22 Leaves Shawlette Mystery KAL - osa 1

Osallistuin Lankakomeron järjestämään syksyiseen mysteerityöhön nimeltä 22 Leaves Shawlette Mystery.
Vihdoin ja viimein olen saanut ensimmäisen vihjeen taiteiltua valmiiksi.


Lankana minulla on GGH Kid-Melange ja puikkokokona 6. Lanka on ompelulangan paksuista ja sisältää paljon höytyviä. Neulominen on melkoista tuskaa, jos virheitä tulee. Minäkin jouduin aloittamaan työn kolme kertaan, joista kaksi ensimmäistä päättyi langan katkaisemiseen.
Mutta lupaavan ilmava tästä työstä on tulossa.

Projekti metrilaku osa 14

Viime kuukausi olikin aikamoinen. Yhden alahampaan rautalanka onnistui irtoamaan muutaman kerran ja lopulta se hävisi ruoan joukossa vatsaani. Seuraava yö olikin melkoisen mielenkiintoinen, kun lanka jatkoi matkaansa elimistössäni. Lisäksi samojen syöminkien aikana irtosi riivatusta kulmahampaasta kiinnikekin.

Sain varattua oikojalleni pikaisen ajan ja puolen tunnin äherryksen jälkeen kulmahampaaseen laitettiin uusi kiinnike ja uupuneen rautalangan tilalle tuli kuminauha.

Kiinnike pysyi paikoillaan yhden vuorokauden ajan ja kuminauha lähti irti aina kun erehdyin syömään vähänkään kovempaa ruokaa. Hampaidenhoitopussiini ilmestyikin virkkuukoukku avustamaan kuminauhan paikalleen laittoa. Se taitaakin olla tuossa pussissa mukana oikomishoidon loppuun asti. Sen avulla luulisi onnistuvan leikkauksen jälkeisten kuminauhojen kiinnittämisetkin helpommin.

Koko kuukausi menikin sitten keittoruokien parissa, sillä salaatitkin olivat liian kovia tuolle kuminauhaparalleni.

Nyt olen käynyt taas oikojani käsittelyssä. Kuminauhat ja rautalangat uusittiin, riivattu kulmahammas sai taas uuden kiinnikkeen ja rautojakin väänneltiin uusiin asentoihin. Viikon verran tuo alaleuan oikea puoli oli todella kipeä, mutta vähitellen se on alkanut leppymään.

Seuraavasta oikojakerrasta tuleekin taas mielenkiintoinen. Viimeisiin poskihampaisiin laitetaan kuminauhat suurentamaan hammasvälejä ja sitten nekin otetaan mukaan oikomiseen.

Ja peukaloni ei ole vieläkään parantunut. Se ei edelleenkään veny "normaali"pituuteen ja venyttely sattuu. En vain tiedä muutakaan keinoa sen liikkuvuuden kasvattamiseen.

Skootteri

Kroatian reissullani ihastuin skoottereihin. Tahtoisin ikioman skootterin, jolla päristellä kuumia kesäkatuja. On vain pieniä rajoituksia, jotka hieman hankaloittavat pyörän hankkimista. En ole nimittäin löytänyt vaatimuksiani täyttävää ajoneuvoa.

Ensimmäinen ja varmaan tärkeinkin ehto on että sen pitää olla moposkootteri, kun en omista moottoripyöräkorttia. Joudun siis hylkäämään tämän kaunokaisen.

Vespa GTV 250 ie

Onneksi Vespan mallistosta löytyy mukavan näköisiä moposkoottereitakin.

Vespa LX50 4T 4V Touring

Toisena vaatimuksena pyörälle on että sen pitää olla sähkökäyttöinen. Joten Vespan pyörät tippuvat kaikki pois vaihtoehdoista. El Mopon mallisto koostuu pelkästään sähkökäyttöisistä pyöristä ja heiltä näyttäisi löytyvän söpöjä klassisen näköisiä skoottereitakin.

El Mopo Elegance

No, täytyy huokailla ja haaveilla pyörästä, jota en vielä omista. Seuraavaan kesään on vielä pitkä aika ja paljon ehtii tapahtua ennen sitä.

(Kuvat ovat Vespan ja El Mopon sivuilta.)

Les colporteurs - Le fil sous la neige

Jos Circo Aereon esitys oli nykysirkusta kauneimmillaan, niin Les colporteursin ryhmä näyttää nykysirkuksen toisen ääripään. Musiikki oli minun makuuni kamalaa sekasotkua ja ryhmän kertoma "tarina" ei avautunut minulle oikeastaan ollenkaan. Se kuitenkin on pakko myöntää että aivan mahtavia temppuja ryhmä tekee, mutta musiikki ja tarina pilaavat sen.

Youtuben videolla on pieniä osia esityksestä. Siinä kuuluva musiikki on koko esityksen parhaimmasta päästä.

Avon & Roosa nauha-kävely 2010

Sain päähäni sunnuntaina käydä tukemassa rintasyöpätutkimusta osallistumalla Avonin järjestämään kävelytapahtumaan.
Kokoontuminen tapahtui Senaatintorilta, missä oli kojuja ja maisteltavaa. Harmi vain että en syö viljaa tai soijaa, joten kaikki mitä sain nautti oli meikit ja kivennäisvesi.


Ennen kävelyyn lähtöä lämmiteltiin Zumban tahdissa, mutta ainakin minä olin niin jäässä että olisin reväyttänyt lihakseni yrittäessäni musiikin tahtiin liikkumista. Kova tuuli +10-15 asteen lämpötilassa vetää jähmeäksi ytimiä myöten.

Kävelyreittimme vei ympäri Kaivopuistoa. Kävellessä tajusin etten olekaan aikoihin käveleskellyt sillä suunnalla, vastaan tuli sen verran unohtunutta nähtävää.

Letkamme oli pitkä ja kiristi autoilijoiden pinnoja. Mukanamme oli muutama moottoripyöräpoliisi, jotka varmistivat etteivät autoilijat yrittäneet keskeyttää kävelyä. Saimmepa siinä sivussa nähdä kun joku vanha hienostorouva yritti penätä poliisilta oikeuttaan ajaa tiellä ja vaati kulkuetta siirtymään jalkakäytävälle.
Hämmentävää miten vaikeaa on muuten kävellä ajokaistalla. Sitä automaattisesti yrittää mennä tienreunaan ja jalkakäytävälle vaikka tietää että kokonainen katu on varattu kävelyyn.

Kylmän tuulen vuoksi aloin olla loppupuolella hieman pahalla tuulella ja kiroilin kun menin laittamaan tuollaiseen rahoja, vaikka hyvään tarkoitukseen menivätkin. Päiväni kuitenkin piristyi tapahtuman lopussa olleeseen arpajaisiin. Pidän arpajaisista vaikken voittaisikaan mitään ja voiton kohdalle sattuessa olen jo ihan taivassa. Tällä kertaa olin taivassa!
Sain Guessin-liikkeeseen 50 euron lahjakortin. Lisäksi tapahtumassa saadussa lahjakassissakin oli Guessin-liikkeen etuseteli, joten meikäläinen pääsee hankkimaan itselle luultavasti uuden laukun tai jotain muuta.

Circo Aereo - Ro-pu

Olen aivan onnessani ja valmis karkaamaan sirkukseen. Kävin katsomassa Circo Aereon esityksen Ro-pu. Aivan täydellinen esitys.
Minua on pelottanut liite 'nyky-' kaikissa sanoissa kuten nykytaide, nykytanssi ja nyky-yhteiskunta. Kytken sen raadolliseen, yli ymmärryksen menevään asiaan. Circo Aereo on nykysirkusryhmä ja menin katsomaan näytöstä melkoisella ennakkoluulolla. Ehkä juuri sen vuoksi esitys sai minut valtaansa täysin.
Esityksen kantavana elementtinä oli köysi, maassa ja ilmassa. Sitä hyödynnettiin useammalla tavalla kuin mitä itse olisin koskaan keksinytkään. Takaseinällä pyöri milloin videoita ja milloin reaaliaikaista kuvaa esityksestä. Musiikki oli... vaihtelevaa esitykseen sopivaa. Mielenkiintoisinta äänentoistossa oli ns. hiljaiset hetket, jolloin musiikkia ei kuulunut. Koko sali muuttui tällöin suureksi kaikukopaksi, jonka ansiosta kevyt köyden liikahdus kuohui salin yli.
Aivan loistavia oivalluksia tapahtui koko esityksen ajan.

Esitys ei sovi kovin pienille lapsille, eikä myöskään suupalttihenkilöille. Hiljaisen hetken aikana heidän pienen pieni kuiskauksensa kuuluu koko salin läpi. Melkoinen katastrofi olisi varmaan ollut puhelimen värinähälytys, jos se olisi pärähtänyt soimaan juuri äänen vahvistuksen ollessa päällä.

Tajusin muuten tuon esityksen aikana että olen muksuna kiivennyt koulussa köyttä ylös köysiakrobatiassa käytetyn varvaskiipeämistyylillä. Minulla ei ollut tarpeeksi voimaa käsissäni, jotta olisin voinut irrottaa jalkojani edes hetkeksi köydestä, joten päästäkseni ylös minun piti kehitellä jotain muuta. Päädyin laittamaan köyden ison varpaan ja sitä seuraavan varpaan väliin ja kiivetessä ylöspäin toisen jalan varpaat puristivat köyttä tiukasti kiinni samalla kun kädet ja toinen jalka siirtyivät ylemmäksi/alemmaksi. Varvastyylillä kiipeäminen on melkein kuin olisi kiivennyt tikapuita ylösalas ja huomattavasti nopeammin kuin muilla tyyleillä (ainakin minun tapauksessani). Se ei muuten edes satu varvasväleihin vaikka saattaakin näyttää epämukavalta. Alla olevassa videossa on heti alussa varvaskiipeäminen.

Rakkauskirjeitä Julialle

Tänään oli taas Finnkinolla superpäivä ja pitihän se käyttää hyväksi. Ongelmia vain tuotti elokuvan valitseminen. Se ei saanut olla sellainen minkä mieheni haluaisi nähdä, eikä se myöskään saisi olla 3D-elokuva. Tietenkin kaikki mielenkiintoisimmat minua kiinnostavat elokuvat olivat saatavilla ainoastaan 3D-versioina ja melkein jätin väliin tämän kertaisen superpäivän.
Päädyin kuitenkin katsomaan Rakkauskirjeitä Julialle. Oli outoa olla täpötäydessä näytöksessä, jossa näytti olevan ainoastaan yksi mies. Kaikki muut olivat naisia. Selkeästi tämä hömppä on tarkoitettu naisille.
Mitäpä sanoa elokuvasta... En menisi katsomaan sitä uudelleen. Elokuva oli kokonaisuudessaan liian hömppää minun makuuni ja kaikkein parasta koko elokuvassa oli maisemat. Jos pohtii joskus Italiaan matkustamista, niin tällä saa nostettua loistavasti matkakuumeen.

Nyt kun olen nähnyt elokuvan, katsoin sen netissä saatavilla olevan trailerin uudelleen. Trailerissa on koko tarina, elokuva ei tuo siihen mitään yllätyksiä. Joten, jos olette nähneet trailerin olette nähneet elokuvankin.

Ja totta kai elokuvassa soi myös tämä kappale.