Karppaajan teeleipä

Nykyisessä ruokavaliossani en enää syö leipiä, sillä viljat ovat minulle no-no. Olenkin alkanut seuraamaan ruokablogeja, joissa ruoat tehdään joko gluteenittomina tai sitten raakaruokana.

Tämä gluteeniton teeleipä toimii minulla nykyään leivän korvikkeena, kun tulee hetki jolloin tekisi mieli leikkelettä ja juustoa napostella. Tokihan ne menee ilman leipääkin, mutta leivän avulla saan lisättyä ruokavalioon lisää voita.

Alkuperäinen ohje on peräisin Mantan kyökistä ja on nimeltään Teeleipä (gluteeniton). Muutin ohjeen sisältämään vähähiilihydraattisia jauhoja, sillä normaalit gluteenittomat jauhot sisältävät aivan liian paljon hiilihydraatteja.

Karppaajan teeleipä (12 kpl)

2 dl saksanpähkinäjauhoja
2,5 dl mantelijauhoja
1 tl psylliumia
2 tl leivinjauhoja
2 tl suolaa
50 g sulaa voita
2 dl kuohukermaa

Sekoitetaan taikinaksi ja kaulitaan pellin kokoiseksi levyksi. Levy leikataan 12 kappaleeksi ja paistetaan 225 asteen lämmössä 10 minuuttia.

Jouduin lisäämään ohjeeseen suolaa, sillä pähkinäjauhot ovat aavistuksen verran makeita. Tekemällä teeleivät pelkästään mantelijauholla saadaan aikaiseksi vaalea leipä ja saksanpähkinällä saadaan leivästä tummempaa.

Ravintoarvot yhdelle leipäviipaleelle ovat:
Energiaa 239,51 kcal
Hiilihydraatteja 2,12 g
Proteiinia 5,41 g
Rasvaa 23,61 g

Hieman päivitystä tähän reseptiin. Jos kaipaa hieman kiinteämpää leipästä, niin sen saa korvaamalla osan kermasta tuorejuustolla. Tuorejuusto sulatetaan nestemäiseksi voin kanssa ja sekoitetaan kuiviin aineksiin.

Väliaika

... kahvia ja pullaa... tosin enhän minä syö enää viljaa. Mikä onkin tuonut minulle ennen näkemättömän ongelman. Ruokakaappini pursuavat raaka-aineita, joita en enää käytä. Sieltä löytyy pastaa, lasagnelevyä, cannelonerullia, couscousia, riisiä ja vehnäjauhoja sekä -leseitä. Luonne ei suostu viskaamaan niitä biojätteisiin, mutta viljasta tulee myös ikäviä sivuvaikutuksiakin nykyään, jos niitä erehdyn syömään.

Mitä ihmettä minä niille tekisin? Viime viikonloppuna ryhdistäydyin ja tein ihan perinteisen lasagnen. Mutta mutta, huomasin että makuaistini on muuttunut. Minun olisi pitänyt käyttää kilon verran enemmän mausteita, jotta olisin saanut vehnän mauttoman maun hävitettyä. En voi enää ymmärtää miten olen ollut täysin lääpälläni tuollaiseen mauttomaan ruokaan kuin lasagneen. Myös pullat maistuvat nykyään pahvilta, joihin on upotettu läjä sokeria ja lisäaineita.

Kauankohan joudun vielä kärvistelemään ennen kuin saan hakattua aivoihini että biojätteisiin tuollaiset mauttomuudet kuuluvat... tosin voisinhan minä leipoa ja tehdä ruokaa niistä vieraille, joiden mielestä viljamössöt maistuvat hyvälle. Pitääkin alkaa miettimään kenet kutsuisin kylään vai pitäisikö mennä jonnekin kylään ja tehdä pullaa viemisiksi...

En ole unohtanut käsitöitäkään vaikkakin blogini on viime aikoina pyörinyt enemmän suuni ympärillä. Tällä hetkellä ongelmanani on vain tietokoneen päivitysrumba ja en ole vieläkään saanut asennettua kuvienhallinta ja -käsittelyohjelmia. Taidan tarvita sillä saralla hieman ulkoista painostusta.

P.S. Viime kesäkuun ruokavaliomuutoksen jälkeen painoni on tippunut jo 8 kiloa ja tunnen olevani niin fyysisesti kuin henkisestikin huomattavasti paremmassa kunnossa.

Projekti metrilaku osa 8

Taas on kuukausi vierähtänyt edellisestä oikojalla käynnistä.

Kitalakeen kiinnitettävä levy on auttanut kummasti pitämään alahampaiden kiinnikkeet paikoillaan ja alahampaat ovatkin suoristuneet oikein mukavasti. Yhden hampaan kohdalla on ollut hieman hitaampaa liikkumista, sillä siitä irtosi kuminauha ja tulin laittaneeksi sen itse kiinni väärin.

Oikojan kanssa puhuttiin että mahdollisesti ensi kerralla päästään aloittamaan ylähampaiden oikominenkin. Toivonkin että tämän kuukauden aikana tapahtuu alahampaissa enemmänkin ihmeitä.

Eilen illalla syödessäni öljyssä keitettyä perunaa yhdestä hampaasta lähti kiinnike. Onnekseni kyseisessä hampaassa olevaa kiinnikettä ei tällä kierroksella käytetä mihinkään, joten sitä ei tule ikävä. Minun pitää vain muistaa olla varovainen noiden pehmeiden ruokien kanssa, sillä suu tekee huomaamattaan suurempaa möyhennyskierrosta kuin tarvetta olisi. Ja syödessähän minä en voi pitää kitalaen levyä, sillä silloin en pysty pureskelemaan mitään.

Tämä tuntuu edistyvän nopeammin kuin uskoinkaan ja siitä olen hyvilläni.