En halunnut kirjoittaa ensimmäisestä osasta ennen kuin olin toisen osan nähnyt ja toisen osan jälkeen en muka löytänyt kirjoitushetkeä niin millään.
Ensimmäinen osa on menevämpi ja sen seurassa viihtyi hyvin. Edvin Laine ja Väinö Linna voisivat olla tyytyväisiä tähän tuotokseen. Toinen osa taas oli niin kovin hidas. Melkein koko aika oli vain hidasta kituuttavaa lämmittelyä ja sitten kun elokuva herätti kiinnostusta, niin eikös esitys alkanut olla loppupuolella ja aloitettiin loppuvenyttelyt.
Suurin kompastuskivi noissa elokuvissa oli ikävä kyllä maskeeraus. Koska elokuvista ei nähnyt vuosilukuja, ei ollut mitään konkreettista asiaa mistä päätellä ajan kulu. Ainoastaan lasten kasvuista pystyi jotenkin aavistamaan millaisia aikahyppäyksiä tehtiin. Aikuisista ei vanhenemista juurikaan nähnyt. Akseli esimerkiksi oli parikymppisenä aivan yhtä vanhan näköinen kuin nelikymppisenäkin... yhtä paljon ryppyjä ja veltto iho.
Kansalaissodat ja talvisodat kuulostavat niin etäisiltä asioilta ja niin kauan sitten tapahtuneilta ettei sitä tule koskaan ajatelleeksi että ensimmäinen tapahtui vuonna 1918 ja toinen taas 1939-1940. Niiden välillä oli vain 21 vuotta väliä eli huonolla tuurilla samat ihmiset ovat osallistuneet molempiin taisteluihin. Tämän lisäksihän on ollut vielä jatkosota vuonna 1941-1944 eli joidenkin kohdalle on sattunut se kolme sotaa ja surun tuojaa. Unohdin täysin vielä Lapin sodankin, joka oli 1944-1945. Huoh...
2 kommenttia:
En ole nähnyt noita Koivusalon versioita, mutta kirjat olen lukenut ja Laineen versiot katsonut. Laineen versioissa kiinnitin huomiota myös tuohon "vanhenemiseen", lähinnä niiden näyttelijöiden osalta, jotka tuolloin olivat nuoria, ja joita oli sitten koitettu maskeerata vanhemmaksi. Ja kun elokuvat on filmattu 40 v sitten, ja tiedän miltä samaiset näyttelijät näyttävät nykyään oikeasti vanhoina, niin se maskeeraus vanhan näköisiksi huvitti. Esim. Matti Ranin tai Anja Pohjola ovat nykyään vanhoina ihan eri näköisiä, millaisiksi heidät oli Pohjantähdessä maskeerattu. :)
Täällä Pohjantähden alla on kyllä puhutteleva, erityisesti kirjana, siitä oppii ymmärtämään aika tavalla sitä, miksi suomalaiset ja koko yhteiskuntamme on vielä tänä päivänäkin sellainen kuin on.
Vanhoille elokuville antaa anteeksi maskeerauskömmähdykset, mutta kyllä nykyään pitäisi olla jo sen verran parempia tarvikkeita tarjolla että valkokankaalla tarvittava nuorennus/vanhennus toimii. :)
Pitäisikin katsoa taas pitkästä aikaa nuo Laineen versiot.
Lähetä kommentti