Lumilautailua

Viime keväisen Levin reissun innoittamana olen alkanut enemmänkin kokeilemaan lumilautailua.
Syksyllä löysin netistä Lumiparkin sivuston ja ilokseni totesin että se on ihan tuossa kävelymatkan päässä kotoani. Minun tarvitsee vain alittaa kehä 1 ja perillä ollaan.

Lumiparkki on sopiva alkeiden opetteluun. Rinteet eivät ole isoja, mutta juuri vasta-alkajalle sopivan loivia. Lisäksi isona plussana on mattohissi eli liukumatto, joka vie ihmisiä ylös mäen päälle. Laskemista opetellessa ei tarvitse hermoilla sitä ylös menoa ankkuri- tai sompahissillä, vaikka ei minulla niissä mitään ongelmia ole koskaan ollutkaan.

Sitten kun opin kunnolla hallitsemaan laudan, voinkin siirtyä temppupuolelle tai alkaa etsimään isompia rinteitä, kumpi vain siinä vaiheessa kiinnostaa enemmän.

Tässä on pieni nolauspätkä laskustani. Hieman lasku muuttui haparoivaksi, kun tiesi että liikkeitä kuvataan, mutta mitä pienistä. Halusin saada kuvan laskustani, jotta näen millainen tyyli minulla oikein on. Jotain pitäisi tehdä varmaan noille käsille, jotta eivät ihan niin kovasti näyttäisi tuuliviireiltä.

Tuolta Kivikon liikuntapuistosta löytyy myös Ylläs-halli, jossa periaatteessa on mahdollista harrastaa hiihtoa ja luistelua ympärivuotisestikin. Tosin sen toiminta on tällä hetkellä hieman epäselvää, mutta eiköhän sekin siitä vielä selkene.

Projekti metrilaku 24

Toinen antibioottikuuri jo syöty erittäin ärsyttävään yskään. Labroissa löytyi jäänteitä mykoplasman vasta-aineista, mutta lääkäri ei osannut sanoa onko tauti edelleen aktiivinen vai onko löydökset jonkin vanhan taudin jämiä.
Ensimmäinen antibioottikuuri oli niin mieto että se hillitsi ainoastaan vähän yskimistä. Heti kun kuuri loppui palautui yskäkin voimakkaana takaisin.
Tämä toinen kuuri oli vahvempaa antibioottia ja vaikka kuuri on ohi, niin yskä on rauhoittunut kummasti. Tosin ei se vielä ole hävinnyt. Nyt vain pitää odottaa viikko, josko se häviäisi. Jos ei häviä, niin ei muuta kuin uudestaan lääkärin juttusille.

Myöhästyin juurikin tuon antibioottikuurin vuoksi melkoisesti oikojakäynniltäni. Vatsani ei oikein pidänyt lääkkeestä ja silloin kun olisi pitänyt lähteä kohti sairaalaa, suuntasivat jalkani vastakkaiseen suuntaan kohti helpotusta.

Olin ainakin vartin verran myöhässä ja odotustilassa istuessani kiroilin mielessäni ja pohdin ottaako oikojani enää minua edes vastaan. Ottihan se lopulta sitten vastaan.

Pitkästä aikaa hampaani ovat hellinä, sillä päädyttiin sittenkin vielä vähän viilaamaan hampaiden sijaintia. No, pari päivää jäätelöpurkin ääressä kyllä kestää.
Harmikseni näyttää siltä että leikkaukseni ajankohta lykkääntyy jälleen kerran. Uusi arvio ajankohdasta on maaliskuun loppupuoli.

Muutenkin tuntuu taas elämä potkivan oikein kunnolla päähän, mutta taidan kirjoittaa siitä aivan omassa postauksessaan.