Virkattu lelukori

Kesän aikana kaivelin kaappien kätköistä vuosien saatossa kerääntyneitä pehmoleluja N:lle annettavaksi. Aluksi laitoin niitä vain läjään lattialle, mutta sitten totesin niitä olevan sellainen vuori että pakko ne on saada jonnekin parempaan talteen.

Pesuhuoneen seinäkoreista minulle oli jäänyt vielä runsaasti violettia Novitan Tuubi-kudetta. Vajavaisen kerän päätin määräävän korin halkaisijan ja loput kuteet menevät sitten reunoihin. Korin halkaisijaksi tulikin yllättävästi 45 cm ja ehdin jo epäillä josko se on liian iso.
Ensimmäisen kokonaisen kerän kulutettuani reunoihin totesin tarvitsevani lisää kudetta. Pehmoleluja oli vain yksinkertaisesti niin paljon etteivät ne mahtuneet tekemääni koriin. Kävin läpi kaikki lähiseudun kaupat, mutta missään ei ollut myynnissä enää Tuubi-kudetta.
Pelastus tuli kesälomareissulla. Pohjoisesta löytyi useampiakin kauppoja missä Tuubi-kudetta oli vielä tarjolla ja jopa samana violettina sävynäkin. Ostin mukaani yhden kerän valkoista ja yhden kerän violettia. Reissun aikana päätin sitten että jaan molemmat kerät puoliksi ja virkkaan molemmista kaksi raitaa.
Lisäksi upotin molemmille puolin kädensijat mahdollista kantamista varten.

Lelukori

Virkkukoukku oli kokoa 8 ja Novita Tuubi-kudetta meni yhteensä 1700 g.

Tekovaiheessa N kävi usein testaamassa koria ja leikkimässä korissa olleilla leluilla. Hänestä oli hauskaa istua korin sisällä lelujen kanssa samalla kun minä virkkasin reunaa.

N testaa koria

Koska kori on pehmeä pystyy pienempikin lapsi ottamaan korista tavaraa korin reunan antaessa periksi. Lisäksi korin korkeutta saa säädettyä kääntämällä reunaa.

Keittiöremontti osa 2

Vähitellen keittiön remontti etenee. Aikani erilaisia vaihtoehtoja mietittyäni päädyin sittenkin muokkaamaan keittiöstä vain joitain pieniä osia saaden nykyiseen tilaan enemmän käytettävyyttä.

Tämä on ensimmäinen valmistunut muutos "remonttireiskan" käsissä.

Olen koko tässä asunnossa asumisen aikana inhonnut ylikaiken roskakaappia. Se vain on niin sottainen. Ensimmäisessä kuvassa on lähtötilanne. Roskakorien päällä on hylly, johon saa kätevästi laitettua kaikenlaista pientä kivaa. Mutta jos roskis tulee tupaten täyteen saavat hyllyllä olevat tavarat osansa roskista. Lisäksi roskakorien taakse jäävään isoon tilaan on todella hankala päästä. Käytännössä joudun aina ottamaan roskakorit ulos, jos jotain haluan perältä saada.

Roskiskaappi ennen

Muutos roskakaappiin tulee ottamalla se kätevä hylly pois. Nyt pääsen ainakin osaan takana olevista tavaroista helpommin käsiksi. Tokihan edelleenkin päästäkseni aivan takimmaiseen nurkkaa joudun edelleenkin ottamaan roskakorit ulos, mutta ainakin eniten käytettyihin tavaroihin pääsen helpommin käsiksi.

Roskiskaappi jälkeen

Kävin lisäksi Ikeasta ostamassa ulos vedettävän säiliön. Näin sain laitettua pulloharjat, puhtaat sienet ja muut tiskauksessa tarvittavat esineet lähelle tiskiallasta ja kuitenkin pois silmistä. Ennenhän nuo tavarat olivat minulla eteisessä siivouskaapissa, kun eivät keittiöön mahtuneet.
Jouduin poraamaan kaapin seinään pari ylimääräistä reikää, sillä tuon laatikon reiät eivät kaikki osuneet kohdilleen kaapin seinässä olevien reikien kanssa. Lisäksi jouduin siirtämään tiskikoneen poistoletkun roikkumaan hieman eri paikkaan. Tuo Ikean laatikko kun on 55 cm pitkä niin letku ja laatikko eivät mahtuneetkaan olemaan samassa paikkaa kaapissa.

Meillä on muuten viime aikoina porattu niin paljon reikiä seinään että N on alkanut matkimaan porakoneen ääntä.

Unipussi

Silloin kun odottelin N:ää saapuvaksi luokseni haaveilin mielessäni pukevani hänet Kippari-Kallesta tutun Hajuherneen käyttämiin vaatteisiin.

Hajuherne  (Lähde: http://popeye.wikia.com/wiki/Swee'Pea)

No, suunnitelmani eivät toteutuneet saadessani sen verran tavallisia vaatteita ettei minun tarvinnut alkaa itse niitä ompelemaan lisää.

Nyt N alkaa olla jo sen verran iso poika, ettei hänelle löytynyt varastoistani enää sopivaa unipussia. Hän on tähän asti käyttänyt vaihtelevasti sekä unipusseja että tavallisia vauvanvaatteita öisin. Varsinkin kesällä hän nukkui vain paita päällä. Mutta syksyn tullessa alkoi asuntokin taas viilenemään ja poikakin tarvitsee öisin enemmän päällensä. N on todella liikkuvaa sorttia öisin, joten peitot eivät hänen päällään pysy. Tämän vuoksi käytänkin edelleen hänellä unipusseja.

Ompelin aluksi unipussista sinisen version. Yhden kokeiluyön jälkeen päädyin ompelemaan vielä punaisen ja vihreän version. Eivätpähän ole heti kaikki likaisena.
Punaiseen unipussiin käytin ensiksi mini-kokoisia neppareita, mutta N osoitti olevansa jo iso poika. Hän otti unipussin helmaa puolesta välistä kiinni ja veti jalat helmasta läpi. Osa neppareista repeytyi irti ja poika nukkuikin muutaman yön unipussi korvilla. Saatuani vihreän valmiiksi korjasin pikaisesti punaisen helman ja laitoin siihen muutaman isomman trikoolle sopivan nepparin.

Unipusseja

Kankaan olen ostanut viime talvena Eurokankaan alennusmyynneistä. Tarkoituksena alunperin oli tehdä siitä lakanoita, mutta sainkin petivaatteita pojalle sen verran paljon että kankaat jäivät käyttämättä. Tuota kangasta on jäljellä valehtelematta vielä se 6 metriä ainakin. Taitaa pojalla olla kaikki yövaatteet sydänkuvioista.
Malli on peräisin lehdestä Ottobre 6/2013.

Miksi ihmeessä kuluttajalle ei ole myynnissä 8 mm:n neppareita? Joissain tilanteissa nuo 10 mm:n nepparit tuntuvat niin suurilta.

Mamu

Päivä päivältä tuntuu maailma menevän oudommaksi ja oudommaksi. Varsinkin nyt kun viime aikoina on tullut maahamme enemmän turvapaikanhakijoita. Jos nojautuu pelkästään Internettiin voi todeta ihmisten mielipiteiden olevan melkoisen äärimmäisiä. Onneksi todellisuudessa ihmiset eivät ole niin vihamielisiä. Enemmän meitä vaivaa välinpitämättömyys mikä sekään ei ole hyvä asia.

Jo siinä vaiheessa kun suunnittelin raskautumista pohdiskelin pitkään uskallanko raskautua. Millainen N:n elämä olisi sillä hänellä on verenperintöä Suomen rajojen ulkopuolelta? Hyväksyttäisiinkö hänet suomalaisena vai pidettäisiinkö häntä vierasperäisenä oliona? Maahanmuuttajana, joka ei missään nimessä ole suomalainen koskaan ikinä vaikka passissa lukisi Suomen kansalainen tai syntymäpaikka olisi Helsinki tai vaikka molemmat vanhemmat näyttäisivät siltä miltä rotuopin mukaan suomalaisen pitäisi näyttää, mutta joku esivanhemmista olisikin kauempaa ja juuri tämä lapsi saisikin ne "väärät" piirteet.

Uskoin parempaan tulevaisuuteen ja päätin yrittää raskautumista. Teimme kuitenkin päätöksen että lapsi saa minun sukunimen toivoen että se helpottaisi hänen elämäänsä.

Raskausaikana pelkäsin että hän saa isänsä piirteet ja häntä sen vuoksi hyljitään. Vietin monet pitkät yöt pohtien millainen elämä hänellä olisi edessä, jos hän ei näyttäisikään täysin suomalaiselta. Voin rehellisesti sanoa että N:n synnyttyä olin onnellinen hänen ulkonäöstään. Ainoa merkki "vierasperäisyydestä" on hänen laineikkaat hiuksensa. Ainakin lapsuus pitäisi olla hänellä siis turvattu. Saa nähdä mitä murrosikä sitten joskus tuo tullessaan. Toivon että siihen mennessä Suomesta tulee suvaitsevampi ja suomalaiset ymmärtävät että henkilö voi olla täysin kotoperäinen suomalainen vaikkei olekaan niin vaalea.

Nämä ihmisten oletukset siitä kuka on suomalainen ja kuka ei ole ovat muutenkin hyvin epämääräisiä. Kaikki perustuu loppujen lopuksi vain siihen miltä henkilö näyttää ja mikä hänen nimensä on.
Puhdasta suomalaista rotua kun tuskin on enää olemassa. Sen verran paljon ovat naapurivaltioiden veret sekoittuneet suomalaisiin että varmasti jokaisesta sukupuusta löytyy joko ruotsalaisia tai venäläisiä sukujuuria. Ja ovathan itse suomalaisetkin tulleet alunperin Uralin tuolta puolen eli olemme kaikki mamuja.

Imetysmekko

N:n tulon jälkeen sitä huomaa asioita joita ei ennen edes osannut ajatellakaan.
Nykyään esimerkiksi kaikki raskaus- ja imetysvaatteet löytyvät lähinnä internetistä. Liikkeistä niitä on melkeinpä turha edes lähteä etsimään.
Kaikki kuvat imetysvaatteista näytetään raskaana olevan naisen yllä. Ei ole vastaani vielä tullut naista, joka olisi loppupuolella raskaana ja samalla imettäisi vielä edellistä. Tokihan heitäkin varmasti löytyy, mutta taitavat olla melkoista vähemmistöä.
Jostain syystä vielä kaikki löytämäni imetysvaatteet ovat olleet hyvin ihonmyötäisiä ja erittäin avaria. Oikein kunnolla korostetaan maidosta turpeita rintoja.

No, tarkoituksena minulla sitten oli koko kevät tehdä oman tyyliset imetysvaatteet, jotka olisivat rennot pitää ja peittäisivät kunnolla maitovarantojen säilytyspaikat. Ongelma vain oli että Suomessa imetys on mitä ilmeisimmin jotain hävettävää. Käsityölehdistä ja edes internetin ihmeellinen maailma ei suonut neuvoja.

Loppukeväästä päätin osallistua "maksa mitä jaksat"-kirpputorille myydäkseni siellä exältä jääneitä tavaroita. Kauppa kävi hyvin vaikka rahaa ei juuri tullutkaan. Sain kuitenkin varastossa lojuvaa tavaramäärää pienemmäksi.
Myynnin hiljentyessä kävin läpi naapuripöytien antimet. Yhdellä pöydällä oli myynnissä Suuri käsityö-lehtiä ja yllätyksekseni parista lehdestä löytyi imetyspuseron ja -mekon ohjeet. Ei muuta kuin euro pöytään ja lehdet mukaan.

Päätin tehdä imetysmekon. Halusin siitä kuitenkin maksimekon pituisen joten pidensin kaavaa yltämään nilkkoihin ja hihatkin täyspitkiksi. Rintojen koon vuoksi päädyin tekemään koon 42 mekon. Tuokin olisi mittataulukon mukaan liian pieni.
Aiemmin keväällä ostamaani Marimekon raitakangasta en harmikseni ollut ostanut tarpeeksi joten jouduin ostamaan sen pariksi Eurokankaasta mustaa trikoota vielä lisää.

Ihan kuin tuossa ei olisi ollut tarpeeksi... kesken ompelujen saumuri alkoi temppuilemaan. Sain tehdä melkoisesti säätöjä ennen kuin jälki oli siedettävä.
Sain mekon lopulta valmiiksi ja käytettäväkseni. Ensimmäisenä päivänä huomasin kuitenkin pieniä reikiä selässä mustan trikoon saumoissa . Toisena päivänä musta trikoo repeytyi kunnolla selästä saumojen vierestä. Voi elämän kevät.

Ilmeisesti saumurin neula oli mennyt rikki, minkä vuoksi ompelujälki ei ollut hyvä. Musta trikoo ohuempana kankaana ei kestänyt rikkinäistä neulaa. Marimekon trikoo oli vahvempaa tekoa. Siinä ei pahempia rikkoumia näkynyt.

Pohjoisen lomareissun ajan annoin mekon marinoitua samalla pohtien kuinka sen korjaan. Takaisin kotiin tultua suunnitelmani oli valmis. Ensimmäiseksi silitin tukikankaan rikki menneeseen kohtaan siten että tukikangasta oli kunnolla saumanvaran ja näkyvän kankaan päällä. Sen laittaminen oli kyllä melkoista pilkun viilaamista että sain kankaat vierekkäin siten ettei repeytynyt kohta levinnyt.

Tämän jälkeen ompelin tavallisella koneella parin millin päästä vanhasta saumasta. Ja lopuksi vielä varmistin tukikankaan pysymisen repeytyneen osan päällä ompelemalla sik-sakia saumanvaran päältä.

Lopuksi kävin vielä myös repeytymättömätkin saumat läpi ompelukoneella varmistaen että samanlaista katastrofia ei satu esimerkiksi keskellä Helsinkiä.

 

Imetysmekko

Pidän mekosta hyvin paljon. Harmi vain että kesän aikana rintani pienentyivät sen verran paljon että imetysosan yläosa valahtaa aina rintojen alle. Se minulla on tarkoitus korjata tiukemmalla kuminauhalla, mutta siihen asti hakaneula pitää imetysosan rintaliiveissä kiinni.

Tosiaan, Suuri käsityö-lehdistä 3/2007 ja 1/2005 löytyy imetyspaidan ja -mekon ohjeet. Ja mikä ihaninta, mallit eivät ole raskaana kuvissa.

Habitare 2015

Messut on onnistuneesti ohi. Pitkään mietin kävisinkö niillä laisinkaan, mutta lopulta päädyin käymään. Ja olen ihan tyytyväinen reissuun.

Mitään oheisohjelmaa en päässyt näkemään ja messujen loppuosankin kävin läpi hyvin nopeasti N:n kyllästyessä lukuisiin vieraisiin kasvoihin.

Tämän vuoden messut tarjosivat minulle kuitenkin enemmän kuin aiemmat messut. Ehkä osa syynä on meneillään olevat muutostyöt kotosalla.

Ensimmäisenä intouduin kovasti Trash Cuisine-näyttelystä. Omalta osaltaan tähän vaikuttaa keittiöremontti, jonka päädyin tekemään näin alkuun mahdollisimman pienillä muutoksilla.
Erityisesti tämä pienen pöydän sisään kätketty jalkapallopeli herätti kiinnostukseni. 

Futis - coffee table

Pystyn jo näkemään sieluni silmin kuinka N:n kanssa pelataan useampi erä jalkapalloa ja piirretään erätauoilla kuvia jalkapallosta pöydällä.

Seuraavaksi minua kiinnosti Phillipsin Hue-älylamput. Enää ei tarvitse huolehtia siitä jäikö lamput päälle kotiin kun niitä voi ohjailla puhelimella. Minulle esiteltiin melkoisesti erilaisia mahdollisuuksia kuinka lamppuja voi käyttää ja nyt minulla onkin kova hinku saada sellaiset kotiin.
Sen lisäksi että  niitä voi sytytellä ja sammutella mielensä mukaan niin niiden värejä ja voimakkuuksia voi myöskin vaihdella.

Hue

Itselleni tuli heti mieleen parvekkeeni valaistus. Lamppu sinne syttyy tälläkin hetkellä kaukosäätimellä, mutta se kaukosäädin on aina hukassa (tosin viime aikoina myös puhelin tuntuu olevan aina hukassa). Toinen paikka olisi sauna ja pesuhuone, joihin tunnelmaa voisi tuoda eri värisillä valoilla tilanteen mukaan. Kolmas paikka olisi makuuhuone, johon lampun avulla saisi aikaiseksi aamun sarastuksen herätyksen aikaan.

Ja neljäs paikka olisi tietenkin työn alla oleva keittiöni. Valonauhoilla saisin keittiön työtilat kunnolla valaistua ja tarvittaessa myös pidettyä työskentelyyn tarvittavan valaistuksen hieman himmeämpänä ettei television katselu häiriinny.

Kolmas minua kiinnostanut kohde Habitaressa oli AVA Room. Heidän idea vetoketjulla toimivasta päiväpeitosta on loistava varsinkin poikapitoisessa perheessä. Ja minua ihastutti kovasti tämä heidän sänky johon on yhdistetty kaappeja ja pöytä.

AVA pikkuparvi

Kunhan N kasvaa ulos pinnasängystä on tuo sänky varteen otettava vaihtoehto. 

Neljäs kiinnostava kohde oli Smarter Surfaces. Kaikkihan on tähän mennessä kuulleet liitutaulumaalista, mutta nyt on tullut markkinoille tussitaulumaali. Aloin ihan vakavissani miettimään josko tuollaista maalia pitäisi hankkia N:n huoneeseen. Jos hän on perinyt enemmänkin minun geenejä niin luvassa on paljon seinätaidetta. Läpinäkyvän tussitaulumaalin avulla saisin huoneen värityksen pidettyä nykyisellään ja kuitenkin sellaisena että taulutussit lähtisivät siitä helposti.

Lisäksi on olemassa myös magneettimaalia, jonka avulla magneetit saa pysymään seinässä. Se tulisi tarpeen niin N:n huoneessa kuin keittiössäkin. Nykyisen jääkaapin ovessa kun eivät magneetit pysy, niin magneettimaalilla voisin vetää pohjan keittiön kaappeihin. Tämän jälkeen sitten vain varsinainen kaappien maali päälle ja taas olisi keittiössä saatavilla pintaa perinteisille keittiömagneeteille. Jaksaisikohan tuon maali pitää myös esimerkiksi magneettiset maustepurkit seinässä?

N:n huoneen kaapinoveihin ja huoneen oveenkin voisin vetää ensin magneettimaalia ja sen päälle tussitaulumaalia. Näin N voisi harjoitella esimerkiksi kirjaimia/numeroita/sanoja magneettiläpysköillä ja isompana pitää sitten ovea muistitauluna.

Josko sitä jatkaisi taas asunnonmuutossuunnitteluja.

Ensimmäiset junasukkani

Vietimme koko porukka kesää pohjoisessa. Harmiksemme melkein koko reissu oli melkoisen viileää. Lämpötilat eivät yltäneet monenakaan päivänä lähellekään 15 astetta. Silloin sadattelin mielessäni useampanakin päivänä sitä ettei N:lle ollut mukana lämpöisiä sukkia. Ja vielä enemmän sadattelin sitä ettei mieleeni tullut ottaa mukaani sukkapuikkoja ja lankaa ajankuluksi.

Kun pääsimme takaisin kotiin kaivoin laatikosta puikot ja lankaa. Sen jälkeen hetkeksi nettiä selaamaan ja etsimään junasukkien ohjetta. Niin moni on niitä vuosien saatossa tehnyt että halusin minäkin laittaa korteni kekoon.
Löysinkin ohjeen Taito etelä-pohjanmaan sivustolta ja siellä oli jopa selitetty mistä sukkien nimi tulee. Aivan ihana tarina.

Huvittavaa miten kantapää tuottaa aina vaikeuksia jos sukkien teossa on hetkenkin tauko. Periaatteessahan ne ovat hyvinkin yksinkertaisia neuloa, mutta aina tulee jokin moka ja joutuu neulomaan kahteen ekrtaan.

Junasukat

Lanka on Gjestallin Baby Ull ja sitä meni 35 grammaa. Puikkokoko oli 2,5.