Olin varma että loppuvuoden aikana olisin tehnyt postauksen siitä kuinka minun kävi Karkkineule-kisassa. No, sen voin sanoa että en päässyt pistesijoille. Mutta ilmeisesti kuitenkin sijoituin jonnekin alkupäähän sillä en ole vieläkään saanut karkkineuletta takaisin.
Lopullisen postauksen työstäni kirjoitan sitten kun olen saanut työni takaisin haltuuni ja tajuan ottaa kuvia siitä joka kantilta.
Minua vähän harmittaa että kisan äänestys järjestettiin ainoastaan messuilla, jolloin lähialueen osallistujilla oli paremmat mahdollisuudet voittoon ja suurin osa Suomesta jäi äänestyksen ulkopuolelle. Niin monessa työssä oli todella hyviä ideoita, jotka olisi ollut hyvä saada suuremman yleisön nähtäville.
Mutta nyt takaisin tähän varsinaiseen aiheeseen. Syksyllä kaipailin itselleni uutta talvitakkia. Sellaista väljää, jota pukiessa ei tarvitse miettiä mahtuuko neulepusero sinne vaiko ei. Lukuisista kauppakierroksista huolimatta en löytänyt kohtuuhintaista sopivan reilua mallia.
Päätin uskaltautua sitten itse tekemään takin, jos vain löydän sopivat kaavat.
Haaveilin kovasti viittamaisista takeista, mutta niiden kanssa en voi oikein pitää läppärireppua. Joten jouduin suruissani hylkäämään kyseiset haaveet.
Helpotusta murheeseeni tuli vanhoista Moda-lehdistä. Vuoden 2008 numerosta 5 löytyi minua tyydyttäviä A-mallisia talvitakkeja. Karkkineuletta tehdessäni pohdin pari viikkoa uskallanko käyttää Moda-lehden kaavoja/ohjeita. Jossain takaraivosta kumpusi nimittäin mielikuva että niissä on aina jotain pielessä. Päädyin kuitenkin uskaltamaan, sillä takin tarve oli suurempi kuin pelko.
Moda-lehdessä olleen mittataulukon mukaan minun olisi pitänyt tehdä takista kokoluokkaa 46. Kuitenkin kun mittasin kaavoja vertasin niitä kaupasta ostettuihin takkeihini totesin että koko 38 pitäisi riittää enemmän kuin hyvin. Sehän se oli yksi niistä minun mielikuvista. Mittataulukot ja kaavat eivät oikein kohtaa toisiaan. Jos valitsee koon mittataulukon mukaan niin sai aina aivan liian ison koon. Toinen ongelma on itse ohjeet. Ne ovat ainakin noissa vanhemmissa lehdissä olleet hyvin ylimalkaiset ja vaatineet ompelijalta todella hyvät tiedot siitä kuinka vaate valmistetaan, jotta pystyisi edes ymmärtämään ohjeita. Päädyinkin heittämään jossain välissä ohjeilla vesilintua ja tehdä takki sen mukaan mikä tuntui itsestäni järkevimmältä ja helpoimmalta.
Kangas olikin sitten seuraava haaste. Kaikki villakankaat, joihin ihastuin lähentelivät metrihinnoiltaan 50 euroa. Ja ne kukkarolle sopivat taas olivat tylsän yksivärisiä. Halusin tästä takista todellakin erilaisemman kuin kaikki muut talvitakkini.
Ilokseni kankaanostoaikoihin sattui Eurokankaan mainoslehdessä olemaan -20%:n alennuskuponki. Kävin dyykkäämässä muutaman paperinkeräyspisteen että sain noita alennuskuponkeja useampia käyttööni (Tuli tarvetta ostaa kangasta muihinkin puuhiini). Tähän takkiin jouduin käyttämään kaksi kuponkia, toinen villakankaaseen ja toinen vuoreen.
Kokonaisuudessaan tähän takkiin sain upotettua n. 100 € rahaa (alennuksineen).
Ostin kangasta hieman enemmän jotta saisin aseteltua kaavat siten että kukkakuviot eivät kovin olisi kaikki samassa kohtaa. Kuten tuosta alla olevasta kuvasta näkee, tarvitsen vielä lisäharjoitusta. En ollut huomioinut että päälikankaan alavara siirtää kuviota taktisesti, jolloin nuo pari kukkaa ovat molemmilla etupuolilla toistuvasti vierekkäin. Sain kuitenkin rikottua kohtuudella noita kukkia laittamalla pikimustan taskukappaleen kukan päälle.
Minun olisi pitänyt leikata jokainen kaava yksitellen ja katsoa tarkemmin miten missäkin kappaleessa kukat menevät.
 |
| Takki edestä |
Vuorikankaan valinta vei myöskin pitkään ja myyjän kanssa kävimme läpi monta eri värivaihtoehtoa. Paksummassa vuorikangasvalikoimassa oli pääosin perusvärejä, joista ainoastaan musta olisi sopinut tämän takin kanssa ollen kuitenkin aivan liian tylsä varma valinta.
Ohuemmassa vuorikangasvalikoimassa väriskaala oli huomattavasti laajempi. Sieltä sitten könysimme läpi kaikki punaisen värit ja keltaiset sekä vihreät eli kaikki takissa esiintyvät värit. Loppujen lopuksi viininpunainen tuntui parhaimmalta sävyltä takkiin.
Alunperin mallissa oli pystykaulus, mutta se tuntui jättävän kaulan kuitenkin todella avonaiseksi. Muunsin kaavoja pidentämällä kaulusta tuplapituuteen, jolloin sen pystyy jättämään kuten kuvassa tai sitten nostamaan ylös suojaamaan enemmän kaulaa.
Kaulusta, alavaraa ja vuorta ommellessa yhteen tajusin että joko kaavoissa tai sitten minun ymmärryksessäni on jotain virhettä. Kauluksen pitäisi jatkua samassa linjassa etulistan kanssa, mutta minun takissani etulista onkin tuuman verran pitempi. Ilmeisesti ymmärsin kaavoissa olleet merkinnät väärin ja tein etulistasta liian pitkän. Mutta eipä tuo haittaa, onpahan vielä enemmän minun näköinen takkini. Ja tajutessani että ero oli tuuman pisti miettimään että vanhojen Moda-lehtien kaavat on mitä ilmeisemmin käännetty joltain muulta kieleltä. Muutoinhan tuo ero olisi ollut 2-3 senttiä.
 |
| Takki takaa |
Tämä takki on tehty ennen Tampereen käsityömessuja tai oikeastaan viimeistely on tehty Tampereen messukeskuksen aulassa odotellessani messuille pääsyä. En ehtinyt kiinnittää helman alavaraa vuoreen, joten tein sen sitten junassa matkatessani Tampereelle ja tosiaan siellä messukeskuksessa.
Takki eroaa ilmeisesti melkoisesti valtavirrasta sillä moni ihminen kadulla on ihastellut takkia. Itse ainakin olen hyvin tyytyväinen tähän takkiin.
