Kiirettä pitää, mutta aina ehtii kaivella vanhaa

Olen tässä touhunnut ja paljon. Monen vuoden jälkeen olen saanut vihdoin ja viimein aikaiseksi viimeistellä sohvakaluston suojavaatteet. Kyllästyin siihen että sain olla jatkuvasti pesemässä sohvaa puhtaaksi roiskeista ja ties mistä. Samaan aikaan olen neulonut huivia, aloittanut uutta luentosukkaparia ja vielä otin tässä yllätyshaasteeksi neulonnan kertauskurssin järjestämisen.

Pitkään olen kuunnellut sitä miten mukava ihmisistä olisi neuloa sukkia tai lapasia, mutta kun kukaan ei opeta heitä. Joten päätin sitten kokeilla oliko puheet vain sananhelinää vai haluaisivatko he oikeasti oppia neulomaan. Tosin kun juttelin enemmän heidän kanssaan, niin selvisi että moni on neulonut viimeksi kouluaikoina. Siinä ajassa ehtii unohtamaan kyllä neulonnasta kaiken. Homma alkaakin sitten ihan perusteista ja toivon mukaan jatkuu vähitellen (näin kevättä ja kesää vasten) kohti sukkia ja lapasia.

Tuota kurssia varten sitten aloin kaivelemaan kaikenlaista tarviketta kaapeistani. Törmäsin etsinnöissäni vihkoon, jonka olemassaoloa en edes muistanut. Mielenkiinnolla aloin tutkimaan mitä vihko pitää sisällään. Aika karua luettavaa. Ne olivat vuodatuksiani avioliittoni huonoista hetkistä jo vuosia ennen avioeroa. Alussa kirjoituksia on vain pari vuodessa, mutta avioeron lähetessä kirjoitusten määrä kasvoi kasvamistaan. Aika jännä noita on lukea näin jälkikäteen. Ensimmäisissä kirjoituksissa sitä toivonut vielä parasta ja yrittää kaikkensa, mutta loppupäässä olen vain miettinyt että miksi mies ei vain sano haluavansa eroa, antanut vain vihjeitä ja ajanut minua vähitellen hulluuden partaalle. Ja aivan viimeisissä kirjoituksissa olen ihmetellyt mitä miehen ehdottamalla kahden vuoden eroajalla voisi enää voittaa.

Tuolle viimeiselle pohdinnalle löysin yhden mahdollisen vastauksen alkaessani kirjoittaa neulontakurssin materiaali ylös. Löysin taulukon, jossa olin laskenut viimeisen 10 vuoden yhdessäolon aikana meidän molempien talouteen tuomat varat. Noiden vuosien aikana mies on ollut laskelmien perusteella virallisesti töissä vain 2,5 vuotta. Joten taloutemme on pyörinyt enimmäkseen minun varoillani. Silti hänelle on hankittu järkkäriä, sukellusreissua, kalliita vaatteita ja ties mitä. Kuka hullu sellaisesta luopuisi? Ilmaisesta elämisestä, johon ei itse tarvitse tuoda yhtään mitään... ei edes tarvitse siivota, pyykätä tai tehdä ruokaa. Riittää vain että jaksaa nousta ylös sängystä pelaamaan ja chattailemaan kaverien kanssa. Ja maksoin avioerossa melko paljon hänen osuudestaan asuntoomme vaikka olisin voinut helposti vedota asunnonomistamisajan tuloihin ja siihen kuinka osuudet on maksettu minun palkastani, ylitöistäni, bonuksistani ja päivärahoistani. No, sainpahan sen mitä halusinkin silloin eli päästä eroon mahdollisimman nopeasti.
Nyt tuhoan nuo kirjoitukset ja laskelmani. En tee niillä yhtään mitään, sillä menneisyys on menneisyyttä ja pahat asiat on parempi unohtaa.

Minua jännittää melkoisesti tuo järjestämäni kurssini. Pari-kolme henkeä on sinne ilmoittautunut, mutta saa nähdä tulevatko loppujen lopuksi. No, ensi viikolla varmaan kuulette miten homma sujui vai jäinkö vain istumaan yksinäni odottaen jota kuta saapuvaksi.

Luentosukat

Kevyt käsitöiden valmistusvaihe menossa. Eilen-illalla sain valmiiksi ns. luentosukkani. Olen neulonut niitä erilaisilla luennoilla tai vastaavilla, joissa ei ole voinut juuri muuta tehdä kuin kuunnella. Alan hyvin herkästi torkkumaan (varsinkin pitkän päivän jälkeen) luennoilla, jos minulla ei ole mitään muuta tekemistä kuin vain kuuntelua. Ratkaisin ongelman sillä että teen sitten vaikka sukkia aina kun olen tilaisuudessa joissa epäilen väsyn voittavan. Olen pitäytynyt hyvin päätöksessäni että noita sukkia en sitten muualla neulo. Tosin siihen luultavasti vaikuttaa osittain se että pidän nuo sukat aina tietyssä laukussa, jonka otan mukaani ainoastaan luennoille.

Sukista tuli pitkät. Jalkaani kokeiltuna pituutta on juuri sopivasti polvien alapuolelle asti. Edellisissä neulomissani sukissa 100gr lankaa riitti sääreen asti, mutta tälläpä langalla pääsi vielä pidemmälle. Yhdessä vaiheessa mietin olisiko minun pitänyt lopettaa neulominen siihen että pääsin sääreen asti, mutta sitten ajattelin että lankaa oli jäljellä siinä vaiheessa vielä niin vähän että tuskin niistä olisi toista sukkaparia enää tullut. Olisi niistä riittänyt vielä nilkkapituisiin sukkiin.
Sukkien teko kestin muutenkin pitkään, sillä yhden luennon aikana en päässyt mittaamaan sukan pituutta ja neulon sukan melkein valmiiksi ilman pohkeen vaatimia lisäyksiä. Kun vihdoin pääsin kokeilemaan sukkaa jalkaani suuresti manaten aloin purkamaan päivän työtä saadakseni vaadittavat lisäykset sukkaan.

Tuollaiset valmiiksi monella värillä raidoitetut langat ovat kyllä hankalia neulottavia perfektionistille. Raitojen saaminen kohdilleen molemmissa sukissa vaati purkua ja uudelleen neulomista moneen kertaan. Jakaessani kerää kahdelle pienemmälle kerälle ei mieleeni tullut laisinkaan että sillä on väliä mistä kohtaa langan katkaisee. Toisaalta eipä sillä loppupeleissä ollut juurikaan väliä, jouduin toisessa sukassa joka tapauksessa säätämään melkoisesti. Kerä kun ei ollut yhtenäinen vaan siinä oli jouduttu jatkamaan lankaa toisella langalla. Työntekijä ei ollut huolellinen työssään. Hän ei ollut katsonut että seuraava lanka alkaa samasta kohtaa raitaa kuin edellinen päättyy. Jouduin siis käymään läpi lankaa melkoisesti ennen kuin löysin oikean kohdan kuviosta josta aloittaa se uusi lanka.
Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se että siinä vaiheessa kun pääkerä alkoi osoittamaan loppumisen merkkejä pystyin jatkamaan lankaa vielä noilla "ylimääräisillä" pikkukerillä. Toinen niistä kun alkoi juuri siitä kohtaa mihin pääkerä loppui. Sukan suuhun laitoin sitten toisen ylimääräisen pikkukerän. Se ei alkanut aivan täysin samasta kohtaa, mutta katsoin sen olevan kuitenkin riittävän lähellä samankaltaisten sukkien aikaan saamiseksi.

Käyttämäni lanka oli ONline Supersocke 100 Sortierung 102 Linetto-color ja puikkokoko 2,5.

Pitää varmaan käydä ostamassa uutta lankaa että saa kevään tapahtumiin jotain neulottavaa.

Talvihame kukkakuvio helmassa

Lupaan että tämä on viimeinen hame tälle talvelle. Jos vielä teen hameita, niin ne on sitten kesää varten.

Tämän hameen kaava on melkein sama kuin edellisen hameenkin. Ostaessani tätä kangasta tiesin jo etukäteen että se ei suoraltaan tule riittämään hameeseen, sillä kangas oli kapan loppu. Edellisesta hameesta oppineena siirsin lanteilla olevaa saumaan 10 senttimetriä ylöspäin. Hameen sauma tuntuukin nyt olevan huomattavasti paremmassa kohdassa.

Helmaan tein konekirjonnalla ison kukkakuvion. Sen ompelemisessa olikin aika jännät paikat, sillä olin siivoillut talviloman aikana asunnossa ja samalla olin laittanut kaikki kirjontalankani jemma nimiseen paikkaan. Löysin ainoastaan yhden hieman vajavaisen puolan kirjontyön alalangaksi sopivaa lankaa. Onnekseni se riittikin loppuun asti.
Tukikangasta laatikosta kaivaessani olin täysin unohtanut että minulla on kahden paksuista tukikangasta. Ja tietenkin käteeni osuin äidiltäni saama todella paksu tukikangas. Sitä mällätessäni paikoilleen ihmettelin vain että kuinka en muistanut tukikankaan olleen ihan noin paksu. Kuvion ompelun jälkeen aloin repimään ylimääräisiä tukikankaita irti ja siinä vaiheessa muistin sitten että kahta paksuusluokkaahan minulta löytyykin noita. Ei nimittäin käsivoimin suostunut kangas repeytymään, vaan suosiolla leikkasin suurimmat ylimääräiset kankaat pois saksilla. Pysyypä ainakin ryhti kukassa pesujenkin jälkeen.

Talvihame kukkakuviolla

Helmaan ompelin pienen kapean kuvion. En halunnut liikaa erilaisia kuviota hameeseen, joten tuo iso kukkakuvio ja pieni "rusetti"kuvio saa luvan riittää.

Seuraavaksi alankin sitten ompelemaan sohvalle suojuksia. Olin menneellä viikolla niin sottaisella päällä että totesin tarvitsevani suojukset niin pian kuin vain mahdollista.