Juhla-asu matkalla vietettävää Eid-juhlaa varten

Ennen reissulle lähtöä minulla oli melkoinen kiire kotona. Ei niinkään pakatessa mukaan otettavia vaatteita, vaan valmistaessani pukua reissun aikana olevaa Eid-juhlaa varten. Olin jo pitemmän aikaa miettinyt että ostaisinko puvun Marokosta vai hankkisinko jotain mukaani Suomesta. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon sillä halusin viettää loman lomana enkä vain kierrellen vaatekauppoja etsien sitä täydellistä mekkoa. Tokihan suomalaiseen makuun se tavallisinkin täällä myytävä mekko olisi tarpeeksi juhlava vaikka hääpuvuksi, mutta vaatteiden laatu ei kovin usein kestä lähempää tarkastelua. Tosin ei kyllä kestä minunkaan tekemäni vaatteeni.
 Tilansin Jenkeistä "halvalla" joustavaa satiinia. Kangas itsessään oli kyllä kohtalaisen halpaa, mutta miettiessäni kuinka paljon tilaisin kangasta tulin tarkistaneeksi tullin sivuilta heidän viimeisimmät laskutustasonsa. Yllätys oli suuri kun huomasin että he ovat puolittaneet ALV:n kohdalla tapahtuvan laskutustason eli jo parinkymmenen euron ostoista joutuu maksamaan ALV:a. Siinä vaiheessa alkoi kangas tuntumaan kalliilta postituskuluineen päivineen. Päädyin sitten hieman hämäränpään ratkaisuun. Ostin enemmän kangasta ja useammanlaista (vielä halvempia kankaita). Tällä tavalla sain itselleni mielikuvan siitä että kankaat tulivat todella halvoiksi kun loppusumma jaetaan kaikkien kankaiden kanssa tasan.
Olen erittäin iloinen siitä että päädyin ostamaan jokaista kangasta runsaasti, myös satiinia enemmän kuin olisin tarvinnut. Jenkkien kankaat ovat kapeampia kuin Suomessa myytävät kankaat ja lisäksi ne onnistuivat kutistumaan kiitettävästi pesukoneessa. Minulla on paha tapa unohtaa pestä kankaat ennen ompelua, mutta tällä kertaa onnistuin muistamaan senkin.
Puvun helmaan tuli aiemmassakin postauksessa ollut kirjontakuvio. Tein siihen hieman korjauksia perustuen kirjomaani mallikappaleeseen nähden.
Kirjonta alkoi hyvin. Kolme ensimmäistä väriä onnistuivat hyvin. Neljäs alkoi hyvin, mutta sitten tapahtui jotain. En tiedä olisiko kangas tartahtanut johonkin vai mitä ihmettä tapahtui. Mutta väri lähti menemään täysin vinoon. Siinä vaiheessa kun huomasin sen olin täysin itkun partaalla. Keskeytin kirjonnan ja yritin purkaa väriä, mutta se oli puhdas mahdottomuus. Tikit olivat ajoittain niin tiheästi että kankaaseen jäi valtavia reikiä.

Virheet näkyvät tarkemmalla tarkastelulla

Ainut mahdollisuus olisi leikata kankaasta etukappale uudestaan ja kokeilla kirjontaa uudelleen. Asiassa oli vain pieni mutta. Vaikka olin ostanut runsaasti kangasta, niin ei sitä ollut riittävästi kokonaiseen etukappaleeseen. Siinäpä sitä pohtimista riittikin kuinka korjata tilanne siten että mekko ei näytä ihan täysin pilatulta. Täysleveää kangasta oli jäljellä sen verran että olisin saanut etukappaleen helman tehtyä siitä, mutta aikani pohdittua se olisi saattanut näyttää aika katkaistulta. Kapeampaa suikaletta taas oli sen verran että siihen olisi mahtunut tekemään kirjonnan tai sen kokeilun parikin kertaa. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Jos se ei näyttäisi puvussa hyvältä, niin sitten voisin kokeilla vielä kertaalleen laittamalla koko helman uusiksi.
Kirjoin kuvion kapeaan kaitaleeseen. Leikkasin puvusta pois epäonnistuneen kuvion ja kankaan sen alapuolelta, jolloin jäljelle jäi A:ta muistuttava aukko. Ompelin sitten uuden kuvion kappaleen tuohon aukkoon pariinkiin otteeseen, kun ei heti ensimmäisellä kerralla kaikki kulmat asettuneet kelvollisesti.
Lopputulos kuitenkin tyydytti minua. Kirjontakuvion kappale ei näytä siltä että sillä olisi yritetty paikata jotain, vaan itseasiassa se näyttää jopa paremmalta omassa "kehikossaan" kuin jos se olisi onnistunut heti ensi yrittämällä kokonaiseen etukappaleeseen.

Satiinipuvun seuraksi ompelin pitkän liivin, joka kiinnitetään etuosasta nauhoilla. Alunperin siitä piti tulla takki, mutta sitten totesin että satiinipuvun hihakoristeet olisivat jäänet piiloon, joten hihat jäivät kiinnittämättä. Nyt olen pohtinut sitä että kun palaan takaisin Suomeen niin teen hihoista napeilla tai näppäreillä kiinnitettävät. Tällöin voisin tilanteen mukaan pitää sitä takkina tahi liivinä.

 Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikkakin kuvassa tuo puku näyttää vähän kököltä. Satiini ei ehkä ole niitä kaikkein kiitollisimpia valokuvattavia. Lentoon oli enää muutama tunti aikaa enkä jaksanut pukua silittää. Sehän olisi kuitenkin rypistynyt laukussa. Nyt vain jään odottelemaan josko pidän sitä juhlassa vai olenko sittenkin löytänyt jotain vielä parempaa kaupoista.

VIelä eilisestä aiheesta

En ole katkera exälleni. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja toivon että sinä lyhyenä aikana mitä hän ehti olla poikamiehenä ennen pakotettua liittoaan, hän on löytänyt sen mitä lähti erotessamme etsimään... olla onnellinen itselähtöisesti ilman että muut ihmiset vaikuttaisivat hänen onnellisuutensa tasoon.

Tosiasia on että ihminen voi olla täysin onnellinen tilanteessa kuin tilanteessa ainoastaan silloin kun hän on täysin empaatiton. Siinä vaiheessa kun rakkaus tulee peliin, niin koko homma on menetetty. On mahdotonta tai vähintäänkin vaikeaa olla onnellinen, jos näkee rakkaimpansa kärsivän. Mutta se on osa suhteiden tarkoitusta. Pystymme jakamaan murheemme jonkun toisen kanssa ja näin vähentämään painavaa kuormaa niskassamme sekä iloitsemaan ihanista asioista muiden kanssa ja tuplaamaan niiden tuoman ilon.
Suhteessa elämisessä on aina niin kultareunaisia pilviä ja synkkiä pilviä, se miten jaamme asioita puolisoidemme kanssa vaikuttaa siihen miten jaksamme käsitellä noita synkkiä pilviä. Mutta se kaikki on kiinni meistä itsestämme. Jos pidämme sen kaiken sisällämme, niin saamme sanoa hyvästi kultareunaisille pilville.

It's a new dawn, it's a new day, it's a new life... for me

Ennen lomareissulle lähtöä kävin kokeilemassa kirpputorimyyjänä olemista Messukeskuksessa. Sain kerättyä asunnon sisältä 12 laatikollista roinaa, joita en kaivannut enää laisinkaan ja edelleenkin jäi varaston sisältö käymättä läpi. Toivoin pääseväni niistä kaikista laatikoista eroon, mutta harmikseni ainoastaan 4 laatikollista tavaraa sain myytyä. Parempi tuo kuin ei mitään ja vaikka myin tavarat pilkkahinnalla, niin jäin kuitenkin nettona reilun satasen verran voitolle. Enemmänkin olisi jäänyt käteen ellei autonlainaaja olisi edellisenä päivänä perunut sopimustaan kanssani ja jouduin loppujen lopuksi vuokraamaan itselleni auton saadakseni kaikki roina kirppikselle.

Kirppiksellä myin vanhoja kirjoja, joita en kokenut tarvitsevani. Yksi kirjoista oli "Kuinka rakastua puolisoon uudelleen" tai jotain sen tapaista. Exäni osti sen itselleen, mutta lukemisestaan huolimatta hän ei ilmiselvästi löytänyt sitä rakkautta enää. Kirppiksellä huomasin yhden naisen katselevan kirjaa pitkään. Hän yritti katsella muita pöydälläni olevia tavaroita, mutta katse palasi aina kirjaan. Aikani katseltuani hänen toimiaan otin kirjan ja annoin sen hänelle sanoen "Saat sen ilmaiseksi, ehkä siitä on apua sinulle". Hän oli hieman hämmentynyt tarjouksestani ja kiittäen kieltäytyi tarjouksestani. Hän antoi minulle euron siitä kirjasta ja poistui. Poistuessaan hän pyyhki silmiään vielä pitkään. Minun teki niin mieli juosta hänen peräänsä ja halata häntä.

Ero on aina rankka ja sen tapahtuessa tuntuu että koko maailma kuolee siihen paikkaan. Aikansa se ottaa ennen kuin siitä massiivisesta elämänmuutoksesta toipuu. Mutta sen myötä näkee maailman ja pilalle menneen suhteemme uusin silmin.
Käytin paljon aikaa ja rahaa siihen että yritin saada epätoivoisesti kotona tietokoneen ääressä kyhjöttävän exäni piristymään ja haluamaan elää, tekemään töitä ja suunnittelemaan tulevaisuutta. Olen nyt huomannut että se kaikki oli täysin turhaa. Lopputuloksena sain itse vain vahvan väsymyksen ja haluttomuuden tehdä yhtään mitään, kun kaikki energia meni exään.
Nyt olen tajunnut myös että viimeiset vuodet se mies, jonka kanssa elin, ei ollut se mihin miellyin nuoruudessani. Mies, josta erosin oli vain hyvin halpa kopio hänen ystävästään. Jostain syystä exäni yritti tehdä itsestään samanlaisen kuin ystävästänsä oli. Kaikki mistä hänen ystävänsä innostui tai kertoi tehneensä myös exäni halusi tehdä sen. Ja pakko sanoa että nuo viimeiset vuodet ovat oikeastaan olleet melkoista helvettiä, sillä hänen ystävänsä ei ole koskaan ollut minun makuuni missään mielessä.

Mutta se siitä. Se on mennyttä elämää. Eron jälkeen olen löytänyt uutta elämänvoimaa ja kiinnostun uusista asioista taas toiseen malliin kuin ennen. Kaikki tuttunikin sanovat että vihdoin ja viimein se iloinen, kaikkia inspiroiva Tiina, jonka he tunsivat 15 vuotta sitten, on vihdoin ja viimein palannut takaisin. Siltä minustakin tuntuu, tosin mukana on tuon 15 vuoden tuomaa elämänkokemusta.

Yksi iso plussa erostani on siinä että nyt minulla on taas varaakin tehdä mitä haluan. Enää palkkani ei mene siihen että elätän toista ja toteutan hänen "haaveitaan". Nyt ne rahat menevät minun haaveitteni toteuttamiseen.

Ja nyt lähden surffaamaan IRL sen sijaan että surffaisin päivän täällä Internetissä.

Kika - jogurttikakku

Päätin leipoa eilen illalla ja sain päähäni tehdä hieman erilaisemman kakun. Tämän reseptin sain viime vuoden reissuillani.
Resepti on peräisin Marokosta. Tämän voisi sanoa olevan marokkolainen vastine kotoiselle piimäkakulle, mutta siinä on kuitenkin melko monta muuttunutta osaa.
Nyt tätä reseptiä kirjoittaessani huomasin että käytin näköjääni kakkuuni ruokalusikan sijaan teelusikkaa leivinjauheen kohdalla. Mutta eipä se tulosta pahentanut.

Enemmän ongelmia minulle tuotti vuoan voitelussa käytettävä sokeri. Marokossa kun se sokeri oli todella hienoa, mutta ei kuitenkaan ihan pölysokeria. Ja minun kaapeissani oli tarjolla vain tavallista hienoa sokeria. Luultavasti käyttämäni sokerin vuoksi kakku tarttui kevyesti vuokaan ja viimein irtilähtiessään jätti väriä saaneen pintakerroksensa kiinni vuokaan.

Kika

5 kananmunaa
3 dl sokeria
1,5 dl ruokaöljyä
1 prk maustamatonta jogurttia (~2 dl)
3,75 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
1 tl jauhettua kanelia
hyppysellinen suolaa

Vuoan voiteluun:
2 rkl ruokaöljyä
1 rkl jauhettua kanelia
1 rkl hyvin hienorakeista sokeria (Hienosokeri on liian karkeaa, ehkä pölysokeri toimisi paremmin)

Vaahdota kananmunat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Lisää öljy ja jogurtti. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan.
Voitele kuivakakkuvuoka ruokaöljyllä. Ripottele vuokaan kaneli+sokeri-seos.
Paista kakku 175 asteessa 40 minuuttia.

Jääkaapin kahva

Koko kevään olen katsonut miten jääkapin kahvassa oleva halkeama pitenee ja pitenee kunnes yhtenä päivänä jäi koko kahva käteen. Olo oli hieman hölmistynyt tuijottaessani vuoronperään kädessäni olevaa kahvaa ja jääkaapin ovea. Ei se mitään, en minä olisi jääkaapilla halunnut käydäkään. Tosin nälän vaivatessa kummasti kyllä alkoi tutkiminen siitä miten saisin jääkaapin oven auki. Onnekseni oven reunoissa on sen verran tilaa että sain sormivoimin avattua oven aina halutessani (Kiitos tankotanssi!).

Pari päivää sitten siinä pohdiskelin miten saisin korjattua tilanteen ja ihmettelin miten Internetin olemassa olo vaikuttaa päätöksiin. Ensin ajattelin lähteä käymään läpi kodinkoneliikkeitä ja kysellä heiltä josko he myisivät kahvoja. Jo pelkkä ajatus siitä että kiertelisin liikkeitä saivat jalkani väsymään.
Päätin sitten alkaa etsimään tietoa Internetistä ja päädyin ihastelemaan viimeisintä mallia olevia jääkaappeja. Mikä ihana ajatus, tosin hieman arveluttaa selittää ihmisille että vaihdoin koko jääkaapin kun vanhasta hajosi kahva. Lisäksi ne jääkaapit, jotka miellyttivät silmääni ovat pahimmoiltaan sen kokoisia etteivät ne mahdu tuohon nykyisen paikalle. Joudun siis lykkäämään sen jääkaapin oston tuonnemmaksi, kun tällä hetkellä ei ole innostusta keittiöremppaan.
Törmäsin netissä Forssan huoltopalveluun, josta löytyykin vaikka mihin kodinkoneeseen varaosia. Löydettyäni jääkaappini manuaalin löysinkin listalta sen oikean kahvankin. Ja hintakin on kohtuullinen verrattuna siihen parin tonnin jääkaappiin mistä aloin haaveilemaan.
Onnekseni heidän varastosta löytyi kahva suoraltaan, joten sain sen parin päivän sisällä tilauksesta.

Onhan tuo kahva hieman erisävyinen kuin jo 9 vuotta vanha kahva, mutta hyvin nopeasti se unohtui. Kunhan tuo nyt kestää siihen asti että taloon tulee uusi jääkaappi. Mikä tapahtuu viimeistään silloin kun nykyinen jääkaappi simahtaa.

Harira

Eilen alkoi muslimeilla Ramadan. Suomessa asuvilla on edessä pitkä kuukausi 21 tunnin paastoineen. Henkilöille, jotka ovat tottuneet syömään hiilarimössöä, tuo voi olla hyvinkin rankka. Mutta vähähiilariseen ruokaan tottuneilla henkilöillä ei noinkaan pitkän paaston uskoisi tuovan pahemmin ongelmia.

Viime vuoden reissullani osa ajasta sattui olemaan Ramadania, joten jouduin/pääsin itsekin siitä osalliseksi. Syömäpaikat kun eivät oikein olleet auki paastonaikaan. Tokihan olisin saanut jonkun tekemään minulle jotain pientä suuhunpantavaa, mutta laiska kun olen niin odotin kiltisti iltaan tai sitten mutustelin tuoreita hedelmiä.

Illan ensimmäistä ateriaa kutsutaan Ramadanin aikana aamiaiseksi, tosin minun kohdallani se oli enemmänkin koko päivän ainoa ruoka (hedelmien ja jogurttien lisäksi). Aamiainen koostuu monenlaisesta ruoasta, mutta aina siinä on mukana neljä asiaa; taatelit, harira tai muu keitto, kakkuja ja tee.

Harira on  pohjois-afrikkalainen keittoruoka, jota syödään oikeastaan melkein pelkästään Ramadanin aikana. Se on hyvin tuhti ruoka ja jo se riittää viemään minulta nälän tykkänään. Harira syödään pienistä kulhoista, ei mistään keittolautasesta. Ja se on ilmeisesti melkeinpä sääntö. Jos se syödään keittolautaselta, niin se ei ole silloin harira.

Harira

Pääsin reissullani seuraamaan alusta pitäen miten hariraa tehdään ja viime viikolla jopa kokeilin tehdä sitä itsekin. Keitto onnistui loistavasti kikherneitä lukuunottamatta. Käytin kuivattuja kikherneitä ja liotin niitä yli vuorokauden, mutta vielä kolmen tunnin keittämisenkin jälkeen ne olivat todella kovia syötäviksi. Onneksi kaupoista löytyy valmiiksi keitettyjä kikherneitä purkissa.

Hariraa varten jouduin myös kuorimaan tomaatteja. Kiitos suomalaisen tavan poimia kaikki vihannekset ja hedelmät raakana aiheutti sekin hieman päänvaivaa. Kypsästä (suomalaisella mittapuulla ylikypsä) tomaatista kuori lähtee hyvinkin helposti ilman vippaskonsteja. Hieman raa'emman tomaatin saa kuorittua näppärästi laittamalla se kiehuvaan veteen joksikin aikaa. Kypsyessään hieman vedessä sen kuori alkaa vähitellen halkeilemaan ja sitten kuoren voikin vetää pois kuin banaanista ikään.

Lämpökäsitelty tomaatti valmiina kuoren poistoon

Ohjeessa mainitaan myös taikinajuuri. Siinä voidaan käyttää hapanleipäjuurta tai jos ei minun laillani itse pahemmin leipiä tee, niin sen voi tehdä myös hiivan avulla. Jos taas ei voi viljoja syödä, niin sitten kaikki muut suurustamiseen tarkoitetut tavat ovat käytettävissä tai yksinkertaisesti tekee kevyemmän keiton ilman taikinajuurta.

Taikinajuuri
1 tl kuivahiivaa
1 rkl vehnäjauhoja
40 ml lämmintä vettä

Sekoita hiiva ja jauho keskenään. Lisää vesi. Suojaa astia kannella ja anna valmistua sen aikaa mitä menee Hariran aiempien vaiheiden aikana.

Tässä vihdoin ja viimein se varsinainen ohje.

Harira (6 litraa)
1 rkl voita
~600 gr lihaa luineen päivineen
1 keskikokoinen sipuli
2-3 varsisellerin vartta
8 tomaattia
1 prk keitettyjä kikherneitä tai 100 gr raakoja/kuivattuja kikherneitä (edellisenä päivänä likoamaan laitettuja)
100 gr linssejä (huuhdeltuja)
1 rkl tomaattipyreetä
1 ruukullinen tuoretta korianteria
1 ruukullinen tuoretta lehtipersiljaa
hyppysellinen sahramia (se on määrältään vielä vähemmän kuin ajattelit hyppysellisen olevan)
1/4 tl kurkumaa
1/2 tl mustaa pippuria
1/2 tl jauhettua inkivääriä
Paljon vettä
50 ml taikinajuurta
5 rkl vehnäjauhoja
100 ml lämmintä vettä
suolaa

Sulata voi isossa kattilassa ja ruskista pieneksi pilkottu liha siinä. Paloittele sipuli, selleri ja tomaatit. Lisää ne ja, kikherneet, linssit ja tomaattipyree. Silppua 3/4 osaa korianterista ja lisää se pataan. Silppua lehtipersilja kokonaan ja lisää pataan. Lisää mausteet ja vettä sen verran että kaikki peittyy.
Anna hautua kannen alla 1,5 tuntia välillä sekoittaen ja lisäten vettä. Kun linssit ja kikherneet ovat kypsiä sekoita taikinajuureen vehnäjauho ja lämmin vesi. Laita levy hyvin miedolle lämmölle. Lisää taikinajuurisekoitus pataan samalla sekoittaen. Lisää suola.
Anna hautua vielä 30 minuuttia ilman kantta. Silppua loput korianterista ja lisää ne pataan. Lisää vettä sen verran että kattila tulee täyteen (ellet halua melkein muhennoksen kaltaista hariraa). Jos tarvetta ilmenee lisää vielä suolaa ja pippuria.

Ramadan Mubarak!