämä adapteri, niin saat sen ja tuon merkin objektiivit käytettäväksesi." Aargh! No, hyvä... eivät sentään haukkuneet kameraa lyttyyn, vaan näkivät siinä potentiaalia.

Kiusaksenne tässä on muutama minun ottama kuva automaatti-asetuksilla.

Viikin apina

Perusobjektiivin etäisin asento

Perusobjektiivin lähin asento. Tarkennus meni hieman huti.

Lisäobjektiivin etäisin asento. Niin se tarkennus...

Lisäobjektiivin lähin asento

Perusobjektiivi

P.S. Se mun löytökoira oli hoidossani vain vuorokauden. Sen jälkeen vein sen löytöeläintaloon mistä parin päivän päästä omistaja kävi noutamassa sen.

Viimeinen verenluovutukseni

2011-09-26T17:44:00.003+03:00

Kävin lauantaina 17. kerran verenluovutuksessa. Kyllä se tuntuu aina yhtä mukavalta tehdä jotain, joka auttaa muita ihmisiä. Varsinkin kun tietää että itsellä on luultavasti edessä tilanne jolloin itse tarvitsee sitä verta.

Tämä kerta oli näillä näkymin viimeinen luovutukseni tälle vuodelle ja mitä luultavimmin olen luovutuskiellossa myös ensi vuonnakin. Leukaprojektini alkaa olla siinä vaiheessa että kohta olen leikkausjonossa.
Seuraava verenluovutuskertani osuisi tämän vuoden loppuvaiheille, jolloin sitä verta todellakin taas tarvitaan paljon. Mutta samoihin aikoihin olisi myös minun leikkauksenikin ja verenluovutuskarenssi alkaa ainakin kuukausi ennen leikkausta. Leikkauksen jälkeinen karenssi minun tapauksessani on 4-6 kuukautta, riippuen siitä miten joudun syömään lääkkeitä ja miten pystyn ylipäätäänsäkään syömään yhtään mitään.

Käykää hyvät ihmiset luovuttamassa verta. Jostain syystä viikonlopun aikana on O Rh Neg -veren varastot tyhjentyneet melkein kokonaan.

Kesäpäivän viettoa

2011-07-14T23:26:00.000+03:00

Mikä sen ihanampi tapa viettää kaunista kesäpäivää kuin ulkoilemalla lemmikin kanssa ja vauhtiahan niillä aina riittää.
Vihdoin ja viimein olen keksinyt tavan jolla löydän lemmikkini, jos se sattuu hetkeksi katoamaan silmistäni.

Löytöpanta konnalle

Ja se toimii vallan loistavasti

Vasemmalla kaukana näkyy lähtöpaikka

Nauha pysyi hyvin kunnes Radagast löysi tiukan nukkumakolon jalkapallomaalin alta

Operaatio.com

2011-07-01T15:51:00.001+03:00

Jotain hämärää on nyt meneillään Operaatio.comin foorumilla. Yritän selvittää asiaa ja saada systeemit taas pystyyn mahdollisimman pian.

Kauankohan tuo on ollut alhaalla...
Toivottavasti mitään dataa ei ole menetetty.

Muokattu 16:45
Nyt on taas järjestelmä ylhäällä. Pitää näköjään alkaa tarkistamaan sivustoa useammin. Sinne oli tullut pari roskapostia. No, tätä se kesäaika teettää kun ei pahemmin ehdi koneen äärelläkään olemaan.

Projekti metrilaku osa 19

2011-06-20T12:02:00.000+03:00

Oikojalla on käyty aika päiviä sitten, mutta ranskan kielen opiskelu vetää kaiken vapaa-ajan niin tiukille ettei aikaa meinaa tännekään kirjoittamiseen riittää.

Kävin läpi pitkästä aikaa taas tuskallinen oikomisreissun, kun kaikki hampaat saatiin liitettyä nyt rautoihin. Ei enää mitään ihmevirityksiä, vaan kaikki hampaat ovat kahdessa nätissä rivissä yhdistettynä toisiinsa samalla raudalla.
Poskihampaiden kiinnikkeet ja raudanpäät vain aiheuttavat todella paljon ongelmia. Posket ovat jatkuvasti auki ja verenmaku on tuttua nykyään suussani. Pitkään eivät vahatkaan suojaa noita nahan riekaleita. Vähänkin jos erehdyn suullani jauhamaan tippuvat vahat pois suusta ja ei muuta kuin uusia vahoja laittamaan takaisin kiinnikkeisiin. Päivällähän tämä sujuu, mutta öisin en herää korjaamaan suojaa jolloin aamulla onkin sitten taas hellänä suun sisusta.

Vielä pari viikkoa pitäisi jaksaa ja sitten olisi taas vuorossa oikojalla käynti.

Tahtoisin päästä jo niin kovasti leikkaukseen.

Lausahduksia 8

2011-06-14T15:33:00.000+03:00

Hän ei ole täydellinen.

Itsekään et ole täydellinen ja yhdessäkään ette tule koskaan olemaan täydellisiä.

Mutta jos hän saa sinut nauramaan ainakin kerran,

ajattelemaan kahdesti,

ja jos hän myöntää olevansa vain ihminen ja tekevänsä virheitä,

pidä hänestä kiinni ja anna kaikkesi.

Hän ei tule lausumaan runoja,

hän ei ajattele sinua joka ikinen hetki,

mutta hän antaa sinulle osan itsestään sinulle, osan jonka voisit rikkoa.

Älä satuta häntä, älä muuta häntä,

äläkä odota enempää kuin mitä hän voi antaa.

Älä analysoi.

Hymyile kun hän saa sinut onnelliseksi,

huuda kun hän tekee sinut hulluksi,

ja kaipaa häntä kun hän ei ole läsnä.

Rakasta lujaa silloin kun on ihanaa.

Koska täydellisiä ihmisiä ei ole,

mutta aina on olemassa henkilö,

joka on täydellinen sinulle.

-Bob Marley

Terveisiä entiseltä sohvaperunalta

2011-06-13T00:54:00.000+03:00

Hyvä Terveys-lehden numerossa 8 kesäkuu 2011 on artikkeli meikäläisestä. Ei muuta kuin lukemaan.
Alla vielä heikkolaatuisempi skannattu versio, kun onnistuin saamaan skannerinkin toimimaan.

Hyvä Terveys-lehti numero 8 Kesäkuu 2011

Ehkä söpöin mainos ikinä

2011-06-08T23:18:00.000+03:00

Muutaman kerran olen nähnyt tämän mainoksen televisiossa ja vihdoin ja viimein löysin sen myös Youtubestakin jaettavaksi.

Pole4Fitin kevätesitys

2011-06-05T20:55:00.000+03:00

Tänään oli ja meni Pole4Fitin kevätjuhla. Itse pääsin esiintymään rengastrapetsilla loistavassa ryhmässä.

Harmittaa etten voinut olla esityksen aikana yleisön joukossa, mutta kyllä esiintyminen oli taas mahtava kokemus.

Olen videon alussa toinen henkilö oikealta.

Ranskalainen kausi

2011-05-26T15:21:00.000+03:00

Eilen se sitten kolahti jutellessani ystävieni kanssa. Minulla on menossa joku ihmeen ranskalainen kausi.

Kausi alkoi pari kuukautta sitten kun päätin että lähden kesälomallani Ranskaan. Siitä sain sitten idean että voisi olla hyvä kerrata vanhoja ranskan kielen taitoja. Nämä opinnot alkavat nyt sitten ensi viikolla.
Muutama viikko sitten oli Lasipalatsin aukealla ranskalainen tori, jonne eksyin ostamaan herkkuja makkarasta juustoon ja leivonnaisiin.
Viikonloppuna tajusin että jääkapissani on erilaisia hilloja, jotka kaikki ovat alkuperältään ranskalaisia.
Olen töissä ranskalaista alkuperää olevassa firmassa.
Kävin kuuntelemassa Yann Tiersenia, joka on ranskalainen. Oli muuten hyvä konsertti.
Sain eilen pullollisen ranskalaista shampanjaa.
Lisäksi ystäväpiiriini on ilmestynyt useampi ranskalainen henkilökin.

Saa nähdä mitä muuta ranskalaista huomaan vielä pyörivän ympärilläni.

C'est la vie.

Skonssit

2011-05-21T11:48:00.000+03:00

Ennen karppausta skonssit kuuluivat viikonloppujen brunsseihini. Minun pitäisi varmaan kehitellä niistä karpimpi versio, jolloin voisin taas alkaa nauttimaan niistä.

Tässä kuitenkin perusresepti.

Skonssit (8 kappaletta)
3 3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50 g pehmennyttä voita
1 1/4 dl maitoa
1 1/2 rkl sokeria
1/4 tl suolaa
maitoa voiteluun

Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi voi seokseen kunnes jäljellä ei ole voiklimppiä. Lisää maito vähitellen ja vaivaa taikinaksi.
Kaulitse 1-2 cm paksuiseksi ympyräksi. Jaa ympyrä kahdeksaan sektoriin.
Voitele maidolla ja paista 200 asteessa 12-15 minuuttia.

Skonssit syödään lämpiminä hillon ja kermavaahdon kera.

The Lantern

2011-05-20T17:00:00.000+03:00

Poika näkee tytön pudottavan lyhtynsä tulikärpästen perässä juostessaan ja häviten korkean viljapellon kätköihin. Ilta on tulossa ja poika päättää auttaa tyttöä löytämään takaisin tielle keinolla millä hyvänsä.

Adam

2011-05-18T18:29:00.000+03:00

Canal+-paketti on luotu minua varten. Viime aikoina siellä on tullut monta hyvää elokuvaa ja sellaisiakin, joita ei Suomen teattereissa ole näkynyt. Ainakaan en muista nähneeni esimerkiksi Adamia edes kaupoissa.

Adam kertoo miehestä, jolla on Aspergerin syndrooma, ja naisesta, joka tutustuu tähän assiin (=suomalaisten aspergerin syndroomalaisten nimitys itsestään).

Elokuva avaa assien maailman nenteille (= assien nimitys neurotypical-henkilöille eli ns. normaaleille ihmisille), tosin mielestäni liioitellen joissain kohdissa liikaa.

&amp;amp;amp;lt;p&amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;amp;lt;br&amp;amp;amp;amp;amp;amp;gt;&amp;amp;amp;amp;amp;amp;lt;br&amp;amp;amp;amp;amp;amp;gt;Eh&amp;amp;amp;lt;/p&amp;amp;amp;gt;

Ehkä paras koskaan kuulemani toteamus tuli Adamin naapurilta Harlanilta, jonka hän sanoi Adamin kerrottua Bethin valehtelusta.

"Maailmassa on pelkästään valehtelijoita.

Meidän pitää vain päättää ketkä heistä ovat rakastamisen arvoisia valehtelijoita."

Typing

2011-05-17T08:00:00.002+03:00

Vanhalta mieheltä menee kirjoituskone rikki ja koska viimeinenkin kirjoituskoneen valmistaja on lopettanut toimintansa ihan oikeastikin, joutuu mies astumaan nykyaikaan ja hankkimaan tietokoneen.

Kankaat

2011-05-16T18:00:00.000+03:00

Kyllä ilma-akrobatia ja akrobatia yleisestikin on kaunista. Tässä pätkä todella kauniista pariakrobatiasta kankailla.

&amp;amp;lt;br&amp;amp;gt;P

Pitäisiköhän minun lisätä repertuaariini jossain välissä kankaat ja köysikin. Tällä hetkellä listaltani löytyy tanko, kiinalainen tolppa ja tämän kevään uutuutena rengastrapetsi. Toivon mukaan siitä tulee kuvia tai videota jossain välissä tännekin.

Red Riding Hood - Punahilkka

2011-05-15T10:00:00.001+03:00

Monta elokuvaa olen ehtinyt katsomaan kuukauden sisällä, mutta ulosantini on ollut sitä heikompaa sorttia.

Yksi näistä elokuvista oli Red Riding Hood - Punahilkka. Elokuva pitää sisällään punahilkan peruselementit: Punahilkan, puunkaatajan ja isoäidin. Ja niiltä osin myös tietää miten elokuvassa käy. Kuten kaikista esittelyistä käy ilmi, niin susi ei ole tavallinen vaan ihmissusi. Toisaalta ei Punahilkkakaan ole mikään pieni tyttö vaan erittäin viriili nuori nainen. Näiden kahden tarinan lisäksi elokuvassa vilahtaa myös kolme pientä porsasta. Harmikseni Pekkaa ja sutta ei ollut, vaikka senkin olisi saanut ujutettua elokuvaan täysin ongelmitta, muista susitarinoista puhumattakaan.

Elokuva itsessään oli kohtalainen. Kovasti metsästettiin sutta, juostiin karkuun ja ruumiita tuli jatkuvalla syötöllä. Jokin siitä jäi kuitenkin uupumaan. Se kuitenkin on varmaa että jälleen kerran elokuvan loppua pidennettiin liikaa turhalla jaarittelulla. Lopputuloksen olisi tiennyt ilman että siitä näytettiin sieltä sun täältä epämääräisiä pätkiä.

Loppukommenttina vielä se että Michael Hoganin roolihahmo oli kuin suoraan Galacticasta tullut.

Huoh...

2011-05-14T22:40:00.000+03:00

Blogin kirjoittelu on jäänyt hieman jälkeen elämäni tehdessä sellaista kärrynpyörää etten edes minä meinaa pysyä siinä vauhdissa. Monta rautaa on tulessa ja näen lukuisia polkuja mitä seurata, kaikki mitä minun tarvitsee tehdä on vain valita niistä yksi.
Maistelen ja haistelen vaihtoehtoja, mietin mikä tuntuisi miellyttävimmältä ja mitä voin muistella hyvillä mielin vanhempana. Yksikään niistä vaihtoehdoista ei ole väärä eikä huono. Kaikki johtavat samaan lopputulokseen, reitti on vain eri.
Jossain vaiheessa päätös on kuitenkin tehtävä. Vaikka kuinka tekisi mieli, ei ole mahdollista saada kaikkea. Ja jos päätöstä lykkää aina vain eteenpäin sulkeutuu koko ajan vaihtoehtoja ja mahdollisuudet vähenevät. Uusiakin vaihtoehtoja tulee, mutta mitä vanhemmaksi ihminen elää sen vähemmäksi vaihtoehdot käyvät. Lopulta on tyydyttävä siihen mitä jäljelle jää ellei ole ymmärtänyt ajoissa päätöstään tehdä.

Päätökset saattavat tuntua vähäpätöisiltä, mutta kuitenkin jopa sillä kaikkein pienimmällä päätöksellä on suuret vaikutukset. Ei pelkästään meihin itseemme vaan myös ympäristöömme ja toisiin ihmisiin. Se pienikin päätös aiheuttaa perhosefektin, vaikkei sitä tule koskaan edes ajateltua niin pitkälle.

Minkä polun ikinä päätänkin valita, se tulee vaikuttamaan moneen asiaan. Ja jos näen nuo polut oikein, niiden suurimmat vaikutukset eivät ole negatiivisia.

Sairastelua

2011-05-02T18:04:00.000+03:00

Viime viikolla sain jostain itseeni pienen pöpön. Se ei estänyt työntekoa ja perjantainakin pystyin käymään niin kahvilla kuin elokuvissakin.

Launtaina se sitten iski oikein kunnolla. Kuumetta oli ja kurkku tukossa. Silloin aloin kaipaamaan yhteisössä asumisen hyviä puolia. Jääkaappi ammotti tyhjyyttään ja kaapeistakaan ei löytynyt mitään helppoa syötävää. Ei siinä auttanut muuta kuin lähteä hortoilemaan kuumeen kourissa kauppaan ja ostamaan sieltä mitä tahansa helposti valmistettavaa ruokaa eli roskaruokaa.

Toisaalta kun tarkemmin mietin sairastelujani parisuhteen aikana, niin en todellakaan halunnut sairastua. Sairastuminen merkitsi minulle suoraan sanoen eristysselliä. Mies vältteli lähelläni oloa kuin ruttotautista. Ymmärrettävää sinällään, sillä hänellä on omat sairautensa taakkanaan, mutta sairaana ollessani kaipaisin ja tarvitsinkin enemmän läheisyyttä ja huomiota kuin koskaan. Hyvä että edes suostui laittamaan ruokaa minulle ja käymään kaupassa, muutoin jouduin kyllä kaikesta huolehtimaan aivan itse.
Että aika samaan tyyliin tuo sairastelu menee kuin ennenkin.

Hieman minua pelottaa tuleva leukaleikkaukseni. Miten pärjään silloin? Jaksanko käydä kaupassa? Ainakin alustavasti moni ystävä ja sukulainenkin on lupautunut auttamaan minua leikkauksen jälkeen, mutta mahtuuko heidän aikatauluihinsa minun auttaminen? Uskallanko pyytää heiltä apua?

Vaikka nuha on kamala ja tulevaisuus pelottaa, niin meno on kuitenkin mahtava! Ja vielä parempaan suuntaan on elämä koko ajan menossa ja vielä hurjemmaksi muuttumassa.

Lausahduksia 7

2011-05-01T23:35:00.000+03:00

"Suuri sufilainen runoilija ja filosofi Rumi neuvoi kerran oppilaitaan kirjoittamaan ylös kolme asiaa, joita he eniten elämässään halusivat. Jos listalla yksikään asia oli ristiriidassa toisen kanssa, Rumi varoitti ihmisen olevan tällöin tuomittu epäonneen. Hän opetti, että on parempi asettaa elämälleen vain yksi päämäärä."

Elisabeth Gilbert
Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä

Mitä minä haluan?
-Olla onnellinen
-Olla rakastettu
-Nähdä maailmaa

Ennen kaikkea, haluan olla tyytyväinen elämääni.

Ymmärräk' sä mitä mä tarkoitan

2011-04-29T17:16:00.000+03:00

Maailma on täynnä mitä mielenkiintoisempia ihmisiä. En tarkoita vain julkisuudessa olevia henkilöitä, jotka ovat oikeastaan melkoisen tylsiä henkilöitä, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Ihmisiä, joita näemme melkein päivittäin, mutta syystä tahi toisesta emme halua heihin tutustua tai emme ymmärrä tätä mahdollisuutta.

Jostain syystä ihmiset tulevat hyvin herkästi juttusille kanssani. En tiedä näytänkö niin eksyneeltä vai onko olemukseni vain niin oudon kiinnostava, että herkästi suu vieraalla avautuu. Minut tuntevat henkilöt tietävät etten itse ole kovin puhuvaa sorttia enkä uskalla helposti vieraiden juttusille ruveta, joten minä en ole se keskustelun aloittaja. Ja sen luulisi myös näkyvän ulkokuoressani. Kuitenkin minulle puhutaan kuin vanhalle tutulle, puretaan sydäntä ja kerrotaan elämäntarinaa.

Ehkä mielenkiintoisempaan henkilöön ikinä törmäsin kävellessäni yhtenä iltana treenipaikasta juna-asemalle. Laskeuduin laiturille liukuportaita pitkin, kun huomasin vanhan pultsarin yrittävän käynnistää ylöspäin meneviä portaita hyppimällä ja työntämällä. Eivät portaat lähteneet liikkeelle, joten ei mieskään päässyt ylös asemarakennukseen. Hän jäi norkoilemaan portaiden juureen minun mennessäni sopivan kauas hänestä odottamaan junaa. Hetken päästä hän tyytyi kohtaloonsa jäädä laiturille ja lähti kävelemään minua kohti. Tullessaan hän huitoi samalla kohti portaita ja huihuili minulle josko tietäisin miten liukuportaat saisi päälle että hän pääsisi ylös. Osoitettuani hänelle tietämättömyyteni liukuportaita kohtaan, hän jäi edelleen viereeni seisomaan. "Anteeksi käyttäytymiseni. Olen hullu, täyshullu. Älä minusta välitä. Oletk' sä hullu?"
Hän oli hämmentävä, mutta mielenkiintoinen henkilö. Hänen ajatuksensa pomppi laidasta laitaan samaan tapaan vaihteli myös hänen puhetyylinsä. "Olin ennen täysin normaali ihminen. Ymmärräk' sä mitä mä tarkoitan? Ymmärräk' sä varmasti mitä mä tarkoitan?" Tuolla eriskummallisella puhetyylillä hän sitten selosti minulle elämänsä kohokohdat ja pohjat. Ja juttua hänellä piisasi. Sitä piisasi niin paljon että hän seurasi minua junaan ja jatkoi juttuaan siellä vaikkei edes halunnut mennä Helsingin keskustaan menevään junaan. Ja sitä oli mielenkiintoista kuunnella. Harmitellen jouduin jättämään hyvästit hänelle pääteasemalla, josta jatkoimme molemmat matkojamme omiin suuntiimme.

Miten paljon meillä olisikaan kerrottavaa toisillemme. Miten paljon oppisimmekaan kuuntelemalla toisen ihmisen tarinaa. Ja miten paljon rauhallisempi mielemme olisi, jos voisimme edes joskus kertoa jollekin tarinamme ilman että tarvitsisi pelätä sitä tarinaa käytettävän meitä vastaan.

Salsafestivaalit

2011-04-25T22:10:00.000+03:00

Pääsiäinen tuli ja meni. En ehtinyt juurikaan aikaani viettää kotona sillä pitkänä perjantaina alkoi salsafestivaalit, joihin uteliaisuus laittoi minutkin osallistumaan. Pitkään ennen pääsiäistä mietin lähtisinkö pyhiksi Tallinnaan vaiko salsafestareille. Salsafestarit veivät voiton ja olen erittäin tyytyväinen päätökseeni.

Festivaaleissa järjestettiin eritasoisia oppitunteja, joissa pääsi tutustumaan erilaisiin latinotanssilajeihin. Salsa, parisalsa, reggaeton, bachata, kizomba, rueda ja cha-cha-cha tulivat erittäin tutuiksi. Osallistuin joka ikiseen alkeistuntiin mitä oli tarjolla. Perjantaina tunteja tuli yhteensä 5 tuntia, lauantaina 4 tuntia ja sunnuntaina 4 tuntia. Ja ihan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, niin joka ilta oli myös iltajuhlat 21-04.
Haltioissani seisoskelin tanssilavan reunalla ja katselin kuinka edistyneemmät vetivät sulavasti pitkin tanssilattioita. Latinotanssit ovat kyllä se missä mies saa loistaa oikein kunnolla. Ja taitavan miehen tanssia on kyllä ilo katsella. Tosin vielä mukavampaa on joutua kyseisen miehen tanssitettavaksi. Taitava tanssittaja saa vasta-alkajankin taipumaan miten tahansa. Olisin melkein ollut valmis seuraamaan niitä miehiä minne tahansa, jos olisivat tanssittaneet muutaman kappaleen vielä lisää.

Laskeskelin että koko viikonlopun aikana tanssin yhteensä 24 tuntia. Nyt jalat ovat kipeinä korkokenkien käytöstä ja kaipaavat extra hoitoa.
Suurin osa festareilla viettämästäni ajasta oli oikein miellyttävää,mutta mahtui sinne myös ikäviäkin hetkiä. Kaikissa tanssitapahtumissa vain on se sama ikävä piirre että sinne osallistuu myös henkilöitä, jotka yrittävät (väärällä tavalla) iholle väen väkisin. Ja nämä henkilöt eivät tunnu ymmärtävän selkeää kieltäytymistä ja yhtään mitään elekieltä. Näin kävi jälleen kerran minullekin kun yksi vasta-alkajamies alkoi kaikki oppitunnit ja illat piirittää minua liian paljon. Ensimmäisen illan annan hänelle anteeksi, sillä minä olin ainut vasta-alkaja joka oli illalla läsnä. Tanssin silloin muutaman tanssin hänen kanssaan, mutta lopetin tanssimisen siinä vaiheessa kun hän halusi tanssia myös sellaisia tansseja joita ei selkeästi osannut tanssia ja viinakin alkoi viedä hänestä voiton. Seuraavina päivinä ja iltoina hän tuntui seuraavan kuin hai laivaa. Minne ikinä meninkin, niin siellä myös hän oli ja jatkuvalla syötöllä pyysi tanssimaan, kertoi kiinnostuksessaan espanjalaiseen musiikkiin, sylki puhuessaan, tuli aivan liian lähelle ja yritti ottaa "hellään" syleilyynsä. Kai sen olisi muuten kestänyt, mutta kun hänen jatkuva läsnäolonsa sai muut miehet epäröimään josko minua saisi tanssittaa vai olisinko varattu ainoastaan hänen käyttöönsä.

Mikä kumma siinä on kun ei ymmärretä, jos toinen kieltäytyy joka ainut kerta tanssimisesta. Ei myöskään ymmärretä mitä tarkoittaa kun toinen ei noteeraa häntä tai lähtee aina muualle kun kyseinen henkilö on lähestymässä. Tai se kun käskee hänen häipyä jonnekin muualle.

Takaisin sitten varsinaiseen aiheeseen. Nuo festarit olivat loistava tapa tutustua erilaisiin latinotansseihin. Huomasin esimerkiksi että se tanssitapa, jota "harrastan" yökerhoissa käydessäni, muistuttaa erittäin paljon reggaetonia. Siihen tarvitsee vain lisätä muutama yläkehon liikerata, niin se on täydellistä reggaetonia.
Toinen laji, johon ihastuin täysin, on bachata. Oijoijoi, miten saan mahdutettua kalenteriini noiden tanssien oppimista. Ehdottomasti haluan niitä oppia enemmänkin.

Lausahduksia 6

2011-04-14T00:20:00.001+03:00

Lapsen hankkiminen on kuin hankkisi tatuoinnin kasvoihinsa. On oltava todella varma, että haluaa juuri sitä, ennen kuin tekee päätöksensä.

Elizabeth Gilbert
Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä

Black Swan

2011-04-13T01:28:00.000+03:00

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi käydä katsomassa Black Swanin. En kadu kyllä tippaakaan rahojen käyttämistä siihen elokuvaan.
Elokuva kertoo yksinkertaisuudessaan siitä miten tähteyttä tavoitteleva tanssija tuhoaa kaiken yrittäessään päästä täydellisyyteen. Äidin ja ympäristön painostus sekoittavat tähden täysin ja ahdistus vain kasvaa elokuvan loppuun asti. Sen ahdistuksen pystyy katsojakin tuntemaan.

Elokuvaa katsoessa tuli pieni harmistus siitä etten lapsena asunut isommalla paikkakunnalla. Kuten varmaan jokainen pikkutyttö, myös minä haaveilin balettitanssijana olosta. Meidän paikkakunnalla ei vain sitä ollut tarjolla. Jossain välissä tuli joku ammattibalettitanssija viikoksi pitämään pienen kurssin paikkakunnan muksuille. Sen ajan olin kuin taivaissa. Ja halu tanssimiseen ei ole vähentynyt, vaikka tiedänkin olevani hyvin kömpelö liikkeissäni. Nykyään saan edes vähän maistella balettia käydessäni läpi perusteita tankotanssikoulussa.

Ne pienet pätkä, mitä elokuvassa näytettiin Joutsenlampea, saivat minut haluamaan nähdä Joutsenlampi ihan teatterissa yhtenäisenä kokonaisuutena.
Toinen huomioni oli se miten paljon musiikki minuun vaikuttaa. Tietyt Joutsenlammen kohdat hivelivät koko kehoani, nostattaen sen jollekin täysin uudelle tasolle. Tuo nautinto on sanoinkuvaamaton. Se tuntuu paremmalta kuin toisen ihmisen kosketus. Toisaalta oikein valittu musiikki ja toisen ihmisen kosketus voivat viedä vielä korkeammalle tasolle kuin pystyn edes kuvittelemaan.

Paloma Faith

2011-04-03T00:27:00.000+03:00

Menneen viikon aikana löysin itselleni uuden tuttavuuden musiikkirintamalla Paloma Faithiin.
Hänen musiikkinsa iskee tällä hetkellä täysin minuun. Minusta tuntuu että kaikki hänen laulunsa kuvaavat minua. Sitä miten miten muuta näkevät minut ja miten tunnen itseni vaikka muut näkevät vain iloisen naisen.

Hyvästijättö menneelle rakkaudelle

2011-03-29T13:57:00.001+03:00

Tänä keväänä tuntuu useampikin tuttavani eroavan. En tiedä saako sen aikaiseksi kevään hurme vaiko se kaikki tapahtuu yleensä kolmen ryhmissä. Tiedättehän sanonnan "Ei kahta ilman kolmatta". Tuo sanonta on pitänyt paikkansa pelottavan hyvin aiempina vuosina.
Tänä keväänä on jo kaksi tuttuani kuollut, nyt vain odottelen milloin kolmas kuolema tulee vastaan.
Eroissa on jo kolme tullut täyteen, jos minunkin eroni lasketaan mukaan. Ja toivon mukaan se lasketaan mukaan, sillä enempiä eroja en halua lähipiiriini.

Minä rakastin sinua jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. Olit täydellinen jopa synkeimpinä päivinäsi. Rakastin sormiesi välejä, jokaista luomea, jokaista hampaankoloasi. Olit kaunis ja täydellinen.
Lähdit pois. Lupasit tulla takaisin. Minä jäin odottamaan sitä päivää. Odotin ja odotin. Pelkoni kasvoi, kun sinusta ei kuulunut mitään.
Sitten näin sinut. En ollut tuntea sinua. Olit henkihieverissä. Kehosi jokaiseen sopukkaan sattui. Hengittäminen oli tuskaa. Tahdoit vain kuolla.
Halusin tehdä kaikkeni saadakseni sinut taas kuntoon. Kaikki tekemäni minkä luulin auttavan vain pahensivat oloasi. Älä jätä minua, en voi elää ilman sinua.
Sydämeni musertui, en pystynyt auttamaan sinua. Katsoin sinua. Raskain sydämin menin hengityskoneelle. Sammutin laitteen kyynelten vieriessä poskillani. Rintalastasi nousi ja laski raskaasti. Nousi ja laski, kunnes ei enää jaksanut nousta.
Hyvästi rakkauteni. En voinut muuta kuin antaa sinun mennä. Siirtyä jonnekin missä olisit onnellinen, onnellisempi kuin minun luonani. Ehkä vielä jonain päivänä löydän vertaisesi ja löydän yhteisen onnen.

Ero toisesta ihmisestä sattuu. Se sattuu niin kauan kunnes on saanut tapettua rakkautensa toiseen kuten minä tein yllä. Tuon tehtyäni elämäni on alkanut helpottamaan ja pystyn näkemään hänet ilman mitään tuskaa, ilman kaipuuta menneisyyteen. Hän on haalea varjo siitä miehestä jota rakastin koko sydämelläni. Hyvän päivän tuttu.

Dementia

2011-03-23T09:38:00.000+02:00

Dementia on mitä kauhein sairaus. En toivoisi sitä kenellekään rakkaalleni, enkä toivoisi kenenkään rakkaani koskaan joutuvan hoitavan dementoitunutta lähimmäistä.
Sairautta ei voi ymmärtää ennen kuin sen kohtaa. Ennen niin virkeä mummo onkin nyt vain apaattinen olento, joka odottaa päivien vierimistä ja kuoleman saapumista hiljaisuudessaan.
Pisara vierähti poskeani pitkin ja sydän huusi tuskaa tervehtiessäni mummoa. Hänen ilmeestään pystyi lukemaan ettei hän tuntenut minua. Sanottuani nimen hän ei edelleenkään vaikuttavan oikein kytkevän minua mihinkään. Olin hänelle täysin vieras henkilö. En ollut kukaan hänelle. Hän vain tuijotti minua hämmentyneenä ja yritti miettiä kuka kumma olin. Vaikka olin eräs hänen lempilapsenlapsistaan, elin hänen kanssaan pitkään ja kävin tämän tästä kyläilemästä. Kaikki yhteiset muistot olivat pyyhkiytyneet pois. Ainoastaan minulla säilyvät nämä muistot siihen asti kunnes ne häipyvät mielestäni pois.

Hautajaiset

2011-03-22T12:32:00.000+02:00

Kävin pitkästä aikaa hautajaisissa. Minusta on ihanaa nähdä sukulaisia ja tuttuja, mutta on erittäin harmillista että nykyään heitä näkee yhä enemmän vain ja ainoastaan hautajaisissa. Kaikkiin muihin iloisempiin juhliin kutsutaan vain ja ainoastaan lähiystäviä ja lähimmät sukulaiset.
Jos vielä joskus menen naimisiin, niin niihin häihin haluaisin kutsua kaikki sukulaiseni vaikken heitä enää tuntisikaan.
Näiden hautajaisten aikana huomasin miten harvoin ihmiset nykyään käyvät hautajaisissakin, etiketti on monelta hukassa. Mihin penkkeihin voi mennä istumaan? Missä järjestyksessä lasketaan seppeleet? Mikä on ajojärjestys ruumisauton jälkeen? Miten käyttäydytään muistojuhlassa?
Olen asunut liian pitkään isommalla paikkakunnalla. Olin unohtanut täysin vielä pikkukunnissa hengissä olevan tavan kunnioittaa vainajaa ja lähiomaisia. Kun ruumisauto ja kulkue lähtee kirkolta. Jokainen vastaantuleva auto ajaa tien sivuun ja pysähtyy paikalleen siihen asti kunnes ruumisauto ja lähiomaiset (muutama auto ruumisauton jälkeen) ovat ohittaneet heidät. Vasta sitten he lähtevät hitaasti kiihdyttäen jatkamaan omaa taivaltaan. Tuo tapa myös kertoo useimmiten mistä päin kyseisen auton kuljettaja on kotoisin. Ja se on enemmän kuin kerran aiheuttanut turistille päänvaivaa kun edellä ajava auto onkin päättänyt yht'äkkiä pysähtyä kunnioittaakseen viimeiselle taipaleelle menijää.
Hautajaiset olivat kauniin yksinkertaiset ja noudattivat peruskaavaa.
Seremonian alkua odotellessani tajusin että edellisen kerran olin kyseisessä kirkossa ollut siskoni rippijuhlissa ja sitä ennen isäni hautajaisissa. Vai olisiko siskoni rippijuhlan jälkeen ollut vielä jonkun sukulaisen hautajaiset? Tarkemmin kun mietin niin kyllä, edellisen kerran käydessäni tuossa kirkossa oli jonkin sukulaiseni hautajaiset. Harmikseni en vain muista kenen hautajaisissa kävin. Muistan vain hautauksen tapahtuneen uudella kirkkomaalla.
Minä en itke hautajaisissa. Tiedän sen kuulostavan oudolta, mutta jos seuraatte hautajaisissa muita ihmisiä, niin suurin osa heistä ei itke. He ovat joko hoitaneet surunsa etukäteen tai sitten heidän kohdalle ei ole vielä koskaan tullut kaikkein läheisimmän henkilön kuolema. Siinä vaiheessa kun se iskee, niin jokaisessa hautajaisessa, joka hiemankaan muistuttaa heidän rakkaansa hautajaisia, herättää heissä tuon tapahtuman muiston. He elävät uudestaan rakkaansa kuoleman ja hautajaiset.
En itkenyt isäni hautajaisissakaan. Tänään kuitenkin silmäni kostuivat ja tunsin parin kyyneleen valuvan poskiani pitkin. Se oli outoa, se oli todella outoa. Hautajaisseremonian ajan sain pieniä muistikuvia isäni hautajaisista ja ne laukaisivat valtavan surun. Voi mitä voiman ponnisteluja se vaatikaan etten olisi romahtanut kesken seremonian. Sain kuitenkin esitettyä perheen puolesta surunvalittelut ja lausuttua runon ilman ongelmia. Mutta joka kerta kun joku isäni hautajaisissa ollut henkilö meni esittämään surunvalittelut, heräsi jokin muisto päässäni ja mieleni teki vain käpertyä kasaan itkemään suruani pois.
Voi miten kaipasinkaan minua rakastavan miehen vahvoja käsivarsia, halausta joka kertoisi kaiken kääntyvän vielä parhaaksi.
Ehkä vähitellen saan käsiteltyä loppuun asti minulle rakkaan isän poismenon.

Puu

2011-03-18T16:13:00.000+02:00

Eilen kävin katsomassa elokuvan Puu. Tarinan ydin on siinä että perheen isä kuolee ja koko elokuvan ajan käydään läpi äidin sekä lasten toipumista kuoleman tuomasta shokista.
Jos ei ole koskaan menettänyt lähimmäistään, niin tämä elokuva jää melkoisen köyhäksi. Menetyksen tunteneet taas pystyvät löytämään jokaisesta elokuvan henkilöstä jotain samaa mitä tapahtui oman läheisen henkilön kuoleman jälkeen.
Elokuvassa käydään läpi kuka oli kenenkin lempilapsi, miten tyydytetään kaipuu kuolleeseen, miten kuolleen henkilön roolit perheessä jakaantuvat jäljelle jääneiden kesken, mitkä ovat soveliaat käyttäytymismallit muiden silmissä ja milloin voi aloittaa uuden suhteen. Lista on loputon ja niihin ei ole oikeaa vastausta. Ongelmat ovat samat jokaisen menetyksen kohdalla, mutta ratkaisut niihin vaihtelevat ja yhtään väärää ratkaisua ei ole.

Ikävöimme häntä ikuisesti.
Meidän pitää vain oppia elämään sen kanssa.

-Et vaikuta enää surulliselta.
-Onnellisuus ja surullisuus ovat valintoja.
Minä valitsen onnellisuuden ja onnellinen minä olen.

15 asiaa, joita ei tule ajatelleeksi

2011-03-17T14:38:00.000+02:00

Vähintään viisi henkilöä tässä maailmassa rakastaa sinua niin paljon että olisivat valmiita vaikka kuolemaan puolestasi.
Vähintään 15 henkilöä rakastaa sinua tavalla tahi toisella.
Ainoa syy miksi kukaan vihaisi sinua on se että hän haluaisi olla kaltaisesi.
Hymy synnyttää hymyä vaikkei hän pitäisikään sinusta.
Jokaisena yönä, joku ajattelee sinua juuri ennen nukahtamistaan.
Merkitset kaikkeutta jollekulle.
Jos sinua ei olisi, joku jäisi ilman onnea.
Olet uniikki ja tärkeä.
Joku, jonka olemassaolosta et välttämättä edes huomaa, rakastaa sinua.
Jokainen virhe aiheuttaa myös jotain hyvää.
Kun luulet koko maailman hyljänneen sinut, tarkastele tilannetta uudelleen ja huomaatkin kääntäneesi itse selän koko maailmalle.
Jos uskot ettet saa mitä haluat, mitä luultavimmin et tule koskaan sitä saamaankaan. Jos uskot itseesi, ennemmin tai myöhemmin saatat saavuttaa haluamasi.
Muista aina kaikki saamasi kohteliaisuudet ja unohda kaikki pahat sanat.
Kerro toiselle tunteesi häntä kohtaan, olosi helpottuu kun mitään ei tarvitse salata.
Jos sinulla on mahtava kaveri, käytä aikaasi osoittaaksesi se hänelle.

Nintendo 3DS:n julkaisu lähestyy

2011-03-16T17:11:00.000+02:00

Mielenkiinnolla odotan millainen on Nintendon uusi käsikonsoli 3DS. Videoiden perusteella vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta se on jäänyt epäselväksi miten 3D-ominaisuus loppujen lopuksi toimii. Ja sitähän on oikeastaan mahdoton nähdä minkään videon avulla, joten julkaisuun asti pitäisi maltaa odottaa tuon näkemistä.

Nintendon omilta sivuilta sain sen verran kaivettua että 3D-efektin saa säädettyä haluamalleen tasolle lennosta. Mikä onkin erinomainen asia, sillä joidenkin tietojen mukaan 3D-moodissa pelaamista suositellaan alle puoli tuntia kerrallaan. Kuka malttaa katkaista pelin tuon ohjeajan ylitettyä? En minä ainakaan, tai sitten kyseessä on todella tylsä peli.

Tässä versiossa konsolille tulee myös Wiistä tutut Mii-hahmot ja niiden ideaa on kehitetty vielä pidemmälle. Ottamalla itsestään kuvan, ohjelma muodostaa siitä itse Mii-hahmon... kunhan kertoo koneelle haluamansa värityksen. Harmi että Mii-hahmoja voi siirtää kyllä Wiiltä 3DS:ään, mutta 3DS:stä Wiille tämä ei onnistu.

StreetPass ja SpotPass hieman arveluttavat. SpotPass käyttää hyväkseen kaikkia mahdollisia avoimia verkkoja ja vielä tällä hetkellähän naapurin verkon käyttäminen ilman lupaa on rangaistava teko Suomessa. Millainen virransyönti noilla on, jos ne jatkuvasti nuuskivat olisiko lähettyvillä avointa verkkoa tai toista virransäästötilassa olevaa 3DS:ää?
Tosin laitteessa on pikanäppäimenä WiFin kytkentä, joten sen saa halutessaan vaikka kesken pelin pois päältä.

Isona plussana 3DS:lle pitää sanoa tatti-ohjaimen tulo +-ohjaimen lisäksi. Vielä kun pelit ymmärtäisivät sen pienoisenkin liikkeen oikein.

Pelien suhteen ero on samanlainen kuin GameBoy Advancen ja Nintendo DS:n välillä. DS:llä pystyi pelamaan Advancen pelejä, mutta Advancella ei vain pysty pelaamaan DS:n pelejä. 3DS:llä pystyy siis pelaamaan myös DS:n pelejä, mutta DS:llä ei pysty pelaamaan 3DS:lle tehtyjä pelejä. Saa nähdä mihin pelien valmistajat suuntautuvat.

Jonkin aikaa nettiä kaivettuani löysin myös tiedon että 3DS:ssä on liikkeentunnistin ja gyroskooppi.

Kooltaan tuo laite on samaa luokkaa DS Liten ja DSi:n kanssa.
Peliaikaa luvataan 3-8 tuntia riippuen siitä onko kyseessä 3D- vaiko tavallinen peli.

Julkaisupäivä Suomessa on muuten 25.3.2010.

Lady Ice

2011-03-16T15:17:00.000+02:00

Kaunis rakkaustarina, joka päättyy uhraukseen.

Piano

2011-03-16T11:26:00.000+02:00

Eipä minulla muuta.

Verestä pulaa

2011-03-09T18:20:00.000+02:00

Veripalvelun sivujen mukaan B- ja O- -verityypeistä on todella paljon pulaa. Myös A+, O+ ja B+ -verityyppejä tarvitaan vielä lisää.

Itse kävin eilen illalla luovuttamassa taas pussillisen A+ -vertani. Sokerin himo oli valtava luovutuksen jälkeen ja nestettä upposikin sisuksiini kiitettävästi. Minulta meinattiin ottaa enemmänkin verta kudostestejä varten, mutta tällä hetkellä oleva lääkitykseni esti nuo lisätestit vaikka normaalia verenluovusta ei estänytkään.
No, seuraavalla kerralla aion sitten pyytää nuo lisätestit, jotta pääsen auttamaan muita ihmisiä erikoisvalmisteiden avulla.

Hankin lipun Yann Tiersenin toukokuun esitykseen Tavastialla. Tulee siinäkin paikassa käytyä vihdoin ja viimein. Mielenkiinnolla odotan millainen esitys tulee olemaan.

Lausahduksia 5

2011-03-07T22:25:00.000+02:00

Jos ihminen rakastuu mutta ei ota huomioon yhteistä hyvää,

hän elää jatkuvan ahdistuksen vallassa:

hän pelkää haavoittavansa kumppaniaan,

ärsyttävänsä uutta rakkauttaan,

menettävänsä kaiken minkä on rakentanut.

-Paul Coelho

Kengurua ja kukkakaalimuussia kookoksella

2011-03-05T22:54:00.000+02:00

Taas jotain uutta on tullut kokeiltua. Muistini mukaan edellisen kerralla syömäni kenguru oli makkarana, mutta tällä kertaa se pomppi luokseni ihan raakana pakastelihana.

Kengurupihvi

2 kpl kengurun palaa
3 rkl oliiviöljyä
2 tl punaista currytahnaa

Sekoita oliiviöljy ja punainen currytahna. Marinoi sulaneet kengurun palat molemmin puolin sekoituksella. Paistetaan grillissä muutaman minuutin ajan kunnes on haluttu kypsyystaso saavutettu.

Kukkakaalimuussia kookoksella (2 annosta)

500 g kukkakaalta (Esikypsennetty)
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
50 g voita
1,25 dl kookoshiutaleita
1,25 dl kookoskermaa
1 sitruunan tai limen mehu
suolaa

Silppua kukkakaali, sipuli ja valkosipuli. Sulata voi pannulla ja kypsennä silputut ainesosat keskenään. Lisää kookoshiutaleet ja -kerma kunnes saat aikaiseksi muussia. Mausta sitruunamehulla ja suolalla.

Kengurun ravintoarvoja en edes haaveile laskevani, joten tässä on kukkakaalimuussin arvot.
Energiaa 552 ckal
Hiilihydraatteja 14 g
Proteiinia 10 g
Rasvaa 49 g

Käyttämällä enemmän voita muussissa siitä saa pehmeämpää ja saa rasvojen määrääkin nostettua vielä lisää.

Lehtikori

2011-03-05T15:38:00.001+02:00

Tässä alkuvuodesta onnistuin sitten pakkaamaan liian paljon paperia punottuun lehtikoriin ja eihän sen korin paino kestänyt sitä lehtimäärää. Hyvä jos edes itse kykenin nippanappa kantamaan roskakatokseen sen koko määrän.
Jouduin siis etsimään itselleni uuden lehtikorin. Kauppoja kierreltyäni sain ideaksi ostaa Reisenthelin Carrybag-ostoskorin.
Kiitos metallireunusten kori on vahva ja siihen mahtuu yllättävän paljon lehtiä. Haluttaessa laittaa kankaan pesuun, se on helppoa sillä kangas on kiinni reunuksissa tarranauhalla. Korin saa myös litistettyä ottamalla pari tukiläpyskää irti kankaan taskuista.

Ja mikä kaikkein parasta, nyt tulee vietyä paperit keräykseen aina kun on lähdössä ruokakauppaan. Mennessä vain viedään paperit roskakatokseen ja paluumatkalla kannetaan ostokset korissa. Ja kaupassa voi kerätä ne ostoksensa suoraan siihen ostoskoriin, niin ei tule ostettua enempää kuin jaksaa kantaa.

P.S. Minulla ei näköjään ole vielä tällä miniläppärillä oikein selvillä miten tuo Picasasta blogaus oikein onnistuu. Postaus kyllä tuli, mutta Picasa unohti liittää ostoskorin valmistajan sivuille johtavan linkin sekä itse kuvan tuosta ostoskorista. Ehkä siis jatkossa teen postaukset tällä hieman perinteisemmällä tavalla enkä yritäkään mitään kikkakolmosia.

Julie & Julia

2011-02-28T16:00:00.001+02:00

Aikoja sitten ilmestyneiden elokuvien linjalla näköjään jatketaan. Tällä kertaa haaviini tarttui Julie & Julia.

Meryl Streep esittää 1940-luvulla elävää Juliaa, joka miehensä ulkomaankomennuksella yrittää löytää itselleen sopivaa harrastusta ja löytää lopulta itsensä ranskalaisen keittiön patojen ääreltä nauttien mausteiden sekoituksista ja muutamasta ylimääräisestä viinilasillisesta.

Amy Adams on minulle tuttu elokuvasta Lumottu ja esittää 2000-luvun alussa elävää Julieta, joka päättää iltojensa ratoksi kokata ja blogata kaikkien Julian reseptikirjan ruoat.

Julian osalta käydään läpi keittokirjan teon hankaluus ja Julien osalta taas ruoanlaiton opettelun ja bloggaamisen vaikeus. Sekä näiden kaikkien vaikutus parisuhteeseen siinä vaiheessa kun niistä tulee melkeinpä pakkomielle.

Yhä enemmän en voi muuta kuin ihmetellä että kuinka paljon amerikkalaiset oikeasti juovat alkoholia? Jatkuvasti molemmilla naisilla oli joko viini- tai cocktaillasi kädessä.

Jos vain kestää Julian kännimäisen puhetavan, niin tämä elokuva kannattaa katsoa. Ehkä voisin jopa harkita sen hankkimista DVD-valikoimaani.

Niin ja vielä yksi opetus elokuvasta. Ruoassa pitää AINA käyttää OIKEAA VOITA.

Ihana sunnuntai

2011-02-27T17:36:00.000+02:00

Tämä päivä alkoi niin suloisen ihanasti että päädyin viettämään monta tuntia ulkosalla. Sydän on ihan pakahtumaisillaan onnesta ja kulkiessani polkuja pitkin hyräilin tyytyväisyyttäni. Minusta tuntuu että luvassa on vielä monta tällaista päivää.

Otin mukaani myös pokkarini ja napsaisin muutaman kuvankin tuolla kulkiessani.

Lämmin sää sai ihmiset laduille

Auringon lämpö alkaa tekemään jo tepposia puiden nupuille

Viikin kauneutta

Projekti metrilaku osa 18

2011-02-25T16:54:00.000+02:00

Jälleen on käyntikerta taas takana. Kaikki raudat ja kuminauhat uusittiin. Viimeiset ylätakahampaat liitettiin mukaan rautoihin. Rautalankavirityksiä on siellä sun täällä hankaloittaen hampaiden puhtaana pitoa.
Yksinäinen kakkonen on edelleen omassa virityksessään ja tahtoo kovasti liikkua samaan riviin muiden hampaiden seuraksi.
Enää viimeiset alatakahampaat ovat irrallaan ja näillä näkymin nekin liitetään kohtapuoliin muiden seuraan.

Eilisen illan ja tämän päivän on hampaita särkenyt paljon ja kitalakikin on hieman turvoksissa. Pari päivää kun jaksan napsia särkylääkkeitä, niin tiedän sen jälkeen kivun hellittävän ja hampaiden tottuvan nykyiseen vetoon.

Minun pitäisi ryhdistäytyä oikein kunnolla ruokavalion suhteen. Hampaitteni pintaan on alkanut taas kertyä blakkia, kun olen joutunut syömään enemmän hiilaripitoista ruokaa (kiitos huonon työruokalan). Ehkä alan viikonloppuisin tekemään itselleni viikon eväät tai sitten pyrin pääsemään jonnekin muualle syömään lounaita.

Oikojani vihjaili että hyvällä tuurilla loppuvuodesta olisi jo leikkaus. Toivon itsekin jo kovasti sitä vaihetta, jonka jälkeen on jäljellä enää vuosi-pari ylläpitoa ja täydellinen vapaus koittaa.

Lausahduksia 4

2011-02-25T09:11:00.000+02:00

Valitessasi yhden tien hylkäät muut.

Jos ajattelet kulkevasi kaikki tiet,

et kulje lopulta ainuttakaan.

Paulo Coelho

Love and Other Drugs

2011-02-22T13:40:00.000+02:00

Kävin eilen päivän päätteeksi katsomassa elokuvan Love and Other Drugs.
Traileri lupaa komediaa ja elokuvan alkupuoli onkin komediaa, mutta puolessa välissä koko homma kääntääkin kelkkansa ja muuttuu draamaksi. Alkuosa oli loistava ja kunhan tuosta kelkan käännöstä toipui, niin kyllä loppuosakin menetteli.
Alkuosassa käsitellään luuseria, jota ei kiinnosta sitoutuminen mihinkään ja tärkeintä hänen elämässään on hauskanpito, mahdollisimman monta kaatoa ja paljon helppoa rahaa. Loppuosassa käsitellään miten sairaus, johon ei vielä ole saatavilla lääkitystä vaikuttaa parisuhteeseen ja sairastuneeseen henkilöön.
Nyt kun tiedän millainen elokuva on kyseessä niin menisinkö katsomaan sen uudestaan? Meinasin ensin kirjoittaa ehkä, mutta tarkemmin asiaa pohdittuani päädyin tulokseen: kyllä, katsoisin sen uudestaan.

Jos vain rakastaa toista tarpeeksi paljon, ei välitä toisen sairauksista tai muista heikkouksista tippaakaan. Se rakkaus vaatii kuitenkin paljon uhrauksia, mutta jos sen tietää ja edelleenkin on valmis uhrauksiin, niin se rakkaus on puhdasta.

Mielenkiintoista miten paljon hiustyyli ja parta vaikuttavat ulkonäköön. Pääosan esittäjä tässä elokuvassa on Jake Gyllenhaal.

Tässä on alkuun kuva hänestä sellaisena kuin oli Love and Other Drugs eli mitä luultavimmin hänen normaali ulkonäkönsä.
Minulla katse kohdistui koko ajan olemattomaan suuhun. Ylähuulta ei juurikaan ole ja se häiritsee minua todella paljon miehissä.

Tässä on kuva Jakesta elokuvassa Prince of Persia: The Sands of Time.
Eipä enää haittaa pieni suu. Pitemmät hiukset antavat anteeksi olemattomat huulet. Itseasiassa minusta tuntuu että, jos hänellä olisi tällä hiustyylillä yhtään isommat huulet, niin hän näyttäisi pöljältä.

Huomatkaa myös hänen vartalonsa. Ei yhtään hullumpi ja tuo vartalo on melkoisen paljon esillä myös Love and Other Drugs-elokuvassakin.
Pienellä vahinkolaukauksella löysin netistä myös yhdestä elokuvakohtauksesta kuvan, jossa näkyy vilahdus hänen öööh... kalleuksistaan. Harmi etten tuota tietoa pongannut ennen elokuviin menoa, niin en kiinnittänyt kyseisiin alastonkohtauksiin niin paljon huomiota vaan keskityin vain ihailemaan kiinteää vartaloa kokonaisuudessaan. Toisaalta jos olisin tiennyt sen olemassa olon, niin sitten olisin jäänyt tuijottamaan vain jatkuvasti tiettyä kehon osaa ja jättänyt kaiken muun huomioimatta.

Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä

2011-02-19T00:46:00.000+02:00

Elokuva Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä sopii nykyiseen elämänvaiheeseeni kuin nappi silmään. Se kertoo naisesta, joka huomaakin ettei ole tyytyväinen nykyiseen elämäänsä ja päättää jättää entisen elämänsä löytääkseen itsensä taas uudestaan.

Tuo elokuva avasi silmäni nykytilanteeseeni sekä myös menneisyyteeni. Elokuvan myötä tajusin että olen ollut lievästi masentunut jo useamman vuoden ajan. Olen yrittänyt pyristellä pinnalla pitäen kaikesta kiinni etten vajoaisi synkkyyteen. Samalla olen unohtanut kuka oikeasti olen ja millainen olen. Olen ollut hukkumaisillani kaikkeen pahaan ja tuskaan mitä elämässäni on tullut vastaan. Tämä avioero huuhtoo pahat asiat pois, kunhan vain annan sille tilaisuuden enkä haudo niitä mielessäni. Pelastuakseni minun on löydettävä taas oma tasapainoni, elämäniloni. Se mitä olin ennen masennusta.
Olen kiitollinen meidän yhteisistä vuosista. Annan anteeksi viimeiset kolme vuotta. Sieluni on valmis jättämään pahat taakseen ja siirtymään elämässäni seuraavaan vaiheeseen.

A friend took me to the most amazing place the other day. It's called the Augusteum. Octavian Augustus built it to house his remains.
When the barbarians came they trashed it a long with everything else. The great Augustus, Rome's first true great emperor. How could he have imagined that Rome, the whole world as far as he was concerned, would be in ruins. It's one of the quietest, loneliest places in Rome.
The city has grown up around it over the centuries. It feels like a precious wound, a heartbreak you won't let go of because it hurts too good.
We all want things to stay the same. Settle for living in misery because we're afraid of change, of things crumbling to ruins.
Then I looked at around to this place, at the chaos it has endured - the way it has been adapted, burned, pillaged and found a way to build itself back up again. And I was reassured, maybe my life hasn't been so chaotic, it's just the world that is, and the real trap is getting attached to any of it.
Ruin is a gift. Ruin is the road to transformation.

Balance is not letting anyone love you less than you love yourself.

Everything falls apart, my dear. The only thing permanent in life is family.

You wanna get to the castle, Groceries, you got to swim the moat.

You have to learn to select your thoughts the way you select your clothes every day. That’s a power you can cultivate. You wanna come here and control your life so bad, work on the mind. That’s the only thing you should control.If you can’t master your thoughts, you’re in trouble.

― So you fell in love with someone.
― l really miss him.
― So miss him. Send him some light and love every time you think of him, then drop it.

If you could clear out all that space in your mind that you’re using to obsess over this guy and your failed marriage, you’d have a vacuum with a doorway. And you know what the universe would do with that doorway? Rush in. God would rush in. Fill you with more love than you ever dreamed of.

Waiting for him to forgive you is a damn waste of time, Groceries. Forgive yourself.

So the holy truth of the whole adventure here in India is in one line: God dwells within you as you.

Smile with face. Smile with mind. Even smile in liver.

People in Bali understand in order to stay happy, must always know where you are every moment. Right here is perfect balance. Right at meeting of heaven and earth. Not too much God, not too much selfish. Otherwise, life too crazy. You lose balance, you lose power.

Only way to heal is to trust. This okay. To have broken heart mean you have tried for something.

Vuokaleipä

2011-02-16T23:25:00.000+02:00

Vihdoin ja viimein olen löytänyt ja päässyt kokeilemaankin viljatonta leipää, joka on ulkomuodoltaan ja koostumukseltaan täysin leivän oloinen.
Kiitos kuuluu jälleen kerran Joyful Abode-blogille, mistä olen ennenkin kokeillut erilaisia reseptejä. Tämä resepti on alunperin ollut postauksessa Grain-Free Basic Bread (Coconut Flour Flax Bread).

Reseptissä käytetään paljon munia, jolloin saadaan kuohkeampi olemus leivälle. Käytetyt jauhot ja siemenet voivat olla oikeastaan mitä tahansa. Omaan makuuni reseptissä käytetyt kookosjauhot yhdistettynä vielä kookosöljyyn toivat liikaa kookoksen makua leipään. Mantelijauholla tai saksanpähkinäjauholla maku on varmasti huomattavasti miedompi vaikka käyttäisikin kookosöljyä.
Kokeilussani tuli pieni ajatuskatkos kesken ruoanlaiton ja ruokasoodan sijaan laitoinkin leivinjauhetta, mutta en ainakaan minä huomannut mitään ikävää vaikutusta leivän lopputulokseen.

Vuokaleipä

2,5 dl kookosjauhoja (tai muita jauhoja)
2,5 dl murskattuja siemeniä (käytin omassani pellavan ja auringonkukan siemeniä)
1 tl suolaa
2 tl ruokasoodaa
10 kananmunaa
1,25 dl kookosöljyä
0,75 dl jogurttia
1 rkl omenaviinietikkaa

Kuivat ainekset sekoitetaan keskenään ja nestemäiset keskenään. Lopuksi kuivat ainekset lisätään nestemäisiin pienissä erissä.
Paistetaan vuoassa 175 asteen lämpötilassa noin 50 minuutin ajan.

Ravintoarvot kokonaiselle leivälle ovat:
Energiaa           3320,7 kcal
Hiilihydraatteja 12,9 g
Proteiinia         111,4 g
Rasvaa             305,5 g

Riippuen vuoan koosta siitä tulee ehkä noin 20 viipaletta, jolloin ravintoarvot yhdelle viipaleelle olisivat:
Energiaa          166 kcal
Hiilihydraatteja 0,6 g
Proteiinia         5,6 g
Rasvaa            15,3 g

Hella W

2011-02-16T11:01:00.000+02:00

Eilen oli taas Veikkauksen elokuvatiistai eli kaksi henkeä yhden hinnalla. Tällä kertaa päädyin katsomaan elokuvan Hella W, joka kertoo Hella Wuolijoen elämästä.

Traileri lupaa jenkkityylistä meininkiä. Elokuva pitää sisällään elementtejä joista saisi aikaiseksi vaikka millaisen seikkailun, mutta niitä mahdollisuuksia ei käytetä hyväksi laisinkaan edes vähän värittämään tarinaa. Koko elokuva on yhtä tummansävyinen kuin tuo traileri ja kertoo vain ja ainoastaan siitä kuinka koko maailma pitää hänen näytelmistään ja kirjoista, mutta on muutoin täysin häntä vastaan.

Mitä minulle jäi elokuvasta mieleeni? Siinä tupakoidaan niin paljon että aloin haistamaan tupakan tuoksun jopa teatterisalissa. Hella edustaa vahvaa suomalaista naista, joka on valmis menemään vaikka läpi harmaan kiven saadakseen haluamansa. Ymmärrän nyt mistä kumpuaa Niskavuori-sarjan vahvat naiset.

The Hunted ja idea siitä

2011-02-15T07:43:00.000+02:00

Katsoin viikonloppuna elokuvan The Hunted televisiosta. Kyllä, kyseessä on jo 15 vuotta vanha elokuva, mutta veti minua puoleensa todella. Pääosassa oli vakavanha miekan heiluttelija Christopher Lambert. Kuolleen naisen pääosassa on ehkä kaunein tietämäni aasialainen nainen Joan Chen (tuttu monelle Twin Peaksista).

Elokuva tapahtuu Japanissa ja niitä maisemia katsellessa aloin kaipaamaan jonnekin täysin erilaiseen ympäristöön pääsyä. Japani on ollut pitkään eräs unelmakohteistani Ranskan lisäksi ja tuo elokuva näytti Japanista sen kauniit puolensa.
Erittäin vaikuttunut olin elokuvan alkuvaiheen hotellista ja rumpuesityksestä. Itseasiassa haluaisin kuulla japanilaiset rummut ihan livenä. Aikani kaivettuani nettiä löysin rumpuryhmän Kodon ja heidän esityksensä löivät minuun täysillä. Ehdottomasti haluan nähdä jonkin heidän esityksistään.

Pikaisten laskutoimitusten jälkeen minulla olisi jopa varaakin tehdä ensi vuonna Japanin reissu... ehkä pääsisin sinne kirsikankukinnan aikaan. Täytyykin alkaa suunnittelemaan mitä kaikkea haluaisin tehdä siellä.
Päätin tässä myös että heti kun vain Helsingin kesäyliopiston kesän kurssit ovat haettavissa, niin ilmoittaudun japanin kielen kurssille. Minun olisi pitänyt käydä kielikurssi jo aiemmin mieheni kanssa, mutta silloin minusta tuntui että jos olisin mennyt tunnille hänen kanssaan, niin hän ei olisi saanut tutustua muihin ihmisiin. Tosin mitä olen kuullut asiasta näin jälkikäteen, ei siihen kurssiryhmään osunut kiinnostavia henkilöitä.

Ai niin, se elokuva... Se oli samaa tasoa kuin Highlander-elokuvat; viihdyttäviä ja voisin katsoa sen oikeastaan uudestaankin.

Lausahduksia 3

2011-02-14T13:22:00.001+02:00

Love me when I least deserve it,

because that's when I really need it.

-Swedish proverb

Rakastaessaan toista ihmistä ei välitä hänen virheistään. Niitä vähintään sietää ellei jopa rakasta juurikin hänen vuokseen. Milloin tuo raja ylittyy? Missä vaiheessa virheistä tulee niin suuria ettei niitä vain jaksa enää sietää?

Minun kohdallani ero ei ollut alunperin minun toivomani lopputulos, mutta jouduin sen hyväksymään suojellakseni omaa sieluani. Se ei kestä enää kovin montaa iskua.

Minä rakastan edelleenkin tulevaa ex-miestäni ja luultavasti tulen rakastamaankin aina siihen asti kunnes löydän rinnalleni jonkun, joka kykenee rakastamaan minua virheistäni huolimatta. Mutta mennyt on mennyttä ja uusi valoisa tulevaisuus odottaa minun saapumistani perille.

Hyvää ystävänpäivää

2011-02-14T07:54:00.000+02:00

Ensimmäisen kerran elämässäni tulen suremaan tämän päivän olemassa oloa, vaikka päivä onkin täysin puhtaasti kaupustelijoiden kehittämä.

Kiitoksia teille ystäväni että olette olemassa. Merkitsette minulle paljon.

Unet

2011-02-13T11:43:00.001+02:00

Unet ovat merkillinen asia. Vaikkei sitä itse aina huomaa niin niillä on kuitenkin melkoinen vaikutus elämään. Minä olen nähnyt jo monta viikkoa painajaisia ja herännyt itkentääni.
Perjantaina tuntui että ehkä parisuhteemme onkin mahdollista pelastaa, jos vain molemmat tekevät kaikkensa asian suhteen. Nukuin lauantain levottomasti ja sunnuntain yönä tulikin sitten painajainen. Se kertoi oman tarinansa tulevaisuudestamme, jos suhteeseen ei panosteta jatkuvasti ja hyväksytä toistemme ehtoja. Olisin niin halunnut jatkaa tätä suhdetta, sillä rakastan häntä yli kaiken ja kunnioitan häntä. Perjantaina osoitin myös luottamustakin häneen.
Hän ei halunnut suostua ehtoihin, joten tämä taitaa todellakin tämän tarinan loppu.

Tunnelmointia

2011-02-10T14:16:00.000+02:00

Tunteeni ailahtelevat laidasta laitaan. Nämä kuvastavat tunneskaalan toista päätä.

Jäniksen vuosi

2011-02-03T08:46:00.000+02:00

Hauskaa kiinalaista uutta vuotta kaikille!
Eilen treeneistä tullessani satuin keskustaan juuri silloin kun uuden vuoden ilotulitus käynnistyi. Sitä katsellessani tajusin sieluni puhdistautuvan ja kääntävän uuden sivun elämässäni. Olkoonkin tämä jäniksen vuosi sitten onnen tai epäonnen vuosi minulle, tiedän sen kuitenkin tarkoittavan että tämä on muutoksen vuosi.

Hmmm, minun pitää olla varovainen noissa kuvissani käsien suhteen. Kiitos treenien on hauikseni kasvanut sen verran että sivusta katsottuna käsi näyttää suurelta, mutta edestä käsin se on taas ohuen ohut. Ja näköjään 7 vuotta sitten ostamani mekko alkaa olla hieman liian iso, vaikka silloin se oli vielä ehkä aavistuksen verran liian pieni.

Projekti metrilaku osa 17

2011-01-31T15:39:00.000+02:00

Taas on yksi kuukausi hoidettu operaatiota eteenpäin.
Tällä kertaa uusittiin ainoastaan kuminauhat ja liitettiin viimeinen ylähammas rautoihin liikkumaan. Hampaani vaikuttavat olevan erittäin yhteistyöhaluisia ja jo nyt vajaan viikon pidon jälkeen tuo yksinäinen hammas on lähtenyt selkeään liikkeeseen. Useamman päivän koko kitalakeni oli turvoksissa ja kipeä, mutta viikonloppua kohden on turvotus alkanut laskea. Jos vauhti jatkuu samanlaisena, niin jo parin kuukauden päästä alkaa ylähammasrivistö olla kuosissaan.
Enää viimeiset poskialahampaat ovat irrallaan. Saa nähdä milloin ne liitetään mukaan.

Sisustustarra - köyhän miehen versio

2011-01-28T11:20:00.000+02:00

Jos ei sisustuskaupoista löydä mieleistänsä sisustustarraa, niin sellaisen voi tehdä aivan hyvin itsekin.

Näin kävi itselleni. Mistään ei oikein löytynyt täydellistä tekstiä tahi kuvaa makuuhuoneen vuoteen päälle, kunnes mieheni laittoi Readeriin jakoon kuvan tekstillä "The world is full of beautiful things. Like you!". Se vaikutti täydelliseltä silloin.
Kuvankäsittelyohjelmalla valitsin sopivimman fontin ja tekstin koon, jonka sitten tulostin paperille. Tämän jälkeen piirtoheitinkalvo paperin päälle ja piirsin tekstin ikkunakalvoväreillä.
Värin kuivuttua kostutin tekstin nurjan puolen ja lättäsin seinään. Siinä teksti on pysynyt täysin liikkumatta kohta puoli vuotta.

Tämän elämänpolku, mitä kohti näytän tahtomattani ajautua, vaikeuttaa tuon tekstin katsomista. Ehkä minun pitäisi alkaa etsimään jotain muuta tekstiä siihen tilalle.

Parisuhde

2011-01-27T00:11:00.001+02:00

Viime aikoina parisuhderintamalla on ollut melkoisen tuulista. Minusta tuntuu että vaikka mitä tekisin, niin aina kaikki mikä teen on vain minun eduntavoittelua. En anna toisen elää omaa elämäänsä ja tukahdutan hänen tunteensa.
Mitä ihmettä olen oikein tehnyt väärin? Luulin olevani täydellinen malli parisuhteen oppikirjasta. Mutta unohdin että nykyään ihmiset ajattelevat enemmän tyyliin "minä, minä, minä" sen sijaan että ajattelisivat perinteiseen "me, me, me"-tyylillä. Nyky-yhteiskunta on liian minä-keskeinen.
Tokihan on hyvä että ajattelee myös itseään, ettei unohda täysin omaa minuuttaan, mutta pelkkä minä-ajattelu aiheuttaa erittäin paljon konflikteja muiden ihmisten kanssa ja se jos mikä estää täydellisen parisuhteen muodostumisen mahdollisuuden.
Parisuhteessa tehdään kompromisseja, niissä on tavoitteena että yhteisö (sinä ja minä ja myös jälkeläiset) voi hyvin. Joskus on pakko luopua jonkin verran minuudestaan että yhteisö kykenee toimimaan täydellisesti. Mutta mikä on oikea määrä? Sitä minä en ilmeisestikään ole oppinut, kun tällaisessa ongelmatilanteessa olen.
Olen tainnut ajatella liikaa ainoastaan me-hengessä ja olettanut että myös kumppani on ajatellut samalla tavalla. Olen olettanut että olemme tehneet päätöksiä yhdessä vaikka toinen onkin vain apaattisena kohauttanut panematta yhtään hanttiin.

Mitä parisuhde oikeasti? Minulle se on saman päämäärän ajamista. Olen itse pitänyt päämääränä taloudellista tasapainoa, tilannetta jolloin meillä on katto pään päällä myös silloin kun rahaa tulee vain valtiolta eli kun olemme työttömiä, sairaita tai eläkkeellä. Henkisesti on molemmilla vähintäänkin tyydyttävä olla ja arkipäivinä ei ainakaan kovin paljoa hatuta. Toista rakastaa ja tahtoo hänen parastaan. Kuuntelukin on minun listallani korkealla ja puhuminen.Rakkauden jälkeen tärkein asia parisuhteessa on se että parin välillä ole mitään salattavaa ja valheita ei esitetä, luottamus toiseen on säilyttävä. Se, jos mikä murtaa parisuhteen kivijalan tomuksi.

Ilmeisesti määritelmäni on kuitenkin ollut väärä, muutenhan en tässä tilanteessa olisi. Mikä on nykyajan oikea määritelmä parisuhteelle?
Millainenhan suhteemme olisi, jos olisi toteuttanut itseäni ja mennyt töihin Kiinaan silloin kun sitä minulle tarjottiin ja tarjouksen hylkäsin puolisoni tahdosta.

Tankoilukuvia

2010-12-28T09:02:00.000+02:00

Tässä pieni kuvapläjäys tankotanssikoulun pikkujouluista. Ylläni on kiinalaisen tolpan treenikamppeeni.

Krokotiili

Kynä

Lippu

Olkapito

Olkapito jalat V-asennossa

Perhonen liukkaalla tolpalla (käsivoimat kunniaan, kun vaatteet päällä tekee)

Projekti metrilaku osa 16

2010-12-21T17:30:00.000+02:00

Viimeinen käynti tälle vuodelle takana. Alan vähitellen tottumaan uuteen oikojaani. Selkeästi ensimmäisellä tapaamiskerrallamme häntä hermostutti, sillä tällä kertaa otteet olivat varmemmat. Tosin hän saisi kyllä hieman miettiä milloin pitää mitäkin vempelettä suussani. Tunti on nimittäin todella pitkä aika pitää suuta ammollaan yhtä pötköä. Varsinkin jos leukanivelissä on kulumia, se on melkoisen tuskallistakin myös. Tällä nykyisellä oikojallani on paha tapa pitää jatkuvasti jotain suussani, joten en voi lepuuttaa leukaniveliäni edes hetken vertaa operaation aikana ja se myös tuntuu että kuuluu käynnin jälkeen. Rutina on valtava.

Tällä kertaa minulta irroitettiin kolme kiinnikettä ja liimattiin takaisin hieman parempiin asentoihin. Lisäksi ylhäältä molemmat etuhampaat ja yksi kakkonen sidottiin toisiinsa rautalangalla, jotteivat lähtisi liikkeelle väärään suuntaan. Toinen kakkonen on edelleenkiin irti ja sen yli menee vieteri antaen työntövoimaa etuhampaalle ja kolmoselle. Toivottavasti seuraavalla kerralla saadaan tuo kakkonen mukaan leikkiin.
Alhaalle ei oikeastaan tehty muuta kuin uusittiin raudat.
Oikojani vihjaili myös että alhaalle viimeisiin poskihampaisiin laitettaisiin myös renkaat. Jos niin tapahtuu, niin luvassa on erittäin kivulias ja verta vuotava käynti sillä ien on melkoisen tiukasti kiinni niissä hampaissa.

Ensimmäinen esitys

2010-12-20T13:04:00.000+02:00

Eilen oli tankotanssikouluni Pole4Fitin joulujuhla ja suoritin siellä ensimmäisen julkisen esiintymiseni kiinalaisella tolpalla. Tässä teille räpellykseni. Musiikki on Trans-Siberian Orchestran kappale Ornament.

Pahoittelen kuvan laatua ja kuvauskulmaa, sillä ikäväkseni olen todennut ettei videokamerani sovellu hämärissä pienissä tiloissa suoritettaviin kuvauksiin.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen esitykseen vaikka suorituksen aikana tapahtui monta epäonnistumista. Kaikki virheet johtuvat aivan älyttömästä esiintymisjännityksestä. Harjoituksissa kappale on sujunut hyvin ja osaan koreografian mennen tullen palatessa.
En vain tajunnut kuinka vaikea esiintymiskammo minulla on.

Puhe-esityksiä pitäessä osaan jollain tasolla kontrolloida jännitystäni ja saan myös vedettyä esityksen läpi kunnialla vaikka esitys saattaisi kestääkin normaalia pidempään, mutta miten jännitystä saa kontrolloitua tuollaisen liikunnallisen esiintymisen yhteydessä kun musiikki määrää tahdin? Heti kun kiipesin tangolle, alkoi aivan valtava jännitys ja tein liikkeitä liian nopeasti. Koko ajan aivot huusivat halua juosta vain karkuun. Adrenaliinitaso nousi niin korkealle että unohdin yhdessä kohdassa tarrata kunnolla kiinni tangosta ja se näkyy selkeästi myös tuolla videolla. Plussana täytyy sanoa että tuo adrenaliinitason nousu myös mahdollisti koko numeron vetämisen väsymättä. Harjoituksissa nimittäin totesin numeron olevan todella rankka.

Onnekseni sain useimmat kiirehtimiseni peitettyä ylimääräisillä taivutuksilla, jolloin myös yritin kovasti mielessäni psyykata itseäni viemään taistelu loppuun hinnalla millä hyvänsä. Olisi mukava tietää näkyikö nuo mielentaistelut kasvoillani vai pysyivätkö kasvoni ilmeettöminä.
Harmi etten saanut suunnattua keskittymistäni vartaloni liikkeisiin ja näin moni liike vaikuttaa puolinaiselta vaikka adrenaliinia olisi ollutkin suonissa tarpeeksi suorittamaan ne täydellisesti.

Otan kiitollisena vastaan kaikenlaiset vinkit, kuinka vähennetään ja saadaan kontrolloitua esiintymisjännitystä liikunnallisissa esityksissä.

Ei enää kuntosalijäsenyyksiä

2010-11-25T11:13:00.002+02:00

Irtisanoin Elixian jäsenyyteni vihdoin ja viimein. Tavallaan se onnistui helposti, sillä sopimus oli menossa umpeen. Jouduin kuitenkin maksamaan vielä kahden ylimääräisen kuukauden maksut, sillä en kuulemma ollut irtisanonut sopimustani ajoissa ja heidän maksujärjestelmänsä oli merkinnyt jo käsitellyt seuraavat maksut suoritettavaksi. Ei voi muuta sanoa kuin että heidän maksujärjestelmänsä on todella surkea tuolla perusteella. Jouduin siis maksamaan turhaa jäsenyyttä vielä tämän vuoden loppuun asti.

En todellakaan halua liittyä enää minkään kuntosalin jäseneksi. En muutenkaan mielelläni halua mitään määräaikaisia sopimuksia millään muullakaan osa-alueella.

Silloin kun olin vielä kävin erittäin aktiivisesti Elixian saleilla tuntui että Elixia hoiti jäseniään mainiosti. Sain silloin tällöin viestejä tapahtumista, muistutuksia kuntosaliohjelman uusimisesta ja tarjouksia sopimusten uusimisesta. Mutta heti kun innostukseni alkoi lopahtaa, minut luokiteltiin helpon rahan lähteeksi ja viestintä lopetettiin totaalisesti. Suoraveloitus takasi että firma sai rahat vaikka itse en ehtinyt käymään salilla edes kertaa viikossa tai kuukaudessa.

Minusta kunnollisen kuntosalin pitäisi miettiä miten saadaan kaltaiseni "laiskurit" uudestaan aktivoitua ja käyttämään salia enemmän. Sillä heidän myötä on mahdollista saada myös heidän ystävänsäkin salin asiakkaiksi. Tosin kuka nyt kultamunia munivan kanan tappaisi.

Hapan maku jäi jäsenyydestä. Tästä lähin käytän ainoastaan sarjalippuja tai virikeseteleitä lähikuntosalilla käyntiä varten. Saavat jäädä oman onnensa nojaan kaikki nuo kuntosalit, jotka vaativat jäsenyyttä.

Cordon Bleu - Sveitsinleike

2010-11-21T11:31:00.005+02:00

Joyful Abode-blogi herätti minussa taas mielenkiintoa kokeilemaan millainen on Cordon Bleu/sveitsinleike ilman korppujauhokuorrutusta. Käytin pohjana tätä Grain-Free Chicken Cordon Bleu-reseptiä. Mielenkiintoiseksi reseptin tekee paneroinnissa käytetty pork rinds eli sian kamara. Tutustuin kyseiseen pikkusuolaiseen herkkuun Unkarissa työskennellessä. Kamara oli uppopaistettu rapeaksi ja sitä sitten dipattiin suolakippoon ja pisteltiin poskeen hyvällä ruokahalulla. Se voittaa kyllä mennen tullen perunasipsit. Suomesta on vain melkein mahdottomuus löytää tuota herkkua. Aikani metsästettyäni sain vihjeen että Hakaniemen kauppahallista voisi löytyä joltain lihatiskiltä jonkinlaista kamaraa. Eilen sitten suunnistin kauppahalliin ja osuinkin melkein heti myyjälle jolla oli tarjota Italiasta tuotua kamaraa. I Frolli oli tuotteella nimenä ja pussin koko oli puoli kiloa. Pienempinäkin annoksina olisin sitä kuulemma saanut.

Kamara näyttää todella oudolta, tuollaisia harmaankeltaisia lastuja. Ja kun pussin avasi, niin kiitos pakkauskaasujen ensimmäinen mielikuva tuoksusta oli eläinkauppojen koiranruoat. Toivottavasti tuo haju häviää niistä kunhan saavat hieman ilmaa. Sillä maultaan nuo aivan mahtavia. Sitä on vaikeaa kuvailla.... rasvan ja suolan sekoitusta lisänä häivähdys kuivaa lihaa. Ravintoarvoja wikipedia ehdottelee 14 g kamaralle: 0 g hiilihydraatteja, 8 g proteiineja, 5 g rasvaa eli melkoisen karppia ruokaa.

Nyt sitten takaisin varsinaiseen reseptiin ja sen toimivuuteen. Sian kamara toimii vallan mainiosti paneroinnissa. Se itseasiassa käyttäytyy täysin samalla tavalla kuin korppujauhokin, ainakin minun käsittelyssäni.

Viljaton Cordon Bleu - Sveitsinleike (2 annosta)

4 kpl paksua kana-/nauta-/sikapihviä
Mustaleima-juustoa
4 siivua pekonia
1 kananmuna
75 g kuivattua/paahdettua sian kamaraa

Murskaa sian kamara huhmareella murusiksi. Leikkaa pihveihin taskut tai halkaisen ne kirjatyyliin (itse pidän enemmän taskusta). Nuiji litteäksi. Laita taskuihin juustoa ja pekonia. Pyörittele pihvi kananmunassa ja sen jälkeen vielä murskatussa kamarassa.
Paista joko runsaassa rasvassa paistinpannulla käyttäen mietoa lämpötilaa tai sitten uunissa 175 asteessa puoli tuntia.

Ravintoarvot (1 annos):
Energiaa 1400 kcal
Hiilihydraatteja 0 g
Proteiinia 110 g
Rasvaa 127 g

Projekti metrilaku osa 15

2010-11-05T17:38:00.003+02:00

Huh... jo viidestoista postaus aiheesta. Tänään pääsin uuden oikojani käsittelyyn. Työsuhde entiseen oikojaan loppui kun hän sai opinnoissaan tämän vaiheen suoritettua. Harmittaa vähän etten tullut udelleeksi enempää opinnoistaan, tosin suu täynnä tavaraa on hankala kysyä ja käynnin jälkeen on aina kiire takaisin töihin.

Jännitin todella paljon uutta oikojaa. Olin jo niin tottunut edellisen oikojan käsittelyihin että nykyisen liikkeet tuntuivat oudoilta, jotenkin vääriltä. Toisaalta minusta tuntuu että nykyinen oikojani on melko alkussa opintojensa tätä vaihetta.

Viime viikolla sain tosiaan separointikuminauhat ylös ja tänään ne lähti pois. Tilalle laitettiin renkaat. Tosin näitä uusia renkaita ei otettu mukaan vielä.

Ylös ja alas vaihdettiin taas raudat. Alhaalta lähti kulmahampaisiin kiinnitetyt raudat pois kokonaan ja kulmahampaat liitettiin samoihin rautoihin muiden hampaiden kanssa. Ylhäällä tuo yksinäinen hammas on edelleenkin täysin yksin. Sille ei ole vieläkään saatu tarpeeksi tilaa. Sen kohdalla rautalangassa on väkerretty kiinnityslangalla mielenkiintoinen jousi, joka luultavasti venyy sitä mukaa kun hampaat etääntyvät antaen tuolle yksinäiselle tilaa. Kiinnityslanka kytkee toisessa päässä etuylähampaat toisiinsa kiinni. Muutoin hampaat ovat taas kuminauhoilla kiinni.

Nykyinen varustus näyttää siltä että hampaiden pesu tulee olemaan taas pitkästä aikaa huomattavasti inhimillisempää puuhaa. Hampaiden jomotuksen alkamiseen meni tällä kertaa huomattavasti pidempi aika, ehkä jotain 5 tuntia. Aiemmin särky on tullut parin tunnin sisällä, jos on ollut tullakseen.

Juokseminen - askellus

2010-11-03T17:24:00.005+02:00

Aika usein tankotanssitreenien alussa meillä on ollut alkulämmittelynä salin ympäri juoksemista. Koska treeneissä ei pidetä kenkiä, tapahtuu juokseminenkin avojaloin. Ja minä niin inhoan avojaloin juoksemista. Syynä on yksinkertaisesti kantapään kipeytyminen. Iät ajat on tottunut juoksemaan kengät jalassa, joten yht'äkkinen avojaloin juokseminen rasittaa melkoisesti suojattuun tilaan tottuneita jalkoja.

Viimeisen kuukauden aikana olen kuitenkin alkanut pitää avojaloin juoksemisesta. Muutin yksinkertaisesti juoksutapaani. Kengät ovat opettaneet minut juoksemaan siten että kantapää osuu ensimmäisenä maahan ja vasta sitten tulee loppuosa jalkaterästä. Avojaloin juostessa osuu kantapää kovaan lattiaan ja pitemmän päälle se kipeytyy, minkä jälkeen vähitellen turtuu jos on turtuakseen.

Yhtenä kertana päätin kokeilla päkiäaskellusta. Ensimmäisenä maahan osuu päkiä ja sen perään jalkaterän keskiosa, jonka jälkeen lähtee ponnistus seuraavaan askeleeseen. Se tuntuu alussa hassulta ja varmaan näyttää vielä hassummalta kun ympärillä on läjä kanta-astujia, mutta pitemmän päälle askellus muuttuu kevyemmäksi. Päkiäaskellus vahvistaa pohkeiden, säärten, jalkaterien ja nilkkojen lihaksia. Erityisesti jalkaterien ja nilkkojen lihasten vahvistaminen on minulle tällä hetkellä tärkeää, sillä treeneissäni tarvitsen nopeita ja voimakkaita ponnistuksia juurikin jaloista.

Itseasiassa kun nyt tarkemmin ajattelee, niin silloin kun minulla ei ole kenkiä jalassa muuttuu minulla tavallinenkin kävely päkiäaskellukseksi. Se vain on kävellessä niin huomaamatonta ettei sitä tule ajatelleeksi sen enempää. Kesälläkin, jos kuljen avojaloin, askellan enimmäkseen päkiöillä etten satuta jalkapohjan herkimpiä kohtia kiviin tai muihin teräviin kohteisiin. Päkiöissä on sen verran paksumpi iho (kantapään lisäksi) ettei se pahemmin välitä kivistä. Päkiä myös laskeutuu maahan kevyemmin kuin kantapää, jolloin terävään kohteeseen osuessaan ehtii vetää jalan turvaan ennen kuin on koko painollaan rojahtanut jalan varaan.

IHQ maksakastike

2010-11-01T08:03:00.003+02:00

Löysin Pastanjauhannan kautta aivan ihanan maksareseptin Maksakastike Murulan tapaan. Lopputuloksena on todella hyvän makuinen maksaruoka, jossa on mahdollinen maksan kitkeryys peitetty sinapilla.

Maksan hankkiminen olikin sitten melkoinen haaste. Lähimpänä olevasta Valintatalosta ei saanut kuin jauhettua maksaa. Pakasteessa ei heillä ollut minkäänlaista lihaa. Vaikuttaisi todella ikävästi siltä että meidän ennen aivan ihana Valintatalo kattaa nykyään ainoastaan laiskan ruoantekijän puolivalmiit/valmiit raaka-aineet. Jouduin hakemaan maksan siis hieman kauempana olevasta Prismasta, jossa tarjolla olikin vain naudan maksaa.
Tein meidän perheellä tupla-annoksen, sillä mehän syömme kunnolla ainoastaan kerran päivässä. Tosin maksa pitää sisällä yllättävän paljon hiilihydraatteja, joten ehkä minun olisi pitänyt vähentää sen määrää ja lisätä muiden määriä. Sain kuitenkin koottua ihan toimivan ruoka-annoksen, tosin ketoosissa oleville tämä on liian paljon.

Yhden annoksen ravintoarvot (n. 250 g maksaa, jossa voita käytetty 50 g ja muita raaka-aineita Pastanjauhannan ohjeen mukaisesti):
Energiaa 1018 kcal
Hiilihydraatteja 24 g
Proteiinia 50 g
Rasvaa 79 g

Lisukkeena tarjosin kukkakaalimuussia, jonka yhden annoksen ravintoarvot ovat:
Energiaa 289 kcal
Hiilihydraatteja 10 g
Proteiinia 8 g
Rasvaa 21 g

VHH-ruokavaliota noudattavalle paras maksa olisi poron maksa ja sen jälkeen sian maksa. Naudan maksa on kaikkein huonoin vaihtoehto juurikin noiden hiilihydraattien suhteen. Jos olisin vain löytänyt poron maksaa, niin hiilihydraattien määrä olisi puolittunut.

Täällä Pohjantähden alla osat 1 ja 2

2010-10-25T13:32:00.003+03:00

Pitkään olen mielessäni makustellut, mutustelut, imeskellyt ennen kuin sain jotain tänne kirjoitettua Timo Koivusalon ohjaamista elokuvista Täällä Pohjantähden alla 1 ja Täällä Pohjantähden alla 2.

En halunnut kirjoittaa ensimmäisestä osasta ennen kuin olin toisen osan nähnyt ja toisen osan jälkeen en muka löytänyt kirjoitushetkeä niin millään.

Ensimmäinen osa on menevämpi ja sen seurassa viihtyi hyvin. Edvin Laine ja Väinö Linna voisivat olla tyytyväisiä tähän tuotokseen. Toinen osa taas oli niin kovin hidas. Melkein koko aika oli vain hidasta kituuttavaa lämmittelyä ja sitten kun elokuva herätti kiinnostusta, niin eikös esitys alkanut olla loppupuolella ja aloitettiin loppuvenyttelyt.

Suurin kompastuskivi noissa elokuvissa oli ikävä kyllä maskeeraus. Koska elokuvista ei nähnyt vuosilukuja, ei ollut mitään konkreettista asiaa mistä päätellä ajan kulu. Ainoastaan lasten kasvuista pystyi jotenkin aavistamaan millaisia aikahyppäyksiä tehtiin. Aikuisista ei vanhenemista juurikaan nähnyt. Akseli esimerkiksi oli parikymppisenä aivan yhtä vanhan näköinen kuin nelikymppisenäkin... yhtä paljon ryppyjä ja veltto iho.

Kansalaissodat ja talvisodat kuulostavat niin etäisiltä asioilta ja niin kauan sitten tapahtuneilta ettei sitä tule koskaan ajatelleeksi että ensimmäinen tapahtui vuonna 1918 ja toinen taas 1939-1940. Niiden välillä oli vain 21 vuotta väliä eli huonolla tuurilla samat ihmiset ovat osallistuneet molempiin taisteluihin. Tämän lisäksihän on ollut vielä jatkosota vuonna 1941-1944 eli joidenkin kohdalle on sattunut se kolme sotaa ja surun tuojaa. Unohdin täysin vielä Lapin sodankin, joka oli 1944-1945. Huoh...

22 Leaves Shawlette Mystery KAL - osa 1

2010-09-18T23:26:00.004+03:00

Osallistuin Lankakomeron järjestämään syksyiseen mysteerityöhön nimeltä 22 Leaves Shawlette Mystery.
Vihdoin ja viimein olen saanut ensimmäisen vihjeen taiteiltua valmiiksi.

Lankana minulla on GGH Kid-Melange ja puikkokokona 6. Lanka on ompelulangan paksuista ja sisältää paljon höytyviä. Neulominen on melkoista tuskaa, jos virheitä tulee. Minäkin jouduin aloittamaan työn kolme kertaan, joista kaksi ensimmäistä päättyi langan katkaisemiseen.
Mutta lupaavan ilmava tästä työstä on tulossa.

Projekti metrilaku osa 14

2010-09-16T15:50:00.003+03:00

Viime kuukausi olikin aikamoinen. Yhden alahampaan rautalanka onnistui irtoamaan muutaman kerran ja lopulta se hävisi ruoan joukossa vatsaani. Seuraava yö olikin melkoisen mielenkiintoinen, kun lanka jatkoi matkaansa elimistössäni. Lisäksi samojen syöminkien aikana irtosi riivatusta kulmahampaasta kiinnikekin.

Sain varattua oikojalleni pikaisen ajan ja puolen tunnin äherryksen jälkeen kulmahampaaseen laitettiin uusi kiinnike ja uupuneen rautalangan tilalle tuli kuminauha.

Kiinnike pysyi paikoillaan yhden vuorokauden ajan ja kuminauha lähti irti aina kun erehdyin syömään vähänkään kovempaa ruokaa. Hampaidenhoitopussiini ilmestyikin virkkuukoukku avustamaan kuminauhan paikalleen laittoa. Se taitaakin olla tuossa pussissa mukana oikomishoidon loppuun asti. Sen avulla luulisi onnistuvan leikkauksen jälkeisten kuminauhojen kiinnittämisetkin helpommin.

Koko kuukausi menikin sitten keittoruokien parissa, sillä salaatitkin olivat liian kovia tuolle kuminauhaparalleni.

Nyt olen käynyt taas oikojani käsittelyssä. Kuminauhat ja rautalangat uusittiin, riivattu kulmahammas sai taas uuden kiinnikkeen ja rautojakin väänneltiin uusiin asentoihin. Viikon verran tuo alaleuan oikea puoli oli todella kipeä, mutta vähitellen se on alkanut leppymään.

Seuraavasta oikojakerrasta tuleekin taas mielenkiintoinen. Viimeisiin poskihampaisiin laitetaan kuminauhat suurentamaan hammasvälejä ja sitten nekin otetaan mukaan oikomiseen.

Ja peukaloni ei ole vieläkään parantunut. Se ei edelleenkään veny "normaali"pituuteen ja venyttely sattuu. En vain tiedä muutakaan keinoa sen liikkuvuuden kasvattamiseen.

Skootteri

2010-09-02T17:40:00.003+03:00

Kroatian reissullani ihastuin skoottereihin. Tahtoisin ikioman skootterin, jolla päristellä kuumia kesäkatuja. On vain pieniä rajoituksia, jotka hieman hankaloittavat pyörän hankkimista. En ole nimittäin löytänyt vaatimuksiani täyttävää ajoneuvoa.

Ensimmäinen ja varmaan tärkeinkin ehto on että sen pitää olla moposkootteri, kun en omista moottoripyöräkorttia. Joudun siis hylkäämään tämän kaunokaisen.

Vespa GTV 250 ie

Onneksi Vespan mallistosta löytyy mukavan näköisiä moposkoottereitakin.

Vespa LX50 4T 4V Touring

Toisena vaatimuksena pyörälle on että sen pitää olla sähkökäyttöinen. Joten Vespan pyörät tippuvat kaikki pois vaihtoehdoista. El Mopon mallisto koostuu pelkästään sähkökäyttöisistä pyöristä ja heiltä näyttäisi löytyvän söpöjä klassisen näköisiä skoottereitakin.

El Mopo Elegance

No, täytyy huokailla ja haaveilla pyörästä, jota en vielä omista. Seuraavaan kesään on vielä pitkä aika ja paljon ehtii tapahtua ennen sitä.

(Kuvat ovat Vespan ja El Mopon sivuilta.)

Les colporteurs - Le fil sous la neige

2010-09-02T09:10:00.002+03:00

Jos Circo Aereon esitys oli nykysirkusta kauneimmillaan, niin Les colporteursin ryhmä näyttää nykysirkuksen toisen ääripään. Musiikki oli minun makuuni kamalaa sekasotkua ja ryhmän kertoma "tarina" ei avautunut minulle oikeastaan ollenkaan. Se kuitenkin on pakko myöntää että aivan mahtavia temppuja ryhmä tekee, mutta musiikki ja tarina pilaavat sen.

Youtuben videolla on pieniä osia esityksestä. Siinä kuuluva musiikki on koko esityksen parhaimmasta päästä.

Avon & Roosa nauha-kävely 2010

2010-08-30T09:18:00.004+03:00

Sain päähäni sunnuntaina käydä tukemassa rintasyöpätutkimusta osallistumalla Avonin järjestämään kävelytapahtumaan.
Kokoontuminen tapahtui Senaatintorilta, missä oli kojuja ja maisteltavaa. Harmi vain että en syö viljaa tai soijaa, joten kaikki mitä sain nautti oli meikit ja kivennäisvesi.

Ennen kävelyyn lähtöä lämmiteltiin Zumban tahdissa, mutta ainakin minä olin niin jäässä että olisin reväyttänyt lihakseni yrittäessäni musiikin tahtiin liikkumista. Kova tuuli +10-15 asteen lämpötilassa vetää jähmeäksi ytimiä myöten.

Kävelyreittimme vei ympäri Kaivopuistoa. Kävellessä tajusin etten olekaan aikoihin käveleskellyt sillä suunnalla, vastaan tuli sen verran unohtunutta nähtävää.

Letkamme oli pitkä ja kiristi autoilijoiden pinnoja. Mukanamme oli muutama moottoripyöräpoliisi, jotka varmistivat etteivät autoilijat yrittäneet keskeyttää kävelyä. Saimmepa siinä sivussa nähdä kun joku vanha hienostorouva yritti penätä poliisilta oikeuttaan ajaa tiellä ja vaati kulkuetta siirtymään jalkakäytävälle.
Hämmentävää miten vaikeaa on muuten kävellä ajokaistalla. Sitä automaattisesti yrittää mennä tienreunaan ja jalkakäytävälle vaikka tietää että kokonainen katu on varattu kävelyyn.

Kylmän tuulen vuoksi aloin olla loppupuolella hieman pahalla tuulella ja kiroilin kun menin laittamaan tuollaiseen rahoja, vaikka hyvään tarkoitukseen menivätkin. Päiväni kuitenkin piristyi tapahtuman lopussa olleeseen arpajaisiin. Pidän arpajaisista vaikken voittaisikaan mitään ja voiton kohdalle sattuessa olen jo ihan taivassa. Tällä kertaa olin taivassa!
Sain Guessin-liikkeeseen 50 euron lahjakortin. Lisäksi tapahtumassa saadussa lahjakassissakin oli Guessin-liikkeen etuseteli, joten meikäläinen pääsee hankkimaan itselle luultavasti uuden laukun tai jotain muuta.

Circo Aereo - Ro-pu

2010-08-28T23:57:00.003+03:00

Olen aivan onnessani ja valmis karkaamaan sirkukseen. Kävin katsomassa Circo Aereon esityksen Ro-pu. Aivan täydellinen esitys.
Minua on pelottanut liite 'nyky-' kaikissa sanoissa kuten nykytaide, nykytanssi ja nyky-yhteiskunta. Kytken sen raadolliseen, yli ymmärryksen menevään asiaan. Circo Aereo on nykysirkusryhmä ja menin katsomaan näytöstä melkoisella ennakkoluulolla. Ehkä juuri sen vuoksi esitys sai minut valtaansa täysin.
Esityksen kantavana elementtinä oli köysi, maassa ja ilmassa. Sitä hyödynnettiin useammalla tavalla kuin mitä itse olisin koskaan keksinytkään. Takaseinällä pyöri milloin videoita ja milloin reaaliaikaista kuvaa esityksestä. Musiikki oli... vaihtelevaa esitykseen sopivaa. Mielenkiintoisinta äänentoistossa oli ns. hiljaiset hetket, jolloin musiikkia ei kuulunut. Koko sali muuttui tällöin suureksi kaikukopaksi, jonka ansiosta kevyt köyden liikahdus kuohui salin yli.
Aivan loistavia oivalluksia tapahtui koko esityksen ajan.

Esitys ei sovi kovin pienille lapsille, eikä myöskään suupalttihenkilöille. Hiljaisen hetken aikana heidän pienen pieni kuiskauksensa kuuluu koko salin läpi. Melkoinen katastrofi olisi varmaan ollut puhelimen värinähälytys, jos se olisi pärähtänyt soimaan juuri äänen vahvistuksen ollessa päällä.

Tajusin muuten tuon esityksen aikana että olen muksuna kiivennyt koulussa köyttä ylös köysiakrobatiassa käytetyn varvaskiipeämistyylillä. Minulla ei ollut tarpeeksi voimaa käsissäni, jotta olisin voinut irrottaa jalkojani edes hetkeksi köydestä, joten päästäkseni ylös minun piti kehitellä jotain muuta. Päädyin laittamaan köyden ison varpaan ja sitä seuraavan varpaan väliin ja kiivetessä ylöspäin toisen jalan varpaat puristivat köyttä tiukasti kiinni samalla kun kädet ja toinen jalka siirtyivät ylemmäksi/alemmaksi. Varvastyylillä kiipeäminen on melkein kuin olisi kiivennyt tikapuita ylösalas ja huomattavasti nopeammin kuin muilla tyyleillä (ainakin minun tapauksessani). Se ei muuten edes satu varvasväleihin vaikka saattaakin näyttää epämukavalta. Alla olevassa videossa on heti alussa varvaskiipeäminen.

Rakkauskirjeitä Julialle

2010-08-26T22:28:00.003+03:00

Tänään oli taas Finnkinolla superpäivä ja pitihän se käyttää hyväksi. Ongelmia vain tuotti elokuvan valitseminen. Se ei saanut olla sellainen minkä mieheni haluaisi nähdä, eikä se myöskään saisi olla 3D-elokuva. Tietenkin kaikki mielenkiintoisimmat minua kiinnostavat elokuvat olivat saatavilla ainoastaan 3D-versioina ja melkein jätin väliin tämän kertaisen superpäivän.
Päädyin kuitenkin katsomaan Rakkauskirjeitä Julialle. Oli outoa olla täpötäydessä näytöksessä, jossa näytti olevan ainoastaan yksi mies. Kaikki muut olivat naisia. Selkeästi tämä hömppä on tarkoitettu naisille.
Mitäpä sanoa elokuvasta... En menisi katsomaan sitä uudelleen. Elokuva oli kokonaisuudessaan liian hömppää minun makuuni ja kaikkein parasta koko elokuvassa oli maisemat. Jos pohtii joskus Italiaan matkustamista, niin tällä saa nostettua loistavasti matkakuumeen.

Nyt kun olen nähnyt elokuvan, katsoin sen netissä saatavilla olevan trailerin uudelleen. Trailerissa on koko tarina, elokuva ei tuo siihen mitään yllätyksiä. Joten, jos olette nähneet trailerin olette nähneet elokuvankin.

Ja totta kai elokuvassa soi myös tämä kappale.

Statistiikkaa

2010-08-25T07:49:00.003+03:00

Jokainen bloginpitäjä on kiinnostunut millaisia ihmisiä heidän blogissaan käy, miten ovat eksyneet sivuilla ja mistä päin maailmaa ovat kotoisin. Onneksi meitä varten on netti pullollaan erilaisia statistiikkaohjelmia ja sellainen on käytössä minunkin sivuillani.
Tosin se ei huomioi RSS-syötteen kautta blogiani seuraavia ihmisiä, vaan ainoastaan sellaisia jotka oikeasti lataavat sivuni selaimeen. Eli minulla ei ole harmaintakaan hajua moniko seuraa säännöllisesti blogiani.

Joskus olen selkeästi huomannut että jokin postaukseni on lähtenyt jossain sähköpostissa tai nettikeskustelussa kiertoon. Ihmisiä vain alkaa yht'äkkiä käymään tietyssä (vanhassakin) postauksessa.

Blogissani käyvät henkilöt sijaitsevat seuraavissa maissa:
Suomi 85%
Taiwan 10%
Israel 1%
Ranska 1%
Muut 3%
Muihin maihin kuuluvat USA, Iran, Englanti, Espanja, Indonesia, Venäjä, Australia ja piilotetut lähtömaat.
Nuo listatut maat Taiwania lukuun ottamatta ovat loogisia, sillä niiden käyttäjät ovat selkeästi ilmaisseet osaavansa suomea, joten heidän päätymisensä ei ole mikään ihme.
Taiwanista oleva lukija taas käy melkeinpä päivittäin ja muutaman kerran on käynyt useamman kerran päivässäkin blogissani. Mielenkiintoista tässä tekee sen että hänen ensimmäisellä ilmaantumiskerraltaankaan ei ole ollut tietoa miten hän on blogiini päätynyt muuten kuin profiilini kautta ja miten hän on profiiliini päätynyt, sitä en tiedä. Kuka on tämä mysteerinen taiwanilainen?

Suurin osa rekisteröidyistä kävijöistä päätyy sivuilleni hakukoneiden kautta. Suosituimpia hakusanoja ovat eri ravintolat. Pitäisiköhän minun alkaa ravintolakriitikoksi.
Seuraavaksi yleisin on hämmästyksekseni minun nimeni, jopa seitsemän prosenttia hauista tapahtuu minun nimeä etsittäessä. Erittäin hämmentävää.
Kolmanneksi yleisin on erilaiset ruokaohjeet, neljäs on erilaiset käsityöt, viides on leukoihin liittyvät operaatiot ja kuudes on pelit.

Google on hakukoneiden voittaja. Google.fi sai osakseen 80% hauista, Google.com 18% ja lopuille hakukoneille (myös Googlen muille maille) jäikin sitten 2% jaettavakseen.

Kävijöillä on selaimenaan
Firefox 3.6 39%
IE 7.0 18%
IE 8.0 13%
Firefox 2.0 11%
Chrome 5.0 5%
IE 6.0 3% (Mukavaa että tämä vanha buginen versio alkaa väistyä)
Ja loput 11% ovat sitten muita selaimia kuten esimerkiksi Safarin eri versioita.

Käyttöjärjestelminä heillä on
Windows XP 47%
Windows Vista 29%
Windows 7 13%
Mac OS X 8%
Linux 1%
Puhelimet ja muut 2%

Pesuhuoneen päivitystä

2010-08-23T22:52:00.004+03:00

Siivousoperaation on edennyt pesuhuoneeseen asti. Tosin siivous on edelleenkin kesken, sillä unohdin ostaa pölynimuriin pusseja.

Meidän pesuhuone on ärsyttävän pitkulainen ja kapea. Joten sen sisustaminen on hieman haastavaa. Oikeastaan kuvassa näkyvä nurkkaus on sellainen, minkä ulkonäköä voi vaihtaa miten lystää. Muu osa pesuhuonetta joutuu tyytymään tekstiilien vaihteluihin, ellei sitten innostu vaihtamaan kaakeleita.

Aiemmin tuossa nurkkauksessa on ollut nuo kaksi koivun väristä penkkiä ja penkkien alla olevat korit. Päällimmäinen penkki on ensi kokeiluni puutöissä ja tehty äärimmäisen stressin alla, joten en tullut ajatelleeksi että ehkä käytin liian ohutta puuta ja se ettei sitä saa tasapainoon mitenkään, jos lattia on vino kuten yleensä on pesuhuoneissa. No, ei se mitään. Tuo penkki toimii mainiosti pöydän korvikkeena ja siihen on mukava jättää vaatteensa saunaan mennessä.
Alempi penkki onkin tehty huomattavasti rauhallisemmin ja ymmärsin jopa käyttää paksumpaa puuta materiaalina. Siinä uskaltaa isompikin ihminen istua ja se ei ota sillä lailla nokkiinsa kaltevasta lattiasta kuin edeltäjänsä.
Penkkien alla toisessa korissa on sisätossuja vierassaunojia varten. Itse inhoan laittaa sukkia saunan jälkeen ja toisaalta on ikävää kulkea pitkin parketteja märillä jaloilla, joten noita saavat vieraat käyttää meillä käydessään.
Toisessa korissa on taas kaikenlaisia kemikaaleja enimmäkseen Lushin tuotteina.

Uutta tuossa kuvassa on tuo penkin päällä oleva hyllykkö. Kaikki tuo tavara on ajan saatossa kerääntynyt pitkin penkkejä, mutta nyt sain ne vihdoin ja viimein järjestykseen hyllykköön.
Hyllykkö on Kodin Ykkösestä ja minulla kävi sen kanssa sellainen kurja tuuri, että siitä puuttui pari ruuvia. Sain tänään ne puuttuvat ruuvit sekä 16 ylimääräistä ruuvia ja 2 kappaletta kuusioavaimiakin.
Vasemmalla kököttävä pupu on kotoisin H&M Homesta, juuri se pupu minkä laitoin "ostoskärryyn" aiemmassa postauksessani.
Tänään löysin Hakaniemen Sokokselta Tivoli Audio PAL:n, joka kököttää hyllykön päällä. Kävin ensiksi keskustan Sokoksella, mutta sieltä sanottiin vain ei-oo, ei-tuu ja väärää tietoa liikkeellä. Tankotanssitreenien jälkeen sain päähäni käydä kokeilemassa onneani Hakaniemestä ja siellähän niitä oli nätissä rivissä viitenä eri värinä. Tosin värivaihtoehtoina oli vain musta, helmiäinen, pinkki, punainen ja keltainen. Kuten kuvasta näkee päädyin helmiäiseen ja olen tyytyväinen valintaani. Enää minun tarvitsee hankkia tuonne iPodilleni piuha, jolla voisin kytkeä sen Tivolin kajariin kiinni.

H&M Home

2010-08-20T00:21:00.004+03:00

Töiden jälkeen sain päähäni mennä Aleksanterinkadulle kurkkaamaan miltä H&M Home-niminen liike näyttää ja pitää sisällään. Kovasti on Ikea-tyylistä menoa sielläkin. H&M on keskittynyt kodin tekstiileihin, joten huonekaluja on turha käydä sieltä ostamassa. Mielenkiintoiseksi liikkeen tekee se että se on melko pieni ja näytillä on suunnilleen yksi kappale kutakin tuotetta. Eli kaikki hypistelevät sitä ainoaa esillä olevaa kappaletta ja tekevät sen perusteella päätöksen ostoksistaan.
Liikkeen erikoisuus on se kuinka siellä hoidetaan ostaminen. Alla olevasta kuvasta näkee pyhässä yksinkertaisuudessaan koko homman jujun. Oikeassa laidassa näkyy metallilevy, jossa on ostoskärryn kuva. No, se on juuri sitä mitä esittääkin ostoskärry. Vasemmassa laidassa olevassa telineessä on taas tarjolla pieniä magneetteja, jotka esittävät liikkeessä olevia tuotteita.

Noita magneetteja on jokaisen esillä olevan tuotteen lähettyvillä ja myös koottuna yhteen paikkaan seinällä. Sieltä vain valitaan halutun tuotteen magneetti ja laitetaan ostoskärrylevylle.

Kun kaikki halutut tuotteet on kerätty ostoskärrylevylle, niin ei muuta kuin kassalle, jossa myyjä käy kipaisemassa varastosta levyllä esiintyvät tuotteet täysin avaamattomissa pakkauksissaan.
Näppärää, ei tarvita suuria asiakastiloja ja tuotteet pysyvät siisteinä ostohetkeen asti.

Juustolehdykät

2010-08-19T21:06:00.003+03:00

Tämä on niin syntisen hyvää ja loistavaa naposteltavaa pikku nälkään. Huono puoli on siinä että se sotkee sormet ja riippuen valituista juustoista, tulee proteiinia herkästi runsaasti.
Juustolehdyköitten seurana minulla oli inkiväärijuomaa. Jostain syystä kaupoissa ei ole viime kuukausina näkynyt Schweppesin Ginger Alea, jouduin kehittelemään sille korvikkeen ja varmasti korvike on karpimpi kuin alkuperäinen juoma.
Kävin Ruohonjuuresta ostamassa Whole Earthin Sparkling delicious Ginger-juomaa. Paljaaltaan tämä juoma on melkoisen tujua ja inkiväärin makua pitää todellakin rakastaa, jotta sen pystyisi juomaan. Kotona kaadoin lasiin 3/4 desin verran tuota inkiväärijuomaa ja lopuksi täytin lasin kivennäisvedellä. Näin sain laimennettua inkiväärin makua suulleni sopivaksi ja hiilareitakin tuli noin 7 grammaa lasia kohden. Lisäksi yhdestä tölkistä saa juomat neljään annokseen.

Juustolehdykät (9 kappaletta)
200 grammaa juustoraasteita
Pizzamaustetta

Käytin omissa lehdyköissäni Mustaleimaa, mozzarellaa ja parmesaania, mutta raasteet voivat olla melkeinpä mitä tahansa lajia. Sekoita raasteet keskenään pizzamausteen kanssa ja jaa ne pellille yhdeksäksi keoksi.
Paista 200 asteessa 10 minuutin ajan. Lisää pizzamaustetta vielä pinnalle koristeeksi ja anna jäähtyä.

Ravintoarvot yhtä lehdykkää kohden (käytetyt juustot vaikuttavat näihin):
Energiaa 77,8 kcal
Hiilihydraatteja 0 g
Proteiinia 5,6 g
Rasvaa 6,2 g

Torii - Portti

2010-08-18T23:31:00.003+03:00

Se on vihdoin ja viimein valmis. Reilu kolme kuukautta sitä uurastin työmatkoilla ja iltaisin. Tämä työ aiheutti peukalon jännetuppitulehduksen, jota nyt saan parannella rauhassa.

Nyt kun näen sen valmiina, olen tyytyväinen tulokseen. Käytin mallina Itsukushiman pyhäkön porttia ja tekniikka on ihan vain ruutuvirkkausta.

Työn leveydeksi sain sen minkä olin laskenutkin, mutta korkeudessa tuli varmaan 10 senttimetrin laskuvirhe. Ilmeisesti käsialani muuttui työntekoaikana sen verran että senttejä hävisi matkan varrella. Toisaalta taas, jos korkeus olisi ollut se mitä alunperin suunnittelin, olisi portin alareuna tuon pienen kivipuutarhan takana piilossa.
Tällä hetkellä työ on kiinni vain yläreunasta ja kunhan tuota tuijottelen pari päivää uskon kiinnittäväni sen parvekkeen kaiteisiin myös sivuilta ja alhaalta.

Käytetty lanka on Anchorin Freccia 12 ja sitä meni n. 175 grammaa. Virkkuukoukku oli kokoa 2,50 mm.

Lupaan etten enää tänä vuonna aloita uutta virkkausta, vaan annan tuon peukalon parantua kaikessa rauhassa. Epäilen että en enää edes haaveilekaan minkään noin suuren työn virkkaamisesta.

Virkkauspeukalo

2010-08-16T07:59:00.003+03:00

Mikä vika tässä peukalossa on? Sehän näyttää ihan normaalilta, eikö?

Sen pitäisi näyttää tältä, kun henkilöllä on yliliikkuvat nivelet.

Joo, oikeassa kädessäni on peukalon jännetuppitulehdus ja syypää siihen on virkkaus. Kolme virkkuutyötä olen tehnyt parin vuoden sisällä ja jokaisen aikana on peukalo alkanut oirehtimaan. Tällä kertaa vain ei lepo ole auttanut tippaakaan ja jouduin käymään lääkärillä. Lääkärin mukaan peukalon liikkuvuus on normaali vaikkakaan ei taivu niin pitkälle kuin toinen peukalo (mikä taas on epänormaali taipuvuus). Hän määräsi kuitenkin lepoa peukalolle ja tulehduslääkekuurin. Lääkekuuri on nyt menossa ja kunhan saan viimeisimmän virkkaukseni valmiiksi tulee myös pitempi lepokin tarjolle.
Harmi vain että tuo peukalo estää oikeastaan kaikenlaisen näpertelyn. Siinä ei juurikaan ole pitoa tai puristusvoimaa. Monta kertaa se on pettänyt esimerkiksi poninhäntää kiinni laittaessa ja se kipu on valtava. Pullojen/purkkien avaamiset ovat arvuuttelua ja esimerkiksi ristipistotöiden tekemisestä ei tule mitään muuten kuin sinnikkyydellä.
Seuraavan kuukauden parin aikana tästä blogista tuskin kuuluu mitään uutisia käsityörintamalta ellen sitten innostu oikein kunnolla surauttelemaan ompelukoneella.