Ensimmäiset junasukkani

Vietimme koko porukka kesää pohjoisessa. Harmiksemme melkein koko reissu oli melkoisen viileää. Lämpötilat eivät yltäneet monenakaan päivänä lähellekään 15 astetta. Silloin sadattelin mielessäni useampanakin päivänä sitä ettei N:lle ollut mukana lämpöisiä sukkia. Ja vielä enemmän sadattelin sitä ettei mieleeni tullut ottaa mukaani sukkapuikkoja ja lankaa ajankuluksi.

Kun pääsimme takaisin kotiin kaivoin laatikosta puikot ja lankaa. Sen jälkeen hetkeksi nettiä selaamaan ja etsimään junasukkien ohjetta. Niin moni on niitä vuosien saatossa tehnyt että halusin minäkin laittaa korteni kekoon.
Löysinkin ohjeen Taito etelä-pohjanmaan sivustolta ja siellä oli jopa selitetty mistä sukkien nimi tulee. Aivan ihana tarina.

Huvittavaa miten kantapää tuottaa aina vaikeuksia jos sukkien teossa on hetkenkin tauko. Periaatteessahan ne ovat hyvinkin yksinkertaisia neuloa, mutta aina tulee jokin moka ja joutuu neulomaan kahteen ekrtaan.

Junasukat

Lanka on Gjestallin Baby Ull ja sitä meni 35 grammaa. Puikkokoko oli 2,5.

Sokeroimaton mehukeitto ilman makeutusaineita

Kesän aikana olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja palannut vähitellen VHH:lle. Tiukkaa seuraamista se ei ole, mutta vähän kerrallaan tiukennetaan.
Kuukauden aikana olenkin onnistunut pudottamaan painoa viitisen kiloa ja sen huomaa treenatessa.

Hiilareiden ja sokerin vähentämisen lisäksi olen aina välttänyt makeutusaineita kuin ruttoa. Vaikka stevia ei maistu pahalle suosin mieluummin sokeria ja muita luonnollisia makeutustapoja.

Yksi tällainen makeutustapa löytyy mehukeitosta. Makeus keittoon tulee omenamehusta.

Mehukeitto

1 l omenamehua
5 dl vettä
250 g makeuttamatonta marja-/hedelmäsosetta (Bonne-merkiltä löytyy hyviä makuja)
2 rkl perunajauhoja + vähän kylmää vettä

Kaada kolme ensimmäistä ainesta kattilaan ja anna kiehua.
Sekoita perunajauho kylmään veteen ja lisää se keittoon. Anna pulpahtaa pari kertaa ja keitto on valmis.

Keiton hyvä puoli on siinäkin että voin antaa sitä myös N:lle hyvillä mielin.

Keittiöremontti osa 1

Olen jo 11 vuotta asunut tässä asunnossa ja yhtä pitkään olen puhunut että keittiö pitäisi laittaa uusiksi. Vaikka asunto ja koko asuinrakennus oli upouusi muuttaessani tänne olin jo alun alkaenkin tyytymätön keittiöratkaisuun.

Kaappitilaa tuntuu olevan aivan liian vähän ja osaan kaappien nurkista ei pääse käsiksi.  Osa kaapeista taas on niin kapeita ja syviä ettei oikein tiedä mitä sinne laittaisi. Lisäksi yläkaappien päällä on runsaasti tyhjää tilaa levyjen sisällä käyttämättömänä.

Esimerkiksi roskakorien takana nurkassa on paljon tilaa, mutta sinne ei voi laittaa usein käytössä olevia esineitä ja harvemmin käytettäviäkään ei sieltä tule otettua ylitse pursuavien roskisten sotkettua kaikki astiat. Ja kaikki kattilat on pinottuna yhteen pieneen kaappiin, josta ne kaikki pitää ottaa esille että pääsee käsiksi siihen perimmäiseen pannuun.
Olen joutunut säilömään osan keittiön tarvikkeista eteisen kaappeihin ja totaallisesti sitten unohtanut ne sinne. Lakanoita vaihdettaessa tulee aina silloin tällöin tehtyä niistä kaapeista löytöjä.

Vihdoin ja viimein olen aloittanut tekemään muutosta keittiöön. Kaikki sai alkunsa kun äitini voitti jossain kilpailussa Festivo -jääkaapin. Hän ei oikein keksinyt sille paikkaa kodissaan, joten jääkaappi sai kodin luotani.

Minä myin oman vanhan jääkaappini pois ja jäin pähkäilemään mihin uusi jääkaappi sijoitettaisiin. Se kun on isompi kuin vanha jääkaappini niin se ei mahtunut entisen tilalle.
Useamman mittauksen, laskelmien ja tarkistusmittausten jälkeen löysin kuin löysinkin sille paikan keittiöstä.

Alla on lähtötilanne keittiöstä. 

Lähtötilanne

Ja tämän hetkinen tilanne.

Uusi jääkaappi saapunut ja vanha poistunut

Jouduin kääntämään ruokapöydän toiseen suuntaan. Muutoin olisi pöydän ääressä istujia hakattu jatkuvasti päähän jääkaappia avattaessa ja tuolitkin/jääkaappikin olisi kärsinyt jatkuvista kolautuksista.

Vanhan jääkaapin paikalla on nyt ammottava tyhjyys. Seuraava vaihe onkin miettiä mitä tehdä loppukeittiölle?

Lammas-rukka eksyksissä

Tänään kauppareissulla kuului nurmikolta nyyhkytystä. Silmäni kohdistuivat harmaaseen roskaläjään. Hymähdin ja jatkoin matkaani kohti kauppaa.
Kuulin vienon äänen pyytävän apua takanani. Pysähdyin ja palasin roskaläjän luo.
Roskaläjä oli hyvin likainen ja kostea ottaessani sen käteeni. Lähemmin tarkastellessani roskaläjää totesin sen olevan lammasriepu, joka oli eksyksissä.
Nyt pitäisi lampaalle löytää hänen ikioma omistajansa.