Ei enää kuntosalijäsenyyksiä

Irtisanoin Elixian jäsenyyteni vihdoin ja viimein. Tavallaan se onnistui helposti, sillä sopimus oli menossa umpeen. Jouduin kuitenkin maksamaan vielä kahden ylimääräisen kuukauden maksut, sillä en kuulemma ollut irtisanonut sopimustani ajoissa ja heidän maksujärjestelmänsä oli merkinnyt jo käsitellyt seuraavat maksut suoritettavaksi. Ei voi muuta sanoa kuin että heidän maksujärjestelmänsä on todella surkea tuolla perusteella. Jouduin siis maksamaan turhaa jäsenyyttä vielä tämän vuoden loppuun asti.

En todellakaan halua liittyä enää minkään kuntosalin jäseneksi. En muutenkaan mielelläni halua mitään määräaikaisia sopimuksia millään muullakaan osa-alueella.

Silloin kun olin vielä kävin erittäin aktiivisesti Elixian saleilla tuntui että Elixia hoiti jäseniään mainiosti. Sain silloin tällöin viestejä tapahtumista, muistutuksia kuntosaliohjelman uusimisesta ja tarjouksia sopimusten uusimisesta. Mutta heti kun innostukseni alkoi lopahtaa, minut luokiteltiin helpon rahan lähteeksi ja viestintä lopetettiin totaalisesti. Suoraveloitus takasi että firma sai rahat vaikka itse en ehtinyt käymään salilla edes kertaa viikossa tai kuukaudessa.

Minusta kunnollisen kuntosalin pitäisi miettiä miten saadaan kaltaiseni "laiskurit" uudestaan aktivoitua ja käyttämään salia enemmän. Sillä heidän myötä on mahdollista saada myös heidän ystävänsäkin salin asiakkaiksi. Tosin kuka nyt kultamunia munivan kanan tappaisi.

Hapan maku jäi jäsenyydestä. Tästä lähin käytän ainoastaan sarjalippuja tai virikeseteleitä lähikuntosalilla käyntiä varten. Saavat jäädä oman onnensa nojaan kaikki nuo kuntosalit, jotka vaativat jäsenyyttä.

Cordon Bleu - Sveitsinleike

Joyful Abode-blogi herätti minussa taas mielenkiintoa kokeilemaan millainen on Cordon Bleu/sveitsinleike ilman korppujauhokuorrutusta. Käytin pohjana tätä Grain-Free Chicken Cordon Bleu-reseptiä. Mielenkiintoiseksi reseptin tekee paneroinnissa käytetty pork rinds eli sian kamara. Tutustuin kyseiseen pikkusuolaiseen herkkuun Unkarissa työskennellessä. Kamara oli uppopaistettu rapeaksi ja sitä sitten dipattiin suolakippoon ja pisteltiin poskeen hyvällä ruokahalulla. Se voittaa kyllä mennen tullen perunasipsit. Suomesta on vain melkein mahdottomuus löytää tuota herkkua. Aikani metsästettyäni sain vihjeen että Hakaniemen kauppahallista voisi löytyä joltain lihatiskiltä jonkinlaista kamaraa. Eilen sitten suunnistin kauppahalliin ja osuinkin melkein heti myyjälle jolla oli tarjota Italiasta tuotua kamaraa. I Frolli oli tuotteella nimenä ja pussin koko oli puoli kiloa. Pienempinäkin annoksina olisin sitä kuulemma saanut.


Kamara näyttää todella oudolta, tuollaisia harmaankeltaisia lastuja. Ja kun pussin avasi, niin kiitos pakkauskaasujen ensimmäinen mielikuva tuoksusta oli eläinkauppojen koiranruoat. Toivottavasti tuo haju häviää niistä kunhan saavat hieman ilmaa. Sillä maultaan nuo aivan mahtavia. Sitä on vaikeaa kuvailla.... rasvan ja suolan sekoitusta lisänä häivähdys kuivaa lihaa. Ravintoarvoja wikipedia ehdottelee 14 g kamaralle: 0 g hiilihydraatteja, 8 g proteiineja, 5 g rasvaa eli melkoisen karppia ruokaa.

Nyt sitten takaisin varsinaiseen reseptiin ja sen toimivuuteen. Sian kamara toimii vallan mainiosti paneroinnissa. Se itseasiassa käyttäytyy täysin samalla tavalla kuin korppujauhokin, ainakin minun käsittelyssäni.


Viljaton Cordon Bleu - Sveitsinleike (2 annosta)

4 kpl paksua kana-/nauta-/sikapihviä
Mustaleima-juustoa
4 siivua pekonia
1 kananmuna
75 g kuivattua/paahdettua sian kamaraa

Murskaa sian kamara huhmareella murusiksi. Leikkaa pihveihin taskut tai halkaisen ne kirjatyyliin (itse pidän enemmän taskusta). Nuiji litteäksi. Laita taskuihin juustoa ja pekonia. Pyörittele pihvi kananmunassa ja sen jälkeen vielä murskatussa kamarassa.
Paista joko runsaassa rasvassa paistinpannulla käyttäen mietoa lämpötilaa tai sitten uunissa 175 asteessa puoli tuntia.

Ravintoarvot (1 annos):
Energiaa 1400 kcal
Hiilihydraatteja 0 g
Proteiinia 110 g
Rasvaa 127 g

Projekti metrilaku osa 15

Huh... jo viidestoista postaus aiheesta. Tänään pääsin uuden oikojani käsittelyyn. Työsuhde entiseen oikojaan loppui kun hän sai opinnoissaan tämän vaiheen suoritettua. Harmittaa vähän etten tullut udelleeksi enempää opinnoistaan, tosin suu täynnä tavaraa on hankala kysyä ja käynnin jälkeen on aina kiire takaisin töihin.

Jännitin todella paljon uutta oikojaa. Olin jo niin tottunut edellisen oikojan käsittelyihin että nykyisen liikkeet tuntuivat oudoilta, jotenkin vääriltä. Toisaalta minusta tuntuu että nykyinen oikojani on melko alkussa opintojensa tätä vaihetta.

Viime viikolla sain tosiaan separointikuminauhat ylös ja tänään ne lähti pois. Tilalle laitettiin renkaat. Tosin näitä uusia renkaita ei otettu mukaan vielä.

Ylös ja alas vaihdettiin taas raudat. Alhaalta lähti kulmahampaisiin kiinnitetyt raudat pois kokonaan ja kulmahampaat liitettiin samoihin rautoihin muiden hampaiden kanssa. Ylhäällä tuo yksinäinen hammas on edelleenkin täysin yksin. Sille ei ole vieläkään saatu tarpeeksi tilaa. Sen kohdalla rautalangassa on väkerretty kiinnityslangalla mielenkiintoinen jousi, joka luultavasti venyy sitä mukaa kun hampaat etääntyvät antaen tuolle yksinäiselle tilaa. Kiinnityslanka kytkee toisessa päässä etuylähampaat toisiinsa kiinni. Muutoin hampaat ovat taas kuminauhoilla kiinni.

Nykyinen varustus näyttää siltä että hampaiden pesu tulee olemaan taas pitkästä aikaa huomattavasti inhimillisempää puuhaa. Hampaiden jomotuksen alkamiseen meni tällä kertaa huomattavasti pidempi aika, ehkä jotain 5 tuntia. Aiemmin särky on tullut parin tunnin sisällä, jos on ollut tullakseen.

Juokseminen - askellus

Aika usein tankotanssitreenien alussa meillä on ollut alkulämmittelynä salin ympäri juoksemista. Koska treeneissä ei pidetä kenkiä, tapahtuu juokseminenkin avojaloin. Ja minä niin inhoan avojaloin juoksemista. Syynä on yksinkertaisesti kantapään kipeytyminen. Iät ajat on tottunut juoksemaan kengät jalassa, joten yht'äkkinen avojaloin juokseminen rasittaa melkoisesti suojattuun tilaan tottuneita jalkoja.

Viimeisen kuukauden aikana olen kuitenkin alkanut pitää avojaloin juoksemisesta. Muutin yksinkertaisesti juoksutapaani. Kengät ovat opettaneet minut juoksemaan siten että kantapää osuu ensimmäisenä maahan ja vasta sitten tulee loppuosa jalkaterästä. Avojaloin juostessa osuu kantapää kovaan lattiaan ja pitemmän päälle se kipeytyy, minkä jälkeen vähitellen turtuu jos on turtuakseen.

Yhtenä kertana päätin kokeilla päkiäaskellusta. Ensimmäisenä maahan osuu päkiä ja sen perään jalkaterän keskiosa, jonka jälkeen lähtee ponnistus seuraavaan askeleeseen. Se tuntuu alussa hassulta ja varmaan näyttää vielä hassummalta kun ympärillä on läjä kanta-astujia, mutta pitemmän päälle askellus muuttuu kevyemmäksi. Päkiäaskellus vahvistaa pohkeiden, säärten, jalkaterien ja nilkkojen lihaksia. Erityisesti jalkaterien ja nilkkojen lihasten vahvistaminen on minulle tällä hetkellä tärkeää, sillä treeneissäni tarvitsen nopeita ja voimakkaita ponnistuksia juurikin jaloista.

Itseasiassa kun nyt tarkemmin ajattelee, niin silloin kun minulla ei ole kenkiä jalassa muuttuu minulla tavallinenkin kävely päkiäaskellukseksi. Se vain on kävellessä niin huomaamatonta ettei sitä tule ajatelleeksi sen enempää. Kesälläkin, jos kuljen avojaloin, askellan enimmäkseen päkiöillä etten satuta jalkapohjan herkimpiä kohtia kiviin tai muihin teräviin kohteisiin. Päkiöissä on sen verran paksumpi iho (kantapään lisäksi) ettei se pahemmin välitä kivistä. Päkiä myös laskeutuu maahan kevyemmin kuin kantapää, jolloin terävään kohteeseen osuessaan ehtii vetää jalan turvaan ennen kuin on koko painollaan rojahtanut jalan varaan.

IHQ maksakastike

Löysin Pastanjauhannan kautta aivan ihanan maksareseptin Maksakastike Murulan tapaan. Lopputuloksena on todella hyvän makuinen maksaruoka, jossa on mahdollinen maksan kitkeryys peitetty sinapilla.

Maksan hankkiminen olikin sitten melkoinen haaste. Lähimpänä olevasta Valintatalosta ei saanut kuin jauhettua maksaa. Pakasteessa ei heillä ollut minkäänlaista lihaa. Vaikuttaisi todella ikävästi siltä että meidän ennen aivan ihana Valintatalo kattaa nykyään ainoastaan laiskan ruoantekijän puolivalmiit/valmiit raaka-aineet. Jouduin hakemaan maksan siis hieman kauempana olevasta Prismasta, jossa tarjolla olikin vain naudan maksaa.
Tein meidän perheellä tupla-annoksen, sillä mehän syömme kunnolla ainoastaan kerran päivässä. Tosin maksa pitää sisällä yllättävän paljon hiilihydraatteja, joten ehkä minun olisi pitänyt vähentää sen määrää ja lisätä muiden määriä. Sain kuitenkin koottua ihan toimivan ruoka-annoksen, tosin ketoosissa oleville tämä on liian paljon.

Yhden annoksen ravintoarvot (n. 250 g maksaa, jossa voita käytetty 50 g ja muita raaka-aineita Pastanjauhannan ohjeen mukaisesti):
Energiaa 1018 kcal
Hiilihydraatteja 24 g
Proteiinia 50 g
Rasvaa 79 g

Lisukkeena tarjosin kukkakaalimuussia, jonka yhden annoksen ravintoarvot ovat:
Energiaa 289 kcal
Hiilihydraatteja 10 g
Proteiinia 8 g
Rasvaa 21 g

VHH-ruokavaliota noudattavalle paras maksa olisi poron maksa ja sen jälkeen sian maksa. Naudan maksa on kaikkein huonoin vaihtoehto juurikin noiden hiilihydraattien suhteen. Jos olisin vain löytänyt poron maksaa, niin hiilihydraattien määrä olisi puolittunut.