Keittiöremontti osa 3 - Ikea-tuunausta

Muistatteko vielä viime vuodelta uuden jääkaapin aiheuttaman pikaisen keittiörempan?

Vanha jääkaappihan lähti hyvin nopeasti eteenpäin laitettuani ilmoituksen Tori.fi-sivustolle. Sain siitä jääkaapista 50 €. Varmaan olisin voinut pyytää enemmänkin, mutta tavoitteenihan oli päästä vanhasta laitteesta eroon joten mitä sitä turhia alkaa ahneeksi. Mitä luultavimmin tälläkin hetkellä kyseinen jääkaappi auttaa pitämään jonkun raksamiehen eväitä kylmänä.

 

Lähtötilanne

Kaikki mitä vanhasta jääkaapista jäi oli läjä pölyä ja tyhjä kolo. Pitkään kolossa majaili klaffipöytä ja sekalainen määrä erilaista roinaa miettiessäni miten oikein keittiötä kehitän. Lopulta suunnitelma alkoi hahmottumaan ja vähitellen myös toteutumaan pala palalta.

Tästä alkoikin sitten pitkä operaatio, joka tuntui vain kestävän ja kestävän kaikenlaisten kommervenkkien kera.

Aluksi ideana oli laittaa koloon matala pakastinkaappi. En vain löytänyt mieleisen väristä ja kokoista kaappia mistään, joten jouduin väliaikaisesti hylkäämään idean. Päätin kuitenkin täyttää kolon siten että jos sitten eräänä kauniina päivänä hankkisinkin sen kaapin, niin saisin sen asetettua koloon purkamalla ainoastaan tilan alaosan pois.

Kesän ajan olin pyöritellyt Ikean keittiösuunnitteluohjelmaa ja siitä sain ajatuksen käyttää hyväkseni Ikean palapelimäistä koottavuutta. Piirtelin paperille karkean suunnitelman siitä minkä kokoisia laatikoita tarvitsen ja montako kappaletta niin laatikkoja kuin hyllylevyjäkin pitäisi ostaa.
Osat kävin sitten ostamassa Ikeasta pienissä erissä. Yksi laatikko kun on yllättävän painava, joten vauvan kanssa rattailla liikkuessa oli hieman tuskaa yrittää kantaa samalla paria kolmea laatikkoa enempää. Lisäksi kun pienissä erissä osti ei loppusumma tuntunut niin kamalalta vaikkakin samalla tuli aina kyllä ostettua hieman muutakin ylimääräistä tavaraa.

Mittasin jääkaapin kolon sen kymmenen kertaa ja mielestäni kaikki laskelmani olivat kohdillaan. Asentaessani ensimmäistä hyllylevyä parahdin epätoivosta. Kolo olikin reilusti leveämpi kuin ostamani hyllylevy. Ratkaisin ongelman ostamalla rimaa K-raudasta, jotta sain levyn kiinni. Hienoa, kaikki hyvin.
Sitten alkoi ensimmäinen laatikon asennus. Hyllylevystä oppineena lisäsin laatikon ja seinän väliin riman, jotta sain laatikon kiinnitettyä kunnolla. Asennus sujui hyvin, mutta laatikko ei oikein mennyt itsestään kiinni vaan se piti aina pukata paikoilleen. Harmistuneena heitin hanskat naulaan ja menin rauhoittumaan muihin hommiin. Kun tilanne oli saatu rauhoitettua tulin takaisin tutkimaan ongelmaa. Totesin että kolon seinämät ovat löysät. Kun niitä työnsi, tunsi miten seinä antoi periksi ja se vaikutti sitten negatiivisesti myös laatikon liikkumiseen. Eihän siinä auttanut muuta kuin mennä taas rautakauppaan ja ostaa sieltä leveämpää rimaa, jolla sain koloa kavennettua sopivasti laatikolle.
Tämän jälkeen kaikki sujuikin kuin tanssia vaan.

Kun laatikot oli saatu paikoilleen, niin ne tulivat heti käyttöön. Sinne menivät muista kaapeista kaikki uunivuoat, kattilat, harvemmin käytettävät keittiövälineet ja ruoka-aineksiakin.

Laatikot auki

Laatikot ovat Ikean Maximera-mallistoa. Hyllylevyt ja etulevyt ovat Utrusta-mallistoa. Hintaa tuolle Ikean osuudelle tuli n. 430 €, joten ihan halpa tuo systeemi ei ollut.

Eräänä päivänä sitten totesin että pelkät laatikot kolossa ei riitä. N oli nimittäin oppinut avaamaan jo alimpia laatikoita ja sieltä lensikin osa tavaroista ja ruoka-aineista ympäri keittiötä hänen tutkiessaan laatikkojen sisältöä.
Ensin meinasin käydä jostain ostamassa levyn ja tehdä siitä ovi, mutta sitten muistui mieleeni että muuttaessani tähän asuntoon otin tiskikoneen paikalta yhden oven pois. Ei muuta kuin häkkivarastoa penkomaan (ja samalla myös siivoamaan). Hetken päästä kannoinkin oven keittiöön ja aloin asentamaan ovea paikoilleen. Huono tuuri vain että olin asentanut pari laatikkoa siten että ne olivat juuri sananoiden kohdalla. Jouduin siinä sitten vaihtamaan laatikoiden paikat päittäin että oven sarana sopi niiden väliin.

Kaappi normaalitilassa

Tämän vuoden helmikuun loppupuolella kolo viimeisteltiin. Käyttämäni rimat olivat puunvärisiä, joten ostin niiden päälle silitettävää reunanauhaa K-raudasta.
Eurokankaasta olin ostanut jo viime vuoden puolella astiasto-kuvioisen kankaan ja siitä ompelin sitten suojaverhon laatikoston yläosaan.

Vaikka kaikenlaista sattuikin, niin olen tyytyväinen lopputulokseen.


Sain keittiöön runsaasti hyllytilaa tällä tavalla ja koko keittiön uusimistarve lykkääntyi taas parilla vuodella. Tällä hetkellä myös tuntuu että tuskin haluan tuohon sitä pakastinkaappiakaan. Jokainen laatikko on tullut tarpeeseen.

Pienen ruokailijan lattiasuoja

Päivä päivältä pieni ruokailija haluaa syödä ihan itse mitä enenevimmissä määrin ja sitä enemmän myös joudun pyyhkimään ja pesemään syöttötuolin ympäristöä. Ei mikään ihana homma, jos asunnon koko keittiön lattia on päällystetty parketilla.

Aluksi ajattelin ostaa jotain halpaa vahakangasta ja tehdä siitä helposti puhdistettavan maton ruokapöydän alle. Ikealla käydessäni silmiini osui toimisto-/työhuoneosastolla työpisteiden alle laitettava muovilevy, joka estää narmuuntumisen ja on helppo puhdistaa. Ei tarvinnut kauaa miettiä tätä asiaa, koodi ylös ja varastosta levyä hakemaan.

KOLON lattiansuojus

Kuvasta näkyy nippa nappa levy, sillä se on läpinäkyvä. Lisäksi se on kovaa muovia, joten se ei ryttäänny N:n kontatessa ympäri keittiötä. Ja se on niin helppo puhdistaa, kunhan vain pitää huolen että maidot ja ruoat eivät lennä levyn ulkopuolelle.

Tuote on tosiaan Ikean KOLON lattiansuojus ja voin kyllä suositella lämpimästi kaikille pienten lasten perheille. Se on kyllä säästänyt monelta tuskalta ja levy on sen verran iso että myös hieman isompienkin sottailut pysyvät vähän aisoissa.

Lastenhuoneen verhot

Hävyttömän pitkän tauon jälkeen otan taas itseäni niskasta kiinni ja yritän saada aikaiseksi postauksen tekeleistäni.

Nämä verhot sain ommeltua jo viime syksynä, mutta ne eivät päässeet käyttöön kuitenkaan ennen talvea. Kaikki oli kiinni sellaisesta pienestä asiasta kuin huoneiden järjestyksen muutos. Vasta kun töihin paluu läheni sain ryhdistäydyttyä sen verran että siirsin oman sänkyni entiseen tietokone-/harrastehuoneeseen ja N sai entisen yhteisen makuuhuoneemme täysin omaan käyttöön.

Lastenhuoneen pimennys- ja valoverhot

Oli huomattavasti helpompi operaatio noista verhoista hankkia tuo valoverho. Se on sopivan värikäs tussipiirtelyverho. Pimennysverho tuotti oman hankaluutensa. Eurokankaasta löytyy kyllä laidasta laitaan erilaisia pimennysverhoja, mutta pienelle lapselle sopivia verhoja ei tuntunut käyttämästäni liikkeestä löytyvän kuin kaksi kappaletta. Toinen oli pastellisävyinen nalle Puh-verho ja toinen tämä vahvoilla väreillä varustettu lammasverho. Nalle Puh kyllä viehätti, mutta huoneen seinien jo ollessa pastellisävytteisiä tuntui ajatus verhoja myöten olevasta pastellitaivaasta pitemmän päälle hyvin rajoittavalta. Jos verhot ja seinät ovat pastellia, niin miten sinne voisi hankkia mitään räikeämpää lasten leluista puhumattakaan. Tokihan jokin räväkämmän värinen esine olisi ollut mukava piriste, mutta liika pastelli on aina liikaa.
Päädyin siis lammasverhoihin. Sitten voi olla kaikki muukin huoneessa kunnon sekametelisoppaa.

Taisin vain tehdä verhoista aavistuksen verran liian lyhyet. Toisaalta se voi johtua kyllä siitäkin että pimennysverhot ovat ulommaisella kiskolla, joten valoa pääsee aina vähän verhojen alapuolelta huoneeseen. En kuitenkaan halunnut verhojen olevan patteriin asti vaan jäävän aavistuksen verran sen yläpuolelle. Onneksi nuo on helppo pidentää parilla sentillä, jos tuntuu valonmäärä häiritsevältä N:n mielestä.

Festivo Kylmiöpakastin 75 CF

Nyt kun olen koko kesän ja syksyn katsellut ja käyttänyt uutta jääkaappiani voin vihdoin ja viimein antaa oman mielipiteeni laitoksesta.

Festivo kylmiöpakastin 75 CF

Tämähän päätyi omistukseeni äitini voittaman kilpailun myötä. Jääkaappi on malliltaan Festivo kylmiöpakastin 75CF.

Jo ennen kuin sain jääkaapin se tuotti päänvaivaa. Mihin saan sen mahtumaan ja ennen kaikkea miten saan sen kerrostalon neljänteen kerrokseen?

Tämä jääkaappi on 15 senttiä leveämpi kuin normaalit jääkaapit. Jos vanha jääkaappi on ollut upotettuna kalusteisiin ei ole toivoakaan saada uutta jääkaappia mahtumaan ilman sen suurempaa remppaa. Lisäksi jääkaappi on vähän reilu kaksi metriä korkea, mikä sekin olisi tuottanut lisäremppaa upotuksessa.

Korkeus onkin erityisesti kerrostaloissa ongelma. Mahtuuko jääkaappi ovista sisään ja saako sen erityisesti ujutettua hissiin vai joudutaanko se raahaamaan neljänteen kerrokseen portaita pitkin?  Mittasin hissin ja sen oven korkeuden. Hissin katto oli 2,3 metrin korkeudessa ja ovikin oli sen 10 senttiä kahden metrin paremmalla puolella. Mutta kun oli aika siirtää jääkaappi sisätiloihin totesin nokkakärryjen ja pakkauslavan nostavan jääkaapin korkeutta sen verran paljon että yrityksistä huolimatta emme saaneet sitä menemään hissiin. Jouduimme purkamaan pakkausta sen verran että saimme lavan pois. Sen jälkeen olikin melko helppoa rullata jääkaappi hissiin ja pois sieltä sen omilla renkailla.

Asuntoon päästäksemme jouduimme nokkakärryllä kallistamaan jääkaappia, sillä asunnon ovi oli vain kaksi metriä korkea. Loppukuljetus asunnon sisällä olikin kohtuuhelppoa pulmapeli-elementteineen. Jouduimme jonkin verran aina siirtelemään huonekaluja saadaksemme jääkaappi keittiön puolelle.

Ennen kuin laitoimme jääkaapin paikoilleen oli tarkoitus ottaa pakkausmateriaali pois takaa ja sivuilta. Ikävä kyllä kumppanini ymmärsi ohjeistukseni väärin ja otti kaikki pois. Kun sitten laitoimme jääkaappia paikoilleen se kellahti nokkakärryiltä maahan ja etuosan alareunaan tuli pari ilkeää jälkeä. Ne on nähtävissä kuvastakin. 

Jääkaapin käyttöönotto sujui todella helposti. Nesteiden tasaantumista odotellessa pesin jääkaapin ja sitten vain töpseli seinään, virta päälle ja kaappia täyttämään. 

Kun on koko elämänsä käyttänyt tietyn mallisia jääkaappeja tuntui tämän jääkaapin järjestely oudolta. Reilun neljän kuukauden jälkeen alkoivat vihdoin ja viimein kaikki tavarat löytämään paikkansa. Erityisesti kapea hyllylevy on seilannut paikasta toiseen monta kertaa. Nyt se vaikuttaa löytäneen oman paikkansa.
Tässä mallissa on kuuden ison limsapullon teline. No, itsellä ei yleensä kuutta pulloa siellä ole, joten se toimii ajoittain lisätilana pikkuostoksille.
Olen aivan ihastunut jääkaapin puisiin vihanneslaatikoihin. Ne tuovat oman leimansa tähän kaappiin. Meillä on alettu tänä vuonna syömään enemmän vihanneksia, joten molemmat laatikot ovat olleet parhaimmillaan tupaten täynnä tuoreita lähialueella kasvatettuja vihanneksia. Sen lisäksi myös alin hyllykin on ollut yleensä kukkuroillaan vihanneksia. Vanhan jääkaapin kanssa olisinkin ollut pulassa.

Jääkaappi

Jääkaapissa on 44 litran pakastin. Se on vähän pienempi kuin entisessä jääkaapissani. Jos on kova keräämään ja pakastamaan marjoja joutuu hankkimaan erillisen pakastimen. Meillä pakastin onkin koko ajan melkoisen täynnä ja kerran onnistuin pudottamaan leipäjuuston pakastimen taakse. Sen saamisesta pois sieltä tuottikin riemua toviksi jos toiseksi. 

Ihanteellinen tuo olisi perheelle, joilla pakastimeen tulee vain viikon aikana käytettävät pakasteet ja hätävara.

Pakastinlaatikko

Pakastimen alla on erillinen kylmälaatikko ns. 0-asteen laatikko. Siellä me säilytämme lihat, kalat, sulatetut tai päivän aikana käytettävät pakasteet ja ruokailusta yli jääneet ruoat. Laatikko on jaettu kahteen osaan, jotka ovat hieman hassun muotoisia. Tämä johtuu kylmäosion takana olevan moottorista. Lisäksi molempiin osiin saa vielä lisäjaottelun ritilällä. Tosin meillä ne ovat olleet melko turhia.

Kesäisin asunto tulee kuumaksi pätsiksi ja sillä oli selkeä vaikutus tähän alalaatikkoon. Pakastimesta hyötykäyttöön otettu kylmä ei auttanut pitämään lämpötilaa lähellä nollaa kun asunnossa oli melkein +40 astetta lämmintä. Lämpötila oli kuitenkin lähellä jääkaapin lukemia. Kun asunnon lämpötila alkoi lähentyä normaaleja lukemia alkoi myös kylmälaatikko viilenemään.

Kylmälaatikko

Jääkaapin ovi ei ole metallia. Mistä johtuen siihen on turha yrittää saada magneetteja kiinni. Molemmat sivut ovat kuitenkin metallista, joten jos välttämättä haluaa saada magneetteja kiinni kannattaa jääkaappi sijoittaa siten että sivuille on vapaa pääsy.

Toisin kuin perusjääkaapeissa tässä jääkaapissa ei ole mahdollista vaihtaa ovisuutta. Ennen tilausta on siis päätettävä että mihin suuntaan haluaa oven aukeavan.

Ovi menee nätisti kiinni pienellä työntövoimalla. Myös pakastinlaatikko ei paljoa voimaa tarvitse sen ollessa täynnä. Kylmälaatikko onkin sitten poikkeus. Se pitää työntää kiinni loppuun asti. Tämä vaikuttaisi olevan merkkivika. Aina kun vastaani tuli Festivon jääkaappi kävin kokeilemassa noita laatikoiden sulkeutumista. Järjestään kaikissa oli sama ongelma, kylmälaatikko ei mene kiinni ilman loppuun asti työntämistä.

Vaikka tässä postauksessa tuntuikin ehkä olevan paljon negatiivisuutta, niin pidän jääkaapista ja olen loppujen lopuksi tyytyväinen siihen. Kunhan vain on löytänyt sen parhaimman tavan laitteelle toimia, se kyllä lunastaa itsensä. Meillä esimerkiksi erityisesti juhlien aikaan tulee käytettyä hyväksi joka ikinen sopukka jääkaapista. Entisen jääkaapin kanssa oltaisiin jo oltu helisemässä ja raahaamassa aineksia parvekkeelle viilenemään, mutta nykyisestä löytyy aina vielä yksi sopukka mihin laittaa aines odottamaan vuoroaan.

Virkattu lelukori

Kesän aikana kaivelin kaappien kätköistä vuosien saatossa kerääntyneitä pehmoleluja N:lle annettavaksi. Aluksi laitoin niitä vain läjään lattialle, mutta sitten totesin niitä olevan sellainen vuori että pakko ne on saada jonnekin parempaan talteen.

Pesuhuoneen seinäkoreista minulle oli jäänyt vielä runsaasti violettia Novitan Tuubi-kudetta. Vajavaisen kerän päätin määräävän korin halkaisijan ja loput kuteet menevät sitten reunoihin. Korin halkaisijaksi tulikin yllättävästi 45 cm ja ehdin jo epäillä josko se on liian iso.
Ensimmäisen kokonaisen kerän kulutettuani reunoihin totesin tarvitsevani lisää kudetta. Pehmoleluja oli vain yksinkertaisesti niin paljon etteivät ne mahtuneet tekemääni koriin. Kävin läpi kaikki lähiseudun kaupat, mutta missään ei ollut myynnissä enää Tuubi-kudetta.
Pelastus tuli kesälomareissulla. Pohjoisesta löytyi useampiakin kauppoja missä Tuubi-kudetta oli vielä tarjolla ja jopa samana violettina sävynäkin. Ostin mukaani yhden kerän valkoista ja yhden kerän violettia. Reissun aikana päätin sitten että jaan molemmat kerät puoliksi ja virkkaan molemmista kaksi raitaa.
Lisäksi upotin molemmille puolin kädensijat mahdollista kantamista varten.

Lelukori

Virkkukoukku oli kokoa 8 ja Novita Tuubi-kudetta meni yhteensä 1700 g.

Tekovaiheessa N kävi usein testaamassa koria ja leikkimässä korissa olleilla leluilla. Hänestä oli hauskaa istua korin sisällä lelujen kanssa samalla kun minä virkkasin reunaa.

N testaa koria

Koska kori on pehmeä pystyy pienempikin lapsi ottamaan korista tavaraa korin reunan antaessa periksi. Lisäksi korin korkeutta saa säädettyä kääntämällä reunaa.

Keittiöremontti osa 2

Vähitellen keittiön remontti etenee. Aikani erilaisia vaihtoehtoja mietittyäni päädyin sittenkin muokkaamaan keittiöstä vain joitain pieniä osia saaden nykyiseen tilaan enemmän käytettävyyttä.

Tämä on ensimmäinen valmistunut muutos "remonttireiskan" käsissä.

Olen koko tässä asunnossa asumisen aikana inhonnut ylikaiken roskakaappia. Se vain on niin sottainen. Ensimmäisessä kuvassa on lähtötilanne. Roskakorien päällä on hylly, johon saa kätevästi laitettua kaikenlaista pientä kivaa. Mutta jos roskis tulee tupaten täyteen saavat hyllyllä olevat tavarat osansa roskista. Lisäksi roskakorien taakse jäävään isoon tilaan on todella hankala päästä. Käytännössä joudun aina ottamaan roskakorit ulos, jos jotain haluan perältä saada.

Roskiskaappi ennen

Muutos roskakaappiin tulee ottamalla se kätevä hylly pois. Nyt pääsen ainakin osaan takana olevista tavaroista helpommin käsiksi. Tokihan edelleenkin päästäkseni aivan takimmaiseen nurkkaa joudun edelleenkin ottamaan roskakorit ulos, mutta ainakin eniten käytettyihin tavaroihin pääsen helpommin käsiksi.

Roskiskaappi jälkeen

Kävin lisäksi Ikeasta ostamassa ulos vedettävän säiliön. Näin sain laitettua pulloharjat, puhtaat sienet ja muut tiskauksessa tarvittavat esineet lähelle tiskiallasta ja kuitenkin pois silmistä. Ennenhän nuo tavarat olivat minulla eteisessä siivouskaapissa, kun eivät keittiöön mahtuneet.
Jouduin poraamaan kaapin seinään pari ylimääräistä reikää, sillä tuon laatikon reiät eivät kaikki osuneet kohdilleen kaapin seinässä olevien reikien kanssa. Lisäksi jouduin siirtämään tiskikoneen poistoletkun roikkumaan hieman eri paikkaan. Tuo Ikean laatikko kun on 55 cm pitkä niin letku ja laatikko eivät mahtuneetkaan olemaan samassa paikkaa kaapissa.

Meillä on muuten viime aikoina porattu niin paljon reikiä seinään että N on alkanut matkimaan porakoneen ääntä.

Habitare 2015

Messut on onnistuneesti ohi. Pitkään mietin kävisinkö niillä laisinkaan, mutta lopulta päädyin käymään. Ja olen ihan tyytyväinen reissuun.

Mitään oheisohjelmaa en päässyt näkemään ja messujen loppuosankin kävin läpi hyvin nopeasti N:n kyllästyessä lukuisiin vieraisiin kasvoihin.

Tämän vuoden messut tarjosivat minulle kuitenkin enemmän kuin aiemmat messut. Ehkä osa syynä on meneillään olevat muutostyöt kotosalla.

Ensimmäisenä intouduin kovasti Trash Cuisine-näyttelystä. Omalta osaltaan tähän vaikuttaa keittiöremontti, jonka päädyin tekemään näin alkuun mahdollisimman pienillä muutoksilla.
Erityisesti tämä pienen pöydän sisään kätketty jalkapallopeli herätti kiinnostukseni. 

Futis - coffee table

Pystyn jo näkemään sieluni silmin kuinka N:n kanssa pelataan useampi erä jalkapalloa ja piirretään erätauoilla kuvia jalkapallosta pöydällä.

Seuraavaksi minua kiinnosti Phillipsin Hue-älylamput. Enää ei tarvitse huolehtia siitä jäikö lamput päälle kotiin kun niitä voi ohjailla puhelimella. Minulle esiteltiin melkoisesti erilaisia mahdollisuuksia kuinka lamppuja voi käyttää ja nyt minulla onkin kova hinku saada sellaiset kotiin.
Sen lisäksi että  niitä voi sytytellä ja sammutella mielensä mukaan niin niiden värejä ja voimakkuuksia voi myöskin vaihdella.

Hue

Itselleni tuli heti mieleen parvekkeeni valaistus. Lamppu sinne syttyy tälläkin hetkellä kaukosäätimellä, mutta se kaukosäädin on aina hukassa (tosin viime aikoina myös puhelin tuntuu olevan aina hukassa). Toinen paikka olisi sauna ja pesuhuone, joihin tunnelmaa voisi tuoda eri värisillä valoilla tilanteen mukaan. Kolmas paikka olisi makuuhuone, johon lampun avulla saisi aikaiseksi aamun sarastuksen herätyksen aikaan.

Ja neljäs paikka olisi tietenkin työn alla oleva keittiöni. Valonauhoilla saisin keittiön työtilat kunnolla valaistua ja tarvittaessa myös pidettyä työskentelyyn tarvittavan valaistuksen hieman himmeämpänä ettei television katselu häiriinny.

Kolmas minua kiinnostanut kohde Habitaressa oli AVA Room. Heidän idea vetoketjulla toimivasta päiväpeitosta on loistava varsinkin poikapitoisessa perheessä. Ja minua ihastutti kovasti tämä heidän sänky johon on yhdistetty kaappeja ja pöytä.

AVA pikkuparvi

Kunhan N kasvaa ulos pinnasängystä on tuo sänky varteen otettava vaihtoehto. 

Neljäs kiinnostava kohde oli Smarter Surfaces. Kaikkihan on tähän mennessä kuulleet liitutaulumaalista, mutta nyt on tullut markkinoille tussitaulumaali. Aloin ihan vakavissani miettimään josko tuollaista maalia pitäisi hankkia N:n huoneeseen. Jos hän on perinyt enemmänkin minun geenejä niin luvassa on paljon seinätaidetta. Läpinäkyvän tussitaulumaalin avulla saisin huoneen värityksen pidettyä nykyisellään ja kuitenkin sellaisena että taulutussit lähtisivät siitä helposti.

Lisäksi on olemassa myös magneettimaalia, jonka avulla magneetit saa pysymään seinässä. Se tulisi tarpeen niin N:n huoneessa kuin keittiössäkin. Nykyisen jääkaapin ovessa kun eivät magneetit pysy, niin magneettimaalilla voisin vetää pohjan keittiön kaappeihin. Tämän jälkeen sitten vain varsinainen kaappien maali päälle ja taas olisi keittiössä saatavilla pintaa perinteisille keittiömagneeteille. Jaksaisikohan tuon maali pitää myös esimerkiksi magneettiset maustepurkit seinässä?

N:n huoneen kaapinoveihin ja huoneen oveenkin voisin vetää ensin magneettimaalia ja sen päälle tussitaulumaalia. Näin N voisi harjoitella esimerkiksi kirjaimia/numeroita/sanoja magneettiläpysköillä ja isompana pitää sitten ovea muistitauluna.

Josko sitä jatkaisi taas asunnonmuutossuunnitteluja.

Keittiöremontti osa 1

Olen jo 11 vuotta asunut tässä asunnossa ja yhtä pitkään olen puhunut että keittiö pitäisi laittaa uusiksi. Vaikka asunto ja koko asuinrakennus oli upouusi muuttaessani tänne olin jo alun alkaenkin tyytymätön keittiöratkaisuun.

Kaappitilaa tuntuu olevan aivan liian vähän ja osaan kaappien nurkista ei pääse käsiksi.  Osa kaapeista taas on niin kapeita ja syviä ettei oikein tiedä mitä sinne laittaisi. Lisäksi yläkaappien päällä on runsaasti tyhjää tilaa levyjen sisällä käyttämättömänä.

Esimerkiksi roskakorien takana nurkassa on paljon tilaa, mutta sinne ei voi laittaa usein käytössä olevia esineitä ja harvemmin käytettäviäkään ei sieltä tule otettua ylitse pursuavien roskisten sotkettua kaikki astiat. Ja kaikki kattilat on pinottuna yhteen pieneen kaappiin, josta ne kaikki pitää ottaa esille että pääsee käsiksi siihen perimmäiseen pannuun.
Olen joutunut säilömään osan keittiön tarvikkeista eteisen kaappeihin ja totaallisesti sitten unohtanut ne sinne. Lakanoita vaihdettaessa tulee aina silloin tällöin tehtyä niistä kaapeista löytöjä.

Vihdoin ja viimein olen aloittanut tekemään muutosta keittiöön. Kaikki sai alkunsa kun äitini voitti jossain kilpailussa Festivo -jääkaapin. Hän ei oikein keksinyt sille paikkaa kodissaan, joten jääkaappi sai kodin luotani.

Minä myin oman vanhan jääkaappini pois ja jäin pähkäilemään mihin uusi jääkaappi sijoitettaisiin. Se kun on isompi kuin vanha jääkaappini niin se ei mahtunut entisen tilalle.
Useamman mittauksen, laskelmien ja tarkistusmittausten jälkeen löysin kuin löysinkin sille paikan keittiöstä.

Alla on lähtötilanne keittiöstä. 

Lähtötilanne

Ja tämän hetkinen tilanne.

Uusi jääkaappi saapunut ja vanha poistunut

Jouduin kääntämään ruokapöydän toiseen suuntaan. Muutoin olisi pöydän ääressä istujia hakattu jatkuvasti päähän jääkaappia avattaessa ja tuolitkin/jääkaappikin olisi kärsinyt jatkuvista kolautuksista.

Vanhan jääkaapin paikalla on nyt ammottava tyhjyys. Seuraava vaihe onkin miettiä mitä tehdä loppukeittiölle?

Puu-aiheinen parvekeverho

Muutama vuosi sitten virkkasin parvekkeelle suojaverhon antamaan rauha meille että naapureillemme.
Nyt olen sitten pari vuotta miettinyt suojaverhon virkkaamista myös pihan suuntaan katsellessani yhtenä talvipäivänä kotini sisälle pihalta päin.

Aiemmin pihan suuntaan olin tehnyt pienen suojan, mutta aikojen saatossa se alkoi näyttää hyvin mauttomalta joten heitin sen roskiin. Nyt sitten ulkoapäin on erinomaiset näkymät olohuoneeseen, keittiöön ja jopa käytävälle vaikka asun neljännessä kerroksessa. 

Parvekkeen suojaverho

Virkkasin tämän suojan jo viime kesänä, mutta viimeistely ja paikalleen laitto jäi tälle kesää.
Lankana oli Novitan Kotiväen Kartano ja sitä meni 375 grammaa. Koukun koko oli 3,5.
Malli on itse muokattu netistä löydetystä puusta.

Seinäkoreja

Kaikki pienet tavarat saavat melkoista kyytiä vaipanvaihtopisteen lähellä kun N innostuu huitomaan raajoillaan jokaiseen ilmansuuntaan. Pelastaakseni tavarat jatkuvalta roskakoriin päätymiseltä virkkasin pari pientä koria ja ripustin ne seinälle pois pienten käsien ulottuvilta.

Korit eri kiinnityksillä

Ensimmäiseen koriin päätin tehdä keskellä taakse yhden ainoan lenkin johon kiinnittää koukku. Tämä oli vikatikki sillä kun koriin laittoi jotain se levähti auki edestä ja vaarana oli että tavara olisi tippunut. Siihen mahtui kuitenkin juuri sopivasti kosteuspyyhkeet, jotka pureutuivat korin reunoihin sen verran tiukasti ettei mitään vaaraa niiden tippumisesta ollut.

Toiseen koriin laitoinkin sitten suosiolla kaksi lenkkiä niin kulmiin kuin vain mahdollista, jolloin ne pingottivat korin kutakuinkin muotoonsa. Tässä pysyykin kaikki pienet härpäkkeet tallessa.

Lanka oli Novita Tuubi ja sitä meni yhteensä 300 g käyttäessäni koukkukokoa 8. Korien väri on muuten tumma violetti, jos värityksestä ei oikein saa selvyyttä. Ei kuulu minun värimaailmaani, mutta eipä tuo tuolla seinässä haittaa. Ostin langan alennusmyynnistä ja toinen vaihtoehto olisi ollut sinapinkeltainen. Se olisi ollut vielä vähemmän minun värimaailmaani.

Rottinkivuode

Tänä talvena olen kunnostanut ja viimeistellyt ikivanhaa rottinkisänkyä. Ikää sängyllä on yli 40 vuotta, mutta edelleenkin se on ikäisekseen hyvässä kunnossa. Vuoteen valmistaja on Sokeva eli nykyiseltä nimeltään Sokeva Käsityö. Tämä vuode on hyvä esimerkki siitä miten hyvää laatua suomalaiset sokeat ovat tehneet. Tuskin nykyään saatavilla olevat ulkomailla vamistetut sängyt kestäisivät näin pitkään. Tämäkin vuode on käynyt läpi varmasti 3 lasta  ja ehkä jopa 7 lasta sekä toiminut kukkapöytänäkin ennen kuin pääsi minun käsittelyyni.
Harmi vain että Sokeva Käsityön tarina alkaa olla lopussa avustusten vähetessä ja loppuessa jossain vaiheessa.

Lähtötilanteessa rakenteissa oli hieman vesivahinkoa, katostanko oli hävinnyt ja katostangon kiinnitys oli osittain murtunut ja sitä oli yritetty korjata nauloilla.

Rottinkisängyn lähtötilanne

Puhdistin sängystä pahimmat vesivahingon jäljet pois. Poistin sängystä naulat ja rikkoutuneen kiinnityssysteemin. Tein bambusta uuden katostangon ja kiinnitin sen vuoteeseen tarranauhalla. Onneksi kiinnityssysteemin alaosa oli kunnossa joten pääsin helpommalla katostangon kiinnityksen kanssa.

Sängyn kuviointi on nätti, joten oli hieman sääli peittää ne kankaalla. Halusin kuitenkin vuoteessa nukkuvalle vauvalle antaa oman rauhan. Vaihtoehtoja oli monia suojakankaan pituudelle oli monia. Pisimmillään kangas olisi yltänyt lattialle. Päädyin sängyn osittain peittävään suojaan.

Katostanko ja suojakangas lisätty

Sängyn sisäpuolelle tuleva kangas on rypytetty, jolloin se tulee hieman rottinkien välistä ulos. Ulkopuolella taas on Tikatasta ostettu leveä pitsinauha. Kohtaan, jossa verhotanko ja pitsin yläreuna yhdistyvät jätin tangolle sopivan reiän. Näin tangon kiinnitys jää pitsin alle ja pitsi tukee hieman tangon paikallaan pysymistä pitemmällä matkalla.

Verhotangolle ompelin roikkumaan Tildan sydämiä. Kankaat sydämiin onnistuin haalimaan Eurokankaasta. Satuin käymään siellä kerran, jolloin parilla eurolla sai ostettua pienen pussillisen epämääräisiä kangaspaloja. Ruutunauhan ostin Tikatasta.

Tilda-sydämiä

Viimeinen silaus vuoteelle on katos. Se antaa suojaa nukkuvalle vauvalle suojaa kattovalolta ja mahdolliselta ilmastoinnilta. Katoksen reunoissa oleva pitsi on sekin Tikatasta.

Katos

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Vuoteessa nukkuva vauva vaati kuitenkin pienen korotuksen pääpuolelle ennen kuin suostui nukkumaan öitä kohtalaisesti. Korotus tehtiin laittamalla reilun 5 sentin halkaisijalla olevan löysästi rullatun maton pääpuolen jalkojen alle.

Valmis sänky

Siinä on vauvan hyvä nukkua ensimmäiset kuukautensa.

Koukussa keittiön mattoon

Pääsiäisestä asti olen joka päivä virkannut. Olen joutunut ostamaan lankaa lisää kun menekki on ollut enemmän toivoin. Kuitenkin äitienpäivänä se jälleen tapahtui. Lanka loppui totaalisesti ja jouduin keskeyttämään virkkaukseni.

Hetken tuuminta. Ompelenko verhot vai aloitanko keittiön maton teon? Matto houkutti enemmän, sillä koukkuamista en ole tehnyt koekappaletta enempää. Johonkin tarkoitukseen tuo koekappale alunperin oli, mutta olen unohtanut sen täysin. Ehkä minun pitäisi antaa sillekin oikea tarkoitus eikä vain toimia hetken huvittelunani.

Olen asunut tässä asunnossa kohta kymmenen vuotta ja elämän jäljet alkavat näkyä kaikkialla. Keittiön kohdalla pahiten on kärsinyt lattia. Kyllähän parketti on ihana lattia, mutta ei se toimi oikein keittiössä. Lattialle roiskuu jatkuvasti nesteitä ja jos talossa käy enemmänkin muovilattioihin tottuneita vieraita ei se neste lähde livohkaan lattialta tarpeeksi nopeasti.

Kävin Eiran langasta ostamassa pari kiloa Hooked Zpagetti -kudetta. Tarkoitukseni oli tehdä sen kokoinen matto kuin mihin se vain riittää. Mallitilkun jälkeen totesin että kahdesta kilosta tulee aika pieni matto. Ei muuta kuin ostamaan vielä yksi kilo lisää kudetta.

Sitten päähäni hiipi pieni kysymys, onko maton pakko olla nelikulmainen tai pyöreä? Miksei missään ole kolmion muotoista mattoa? Ajatusta mielessä pyöritin ja totesin että itseasiassa minun keittiööni sopii paremmin kolmion muotoinen matto kuin pyöreä tai kantikas. Keittiöni on osa olohuonetta, joten perinteinen matto tuntui niin irralliselta. Kolmion muotoisen saan osumaan paremmin ns. keittiönurkkaukseen.

Koukuttu matto

 Matto kattaa juuri sopivasti kaikkein riskialtteimman alueen eli tiskikoneen, tiskipöydän, hellan ja työtason.
Tarkoitus oli että yksi kulma olisi suorakulma. Tapa, jolla tein kavennukset, vetivät kuitenkin suorankulman pois. Raidat tein tosiaan väri kerrallaan. Eli ensin koukkusin pienen kolmion. Siihen liitin sitten yksivärisen raidan. Lopuksi liitin isomman raidallisen raidan.
Tasaisemman kuvion olisi saanut varmaan aikaiseksi, jos olisi kaikki raidat koukunnut kerralla. Tosin silloin olisin luultavasti joutunut purkamaan raitoja enemmän materiaalin loppuessa kesken. Nyt jouduin ainoastaan viimeisen raidan koukkuamaan kahteen kertaan.

Materiaalia meni suurinpiirtein 2,8 kiloa ja koukkuamisen hoidin puikkokoolla 11.

Lähikuva kuviosta ja raitojen yhdistämisestä (kuva on näköjään ylösalaisin)

Malli on kirjasta 'Koukkuaminen'. Kirja ei ole paksu, mutta siitä löytyy kuitenkin kiitettävän paljon erilaisia koukkuamispintoja. Valitsemaani malliin olen erittäin tyytyväinen. Se tuntuu itseasiassa todella hyvältä jalkojen alla ja aika usein tulee käytyä tallaamassa mattoa ihan vain sen vuoksi että väsyneet jalat kaipaavat hierontaa.

Käsityökori

Pari joulua sitten ostin kaupasta valtavan läjän mandariineja. Osittain päädyin niitä ostamaan niiden rasian vuoksi. Ne nimittäin tulivat pienessä laatikossa, jossa ne sai sitten kuljettaa kotiin. Tuon laatikon omin sitten ompelutarvikkeiden säilytysastiaksi.
Pitkään on ajatus muhinut ennen kuin sain tehtyä taas yhtään mitään laatikolle. Kyllähän se alkuperäinenkin laatikko väritykseltään toimi, mutta en jaksanut enää tuijotella synkän mustaa laatikkoa jonka kyljessä on kuva edesmenneistä mandariineista.

Alunperin suunnittelin repiväni kuviollisista paperinenäliinoista palasia koristamaan kylkiä, mutta pohdintojen jälkeen totesin että musta ja oranssi kyllä paistavat liian voimakkaasti niiden läpi ellen sitten maalaa koko laatikkoa jollain neutraalimmalla värillä. Ja tietenkään minulle ei tullut mieleenikään ottaa kuvaa lähtötilanteesta.

Laiskuus kuitenkin iski ja päädyin liimaamaan lahjapaperia kylkiin. Liimauksen jälkeen totesin että hieman on laatikon ja paperin reunat tylsän näköisiä ja tarvitsin jotain lisäpiristystä noihin reunoihin. Ostin sitten maalia, jonka piti olla 3D-effektillä varustettua.
No, olihan se vähäsen. Levittäessäni maalia kaikki maalin kohdat olivat hyvin pulleita, mutta kuivuessaan kokokuvioisuus oli muisto vain. Sinällään hyvin ärsyttävä homma, sillä maalin ollessa pullea sitä maalia myös meni vähän paperin päälle, mutta siinä levitysvaiheessa se näytti hyvältä. Kuivuessaan nuo kävi lässähdys ja lopputuloksena on hutiloidun näköinen maalin levitys. Pitäisi varmaan laittaa maalia vielä lisää noihin pahimpiin kohtiin. Ehkä kymmenennen levityskerran jälkeen maali olisi lopputulokseltaan sellainen pullea mitä toivoin.

Näillä mennään kuitenkin nyt. Jos lopputulos alkaa ahistamaan liikaa, niin sitten otan maalipurkin pikkukätösiini ja pursotan sitä vielä pari kertaa ylt'ympäriinsä.

Suodatinpaperiteline

Tarvitsin vaihtelua neulomiselle, joten siirryin virkkaamiseen.

Olen pitkään suunnitellut ostavani jonkin kivan telineen suodatinpapereille. Niitä kun on pitemmän päälle tylsä noukkia sieltä laatikostaan. Kerran meinasin jo ostaakin jonkin peltilaatikon noille, mutta sitten muistin että minullahan pitäisi olla läjä paperinarua kotona. Siitä voisin kokeilla virkata jonkinlaisen telineen, kun sehän on sellaista jäykkää materiaalia.

Jäykkäähän se sitten oli ja kuiviltaan en saanut sitä taipumaan niin tiukalle solmulle kuin olisin halunnut, joten kastelin lankaa suihkepullolla kosteammaksi sitä mukaa kun virkkaus eteni. Kosteaa narua oli niin paljon helpompi muokata kuin kuivaa. Virkkauksen päätteeksi laitoin aina suodatinpaperilaatikon telineen sisälle antamaan oikeaa laatikkomaista muotoa telineelle.

Taakse virkkasin pienet lenkit, joilla sain ripustettua telineen seinälle. Näin jäi pöytätilaa muuhun käyttöön.

Suodatinpaperiteline paperinarusta

Pelkkä teline alkoi hetken tuijottelun jälkeen näyttämään tylsältä. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin alkaa miettimään piristystä. Ideoita oli monia, mutta sitten päädyin yksinkertaiseen paperikukkaan. Kukkaköynnöstä ei ole kiinnitetty mitenkään telineeseen, joten saan halutessani vaihdettua sen johonkin toiseen.

Kukkaköynnös

 Kaikki nämä paperinarut ja heteet ovat joskus vuosia sitten tilaamastani Sinooperin kerhopaketista peräisin. Alun perin tämä paketti oli tarvikkeet kukkakranssia varten, mutta minua ei kranssi oikein innostanut. Jätin sitten tarvikkeet odottamaan sitä oikeaa hetkeä puhjetakseen kukkaan.

Lähikuva kukasta

Minulla on itseasiassa vielä monta Sinooperin kerhopakettia tekemättä. Joko en saanut itselleni sellaista askarteluhetkeä että olisin tehnyt paketin sisällön valmiiksi tai sitten jokin siinä työssä mätti sen verran etten tuntenut kyseisen paketin suunniteltua tulosta omakseni. Näin sitten iso läjä paketteja odottaa että saisin inspiraation tehdä niistä jotain mielekkäämpää.

Sohvan päälliset

Nämä sain valmiiksi jo viikko sitten, mutta olen yrittänyt tässä sen viikon verran saada päivitettyä verkkolevyäni. Mutta se onkin jo ihan oma juttunsa.

Minulla on olohuoneessa kaksi sohvaa ja molemmat ovat tietenkin aivan eri tyyliset. Ostin vuosia sitten Stockmannin hulluilta päiviltä monta metriä sisustuskangasta ajatuksena sohvien pinnan suojaaminen ja tyylin yhtenäistäminen edes hieman.

Toisen sohvan sain osittain päällystettyä melko nopeasti kankaan oston jälkeen, mutta toinen sohva jäi vaille suojaa. Kolmisen viikkoa sitten sain otettua itseäni niskasta kiinni puhdistaessani taas jälleen kerran sohvasta kahviläikkiä ja hikirantuja pois.

Ensimmäinen sohva valmiina

Yllä oleva sohvan ison peitteen sain valmiiksi tosiaan vuosia sitten. Hermothan minulla olisi mennyt moneen kertaan jos tuo kangas olisi likaantunut. Nyttenkin hieman kiehahti huomatessani että osa tyynyistä oli todella likaisia. Ihmiset tykkäävät käyttää noita tyynyjä ihan tavallisina tyynyinä ja vaikka annan tyynynpäälliset laitettavaksi, niin kummasti vain päälliset jätetään käyttämättä.

Toinen sohva valmiina

Alemman sohvan tein täysin nyt tämän vuoden puolella. Tässä sohvassa olen kiinnittänyt nuo päälliset naruilla kiinni, sillä muuten ne lähtisivät huitelemaan hetkessä ties minne. Pituutta noilla päällisillä on sen verran paljon että sohvaa avattaessa niistä saadaan alusvaate lakanan alle laitettavaksi tai jos nyt vain haluaa löhötä mukavammin divaanimaisella sohvalla, niin ei tarvitse miettiä sitä sottaamista.
Käsinojille tein jämäkankaasta tuollaiset pienemmät peitteet, sillä usein ihmiset tykkäävät laskea lasinsa ja kuppinsa noille käsinojille. Mikä sinällään on ihmeellistä että ne on melko pehmeitä, niin itse ainakin pelkäisin kaatavani lasin hetkessä sohvalle tai lattialle. Noissa kaitaleissa on tuolla ylhäällä lyijynauhat helpottamassa kaitaleen paikallaan pysymistä. Lisäksi tein tuolle pääliosalle vielä taskun mihin voin tarvittaessa laittaa jonkin kovan levyn, jos tuntuu että homma ei muuten toimi.

Aika hyvin olin aikoinani ostanut kangasta. Jäljelle jäi sellainen 25x35 cm palanen.

Jääkaapin kahva

Koko kevään olen katsonut miten jääkapin kahvassa oleva halkeama pitenee ja pitenee kunnes yhtenä päivänä jäi koko kahva käteen. Olo oli hieman hölmistynyt tuijottaessani vuoronperään kädessäni olevaa kahvaa ja jääkaapin ovea. Ei se mitään, en minä olisi jääkaapilla halunnut käydäkään. Tosin nälän vaivatessa kummasti kyllä alkoi tutkiminen siitä miten saisin jääkaapin oven auki. Onnekseni oven reunoissa on sen verran tilaa että sain sormivoimin avattua oven aina halutessani (Kiitos tankotanssi!).

Pari päivää sitten siinä pohdiskelin miten saisin korjattua tilanteen ja ihmettelin miten Internetin olemassa olo vaikuttaa päätöksiin. Ensin ajattelin lähteä käymään läpi kodinkoneliikkeitä ja kysellä heiltä josko he myisivät kahvoja. Jo pelkkä ajatus siitä että kiertelisin liikkeitä saivat jalkani väsymään.
Päätin sitten alkaa etsimään tietoa Internetistä ja päädyin ihastelemaan viimeisintä mallia olevia jääkaappeja. Mikä ihana ajatus, tosin hieman arveluttaa selittää ihmisille että vaihdoin koko jääkaapin kun vanhasta hajosi kahva. Lisäksi ne jääkaapit, jotka miellyttivät silmääni ovat pahimmoiltaan sen kokoisia etteivät ne mahdu tuohon nykyisen paikalle. Joudun siis lykkäämään sen jääkaapin oston tuonnemmaksi, kun tällä hetkellä ei ole innostusta keittiöremppaan.
Törmäsin netissä Forssan huoltopalveluun, josta löytyykin vaikka mihin kodinkoneeseen varaosia. Löydettyäni jääkaappini manuaalin löysinkin listalta sen oikean kahvankin. Ja hintakin on kohtuullinen verrattuna siihen parin tonnin jääkaappiin mistä aloin haaveilemaan.
Onnekseni heidän varastosta löytyi kahva suoraltaan, joten sain sen parin päivän sisällä tilauksesta.

Onhan tuo kahva hieman erisävyinen kuin jo 9 vuotta vanha kahva, mutta hyvin nopeasti se unohtui. Kunhan tuo nyt kestää siihen asti että taloon tulee uusi jääkaappi. Mikä tapahtuu viimeistään silloin kun nykyinen jääkaappi simahtaa.

Lehtikori

Tässä alkuvuodesta onnistuin sitten pakkaamaan liian paljon paperia punottuun lehtikoriin ja eihän sen korin paino kestänyt sitä lehtimäärää. Hyvä jos edes itse kykenin nippanappa kantamaan roskakatokseen sen koko määrän.
Jouduin siis etsimään itselleni uuden lehtikorin. Kauppoja kierreltyäni sain ideaksi ostaa Reisenthelin Carrybag-ostoskorin.
Kiitos metallireunusten kori on vahva ja siihen mahtuu yllättävän paljon lehtiä. Haluttaessa laittaa kankaan pesuun, se on helppoa sillä kangas on kiinni reunuksissa tarranauhalla. Korin saa myös litistettyä ottamalla pari tukiläpyskää irti kankaan taskuista.

Ja mikä kaikkein parasta, nyt tulee vietyä paperit keräykseen aina kun on lähdössä ruokakauppaan. Mennessä vain viedään paperit roskakatokseen ja paluumatkalla kannetaan ostokset korissa. Ja kaupassa voi kerätä ne ostoksensa suoraan siihen ostoskoriin, niin ei tule ostettua enempää kuin jaksaa kantaa.

P.S. Minulla ei näköjään ole vielä tällä miniläppärillä oikein selvillä miten tuo Picasasta blogaus oikein onnistuu. Postaus kyllä tuli, mutta Picasa unohti liittää ostoskorin valmistajan sivuille johtavan linkin sekä itse kuvan tuosta ostoskorista. Ehkä siis jatkossa teen postaukset tällä hieman perinteisemmällä tavalla enkä yritäkään mitään kikkakolmosia.

Sisustustarra - köyhän miehen versio

Jos ei sisustuskaupoista löydä mieleistänsä sisustustarraa, niin sellaisen voi tehdä aivan hyvin itsekin.

Näin kävi itselleni. Mistään ei oikein löytynyt täydellistä tekstiä tahi kuvaa makuuhuoneen vuoteen päälle, kunnes mieheni laittoi Readeriin jakoon kuvan tekstillä "The world is full of beautiful things. Like you!". Se vaikutti täydelliseltä silloin.
Kuvankäsittelyohjelmalla valitsin sopivimman fontin ja tekstin koon, jonka sitten tulostin paperille. Tämän jälkeen piirtoheitinkalvo paperin päälle ja piirsin tekstin ikkunakalvoväreillä.
Värin kuivuttua kostutin tekstin nurjan puolen ja lättäsin seinään. Siinä teksti on pysynyt täysin liikkumatta kohta puoli vuotta.

Tämän elämänpolku, mitä kohti näytän tahtomattani ajautua, vaikeuttaa tuon tekstin katsomista. Ehkä minun pitäisi alkaa etsimään jotain muuta tekstiä siihen tilalle.

Pesuhuoneen päivitystä

Siivousoperaation on edennyt pesuhuoneeseen asti. Tosin siivous on edelleenkin kesken, sillä unohdin ostaa pölynimuriin pusseja.

Meidän pesuhuone on ärsyttävän pitkulainen ja kapea. Joten sen sisustaminen on hieman haastavaa. Oikeastaan kuvassa näkyvä nurkkaus on sellainen, minkä ulkonäköä voi vaihtaa miten lystää. Muu osa pesuhuonetta joutuu tyytymään tekstiilien vaihteluihin, ellei sitten innostu vaihtamaan kaakeleita.

Aiemmin tuossa nurkkauksessa on ollut nuo kaksi koivun väristä penkkiä ja penkkien alla olevat korit. Päällimmäinen penkki on ensi kokeiluni puutöissä ja tehty äärimmäisen stressin alla, joten en tullut ajatelleeksi että ehkä käytin liian ohutta puuta ja se ettei sitä saa tasapainoon mitenkään, jos lattia on vino kuten yleensä on pesuhuoneissa. No, ei se mitään. Tuo penkki toimii mainiosti pöydän korvikkeena ja siihen on mukava jättää vaatteensa saunaan mennessä.
Alempi penkki onkin tehty huomattavasti rauhallisemmin ja ymmärsin jopa käyttää paksumpaa puuta materiaalina. Siinä uskaltaa isompikin ihminen istua ja se ei ota sillä lailla nokkiinsa kaltevasta lattiasta kuin edeltäjänsä.
Penkkien alla toisessa korissa on sisätossuja vierassaunojia varten. Itse inhoan laittaa sukkia saunan jälkeen ja toisaalta on ikävää kulkea pitkin parketteja märillä jaloilla, joten noita saavat vieraat käyttää meillä käydessään.
Toisessa korissa on taas kaikenlaisia kemikaaleja enimmäkseen Lushin tuotteina.

Uutta tuossa kuvassa on tuo penkin päällä oleva hyllykkö. Kaikki tuo tavara on ajan saatossa kerääntynyt pitkin penkkejä, mutta nyt sain ne vihdoin ja viimein järjestykseen hyllykköön.
Hyllykkö on Kodin Ykkösestä ja minulla kävi sen kanssa sellainen kurja tuuri, että siitä puuttui pari ruuvia. Sain tänään ne puuttuvat ruuvit sekä 16 ylimääräistä ruuvia ja 2 kappaletta kuusioavaimiakin.
Vasemmalla kököttävä pupu on kotoisin H&M Homesta, juuri se pupu minkä laitoin "ostoskärryyn" aiemmassa postauksessani.
Tänään löysin Hakaniemen Sokokselta Tivoli Audio PAL:n, joka kököttää hyllykön päällä. Kävin ensiksi keskustan Sokoksella, mutta sieltä sanottiin vain ei-oo, ei-tuu ja väärää tietoa liikkeellä. Tankotanssitreenien jälkeen sain päähäni käydä kokeilemassa onneani Hakaniemestä ja siellähän niitä oli nätissä rivissä viitenä eri värinä. Tosin värivaihtoehtoina oli vain musta, helmiäinen, pinkki, punainen ja keltainen. Kuten kuvasta näkee päädyin helmiäiseen ja olen tyytyväinen valintaani. Enää minun tarvitsee hankkia tuonne iPodilleni piuha, jolla voisin kytkeä sen Tivolin kajariin kiinni.

Parvekkeen kunnostaminen

Kuukauden ajan hommaa suunnittelin ja Vappuna sitten sain vihdoin ja viimein aikaiseksi laittaa parveketta kesäkuntoon. Muovikassillinen vanhoja, kuolleita kasveja lähti biojätteisiin. Onneksi meidän Valintatalossa on nykyään tarjolla Bioska-muovikasseja, niin sai nuo jätteet siirrettyä helpommin biojätelaatikkoon.

Laitoin siemeniäkin itämään ja parissa päivässä basilika lähtikin tulemaan. Viikko kului ja pensastomaattikin lähti kasvamaan. Epäilen viime viikon aikana kuukausimansikka on alkanut näyttämään versoja (näyttävät vielä rikkaruohoilta...). Aurinkokukatkin ovat jo muutaman sentin mittaisia.

Ainoat missä ei ole eloa, ovat pensaskrassi ja 4 muuta istuttamaani yrttiä... tosin niiden purkeissakin kyllä kasvaa jotain, mutta ei siinä kohtaa mihin siemenet laitoin.

 

Tällä viikolla pitäisi ryhdistäytyä ja siivota loput roskat pois, imuroida, pestä penkin päälystä sekä hioa ja suojata puutarhakalusteet. Jotenkin tuntuu ettei noita kaikkia tule tehtyä.