tiistai 22. marraskuuta 2011

Stevia

Luin tänään lupaavan uutisen Iltalehden verkkosivuilta. "Kasvista saatava makeutusaine markkinoille Suomessakin" eli artikkelin pätkä puhuu Steviasta.
En ole itse vielä ainetta kokeillut, mutta netissä ainetta käyttäneet ovat sitä hehkuttaneet kunnolla.
Itseäni on hidastaneet oikeastaan kaikki ennakkoluulot makeutusaineita kohtaan, sillä mikään niistä ei maistu sokerille vaan kaikki ovat maistuneet enempi vähempi metallille.

Mielenkiinnolla jään odottamaan miltä oikeasti maistuu Stevia. Pääsisinkö lopullisesti eroon sokerijuomista?

maanantai 21. marraskuuta 2011

Pakkanen... sitä iPodini ei tykkää

Ilmojen viilennettyä ja lämpötilan pudottua nollan seutuville ja sen alapuolelle alkaa tulla ikävä vanhaa iPod Shuffleani. Se ei juurikaan valittanut lämpötilanmuutoksista. Ehkä kulutti enemmän patteriaan, mutta muutoin toiminta oli loistava.

iPod Shuffle 2nd generation
Keväällä hankkimani iPod Nano on alkanut huutamaan armoa, joka kerta uloslähtiessäni. Tai vähintäänkin se toivoo että haluaisin kuunnella musiikkia vielä puoli tuntia sisälletulon jälkeen. Kosketusnäyttö ei suostu kylmällä tottelemaan käskyjäni. Onko vika itse kosketusnäytössä vai ovatko jäätyneet sormeni vain niin kylmät ettei näyttö suostu käskyjä ottamaan vastaan... tiedä häntä. Pitäisi varmaan kokeilla asiaa jonkun kanssa. Voisin tosin kokeilla myös sitä että pidän soittimen povellani takin sisällä, enkä rinnuksilla takin päällä tahi taskussa helposti saatavana. Jäätyköön koko tyttö, jos haluaa vaihtaa kappaletta tai lopettaa toiston.

iPod Nano 6th generation
Käyttämäni kosketusnäyttöpuhelimien kanssa lämpötila ei ole tuottanut vielä ongelmia yhtään. Sekä Samsungin Corby Pro että Nokian X3 ottavat käskyt vastaan nätisti. Tosin niissä onkin eri tavalla toimiva kosketusnäyttö.

Pitäisiköhän sittenkin hankkia iPod Shufflesta talvikausiksi uusin versio? Se on ulkonäöllisesti melkein samanlainen kuin tuo aiempi versioni. Tosin siitä ei näe soitettavaa kappaletta ja kappaleen kestoa, toisin kuin nanosta.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Projekti metrilaku 21

Epäilykseni osoittautuivat oikeaksi ja sain kuin sainkin myös alas leikkauskaaren. Vajaan viikon verran oli hampaat hellinä, mutta sen jälkeen ei minkäänlaista kipua ole ollut. Ja poskien ihokin on pysynyt ehjänä. Vahaa ei ole tarvinnut laittaa tippaakaan.
Voi tätä autuutta.

Kävin tässä myös hammashygienistillä puhdistuttamassa hampaat. Eihän siellä juuri mitään poistettavaa ollut. Kaikki vahingot mitä suusta löytyi olivat ajalta ennen oikomista ja erityisesti ennen karppausta. Karppauksen aikana hammaskiven muodostuminen väheni murto-osaan aiemmasta määrästä ja mömmöäkään ei hampaiden pintaan ole pahemmin muodostunut.

Otettiin minusta myös valokuvat; sekä hammaskalustosta kuin kasvoistakin. Täytyy muistaa jossain välissä kysyä josko niistä kuvista saisi kopiot itselleen. Olisi mukava näyttää kaikille tutuille millaisen operaation olen käynyt läpi. Monikaan ei nimittäin enää juuri muista millainen hammaskalustoni oli ennen rautoja.

Parin viikon päästä on taas oikojalla käynti. Ehkä minä sitten saan tietää lopullisen leikkausajan. Edelleenkin toivon sen olevan joulu-tammikuussa. Pääsisin sitten ehkä jo ensi kesällä sukeltamaan ja elämään huolettomasti.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Karppajan-eväs ja kameramutinaa

Eilen ja tänään on sen verran kiirettä että olen suosiolla päättänyt jättää ruokailun vähemmälle. Toki tilanteeseen vaikuttaa osin myös hampaiden särky.

Sorruin siis einesosastolle ja tuijottelin mitä kivan pehmyttä ja kylmänä syötävää olisi kaltaiselleni rantulle ihmiselle tarjolla. Melkein kiljahdin innosta kun huomasin karppaaja-viitteen yhden leipäpaketin kyljessä. Lähempi tutkiskelu ravintoarvojen osalta toi hymyn kasvoille. Hiilihydraatteja 4,8 g/100 g ja rasvaa jopa 20,7 g/100 g.
Ricoplazan Karppajan-eväs ei sovi viljaa ja hiivaa vältteleville, mutta muuten sisältö miellytti minun makuaistejani. Leivän välistä löytyi pari hassua salaatinlehteä (tuomaan väriä), levyllinen suolakurkkuja, runsaasti majoneesia, gouda-juustoa ja kaksi isoa siivua naudanpaistia. Mielestäni leipäviipaleet olisivat saaneet olla ohuempia ja sitä sisältöä vielä enemmän, mutta veikkaan hinnan pompahtavan siinä vaiheessa sen verran korkeaksi ettei ihan joka ihminen sitä ostaisi. Nyttenkin hinta oli ainakin euron verran kalliimpi kuin vastaavien normaalien leipien.

Kiireisen karppaajan aamupala, joka pilataan Batterylla.

Nyt sitten kameraan. Jo aiemmista kuvista olette päässeet näkemään miten minun Olympus Pen E-PL1 pelittää. Kaikki aiemmat kuvat on otettu automaatti-asennolla ja käytetty ainoastaan sen suomia mahdollisuuksia. Toivon että minulla on jokin säätö vielä hukassa tuolla automaattisella asennolla, sillä se ottaa erityisesti sisätiloissa aivan liian punaisia kuvia.
Alla on automaatti-asennolla otettu kuva.

iAUTO-asento
 Melkoisen synkkä kuva. Ja mitkään löytämäni säädöt eivät vaikuta tuohon lämpöön.
Muissa asennoissa on mahdollista hyvinkin helposti määrittää minkälaisessa valaistuksessa kuvia ollaan ottamassa, jolloin saadan oikeanlaiset sävytkin. Mallina tämän postauksen ensimmäinen kuva. Tosin kameran näyttö tuntuu vähän vääristelevän lopullisia sävyjä. Kuvan ottoa valmistellessa ja kuvaa ottaessa näytöllä näkyy oikeissa sävyissä oleva kuva, mutta valmis kuva näyttää kameralla astetta liian punaiselta. Tietokoneruudulla kuva näyttää kuitenkin olevan ihan oikean värinen.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Tarina avioliitosta

Törmäsin tähän tarinaan FB:ssä ja päätin kääntää sen suomeksi sekä jakaa se kanssanne.

Sinä iltana vaimoni tarjoillessa illallista, tartuin häntä kädestä ja sanoin "Minulla olisi sinulle jotain kerrottavaa." Hän istuutui alas ja alkoi syödä ruokaansa hiljalleen. Huomasin loukkaantumisen hänen katseessaan. Yht'äkkiä en kyennytkään avaamaan suutani. Mutta minun olisi kerrottava hänelle asiani.
"Haluan avioeron." lausuin rauhallisesti. Hän ei näyttänyt ärsyyntyneen sanoista, sen sijaan hän kysyi hiljaa "Miksi?".
Välttelin hänen kysymystään ja hän suuttui siitä. Hän heitti ruokailuvälineet pois ja huusi minulle "Sinä et ole mikään mies!". Sinä yönä me emme enää jutelleet toisillemme. Hän itki. Tiesin hänen haluavan saavan selvyyden siihen mitä oli tapahtunut avioliitollemme. Tuskin olisin pystynyt antamaan hänelle tyydyttävää vastausta; hän oli menettänyt minun sydämeni toiselle naiselle. En rakastanut häntä enää. Ainoastaan säälin häntä!

Syvissä syyllisyyden tuskissani luonnostelin avioeropaperin, missä hän saisi omakseen talomme, automme ja 30% osuuden yrityksestäni. Hän tuijotti paperia ja repi sen palasiksi. Nainesta, joka oli viettänyt kymmenen vuotta elämästään kanssani, oli tullut vieras. Olin pahoillani menetetystä ajasta, varannoista ja elämän energiasta, mutta en voinut ottaa sanojani takaisin. Rakastin toista naista liikaa. Lopulta hän itki voimakkaasti edessäni, mitä olin odottanutkin. Minulle hänen itkunsa oli oikeastaan helpotus. Viikkoja vaivanneesta pakkomielteisestä avioeron ajatuksesta tuli nyt selkeämpi ja varmempi.

Seuraavana päivänä tulin kotiin töistä myöhään ja vaimoni oli kirjoittamassa jotain paperille. Minulle ei ollut tarjolla iltapalaa, joten menin suoraan vuoteeseen. Nukahdin todella nopeasti vietettyäni mahtavan päivän toisen naisen kanssa. Kun havahduin hereille, vaimoni kirjoitti edelleen jotain paperille. En välittänyt siitä vaan jatkoin uniani.
Aamulla hän näytti minulle avioeroehtonsa. Hän ei halunnut minulta mitään, mutta vaati kuukauden varoaikaa ennen avioeropapereiden allekirjoitusta. Tuon kuukauden aikana meidän tulisi elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Syy tähän oli yksinkertainen: pojallamme oli meneillään koeviikot ja vaimoni ei halunnut pojan häiriintyvän avioerosta. Hyväksyin tämän ehdoitta. Mutta hänellä oli vielä lisää ehtoja. Hän muistutti minua siitä miten kannoin hänet kynnyksen yli hääpäivänämme. Hän vaati että tuon kuukauden ajan joka ikinen aamu kannan hänet makuuhuoneestamme etuovelle. Luulin hänen tulleen hulluksi. Tehdäkseni viimeisistä yhteisistä päivistä edes siedettävän hyväksyin hänen oudon vaatimuksensa.
Kerroin naisystävälleni vaimoni ehdot. Hän nauroi ja piti toiveita hulluina. "Mitä tahansa vaimosi yrittääkään, hän tulee kohtaamaan avioeron." sanoi hän ivallisesti.

Vaimollani ja minulla ei ollut minkäänlaista fyysistä kosketusta toisiimme aikoihin, joten kun ensimmäisenä päivänä kannoin hänet ulos olimme molemmat arkoja ja kömpelöitä. Poikamme naureskeli takanamme "Isä kantaa äitiä käsivarsillaan." Hänen sanansa satuttivat minua. Makuuhuoneesta olohuoneessa ja sieltä ovelle, kävelin yli kymmenen metriä vaimoni käsivarsillani. Hän sulki silmänsä ja kuiskasi "Älä kerro pojallemme avioerosta." Nyökkäsin masentuneena. Laskin hänet oven ulkopuolelle. Hän meni odottamaan bussiaan päästäkseen töihin. Minä ajoin yksin toimistolleni.

Seuraavana päivänä kantaminen tapahtui huomattavasti helpommin. Hän nojautui rintaani vasten. Tunsin hajuvetensä hänen puserostaan. Tajusin etten ole katsonut häntä tarkemmin aikoihin. Hän ei ollut enää nuori. Hänen kasvoillaan oli pieniä ryppyjä ja hänen hiuksensa olivat alkaneet harmaantua! Avioliittomme oli verottanut häntä. Hetken mietin mitä olinkaan tehnyt hänelle.

Neljäntenä päivänä nostaessani häntä tunsin läheisyyden palaavan. Tämä nainen antoi kymmenen vuotta elämästään minulle. Viidentenä ja kuudentena päivänä ymmärsin meidän välisen läheisyyden kasvavan enemmän. En kertonut naisystävälleni tästä. Päivä päivältä vaimoni kantaminen oli helpompaa. Joka päiväinen treeni teki minusta vahvemman.

Eräänä aamuna hän pohti mitä pukisi päällensä. Hän kokeili useampaa mekkoa, mutta ei löytänyt sopivaa. "Kaikki mekkoni ovat liian suuria" hän huokaisi. Yht'äkkiä ymmärsin miksi jaksoin kantaa häntä helpommin, hän oli laihtunut rajusti. Hän oli haudannut sydämensä sisuksiin niin paljon tuskaa ja kärsimystä. Alitajuisesti kurotin ja kosketin hänen päätään. Poikamme tuli huoneeseen sillä hetkellä ja sanoi "Isä, on aika kantaa äiti ulos.". Hänelle äidin kantamisesta oli tullut olennainen osa päivän rutiineja. Vaimoni viittoi poikaa tulemaan lähemmäs ja halasi häntä lujaa. Käänsin katseeni pois, sillä pelkäsin muuttavani mieleni näinä viimeisinä päivinä. Nostin hänet käsivarsilleni ja kannoin makuuhuoneesti ensin olohuoneeseen ja sieltä aulaan. Hänen kätensä olivat kiertyneet hellästi kaulani ympäri. Minä pidin hänen vartalostaan tiukasti kiinni, kuten hääpäivänämme. Mutta hänen keveytensä suretti minua.

Viimeisenä päivänä kantaessani häntä jokainen askeleeni oli raskas. Poikamme oli jo mennyt kouluun. Pidin vaimoani tiukasti kiinni ja sanoin "En tiennyt että elämästämme puuttui ainoastaan hellyyttä."
Ajoin toimistolleni. Hyppäsin kyydistä lukitsematta edes ovia. Pelkäsin jokaisen viiveen muuttavan mieltäni toiseen suuntaan. Nousin rappuset. Naisystäväni avasi oven ja sanoin suoraan hänelle "Anteeksi, en haluakaan avioeroa enää." Hän katsoi minuun hämmästyneenä ja kosketti otsaani. "Onko sinulla kuumetta?" hän kysyi. Siirsin hänen kätensä päältäni. "Anteeksi, en voi erota. Avioliittoni oli tylsä ja mennyttä koska hän ja minä emme arvostaneet pieniä yksityiskohtia elämässämme, ei se ettemmekö rakastaneet toisiamme enää. Nyt ymmärrän, että siitä lähtien kun kannoin hänet kotiimme hääpäivänämme minun on tarkoitus pitää hänestä huolta siihen asti kunnes kuolema meidät erottaa." Naisystäväni tajusi viimein tilanteen. Hän läimäytti minua lujaa, löi oven kiinni ja purskahti itkuun. Laskeuduin portaat alas ja ajoin tieheni.

Ostin matkan varrella kukkakaupasta kukkakimpun vaimolleni. Myyjä kysyi "Mitä kirjoitetaan korttiin?". Hymyilin ja vastasin "Kannan sinut ulos joka aamu kunnes kuolema meidät erottaa."
Sinä iltana saavuin kotiin kukkakimppu kädessäni ja hymy kasvoillani. Juoksin portaat ylös... vain löytääkseni vaimoni vuoteesta... kuolleena. Vaimoni oli taistellut syöpää vastaan kuukausia ja minä olin ollut liian hurmoksissa naisystävästäni edes huomatakseni sitä. Hän tiesi kuolevansa pian ja halusin säästää minut poikamme negatiiviselta reaktiolta avioeroamme kohtaan. Ainakin poikani silmissä tulen olemaan aina rakastava aviomies.

Ne pienet yksityiskohdat elämissämme ovat niitä, jotka oikeasti vaikuttavat suhteissamme. Ei se ole asunto, auto, omaisuus tai pankissa lojuvat rahat. Nämä luovat pohjan mahdolliselle onnellisuudelle, mutta eivät itsessään pysty antamaan onnea.

Löytäkää aikaa ollaksenne puolisollenne ystävä ja tehkää niitä pieniä tekoja läheisyyden luomiseksi. Olkaa onnellisia avioliitoissanne!

tiistai 1. marraskuuta 2011

Lushin talvituoteilta

Talvi on tuloillaan, mutta ei kuitenkaan. Tässä lunta odotellessa pääsin tutustumaan etukäteen Lushin tämän talven ja joulun tuotteisiin. Tuntui että joulu olisi tullut jo lokakuussa... no, pikkujoulu nyt ainakin.



Tuoksuja löytyy makeasta mausteiseen ja värejä karamelleista maksalaatikkoon. Kyllä, kyllä, sanoin maksalaatikko. Siltä Bûche de Noël ensi silmäyksellä näytti suomalaiseen silmään, kiitos tuotteen pinnalla olevan merilevän. Tuotteen nimi tarkoistaa oikeasti ranskalaista jouluherkkua nimeltä jouluhalko. Alapuolella olevassa kuvassa jouluhalko on oikeassa alakulmassa. Bûche de Noël on kasvojen puhdistusaine, jonka pääosassa on manteli sekä muut jälkiruokaan sopivat herkut. Olen jo ehtinyt sitä pari kertaa käyttää ja mukavan pehmeiksi kasvot jäävät pesun jälkeen. Mielenkiinnolla odotan talvipakkasia, jotta näen miten ihoni sitten käyttäytyy.

Viime vuodelta tutut Snow Fairy ja Glögg ovat taas palanneet. Snow Fairy on tänä vuonna laajentunut myös huulivoiteeksi. Kirkkaan pinkin lisäksi huulivoiteisiin on tullut hailakan pinkin värinen Celebrate ja lämpimän oranssiin vivahtava Chilli Tingle.

Sokerikuorintojen sarallekin tuli taas uutta kivaa. Aloinkin jo kaipaamaan hieman lisää vaihtelua tuoksuihin, vaikka eivät nuo nykyisetkään missään nimessä huonoja ole. Tämän talven uutuus on Australian Igloo. Pidän paljon tuoksusta, mutta hieman epäilyttää miten kuorinnan sisuksissa oleva öljy käyttäytyy. Käytän sokerikuorintaa säännöllisesti tankotanssi-harrastukseni vuoksi. Kuorinnalla saan poistettua kitkaa vähentävät ainekset iholtani.

'Huulillekin tuli uusi sokerikuorintatuoksu lisää. Hassunoloinen tuote tuo Pow Wow. Sokerihuulikuorinnalla lähtee muuten Max Factorin Lipfinity todella hyvin pois, eikä sitä tarvitse juurikaan edes hangata.

Hyytelösaippuat ovat jotain, mikä ei vain mahdu minun kaaliini. Niitä on kiva katsella ja vielä hauskempaa niitä on heilutella sekä koskea, mutta käyttämään niitä en ole oppinut. Eikä kyllä yksikään ystävistäni tunnu ymmärtävän miten niitä käytetään. Ensiksi sitä yrittää ottaa käteen kuin tavallista saippuaa, mutta hyytelö on huomattavasti liukkaampaa kuin tavallinen saippua. Joten lopulta sitä vain "repii" hyytelöstä palasen ja silppuaa sen vielä pienemmiksi palasiksi, minkä jälkeen epätoivoisesti käyttää näitä pieniä paloja peseytymiseen. Niille, jotka osaavat hyytelösaippuaa käyttää oikein on näin joulun alla tullut tarjolle tuoksuna Jilted Elf.
Perinteisiä saippuoita minäkin sentään osaan käyttää. Ja viime vuodelta on palannut vanhoja tuttuja sekä uusia ystäviä, joista varmaan moni tulee ilahduttamaan minuakin kotiin asti. Northern Lights-saippua miellytti minun nenäkarvojani mukavasti ja uskoisin tämän sopivan myös ei-niin-vahvoja-tuoksuja-käyttäville tutuilleni. Angel's Delight... On muuten hupaisaa, kun raavas mies käy suihkussa ja palatessaan sieltä on yltäpäältä klitterissä. Candy Cane on minun uusi suosikkini ja sitä minun pitää ostaa mitä pikimmin varastoihini. Snowcaken kultaisuus houkuttaa myöskin sen haalimiseen.

Kylpyvaahdoista ei kovin moni suomalainen pääse nauttimaan, vaikka moni niistä haaveileekin. Itseltänikin löytyy pari kylpyvaahtopalaa. Tosin ei minulta löydy ammetta tahi edes vatia missä jalkojani liottaisin. Tosin Magic Wandin myötä voisin sellaisen kyllä ostaakin. Gingerbread House on myös taas palannut valikoimiin.



Sain kokeiltavakseni Bûche de Noëlin, Glögg-suihkugeelin, Northern Lights-saippuan, Australian Igloo-sokerikuorinnan ja Snow Fairy-huulivoiteen. Nämähän eivät minulle tietenkään riittäneet, joten ostin vielä lisäksi Snow Fairy-suihkugeelin (säästöpakkauksen tottakai), Prince-ajovoiteen ja The Big Tease-muotoilugeelin.



Ostokseni ja lahjat

Ehkä minä pärjään näillä jouluun asti. Tosin tuota Snow Fairya kyllä voisi ostaa vielä matkapakkauksen. Ja hiuksetkin kaipaisivat kohta lisää shampoota...