Sorruin siis einesosastolle ja tuijottelin mitä kivan pehmyttä ja kylmänä syötävää olisi kaltaiselleni rantulle ihmiselle tarjolla. Melkein kiljahdin innosta kun huomasin karppaaja-viitteen yhden leipäpaketin kyljessä. Lähempi tutkiskelu ravintoarvojen osalta toi hymyn kasvoille. Hiilihydraatteja 4,8 g/100 g ja rasvaa jopa 20,7 g/100 g.
Ricoplazan Karppajan-eväs ei sovi viljaa ja hiivaa vältteleville, mutta muuten sisältö miellytti minun makuaistejani. Leivän välistä löytyi pari hassua salaatinlehteä (tuomaan väriä), levyllinen suolakurkkuja, runsaasti majoneesia, gouda-juustoa ja kaksi isoa siivua naudanpaistia. Mielestäni leipäviipaleet olisivat saaneet olla ohuempia ja sitä sisältöä vielä enemmän, mutta veikkaan hinnan pompahtavan siinä vaiheessa sen verran korkeaksi ettei ihan joka ihminen sitä ostaisi. Nyttenkin hinta oli ainakin euron verran kalliimpi kuin vastaavien normaalien leipien.
 |
| Kiireisen karppaajan aamupala, joka pilataan Batterylla. |
Nyt sitten kameraan. Jo aiemmista kuvista olette päässeet näkemään miten minun Olympus Pen E-PL1 pelittää. Kaikki aiemmat kuvat on otettu automaatti-asennolla ja käytetty ainoastaan sen suomia mahdollisuuksia. Toivon että minulla on jokin säätö vielä hukassa tuolla automaattisella asennolla, sillä se ottaa erityisesti sisätiloissa aivan liian punaisia kuvia.
Alla on automaatti-asennolla otettu kuva.
 |
| iAUTO-asento |
Muissa asennoissa on mahdollista hyvinkin helposti määrittää minkälaisessa valaistuksessa kuvia ollaan ottamassa, jolloin saadan oikeanlaiset sävytkin. Mallina tämän postauksen ensimmäinen kuva. Tosin kameran näyttö tuntuu vähän vääristelevän lopullisia sävyjä. Kuvan ottoa valmistellessa ja kuvaa ottaessa näytöllä näkyy oikeissa sävyissä oleva kuva, mutta valmis kuva näyttää kameralla astetta liian punaiselta. Tietokoneruudulla kuva näyttää kuitenkin olevan ihan oikean värinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti