Talvisormikkaat

Viime vuoden lopulla huomasin että kaikki sormikkaani alkoivat olla loppuun kuluneet ja oli aika saada uudet sormikkaat. Lisäksi uusi talvitakkini vaati hanskoja pitemmällä varrella. Kaupoista en sopivia hanskoja löytänyt joten piti kaivaa kutimet esiin.
Hitaasti työ eteni, sillä neulonta-aika oli hyvin rajallinen N:n vaatiman huomion vuoksi. Ehti sormikkaat kuitenkin valmistua ennen jälkitalvea. Tosin niistä postaus kuitenkin hieman lipsahti. Onneksi ei sentään ihan kesäkuulle mennyt tämä postaus.

Langan olin ostanut jo hyvissä ajoissa Tampereen käsityömessuilta ja varmuuden vuoksi olin ostanut 4 kerää jotta varmasti saan tarpeeksi pitkät varret. No, neuloessani olin unohtanut että minulla on ylimääräistä lankaa, joten pihistelin varren kanssa saadakseni kerän riittämään. Riittihän se eikä yhteen sormikkaaseen edes mennyt kokonaista kerää. Varresta tuli kuitenkin tarpeeksi pitkä suojaamaan ranteita ja hieman käsivarttakin.

Vanhoihin hanskoihin kuului kämmekkäät. Adoptoin ne näiden sormikkaiden kanssa käytettäväksi, jolloin punaisuus ei iske ihan niin täydellä päälle ja lämmittävät hieman kylmemmälläkin ilmalla.

Uutta ja vanhaa

Lanka on Dropsin Alpakka mix ja sitä meni 80 g. Hassua miten nuo sormikkaat kutittavat vaikkei pitäisi villaa olla. Ehkä kutinan aiheuttavat langassa olevat värilliset säikeet, jotka hapsottavat sinne sun tänne.

Minun pitää vielä harjoitella noiden sormien neulomista tai oikeastaan niiden aloitusta. Aika hyvin sain reiät pois sormien väleistä, mutta kyllä jokainen sormi piti purkaa pariin kertaan ennen kuin olin tyytyväinen.

Kopan tuunausta

Miksi kaikki lastenrattaat ja -vaunut tuntuvat olevan niin kovin pimeitä? Mitä olen vuosien varrella seurannut talvisin vanhempia ja heidän lykkimiään vaunuja, niin tuntuu että juuri missään ei heijastimia ole tai hyvin minimaalisesti. Ainoastaan jossain sadesuojassa saattaa olla vähän leveämpiä heijastinraitoja.

Näin oli myöskin N:n vaunuissa. Alunperin kopassa oli pienen pieni heijastinraita, joka mielestäni oli aivan väärässä paikassakin osuakseen mitenkään auton valoihin.

Ei siinä sitten auttanut kuin alkaa lisäämään lisää heijastimia pimeässä kulkemista turvaamaan. Suomihan on tunnettu pitkästä hämärästä ajasta ja Helsingissä tuo aika tuntuu vielä pidemmältä vähäisen/olemattoman lumen vuoksi.

Vaunujen lähtötilanne

Syksyllä postasin heijastinkokeilustani reppuuni ja vuodenvaihteessa sain sitten valmiiksi tämän varsinaisen kohteen heijastimetkin.

Laitoin kuvioleikkurilla leikatut heijastintarrat ympäri koppaa ja vielä lisäraitoja myös runkoon niitä hetkiä varten kun runkoon onkin kiinnitetty kaukalo tai istuinosa. Tietenkään autokaukalossakaan tai rattaiden istuinosassa ei ole minkäänlaisia heijastimia ennestään.

Alkuvuonna tuntuikin turvalliselta kulkea ulkona kun tiesin että autot näkevät heijastimet mistä kulmasta tahansa... paitsi vaunun pukkaajan takaa.

Kun kerran pääsin tuunaamisen makuun niin uudistin kopan kankaatkin. Kaavojen piirto, kankaan leikkaaminen ja ompelu veivätkin odotettua enemmän aikaa ja työ valmistui vasta huhtikuun aikana.

Kopan vanhat kankaat olivat vielä kohtalaisessa kunnossa, joten en niitä purkanut saadakseni parempia pohjia uusien suojien kaavoitukseen. Mikä olikin hyvä päätös. Vaunussa käytettiin vanhoja suojia siihen asti kunnes uudet suojat olivat käyttökunnossa. Vanhoissa sivusuojissa oli pehmuste mennyt littanaksi kaikkien pesujen jälkeen ja kopan tukiraudat tuntuivat suojan läpi. Laitoin uusien suojien sisälle paksumman vanun ja nyt ei raudat tunnu ihan niin selkeästi. 

Uudet pohja- ja sivusuojat

Kopan tuunaamisen päätin koppaverhon tekoon. Tässä kopassa on melkoisen paksulla reunuksella varustettu kuomu ja en löytänyt kaupoista mielestäni tarpeeksi joustavilla renkailla varustettua verhoa. Pelkäsin että rikon laittaessani joko renkaat tai sitten kuomun reunan. Eihän siinä sitten auta muuta kuin laittaa mietintämyssy päähän ja ratkaista ongelma. 

Hankin 10 pientä magneettia ja ompelin ne 5 nauhan sisään siten että magneetit olivat nauhojen päissä. Nämä nauhat pujotin sitten ompelemani verhon rei'istä ja kiinnitin kuomuun laittaen toisen nauhan pään kuomun sisäpuolelle ja toisin ulkopuolelle vastakkain. Magneetit vetivät toisiaan puoleensa ja verho pysyi paikoillaan.

Koppaverho ja koppaan sekä rattaisiin lisätyt heijastimet

Nauhoissa käyttämäni magneetit olivat aavistuksen verran liian heikot,joten tuulisella säällä ei verho oikein pysy paikoillaan vaan vetää magneetteja irti toisistaan. Nyt minulla on hakusessa vahvemmat magneetit.

Hyvää äitienpäivää!

Tänä vuonna ei äitienpäivänä lähetetty tekstiviestiä äidilleni, sillä hän vietti useamman päivän luonani nauttien aiemmissa postauksissa mainitsemani omistajan kukerteluista.

Tämä päivä oli tänä vuonna myös muutenkin erilainen saadessani myös itse nauttia päivänsankarina olosta. Alkuvuodesta pieni omistaja tuli elämääni ja laittoi aivan kaikki uuteen järjestykseen. Omistaja tulee esiintymään jatkossa monessakin postauksessa. Haluan kuitenkin suojella häntä jollain tasolla joten kuvissa hän esiintyy kasvot sutattuna ja nimenä käytän vain hänen etunimensä ensimmäistä kirjainta N.