Kauan poissa mielestäni ollut kiinnostukseni erilaisiin tekstiilitöihin pilkisti jälleen lauantaina kun kävin äitini kanssa designmuseossa.
Voi sitä autuutta kun pystyi keskustelemaan jonkun kanssa, joka jakoi saman kiinnostuksen. Ja sitä väittelyn riemua kun kiisteltiin mitä pistoja seinävaatteessa oli käytetty. Minulle tuli todella hyvä ja tyytyväinen mieli.
Minusta tuntuu ettei ystäväpiirissäni ole ketään joka olisi yhtä kiinnostunut käsitöistä siinä määrin kuin itse olen, toisaalta enpä ole itsekään muille toitottanut kiinnostuksiani.
Ehkäpä uudenvuodenlupaukseni voisi olla; Lupaan antaa aikaa mahdollisuuksien mukaan myös muille kiinnostukseni aiheille kuten kirjonta, ompeleminen, sukkulapitsi, piirtäminen, veistäminen, maalaaminen, posliininmaalaus, keramiikanvalaminen, erilaiset askartelut, puutyöt, lukeminen, pelaaminen, tanssiminen, musisointi, elokuvat ja kunnon kehittäminen.
Kaikki nuo ovat jääneet niin vähälle huomiolle viimeisen 5 vuoden ajan kun olen yrittänyt tasapainotella työn, ystävien ja stressinsietokykyni kanssa. Ehkä nyt on aika taas muuttua ja palata takaisin intohimoni ääreen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti