Imetysmekko

N:n tulon jälkeen sitä huomaa asioita joita ei ennen edes osannut ajatellakaan.
Nykyään esimerkiksi kaikki raskaus- ja imetysvaatteet löytyvät lähinnä internetistä. Liikkeistä niitä on melkeinpä turha edes lähteä etsimään.
Kaikki kuvat imetysvaatteista näytetään raskaana olevan naisen yllä. Ei ole vastaani vielä tullut naista, joka olisi loppupuolella raskaana ja samalla imettäisi vielä edellistä. Tokihan heitäkin varmasti löytyy, mutta taitavat olla melkoista vähemmistöä.
Jostain syystä vielä kaikki löytämäni imetysvaatteet ovat olleet hyvin ihonmyötäisiä ja erittäin avaria. Oikein kunnolla korostetaan maidosta turpeita rintoja.

No, tarkoituksena minulla sitten oli koko kevät tehdä oman tyyliset imetysvaatteet, jotka olisivat rennot pitää ja peittäisivät kunnolla maitovarantojen säilytyspaikat. Ongelma vain oli että Suomessa imetys on mitä ilmeisimmin jotain hävettävää. Käsityölehdistä ja edes internetin ihmeellinen maailma ei suonut neuvoja.

Loppukeväästä päätin osallistua "maksa mitä jaksat"-kirpputorille myydäkseni siellä exältä jääneitä tavaroita. Kauppa kävi hyvin vaikka rahaa ei juuri tullutkaan. Sain kuitenkin varastossa lojuvaa tavaramäärää pienemmäksi.
Myynnin hiljentyessä kävin läpi naapuripöytien antimet. Yhdellä pöydällä oli myynnissä Suuri käsityö-lehtiä ja yllätyksekseni parista lehdestä löytyi imetyspuseron ja -mekon ohjeet. Ei muuta kuin euro pöytään ja lehdet mukaan.

Päätin tehdä imetysmekon. Halusin siitä kuitenkin maksimekon pituisen joten pidensin kaavaa yltämään nilkkoihin ja hihatkin täyspitkiksi. Rintojen koon vuoksi päädyin tekemään koon 42 mekon. Tuokin olisi mittataulukon mukaan liian pieni.
Aiemmin keväällä ostamaani Marimekon raitakangasta en harmikseni ollut ostanut tarpeeksi joten jouduin ostamaan sen pariksi Eurokankaasta mustaa trikoota vielä lisää.

Ihan kuin tuossa ei olisi ollut tarpeeksi... kesken ompelujen saumuri alkoi temppuilemaan. Sain tehdä melkoisesti säätöjä ennen kuin jälki oli siedettävä.
Sain mekon lopulta valmiiksi ja käytettäväkseni. Ensimmäisenä päivänä huomasin kuitenkin pieniä reikiä selässä mustan trikoon saumoissa . Toisena päivänä musta trikoo repeytyi kunnolla selästä saumojen vierestä. Voi elämän kevät.

Ilmeisesti saumurin neula oli mennyt rikki, minkä vuoksi ompelujälki ei ollut hyvä. Musta trikoo ohuempana kankaana ei kestänyt rikkinäistä neulaa. Marimekon trikoo oli vahvempaa tekoa. Siinä ei pahempia rikkoumia näkynyt.

Pohjoisen lomareissun ajan annoin mekon marinoitua samalla pohtien kuinka sen korjaan. Takaisin kotiin tultua suunnitelmani oli valmis. Ensimmäiseksi silitin tukikankaan rikki menneeseen kohtaan siten että tukikangasta oli kunnolla saumanvaran ja näkyvän kankaan päällä. Sen laittaminen oli kyllä melkoista pilkun viilaamista että sain kankaat vierekkäin siten ettei repeytynyt kohta levinnyt.

Tämän jälkeen ompelin tavallisella koneella parin millin päästä vanhasta saumasta. Ja lopuksi vielä varmistin tukikankaan pysymisen repeytyneen osan päällä ompelemalla sik-sakia saumanvaran päältä.

Lopuksi kävin vielä myös repeytymättömätkin saumat läpi ompelukoneella varmistaen että samanlaista katastrofia ei satu esimerkiksi keskellä Helsinkiä.

 

Imetysmekko

Pidän mekosta hyvin paljon. Harmi vain että kesän aikana rintani pienentyivät sen verran paljon että imetysosan yläosa valahtaa aina rintojen alle. Se minulla on tarkoitus korjata tiukemmalla kuminauhalla, mutta siihen asti hakaneula pitää imetysosan rintaliiveissä kiinni.

Tosiaan, Suuri käsityö-lehdistä 3/2007 ja 1/2005 löytyy imetyspaidan ja -mekon ohjeet. Ja mikä ihaninta, mallit eivät ole raskaana kuvissa.

Habitare 2015

Messut on onnistuneesti ohi. Pitkään mietin kävisinkö niillä laisinkaan, mutta lopulta päädyin käymään. Ja olen ihan tyytyväinen reissuun.

Mitään oheisohjelmaa en päässyt näkemään ja messujen loppuosankin kävin läpi hyvin nopeasti N:n kyllästyessä lukuisiin vieraisiin kasvoihin.

Tämän vuoden messut tarjosivat minulle kuitenkin enemmän kuin aiemmat messut. Ehkä osa syynä on meneillään olevat muutostyöt kotosalla.

Ensimmäisenä intouduin kovasti Trash Cuisine-näyttelystä. Omalta osaltaan tähän vaikuttaa keittiöremontti, jonka päädyin tekemään näin alkuun mahdollisimman pienillä muutoksilla.
Erityisesti tämä pienen pöydän sisään kätketty jalkapallopeli herätti kiinnostukseni. 

Futis - coffee table

Pystyn jo näkemään sieluni silmin kuinka N:n kanssa pelataan useampi erä jalkapalloa ja piirretään erätauoilla kuvia jalkapallosta pöydällä.

Seuraavaksi minua kiinnosti Phillipsin Hue-älylamput. Enää ei tarvitse huolehtia siitä jäikö lamput päälle kotiin kun niitä voi ohjailla puhelimella. Minulle esiteltiin melkoisesti erilaisia mahdollisuuksia kuinka lamppuja voi käyttää ja nyt minulla onkin kova hinku saada sellaiset kotiin.
Sen lisäksi että  niitä voi sytytellä ja sammutella mielensä mukaan niin niiden värejä ja voimakkuuksia voi myöskin vaihdella.

Hue

Itselleni tuli heti mieleen parvekkeeni valaistus. Lamppu sinne syttyy tälläkin hetkellä kaukosäätimellä, mutta se kaukosäädin on aina hukassa (tosin viime aikoina myös puhelin tuntuu olevan aina hukassa). Toinen paikka olisi sauna ja pesuhuone, joihin tunnelmaa voisi tuoda eri värisillä valoilla tilanteen mukaan. Kolmas paikka olisi makuuhuone, johon lampun avulla saisi aikaiseksi aamun sarastuksen herätyksen aikaan.

Ja neljäs paikka olisi tietenkin työn alla oleva keittiöni. Valonauhoilla saisin keittiön työtilat kunnolla valaistua ja tarvittaessa myös pidettyä työskentelyyn tarvittavan valaistuksen hieman himmeämpänä ettei television katselu häiriinny.

Kolmas minua kiinnostanut kohde Habitaressa oli AVA Room. Heidän idea vetoketjulla toimivasta päiväpeitosta on loistava varsinkin poikapitoisessa perheessä. Ja minua ihastutti kovasti tämä heidän sänky johon on yhdistetty kaappeja ja pöytä.

AVA pikkuparvi

Kunhan N kasvaa ulos pinnasängystä on tuo sänky varteen otettava vaihtoehto. 

Neljäs kiinnostava kohde oli Smarter Surfaces. Kaikkihan on tähän mennessä kuulleet liitutaulumaalista, mutta nyt on tullut markkinoille tussitaulumaali. Aloin ihan vakavissani miettimään josko tuollaista maalia pitäisi hankkia N:n huoneeseen. Jos hän on perinyt enemmänkin minun geenejä niin luvassa on paljon seinätaidetta. Läpinäkyvän tussitaulumaalin avulla saisin huoneen värityksen pidettyä nykyisellään ja kuitenkin sellaisena että taulutussit lähtisivät siitä helposti.

Lisäksi on olemassa myös magneettimaalia, jonka avulla magneetit saa pysymään seinässä. Se tulisi tarpeen niin N:n huoneessa kuin keittiössäkin. Nykyisen jääkaapin ovessa kun eivät magneetit pysy, niin magneettimaalilla voisin vetää pohjan keittiön kaappeihin. Tämän jälkeen sitten vain varsinainen kaappien maali päälle ja taas olisi keittiössä saatavilla pintaa perinteisille keittiömagneeteille. Jaksaisikohan tuon maali pitää myös esimerkiksi magneettiset maustepurkit seinässä?

N:n huoneen kaapinoveihin ja huoneen oveenkin voisin vetää ensin magneettimaalia ja sen päälle tussitaulumaalia. Näin N voisi harjoitella esimerkiksi kirjaimia/numeroita/sanoja magneettiläpysköillä ja isompana pitää sitten ovea muistitauluna.

Josko sitä jatkaisi taas asunnonmuutossuunnitteluja.

Ensimmäiset junasukkani

Vietimme koko porukka kesää pohjoisessa. Harmiksemme melkein koko reissu oli melkoisen viileää. Lämpötilat eivät yltäneet monenakaan päivänä lähellekään 15 astetta. Silloin sadattelin mielessäni useampanakin päivänä sitä ettei N:lle ollut mukana lämpöisiä sukkia. Ja vielä enemmän sadattelin sitä ettei mieleeni tullut ottaa mukaani sukkapuikkoja ja lankaa ajankuluksi.

Kun pääsimme takaisin kotiin kaivoin laatikosta puikot ja lankaa. Sen jälkeen hetkeksi nettiä selaamaan ja etsimään junasukkien ohjetta. Niin moni on niitä vuosien saatossa tehnyt että halusin minäkin laittaa korteni kekoon.
Löysinkin ohjeen Taito etelä-pohjanmaan sivustolta ja siellä oli jopa selitetty mistä sukkien nimi tulee. Aivan ihana tarina.

Huvittavaa miten kantapää tuottaa aina vaikeuksia jos sukkien teossa on hetkenkin tauko. Periaatteessahan ne ovat hyvinkin yksinkertaisia neuloa, mutta aina tulee jokin moka ja joutuu neulomaan kahteen ekrtaan.

Junasukat

Lanka on Gjestallin Baby Ull ja sitä meni 35 grammaa. Puikkokoko oli 2,5.

Sokeroimaton mehukeitto ilman makeutusaineita

Kesän aikana olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja palannut vähitellen VHH:lle. Tiukkaa seuraamista se ei ole, mutta vähän kerrallaan tiukennetaan.
Kuukauden aikana olenkin onnistunut pudottamaan painoa viitisen kiloa ja sen huomaa treenatessa.

Hiilareiden ja sokerin vähentämisen lisäksi olen aina välttänyt makeutusaineita kuin ruttoa. Vaikka stevia ei maistu pahalle suosin mieluummin sokeria ja muita luonnollisia makeutustapoja.

Yksi tällainen makeutustapa löytyy mehukeitosta. Makeus keittoon tulee omenamehusta.

Mehukeitto

1 l omenamehua
5 dl vettä
250 g makeuttamatonta marja-/hedelmäsosetta (Bonne-merkiltä löytyy hyviä makuja)
2 rkl perunajauhoja + vähän kylmää vettä

Kaada kolme ensimmäistä ainesta kattilaan ja anna kiehua.
Sekoita perunajauho kylmään veteen ja lisää se keittoon. Anna pulpahtaa pari kertaa ja keitto on valmis.

Keiton hyvä puoli on siinäkin että voin antaa sitä myös N:lle hyvillä mielin.

Keittiöremontti osa 1

Olen jo 11 vuotta asunut tässä asunnossa ja yhtä pitkään olen puhunut että keittiö pitäisi laittaa uusiksi. Vaikka asunto ja koko asuinrakennus oli upouusi muuttaessani tänne olin jo alun alkaenkin tyytymätön keittiöratkaisuun.

Kaappitilaa tuntuu olevan aivan liian vähän ja osaan kaappien nurkista ei pääse käsiksi.  Osa kaapeista taas on niin kapeita ja syviä ettei oikein tiedä mitä sinne laittaisi. Lisäksi yläkaappien päällä on runsaasti tyhjää tilaa levyjen sisällä käyttämättömänä.

Esimerkiksi roskakorien takana nurkassa on paljon tilaa, mutta sinne ei voi laittaa usein käytössä olevia esineitä ja harvemmin käytettäviäkään ei sieltä tule otettua ylitse pursuavien roskisten sotkettua kaikki astiat. Ja kaikki kattilat on pinottuna yhteen pieneen kaappiin, josta ne kaikki pitää ottaa esille että pääsee käsiksi siihen perimmäiseen pannuun.
Olen joutunut säilömään osan keittiön tarvikkeista eteisen kaappeihin ja totaallisesti sitten unohtanut ne sinne. Lakanoita vaihdettaessa tulee aina silloin tällöin tehtyä niistä kaapeista löytöjä.

Vihdoin ja viimein olen aloittanut tekemään muutosta keittiöön. Kaikki sai alkunsa kun äitini voitti jossain kilpailussa Festivo -jääkaapin. Hän ei oikein keksinyt sille paikkaa kodissaan, joten jääkaappi sai kodin luotani.

Minä myin oman vanhan jääkaappini pois ja jäin pähkäilemään mihin uusi jääkaappi sijoitettaisiin. Se kun on isompi kuin vanha jääkaappini niin se ei mahtunut entisen tilalle.
Useamman mittauksen, laskelmien ja tarkistusmittausten jälkeen löysin kuin löysinkin sille paikan keittiöstä.

Alla on lähtötilanne keittiöstä. 

Lähtötilanne

Ja tämän hetkinen tilanne.

Uusi jääkaappi saapunut ja vanha poistunut

Jouduin kääntämään ruokapöydän toiseen suuntaan. Muutoin olisi pöydän ääressä istujia hakattu jatkuvasti päähän jääkaappia avattaessa ja tuolitkin/jääkaappikin olisi kärsinyt jatkuvista kolautuksista.

Vanhan jääkaapin paikalla on nyt ammottava tyhjyys. Seuraava vaihe onkin miettiä mitä tehdä loppukeittiölle?

Lammas-rukka eksyksissä

Tänään kauppareissulla kuului nurmikolta nyyhkytystä. Silmäni kohdistuivat harmaaseen roskaläjään. Hymähdin ja jatkoin matkaani kohti kauppaa.
Kuulin vienon äänen pyytävän apua takanani. Pysähdyin ja palasin roskaläjän luo.
Roskaläjä oli hyvin likainen ja kostea ottaessani sen käteeni. Lähemmin tarkastellessani roskaläjää totesin sen olevan lammasriepu, joka oli eksyksissä.
Nyt pitäisi lampaalle löytää hänen ikioma omistajansa.

Puu-aiheinen parvekeverho

Muutama vuosi sitten virkkasin parvekkeelle suojaverhon antamaan rauha meille että naapureillemme.
Nyt olen sitten pari vuotta miettinyt suojaverhon virkkaamista myös pihan suuntaan katsellessani yhtenä talvipäivänä kotini sisälle pihalta päin.

Aiemmin pihan suuntaan olin tehnyt pienen suojan, mutta aikojen saatossa se alkoi näyttää hyvin mauttomalta joten heitin sen roskiin. Nyt sitten ulkoapäin on erinomaiset näkymät olohuoneeseen, keittiöön ja jopa käytävälle vaikka asun neljännessä kerroksessa. 

Parvekkeen suojaverho

Virkkasin tämän suojan jo viime kesänä, mutta viimeistely ja paikalleen laitto jäi tälle kesää.
Lankana oli Novitan Kotiväen Kartano ja sitä meni 375 grammaa. Koukun koko oli 3,5.
Malli on itse muokattu netistä löydetystä puusta.