Petivaatteet rottinkivuoteelle

Edellisen postauksen vuode tarvitsi vielä petivaatteita suojelemaan pikkuista viileiltä öiltä.

Vaikka vauvat eivät tarvitsekaan tyynyä, niin tuntuu oudolta katsoa tyynytöntä sänkyä. Edellisessä postauksessa mainitsemassani askartelukassista löytyi pieni kangaspalanen vanuvuorella. Ompelin siitä pikkuiselle tyynyn. Paksuuttahan tuolla ei ole juuri nimeksikään, mutta aivot käsittävät sen kuitenkin tyynyksi.

Tyyny

 Lisäksi sain askartelupussin sisällöstä tehtyä pari pientä tyynyliinaakin.

Tyynyliinat

 Ja sitten peittoon. Peitto on virkattu neliöistä. Malli on peräisin kirjasta Häkelmuster. Nimesin itse mallin jalkapallokukiksi, sillä ajoittain silmät näkevät kuviona jalkapalloja ja ajoittain kukkia. Lanka on Viking Vilma -villalankaa ja sitä meni 150 g harmaata ja 130 g valkoista. Peiton nurja puoli on harmaata villakangasta ja vuorena on vielä karkkineuleesta ylijäänyttä lämpövanua. Ei pitäisi pikkuiselle tulla kylmä.

jalkapallokukkainen virkattu peitto

Kokoa peitolla on n. 50x70 cm. Jos joutuisin vielä tekemään vauvalle peiton ensivuoteeseen, niin tekisin siitä neliön kokoluokassa 70x70 cm. Nykyinen leveys ei aina tunnu riittävän kaverin hyöriessä vuoteessaan.

Rottinkivuode

Tänä talvena olen kunnostanut ja viimeistellyt ikivanhaa rottinkisänkyä. Ikää sängyllä on yli 40 vuotta, mutta edelleenkin se on ikäisekseen hyvässä kunnossa. Vuoteen valmistaja on Sokeva eli nykyiseltä nimeltään Sokeva Käsityö. Tämä vuode on hyvä esimerkki siitä miten hyvää laatua suomalaiset sokeat ovat tehneet. Tuskin nykyään saatavilla olevat ulkomailla vamistetut sängyt kestäisivät näin pitkään. Tämäkin vuode on käynyt läpi varmasti 3 lasta  ja ehkä jopa 7 lasta sekä toiminut kukkapöytänäkin ennen kuin pääsi minun käsittelyyni.
Harmi vain että Sokeva Käsityön tarina alkaa olla lopussa avustusten vähetessä ja loppuessa jossain vaiheessa.

Lähtötilanteessa rakenteissa oli hieman vesivahinkoa, katostanko oli hävinnyt ja katostangon kiinnitys oli osittain murtunut ja sitä oli yritetty korjata nauloilla.

Rottinkisängyn lähtötilanne

Puhdistin sängystä pahimmat vesivahingon jäljet pois. Poistin sängystä naulat ja rikkoutuneen kiinnityssysteemin. Tein bambusta uuden katostangon ja kiinnitin sen vuoteeseen tarranauhalla. Onneksi kiinnityssysteemin alaosa oli kunnossa joten pääsin helpommalla katostangon kiinnityksen kanssa.

Sängyn kuviointi on nätti, joten oli hieman sääli peittää ne kankaalla. Halusin kuitenkin vuoteessa nukkuvalle vauvalle antaa oman rauhan. Vaihtoehtoja oli monia suojakankaan pituudelle oli monia. Pisimmillään kangas olisi yltänyt lattialle. Päädyin sängyn osittain peittävään suojaan.

Katostanko ja suojakangas lisätty

Sängyn sisäpuolelle tuleva kangas on rypytetty, jolloin se tulee hieman rottinkien välistä ulos. Ulkopuolella taas on Tikatasta ostettu leveä pitsinauha. Kohtaan, jossa verhotanko ja pitsin yläreuna yhdistyvät jätin tangolle sopivan reiän. Näin tangon kiinnitys jää pitsin alle ja pitsi tukee hieman tangon paikallaan pysymistä pitemmällä matkalla.

Verhotangolle ompelin roikkumaan Tildan sydämiä. Kankaat sydämiin onnistuin haalimaan Eurokankaasta. Satuin käymään siellä kerran, jolloin parilla eurolla sai ostettua pienen pussillisen epämääräisiä kangaspaloja. Ruutunauhan ostin Tikatasta.

Tilda-sydämiä

Viimeinen silaus vuoteelle on katos. Se antaa suojaa nukkuvalle vauvalle suojaa kattovalolta ja mahdolliselta ilmastoinnilta. Katoksen reunoissa oleva pitsi on sekin Tikatasta.

Katos

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Vuoteessa nukkuva vauva vaati kuitenkin pienen korotuksen pääpuolelle ennen kuin suostui nukkumaan öitä kohtalaisesti. Korotus tehtiin laittamalla reilun 5 sentin halkaisijalla olevan löysästi rullatun maton pääpuolen jalkojen alle.

Valmis sänky

Siinä on vauvan hyvä nukkua ensimmäiset kuukautensa.

Valmis karkkineule

Elämäni aikataulutus muuttui kertaheitolla ja vasta nyt olen löytänyt jonkinlaista järjestystä elämään. Toivottavasti tämä suunta jatkuu.

Niin se karkkineule... jouduin tammikuun alussa ottamaan yhteyttä Novitaan ja pyytämään heitä lähettämään kilpailutyöni mahdollisimman pian. Henkilön, jolle tämä työ oli lopullisesti tarkoitettu, joutui aikaistamaan aikatauluaan. Onnistuin saamaan paketin muutama päivä ennen työn luovutusta oikealle omistajalle. Olin siitä niin riemuissani.

Yritin saada selville sijoitustani kilpailussa, mutta ainoastaan kärkitöille oli laskettu tarkat sijoitukset. Oma sijoitukseni oli jossain välillä 11-50. Sinällään ihan hyvin kun kilpailussa oli yli 400 työtä.

Ihan tyhjin käsin ei minun kuitenkaan tarvinnut jäädä. Sain lohdutuspalkinnoksi ihan mukavan määrän tuotteita, joista osan olen jo pistänyt poskeen ja osan eteenpäin jakoon. Ei tullut mieleenikään ottaa niistä yhteiskuvaa ennen kuin tuotteita oli jo ehditty tuhota/jakaa. Palkintoon kuului: 3 Fazerin konvehtirasiaa (Pihlaja, MarianneMix ja Fazerin sininen), kerä pastellisävyistä Raita 7-veljestä, Novita pyöröpuikkosetti (puikkokoot 4,5,6) ja Novita tarvikesetti.

Konvehtirasiat hävisivät parempiin suihin jo ennen joulua. Pyöröpuikkosetin lahjoitin äidilleni, sillä itselläni on jo KnitPron setti. Ainoastaan lankakerä ja tarvikesetti on jäljellä. Tarvikesetti on jo käytössä ja hyväksi todettu. Lankakerä odottaa inspistä. Vielä en ole keksinyt mitä oikein haluaisin siitä tehdä, pastellisävyiset sukat kun eivät oikein innosta.

Ai niin, tässä on sitten se minun lopullinen kilpailutyöni, joka on päässyt jo kovaan käyttöön.

Fazerin parhain - Islanti makeinen

Työ on vauvan lämpömakuupussi. Kokoluokka on vastasyntynyt. Vuorena on Eurokankaasta löytynyt mintunvihreä trikoo, joka on täsmälleen samanvärinen kuin Islanti-makeinenkin. Lisäksi neuleen ja trikoovuoren välissä on lämpövanu pitämään kevättalven kylmyyden loitolla. Makuupussin kiinnitys on vetoketju.

 Alla on vielä kuva makuupussista niin edestä kuin takaakin.

vauvan lämpömakuupussi

  Tässä vielä tarkempia kuvia varsinaisesta kuviosta vielä siinä vaiheessa kun työ oli kesken.

Keskivartalon karhut

Hupun kuviointi

Makuupussin hupusta tuli aavistuksen verran liian lyhyt. Mutta minkäs teet kun mistään ei löytynyt mittoja vastasyntyneen pään koolle ja lähipiirissä ei valmistusvaiheessa ollut ketään niin pientä. Kokoa hupulla on kuitenkin sen verran että kyllä se nykyiselle omistajalle menee pari ensimmäistä elinkuukautta.
Pituutta makuupussilla on enemmän kuin tarpeeksi. Omistaja pitää jalkansa kippurassa, joten jalkapohjat ovat suunnilleen sinisen alaosan ylereunassa. Jos hän suoristaisi jalkansa, niin silloin jalat ehkä yltäisivät sinisen osan puoleen väliin.

Ihastuin tuohon Islanti-makeisen malliin sen verran paljon että taidan valmistaa ensi talveksi omistajalle samasta aiheesta haalarin ulkovaatteiden alle laitettavaksi ja ehkä myöhemmin vielä puseronkin.

Vaikka kilpailusta ei palkintopokaalia tullutkaan, niin olen kiitollinen kilpailusta. Ei minulle olisi tullut muutoin mieleenkään tämän makuupussin neulominen tai jos olisi tullut jotain mieleen, niin olisin varmaan ommellut makuupussin jostain toppakankaasta.