Viimeinen käynti tälle vuodelle takana. Alan vähitellen tottumaan uuteen oikojaani. Selkeästi ensimmäisellä tapaamiskerrallamme häntä hermostutti, sillä tällä kertaa otteet olivat varmemmat. Tosin hän saisi kyllä hieman miettiä milloin pitää mitäkin vempelettä suussani. Tunti on nimittäin todella pitkä aika pitää suuta ammollaan yhtä pötköä. Varsinkin jos leukanivelissä on kulumia, se on melkoisen tuskallistakin myös. Tällä nykyisellä oikojallani on paha tapa pitää jatkuvasti jotain suussani, joten en voi lepuuttaa leukaniveliäni edes hetken vertaa operaation aikana ja se myös tuntuu että kuuluu käynnin jälkeen. Rutina on valtava.
Tällä kertaa minulta irroitettiin kolme kiinnikettä ja liimattiin takaisin hieman parempiin asentoihin. Lisäksi ylhäältä molemmat etuhampaat ja yksi kakkonen sidottiin toisiinsa rautalangalla, jotteivat lähtisi liikkeelle väärään suuntaan. Toinen kakkonen on edelleenkiin irti ja sen yli menee vieteri antaen työntövoimaa etuhampaalle ja kolmoselle. Toivottavasti seuraavalla kerralla saadaan tuo kakkonen mukaan leikkiin.
Alhaalle ei oikeastaan tehty muuta kuin uusittiin raudat.
Oikojani vihjaili myös että alhaalle viimeisiin poskihampaisiin laitettaisiin myös renkaat. Jos niin tapahtuu, niin luvassa on erittäin kivulias ja verta vuotava käynti sillä ien on melkoisen tiukasti kiinni niissä hampaissa.
2 kommenttia:
Toivottavasti hampaasi tulevat pian kuntoon.Oikein hauskaa joulua sinulle Tiina♥
Ensimmäinen vuosi on takana ja näillä näkymin vielä 4 vuotta oikomista edessä.
Lähetä kommentti