Kaikki muuttavat muotoaan, kiinnostukset vaihtuvat, elintavat muuttuvat ja ympäristökin muuttuu.
Blogi elää ja muuttuu samassa tahdissa kuin minäkin. Joskus kiinnostaa enemmän ruoka, toisinaan taas käsityöt tai sitten jokin totaalisen muu asia.
Viimeinen käynti tälle vuodelle takana. Alan vähitellen tottumaan uuteen oikojaani. Selkeästi ensimmäisellä tapaamiskerrallamme häntä hermostutti, sillä tällä kertaa otteet olivat varmemmat. Tosin hän saisi kyllä hieman miettiä milloin pitää mitäkin vempelettä suussani. Tunti on nimittäin todella pitkä aika pitää suuta ammollaan yhtä pötköä. Varsinkin jos leukanivelissä on kulumia, se on melkoisen tuskallistakin myös. Tällä nykyisellä oikojallani on paha tapa pitää jatkuvasti jotain suussani, joten en voi lepuuttaa leukaniveliäni edes hetken vertaa operaation aikana ja se myös tuntuu että kuuluu käynnin jälkeen. Rutina on valtava.
Tällä kertaa minulta irroitettiin kolme kiinnikettä ja liimattiin takaisin hieman parempiin asentoihin. Lisäksi ylhäältä molemmat etuhampaat ja yksi kakkonen sidottiin toisiinsa rautalangalla, jotteivat lähtisi liikkeelle väärään suuntaan. Toinen kakkonen on edelleenkiin irti ja sen yli menee vieteri antaen työntövoimaa etuhampaalle ja kolmoselle. Toivottavasti seuraavalla kerralla saadaan tuo kakkonen mukaan leikkiin.
Alhaalle ei oikeastaan tehty muuta kuin uusittiin raudat.
Oikojani vihjaili myös että alhaalle viimeisiin poskihampaisiin laitettaisiin myös renkaat. Jos niin tapahtuu, niin luvassa on erittäin kivulias ja verta vuotava käynti sillä ien on melkoisen tiukasti kiinni niissä hampaissa.
Eilen oli tankotanssikouluni Pole4Fitin joulujuhla ja suoritin siellä ensimmäisen julkisen esiintymiseni kiinalaisella tolpalla. Tässä teille räpellykseni. Musiikki on Trans-Siberian Orchestran kappale Ornament.
Pahoittelen kuvan laatua ja kuvauskulmaa, sillä ikäväkseni olen todennut ettei videokamerani sovellu hämärissä pienissä tiloissa suoritettaviin kuvauksiin.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen esitykseen vaikka suorituksen aikana tapahtui monta epäonnistumista. Kaikki virheet johtuvat aivan älyttömästä esiintymisjännityksestä. Harjoituksissa kappale on sujunut hyvin ja osaan koreografian mennen tullen palatessa.
En vain tajunnut kuinka vaikea esiintymiskammo minulla on.
Puhe-esityksiä pitäessä osaan jollain tasolla kontrolloida jännitystäni ja saan myös vedettyä esityksen läpi kunnialla vaikka esitys saattaisi kestääkin normaalia pidempään, mutta miten jännitystä saa kontrolloitua tuollaisen liikunnallisen esiintymisen yhteydessä kun musiikki määrää tahdin? Heti kun kiipesin tangolle, alkoi aivan valtava jännitys ja tein liikkeitä liian nopeasti. Koko ajan aivot huusivat halua juosta vain karkuun. Adrenaliinitaso nousi niin korkealle että unohdin yhdessä kohdassa tarrata kunnolla kiinni tangosta ja se näkyy selkeästi myös tuolla videolla. Plussana täytyy sanoa että tuo adrenaliinitason nousu myös mahdollisti koko numeron vetämisen väsymättä. Harjoituksissa nimittäin totesin numeron olevan todella rankka.
Onnekseni sain useimmat kiirehtimiseni peitettyä ylimääräisillä taivutuksilla, jolloin myös yritin kovasti mielessäni psyykata itseäni viemään taistelu loppuun hinnalla millä hyvänsä. Olisi mukava tietää näkyikö nuo mielentaistelut kasvoillani vai pysyivätkö kasvoni ilmeettöminä.
Harmi etten saanut suunnattua keskittymistäni vartaloni liikkeisiin ja näin moni liike vaikuttaa puolinaiselta vaikka adrenaliinia olisi ollutkin suonissa tarpeeksi suorittamaan ne täydellisesti.
Otan kiitollisena vastaan kaikenlaiset vinkit, kuinka vähennetään ja saadaan kontrolloitua esiintymisjännitystä liikunnallisissa esityksissä.