maanantai 28. huhtikuuta 2008

Kahvin parantava voima

Tuskaista oli aamulla herätä. Mihinkään ei sattunut, mutta olo oli sellainen että jos en mitään tee asian eteen saan päivän mittaan kärsiä päänsärystä. Illalla jo tuntui siltä että päänsärky on tulossa, joten otin pienen punaisen pillerin helpottamaan nukkumista. Sainkin nukuttua, mutta ei se olotila ollut mihinkään hävinnyt.
Sängystä raahauduttuani matelin kohti jääkaappia ja nautin Batteryn katsoessani mieheni aamujumppaa Wii Fitin parissa. Aktivoiduin juomasta sen verran että kykenin tekemään oman venyttelyosuuden Wii Fitillä ja pukeutumaan töihin lähtöä varten.
Inhoan täysillä tuota zombie-olotilaa ja sitä että kohta alkaa päänsärky täysillä, jos liikahdankaan väärin.
Kampin päässä päädyin Robert's Coffeeseen ostamaan cappucinon. Voi sitä autuutta. 10 minuutissa päänsäryn alku oli vain muisto ja lihaksetkin tuntuvat rennommilta. Ainut huono puoli on vain tämä älytön väsymys, joka seuraa aina kahvinjuontiani. Koko päivän olen vain haukotellut ja ollut valmis menemään torkuille jonnekin. Toisaalta mieluummin kärsin tästä väsymyksestä kuin jumiutuneista lihaksista sekä päänsärystä.
 
Ennen kuin teet päätelmän riippuvuudestani kahviin, saanen sanoa että juon kahvia korkeintaan kerran viikossa ja teetä en juo laisinkaan. Lisäksi kofeiinia sisältäviä juomia tulee nautittua maksimissaan kaksi-kolme kertaa viikossa (Riippuen aamuväsymyksestä ja siitä missä sattuu lounaan syömään). Eli en pidä itseäni riippuvaisena kahviin mitenkään päin.
 
Viimeisen vuoden ajan olen seurannut päänsärkyä ja sitä miten särkylääkkeet sekä kahvi vaikuttavat säryn karkoitukseen. Särkylääkkeet (Burana) työntävät säryn pumpulin sisälle, mutta kuitenkin jää tunne että särky on siellä jossain ja odottaa sopivaa hetkeä ilmaantumiseen. Lisäksi lihaksissa tuntuu erittäin vahvasti jumiutunut olo.
Kahvin nautittuani puolen tunnin sisällä särky on hävinnyt tyystin ja lihakset ovat huomattavasti rennommat. Toki ne ovat edelleenkin jumissa, mutta niitä kestää sentään venytellä ja hieroa auki.
Olenkin siis melkein täysin hylännyt särkylääkkeet ja siirtynyt kahviin. Olkoonkin kahvi millaista lumelääkettä tahansa, niin se tuntuu kyllä vaikuttavan huomattavasti paremmin kuin oikeat särkylääkkeet.
 
Ehkä todellankin oudointa suhteessani kahviin on tuo väsymys. Se on varmaan suurin syy miksi välttelen kahvia. Jostain kumman syystä kahvinjuonnin jälkeen minua alkaa väsyttämään melko paljon. Ehkä kuulun kofeiiniyliherkkiin ihmisiin ja se vain sattuu vaikuttavan keskusjärjestelmässäni hieman eri tavalla kuin normaalisti. No, hyvänä puolena voin nauttia kahvia milloin tahansa... kunhan en lähde ajamaan autoa sen jälkeen.

perjantai 25. huhtikuuta 2008

Kirjoja jenkeistä

Niinpä niin... hurahdin sitten oikein kunnolla tilaamaan kirjoja jenkeistä. Ei pitäisi mennä "vain" ajankuluksi surffaamaan mihinkään nettikauppaan. Se on aivan yhtä paha, ellei jopa pahempikin, kuin normaali shoppailu kaupoissa. Kaupoissa nimittäin pääsee hypistelemään tuotetta ennen ostamista ja nettikaupassa joutuu ostamaan melkeinpä sikaa säkissä.

Ristipistoilua - X-stitching-blogin innoittama 3-D Cross Stitch: More Than 25 Original Designs on ollut hankkimisen väärti. Mitään en ole kyllä alkanut tekemään, mutta näytettyäni miehelleni tuota kuvaa noista taloista vaikuttaisi siltä että meidän kirjahyllyä tulee jossain välissä koristamaan pieni kaupunki.
Harmi vain ettei Amazon.com pystynyt tarjoamaan sitä omista hyllyistään, vaan jouduin tilaamaan sen heidän "ali"myyjiltään. Siinäkin jouduin maksamaan tuplahinnan sillä halvin myyjä ei toimittanut kirjoja ulkomaille (tokihan tämän olisi päässyt ohittamaan, jos minulla olisi tuttuja jenkeissä), joten löydettyäni ulkomaille postituksia toimittavan myyjän kirjan hinnaksi postikuluineen tuli 26,85 $, joka euroiksi muunnettuna oli 17,37 €.

Ylhäällä näkyvässä kuvassa näkyy myös muitakin tilaamiani kirjoja. Sukkulapitsistä löytyy hävettävän vähän suomenkielisiä kirjoja, joten tilasin sitten siihen liittyen muutaman kirjan. Nyt vain sitten pääsen selvittämään mitä kaikki nuo lyhenteet kirjoissa tarkoittavat. Kirjat sisältävät juuri sellaisia malleja, mitä olen kaivannutkin. Tosin oli mielenkiintoista huomata melkein kaikkien mallien ja kuvien olevan peräisin 40-50-luvuilta. Tilaamani sukkulapitsikirjat ovat: The Tatter's Treasure Chest (kuvassa), Elegant Tatting Patterns, Easy Tatting (Dover Needlework Series).
Lisäksi kuvassa näkyy palanen paria neulekirjaa: Stitch 'N Bitch: The Knitter's Handbook ja Son of Stich 'n Bitch: 45 Projects to Knit and Crochet for Men. Ensimmäinen tuli ostettua, kun sen sai hieman halvemmalla, jos sen tilasi tuo toisen kanssa ja toisen tilasin sen vuoksi etten ole löytänyt kivoja neulemalleja miehille.
Seuraavassa kuvassa on vielä pari neulekirjaa, jotka tilasin. Ylempi on Men in Knits: Sweaters to Knit That He Will Wear. Selasin sen läpi ja totesin ettei sieltä taida sittenkään löytyä mitään miehelleni sopivaa. Annoin kuitenkin kirjan miehenkin selattavaksi ja hetken päästä hän ilmoitti haluavansa kuvassa olevan vihreän puseron. Varmistettuani useampaan kertaan hänen mielipiteen ja esitettyäni hänelle muita kirjoja ja malleja aloin siis tekemään tuota mallia. Sen tekeminen tulee kestämään pitkään, sillä käyttämäni lanka on ohutta ja mallissa on yhteensä 7 erilaista palmikkoa sekä 6 erilaista mallikertaa. No, tämä pusero on ihan kiva haaste. Tällä hetkellä yhden kerroksen tekemiseen menee puolisen tuntia... onneksi se pitää sisällään sekä etu- että takapuolen. Alunperin malli olisi pitänyt tehdä etu- ja takapuoli erikseen, mutta päätin luistaa hieman hommassa ja pysyn paremmin laskuissakin mukana.


Alempi kirja on Fitted Knits: 25 Designs for the Fashionable Knitter. Kirja pitää sisällään juuri sellaisia malleja, joita voisin kuvitella itseni pitävän. Katsotaan josko pääsisin niitä tekemään vaikka ensi vuonna kunhan olen tuon miehen puseron saanut tehtyä valmiiksi.

Vielä yhden kirjan ostin, mutta siitä en vaivautunut ottamaan kuvaa. Kirja on Step-by-Step Bead Stringing: A Complete Illustrated Professional Approach. Se pitää sisällään melkoisen yksityiskohtaisesti kuvatut perusohjeet helmikorujen tekoon.

Amazonin kokonaislaskuksi (ei sisällä 3D-kirjaa) tuli 113,55 $ eli 73,10 €. Ehkä minun pitäisi sulkea kukkaron nyörit tiukalle ja vetää ne kunnon umpisolmuun vuodeksi pariksi.

Tänään tosin julkaistaan Wii Fit ja haluan sen ehdottomasti omakseni hinnalla melkein millä hyvänsä...

Mielenparannusta

Jostain syystä edellinen postaukseni saapumiseen blogiin asti kesti todella pitkään, yli 6 tuntia (lähetin postauksen siis etänä). Siihen mennessä mieleni oli palautunut roimasti. Itse asiassa jo pelkkä vuodatukseni riitti parantamaan oloa, kun ei tarvinnut enää aihetta omassa pienessä mielessä pohtia.
Mieltäni paransi myös kotona odottava paketti. Käly oli lähettänyt pipon ja kaulahuivin kiitokseksi hänelle tekemistäni silmukkamerkeistä.

Serla-orava sai kunnian näyttää teille lahjat. Itse joudun odottamaan niiden pitoa ensi talven pakkasille... jos niitä -20 asteen pakkasia tulee enää ollenkaan Helsingin korkeudelle.

Sain myös soiton ystävältäni, joka kiitteli kovasti uusista verhoistaan. Teimme niitä yhdessä pari viikkoa sitten. Hänen roolinsa oli oikeastaan nyppiä nuppineuloja pois ja auttaa mittaamisessa, minun toimiessani pääsuunnittelijana ja ompelijana. Oli kuulemma ollut ensimmäinen kerta kun hän näkee suomalaisen tavan tehdä verhoja.

Tänä viikonloppuna tarkoitukseni on keskittyä parvekkeen saattamiseen kevät-kesä kuntoon. Meidän valintataloon on tullut Bioska-pusseja kauppakasseiksi, joten aion käyttää niitä hyväkseni vanhan mullan siirtämisessä biojätteeseen... muuten olisin varmaan joutunut ne laittamaan surutta sekajätteeseen.

torstai 24. huhtikuuta 2008

V-käyrä ylhäällä

Päivä on vasta puolillaan ja v*tus on täysillä päällä.
Heräsin jo klo 5 enkä saanut sen jälkeen unta. No ei se mitään, neuloin siinä aikani kuluksi pari tuntia neulepuseroa miehelleni. Aamu tuntui muutenkin mukavalta ja leppoisalta odotellessa ajan kulumista. Tarkoitus oli tehdä aamulla yksi puhelinsoitto että saadaan nuo lainahommat kunnolla polkaistua liikkeelle, mutta eikös vaan soittoajan lähetessä vanha fobiani noussutkin pinnalle. En pidä yhtään puhelimista ja inhoan soittaa tai vastata niihin, joten vatsahan tuosta odottamisesta meni täysin sekaisin ja onnistuin vierittämään puhelimensoiton mieheni harteille.
Puhelinfobia... pfff... se on ollut minulla lapsesta asti kuten myös araknofobiakin. Jonnekin soittaminen ja puhelimeen vastaaminen on jotain todella kammottavaa. Lankapuhelinten aikaan huusin aina pikkusiskoani vastaamaan puhelimeen ellei vanhempia ollut läsnä. Nykyään vastaaminen on helpompaa, kun näen etukäteen kuka sieltä mahdollisesti soittaa ja osaan varautua tilanteeseen.
Ei kai tässäkään vielä mitään, mutta mikään ei voisi olla pahempaa kuin puhelinkammoinen joka yrittää soittaa Sampo pankkiin eikä kukaan vastaa puhelimeen.
Ei tuo ollut tarpeeksi tälle päivälle. Myös Ex-ystävä kirjoitti ja "valitti" sitä että minä ja mieheni yritämme "luikerrella" hänen läheisyyteensä vaikka hänen vaimonsa on selkeästi ilmoittanut ettei halua olla missään tekemisissä meidän kanssamme. No, pari kertaa olemme heitä nähneet, joista toinen oli se kun kävin hakemassa heiltä meidän asunnon avaimen. Ja toinen oli puhtaasti kaupallinen tilanne, jossa me olimme asiakas ja ex-ystävä esittelijä. Molemmissa tilanteissa me yritimme käyttäytyä kuin vastassa olisi kuka tahansa esittelijä tai muu henkilö.
Lisäksi hän (tai hänen vaimonsa) ei pitänyt siitä että kommentoimme ex-ystävän blogeja. Missään nimessä kommenttimme eivät olleet ketään herjaavia tai loukkaavia, ne olivat aivan samanlaisia kuin mitä kirjoitamme muihinkin blogeihin mitä seuraamme. Nämä ex-ystävän blogit ovat sulautuneet samaan massaan muiden seurattujen blogien kanssa enkä ole lukenut niitä sen vuoksi että niitä olisi joku tietty tuntemani henkilö kirjoittanut vaan sen vuoksi että niissä on ollut kiinnostavia juttuja. Blogeissahan on se huono puoli että jos niihin haluaa kommentteja, niin sitten joutuu väkisinkin myös lukemaan ja poistamaan myös niitä kommentteja joita ei haluaisi sinne tulevan. Mutta ainahan voi rajoittaa kommentoijaryhmää ja ryhmää joka edes voi lukea blogeja.
Olemme siis jo pitkään käsitelleet tätä ex-ystäväpariskuntaa kuin jotain tuntematonta pariskuntaa (heidän pyynnöstään), mutta ilmeisestikään he eivät kykene samaan.
Uhh... kävin syömässä, mutta ruoka ei oikein maistunut. Varsinkaan kun en ole vieläkään saanut yhteyttä pankkiin. Ei pahemmin tee mieli syödä, jos pelkää ruoan tulevan kohta pois sieltä jännittämisen vuoksi.
Yritän saada illalla vielä toisen postauksen, joka toivon mukaan on aiheeltaan mukavampi. Sitä ennen otetaan vastaan ehdotuksia miten saadaan mieli paremmaksi.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Sampo pankki nöyrtyy viimeinkin

Vihdoin ja viimein Sampo pankki hyvittää mokia kaikille asiakkailleen. Ne, joilla ei mitään ongelmia ole ollut, ovat varmasti tyytyväisiä 4 kuukauden palvelumaksujen poistumiseen. Itsekin olisin varmaan ollut tyytyväinen ellei viime aikoina olisi alkanut tulla hämäriä maksumerkintöjä tileille. Lainoista peritään jotain ihmemaksuja ja suoraveloitukseenkin on tullut jokin outo pikkusumma, jonka luulin aluksi olevan luottokorttilasku, mutta tili- ja viitenumerot eivät täsmää. Lisäksi en onnistunut tilaamaan piilareita netin kautta vaan jouduin loppujen lopuksi käymään ostamassa ne liikkeestä kalliimmalla.
 
Meillä käynnistyy pankinvaihto-operaatio tänään saatuani listan mitä minun pitää tehdä siirron eteen. Ja parin viikon päästä, jos mitään ongelmia ei ole, ovat meidän rahaliikenteemme toisessa pankissa. Tosin mitä luultavimmin meidät lasketaan edelleenkin Sampo pankin asiakkaiksi hyvinkin pitkään, sillä miinuksilla olevia rahastoja ei haluaisi ruveta tyhjentämään tässä vaiheessa.
 
Olen tässä viimeisen viikon ajan pohtinut mikä saisi minut pysymään Sampo pankin asiakkaana. Aika paljon vaadittaisiin pankilta tehtävää luottamukseni takaisin saamiseksi.
Mitkään palvelumaksuhyvitykset eivät siihen riitä, vaan tarvitaan selkeää dokumenttia että järjestelmä on nykyään turvallisempi ja kaikinpuolin käytettävämpi kuin mitä se oli pääsiäisen jälkeen.
Eli tarvitaan tietoturva-auditointia useampaan otteeseen varmentamaan kaikki tehdyt korjaukset ja se pitää tehdä jonkun ulkopuolisen yhtiön toimesta, pankin omat tai intialaiset offshore-tyypit eivät riitä. (En ole rasisti, mutta suomalaisten mieliin on vuosikymmeniä iskostettu ajatus että vain kotimainen on parasta laatua.)
Lisäksi jonkun pitäisi käydä läpi entisen järjestelmän toiminnot ja verrata niitä uuten järjestelmään sekä tuoda vanhasta järjestelmästä ne paremmat toiminnot uuteen järjestelmään. Nythän tämä toiminto tuntuu olevan siten että sitä mukaa kun asiakkaat valittavat jostain toiminnosta, niin ne korjataan. Omalla kohdallani pari raportoimaani ongelmaa on järjestelmässä jo korjattukin. Enempää en kuitenkaan ala heille tekemään ilmaista testausta, hankkikoot omat testaajansa tekemään tuota hommaa tai voisinhan minä lähettää heille laskun heidän järjestelmän testaukseen käyttämästäni ajasta.

lauantai 19. huhtikuuta 2008

Reisille meni

Sain nämä sukat valmiiksi jo viikko sitten, mutta meillä ei ole ollut sopivaa aikaa ottaa niistä kuvaa ennen tätä viikonloppua.

Rakastan yli kaiken pitkiä sukkia. Viime talvena olin innoissani kun Lindexilta löytyi pitkän tauon jälkeen taas yli polven mittaisia sukkia. Mallit ovat vain olleet melko tylsiä ja pituudeltaan ovat melko lyhyitä loppujen lopuksi.

Nyt kun olen innostunut ja onnistunutkin neuleissani, päätin kokeilla neuloa itse sukkani. Lankana oli Novita Samos Lollipop eli sukkalangaksi melkoisen paksua lankaa, mutta sopivat hyvin sukkiin, jotka tulevat talvi-kevät-syksy käyttöön. Käyttämäni puikot olivat kuitenkin kokoa 3, joten sukista tuli melkoisen tiiviit.

Neuloin sukat kärjestä käsin, jolloin pystyin lisäämään silmukoita helpoiten pohkeiden ja reisien levetessä. Malli on Simply Knitting nro 49 -lehdestä, mutta jouduin tapani mukaan säveltämään sitä melkoisesti. Ainoastaan pitsikuvio on säilynyt samana kuin lehdessä.

Sini ehdotti edellisten sukkieni jälkeen tiimalasikantapään kokeilua ja todellakin se on helppo... mitä nyt jouduin ensimmäisessä sukassa tekemään sen kantapään 3 kertaa ennen kuin sain kaiken sujumaan ongelmitta. Toisen sukan kantapää onnistuikin kertaheitolla.


Tänään kokeilin sukkia ensimmäistä kertaa ulkona. Ensimmäinen kävelylenkki ei onnistunut niin millään, sillä sukat valuivat koko ajan polviin. No, ei ne kaupasta ostetut sukatkaan siellä ylhäällä tunnu nykyään pysyvän ellei sisäpuoleen ole laitettu Stay-Upien kumipintaa.
Kotimatkalla keksin kuitenkin ratkaisun. Aikani pengottua alusvaateläjääni, löysin joskus vuonna kivi ostamani sukkanauhavyön (Linki menee alusvaateliikkeen sivuille ja voi sisältää paljaita pakaroita).
Näissä sukissa on sen verran isot silmukat, että sain helposti pujotettua nauhat sukkien yläosaan kiinni. Toisella kävelylenkillä tuli todettua että erittäin hyvin toimivat.
Tästä lähtien, jos vielä teen noita reisisukkia, varmistan että niissä on sopivat kolot sukkanauhavyötä varten ja ehkä taidan hankkia parit huomattavasti nätimmät vyöt kuin nykyiset.

perjantai 18. huhtikuuta 2008

Mielikuvia

Joka kerta se hämmästyttää miten jokin tietty tuoksu tai ääni laukaisee muistoja ja muuttaa mielentilaa.
Tänä keväänä ensimmäinen tällainen tilanne sattui pari-kolme viikkoa sitten keskustassa töistä lähtiessäni. Jostain tuli ihana kevään raikas tuoksu, joka kieli tulevasta kasvukaudesta. Nenäni villiintyi täysin tuosta tuoksusta ja mieleni sopukoista kaivautui mielikuva lapsuusajan leikeistä jääkylmän puron äärellä.

Tänä iltana sattui toinen samanlainen tilanne iltakävelyllämme. Nenäni haistoi iltakasteen ja tulevan viileän yön. Ympärilleni kietoitui hetkeksi tunnelma alkukesän yöstä ja täydellisestä rauhasta. En halunnut millään päästää siitä tunteesta irti ja sain tuotuakin osan siitä kotiin asti.

Oloni on tyyni, rauhallinen ja sydämeni on pakahtumaisillaan onnesta. Taidan mennä parvekkeelle nauttimaan mielialastani.

Ristipistoilu teknistyy

Minun piti kirjoittaa tämä jo eilen illalla, mutta saunassa käynti vei voimani totaalisesti. Ja edelleenkin on todella voimaton olo. Pahuksen heikko lämmönsietokyky minulla suomalaiseksi!

Mutta takaisin itse aiheeseen.
Mukavahan noita käsitöitä on tehdä valmiista mallista, mutta aina ajoittain sitä haluaisi suunnitella itse jotakin. Ja kuten avaimenperiä tehdessä huomasin, tilanne saattaa tulla vastaan melkoisen yllättäenkin.
Kyllähän noita suunittelee käsinkin, varsinkin jos on kyseessä pienimuotoinen työ, mutta kyllä siinä alkaa jossain vaiheessa menemään hermot kun värikynistä ei löydy tarpeeksi haluttuja sävyjä ja erityisesti jälkien korjailu puuduttaa.

Kuukauden ajan olen kokeillut erilaisia ristipisto-ohjelmia ja yrittänyt selvittää mikä niistä olisi helppokäyttöisimpiä sekä millä tulisi kuvista parhaimpia tuloksia. Itseasiassa suurimmat eroavaisuudet noissa ohjelmissa onkin juuri kuvan konvertoinnissa ristipistotyöksi. Osa ohjelmista yrittää saada tulokseksi valokuvatarkan työn, jolloin värejä käytetään se pari sataa. Toiset taas yrittävät saada tuloksen mahdollisimman helpon ristipistotyön, jolloin väreistä tuli kokeiluissani melko haaleita ja tasapaksuja. Ja suuri kirjo ohjelmia oli jotain siitä väliltä.

Päädyin loppujen lopuksi ohjelmaan Easy Cross 2004, joka oli kuvakonvertoinnissa jotain siitä väliltä. Siinä nimittäin saa rajattua alueen, jossa keskitytään enemmän yksityiskohtiin muiden alueiden jäädessä vähemmälle huomiolle. Lisäksi ohjelmassa on sen verran erilaisia pistoja että mustakirjonnan suunnittelukin onnistuu ongelmitta.

Olen aikojen saatossa muuten huomannut ristiriitaisuuksia mielipideissäni käsityön teknistymistä kohtaan. Pidän nimittäin tietokoneohjelmia fuskaamisena, joka ei ole oikeaa käsityötä. Vaikka aivan yhtä paljonhan siinäkin joutuu halutessaan tekemään työtä. Ja enemmän siinä joutuu tekemään suunnittelua kuin käyttämällä valmiita malleja väreineen. Lisäksi minun tapauksessani olen erittäin mielissäni jos vain voin oikaista jotkut mutkat suoriksi.
Mutta edelleenkin jokin höpisee takaraivossani että tietokoneen käyttö käsitöissä on fuskaamista...

keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Kevätsää lämmittää, luonnon herättää

Tänään tullessani ruokatunnilta sattuivat korvani värähtämään ja keskittivät kuulon pienen pieneen sirkutukseen. Aikani etsiessäni lähdettä huomasin yhden porttikongin pielessä pesän, jossa puluemo kyhjötti. Hetken päästä näin myös pienen pienen pään, jolla oli päätä suurempi suu.
Nappasin pesästä kuvankin, mutta sen saan laitettua tänne vasta illalla. Toivon mukaan saa lintuperheestä parempia kuvia töistä lähtiessäni.

En ole enää onnistunut olemaan pesän lähettyvillä ruoka-aikaan. Ja tuostakin kuvassa poikanen ehti piiloutua ennen kuin sain valokuvan otettua.

lauantai 12. huhtikuuta 2008

Avaimenperiä osa 2

Niinhän siinä sitten kävi. Kuva, joka oli täynnä ristipistoja ja sisälsi monia yksittäisiä pistoja eri väreillä, oli liian paksu avaimenperään laitettavaksi. Sain sen kyllä jotenkuten liimattua kiinni, mutta rasitustestien aikana liima petti kokonaan.
Tuollaisiin pieniin töihin on todella hankala löytää mallia, varsinkin jos avaimenperän saajan nimi on moniosainen. SL malli on nyt siis itsesuunnittelemani. Aloin tekemään sitä aluksi käsin, mutta sitten päätin hakea netistä demoversion yhdestä ristipisto-ohjelmasta ja testata sen toimivuus.

Tuolle vasemman puoleiselle avaimenperällekin sattui jossain vaiheessa köpelösti. Vaikka en tehnyt sille minkäänlaisia testejä, niin sen kanteen on ilmestynyt liuta hiushalkeamia. Ne näkee vain tietystä kulmasta katsoen ja silloinkin ne vain vääristävät kuviota.
Toivottavsati molemmat kestävät käytössä.

torstai 10. huhtikuuta 2008

Sampo pankin farssi

Tämä alkaa olla jo varsinaista pelleilyä. Sampo pankki ei ole ehtinyt vielä edes selviytyä pääsiäisen munailuista, kun emoyhtiö päästää valloilleen "sen viimeisen pisaran" Sammon asiakkaiden ylle.
Eilenhän ei kortit toimineet ennen iltaa Hesarin perusteella. Vaikka syy olikin jossain muualla niin varmasti tuo oli aikamoinen paukku monelle asiakkaalle.
Itsekin ehdin kiroilemaan ja pohtimaan klo 16:27, jotta mistä saisin rahat kampaamokäyntiin jos kortti ei toimisikaan. Varsinkin kun Sampo pankin nettisivujen mukaan pankit menevät kiinni 16:30. Otin jo suunnitelmakseni käydä nostamassa automaatista Diners Clubin luottokortilla rahaa ja laskuttaa sitten Sampoa ylimääräisistä nostokuluista.
Ilokseni kuitenkin kävin läpi myös Iltalehden, jonka sivuilta huomasin maininnan pankkien olevan keskiviikkona poikkeuksellisesti auki klo 20 asti. Ei oikein pelaa Sammolla tuo tiedotuspuoli, kun pitää tuollaisista iltapäivälehdistä käydä lukemassa viimeisimmät tiedot pankista. Tuntuu että Sampo pankki laittaa sivuilleen tiedotuksia puoli päivää myöhässä jos nyt jaksavat laittaa ollenkaan.
 
Jouduin jonottamaan pankissa puoli tuntia ennen kuin sain käteistä ulos. Hieman oli asiakkaina kypsyneen näköisiä ihmisiä, jotka alkoivat kassoilla pitämään hieman kovempaa ääntä kun ei tilille ollutkaan tullut joitain tiettyä maksuja eivätkä näin pystyneet nostamaan haluamiaan summia rahaa.
Sääliksi käy kyllä Sammon työntekijöitä, viime viikot ovat kyllä vaatineet heiltä melkoisen pitkää pinnaa. Toivon todella että työnantaja palkitsee työntekijöitään jollain tavalla.
 
Taloussanomat ovat nyt uutisoinut Sampo pankin menettäneen tuhansia asiakkaita näiden kaikkien vuoksi. Eiliset ongelmat luultavasti kasvattivat määrää melkoisesti.
 
Tämän päiväinen uutinen uusista häiriöistä kyllä laittaa minutkin miettimään erittäin vakavissani pankin vaihdosta. Ainakin alan kyselemään lainatarjouksia muista pankeista.
Jos muualta saa nykyistä paremman tarjouksen, niin pitää kyllä Sampo pankin tarjota jotain muuta kuin mahdollisia alennuksia palvelumaksuissa.

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Travianin s2 on nyt loppu

Vihdoin ja viimein elämäni normalisoituu kun ei enää tarvitse hermoilla Travianin suhteen. Vaikkakin mielessäni jo pohdin että kuinka pelaisin seuraavan pelin, aion pitää sanani ja jättää sen pelin täysin.
Aktiivisimmillaan kyseinen peli vie täysin muun elämän ja nukkumaan ei pysty vuorokausiin, kun pitää vahtia kyliensä puolustusta tai yrittää tähdätä sotajoukkojaan liikkeelle tiettyyn aikaan.

Osallistuin peliin jo s1:n aikana, mutta päätin lopettaa sen kun tuntui ettei hermot oikein kestäneet siellä ollutta menoa ja riitaa tuli jos kylävahti ei suostunut uhraamaan omaa elämäänsä minun pelini ylläpitoon. Heikko oli tahtoni tuolloin, sillä en edes ehtinyt lopettaa s1:n peliä kun olin kiinni jo täysillä s2:ssa.
Monta kertaa oli kyllä tässäkin pelissä hetkiä että nyt lopetan, mutta liittoni oli sen verran mahtava ja oma roolini liitossa oli sellainen ettei minun tarvinnut niin älyttömästi hermoilla peliä.

Ja nyt sitten 10 minuuttia sitten tuli ilmoitus että peli on päästy loppuun.

Kiitokset kääpiöille (HM) erittäin mieluisasta pelistä.

Avaimenperiä

Saatuani blackwork-kirjan alkoi sormiani syyhyämään halu päästä kokeilemaan mustakirjontaa. Jonkin aikaa pähkäiltyäni päädyin tekemään pari avaimenperää lahjaksi.
Avaimenperän toisella puolen on ristipistoilla tehty pieni työ (kuvassa keskellä päällekkäin olevat) ja toiselle puolelle tuli sitten mustakirjonnalla tehdyt pienet työt (kuvassa oikeassa reunassa olevat).


Kuvia valitessani en vain tullut ollenkaan ajatelleeksi niiden paksuutta, joten avaimenperän kokoaminen oli hieman hankalaa. Ristipistotyö, jossa on kukka, on juurikin sen verran paksu ettei avaimenperän kansi mennyt kunnolla kiinni. Jouduin liimaamaan sen kannen kiinni ja toivottavasti se myös pysyy kiinni.

En malttanut olla sekoittamatta muita värejä noihin mustakirjontöihin. Minusta pieni pisara muuta väriä tuntui vain herättävän työn kunnolla eloon. Pakko sanoa että pidän todella paljon tuosta kirjontatyylistä. Nyt pitää vain alkaa sitten suunnittelemaan jotain isompaa työtä.

torstai 3. huhtikuuta 2008

Hullut päivät

Eilen sitten alkoi taas Stockmanin hullut päivät. En yleensä käy niissä sen ihmismassan vuoksi, mutta eilen mieheni oli ylitöissä vielä illalla joten tarvitsin jotain ajankulua.
Yllättävän vähän ihmisiä oli enää läsnä klo 19 jälkeen, mutta tarpeeksi kuitenkin aiheuttamaan pitkällä aikavälillä ahdistuskohtauksen.

No kuitenkin takaisin asiaan. Kävin katsomassa mitä olisi käsityöosastolla tarjolla. Siellä olisi ollut erilaisia ristipistotöitä, pyöröpuikkoja, pitkiä puikkoja, neuloja, nappeja, vinonauhaa, nuppineuloja ja sakseja.
Erikoisuutena siellä olisi ollut tarjolla myös puikkoja ja virkkuukoukkuja ledivaloilla varustettuna yliahkerille kutojille.
Itse päädyin kuitenkin ostamaan tuntemattoman valmistajan mouline-lankoja (Puppets). Paketissa on 50 eri väriä (á 8m) yhteishintaan 12,90 €. Yhdelle tokalle tulee siis hintaa 0,26€. DMC:n langathan maksaa yleensä sen 1,4 €. Joten tuollainen setti kannattaa ostaa jos tykkää väkertää erityisesti pieniä töitä kuten postikortteja.

Tänään pitää käydä vielä ostoksilla sillä jo eilen olisi ollut tarjolla 2 x 2Gt SD-kortteja hintaan 17,90 ja niitä miehen tuleva uusi kamera tulee käyttämään.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Ginger ale

Unkarissa asuessani ihastuin täysin Canada Dry-juomaan, joka on inkiväärilimsaa. Tokihan sillä oli siellä myös kilpailijana Kinleyn Ginger ale, mutta lukuisissa testeissäni Canada Dry voitti aina janojuomana.
Palattuani takaisin kotiin olenkin kaivannut inkiväärijuomia kovasti. Täällä Suomessa ollessani olen löytänyt vain kaksi eri inkiväärijuomaa. Toinen on Schweppesin Ginger ale ja toinen vasta löytämäni on Whole Earthin Sparkling Organic Ginger. Kumpikaan noista ei voita Canada Dryta ja Kinleyta, mutta toimivat hätätapauksessa korvikkeena. Scweppesin juoma on aivan liian kuivaa muihin verrattuna ja Whole Earthin juoma on juomakelpoista jääkylmänä sekä ravistettuna ( ja hiilihapot villiintyvät...), muutoin inkivääriuute lojuu tölkin pohjalla erittäin vahvana.
 
Miksi, voi miksi ei kukaan ole keksinyt alkaa valmistaa kumpaakaan noista kahdesta ensimmäisestä juomasta Suomessa. Minusta saisi vakiasiakkaan heti.
 
(Ja voi miksi, oi miksi PepsiCo ja Coca-Cola kokeilevat erikoisemman makuisia cola-juomia sokerittomiin versiohin Suomessa. Ne kaikki nimittäin on alunperin suunniteltu sokerijuomille, jolloin niiden maut ovat täydellisiä.)

Hyvästi Sonera

Kävin tänään irtisanomassa nettiliittymämme Soneran liikkeessä. Tosin voi olla että käyn siellä vielä jossain välissä korjaamassa tuota irtisanomisaikaa, sillä Kuluttajaviraston mukaan voisin irtisanoa tuon liittymän ilman irtisanomisaikaakin.
Perusirtisanomisessa liittymä katkeaa vasta 2 viikon jälkeen. Eli näillä näkymin meillä on tuo 2 viikkoa aikaa saada toisen operaattorin yhteys toimimaan ja kun se on saatu toimimaan voin sitten ihan huoleti käydä korjaamassa Soneran liikkeessä tuon irtisanomisajan heti tapahtuvaksi. Onpahan edes hieman varoaikaa.
Uusi liittymä odottaakin jo postissa noutoa. Toivottavasti siinä on myös adsl-mötikkä mukana, jotta sen saisi sitten heti laittaa toimintaankin.

tiistai 1. huhtikuuta 2008

Daruma Sushi - ravintola

Seuratessani blogini statistiikkaa huomasin yllätyksekseni suuren joukon ihmisiä päätyneen sivuille etsiessään tietoja Daruma sushiravintolasta.
Sinällään ihan ymmärrettävää, sillä ravintolan omat sivut eivät ole vielä tällä hetkellä auki ja lisätietoja kaivattaisiin. Ehkä voin avittaa tässä hieman ja laittaa oman mielipiteeni ravintolasta.
Kyseinen ravintola on tällä hetkellä minun lemppariravintola sushien saralla. Käyn siellä aina silloin tällöin lounaalla ja aina tulee tilattua samanniminen ateria. Tosin joka kerta siinä on jotain erinlaista edelliseen kertaan nähden.
Ateria, jonka syön sisältää 9 sushipalaa, joista 3 on lohella, 1 on kananmunaa jossain muodossa, 1 tonnikala, 1 rapu, 1 muu vaihteleva pala ja 2 vaihtelevaa rullaa. Nimeltään tuo ateria on Daruma Dai ja lounasaikaan se maksaa 11,50 €.
Sushipalat ovat todella hyvin koottuja, eikä niistä riisit tipahtele edes soijakastikkeessa "liotuksen" aikana/jälkeen.
Miso-keitto on lounasaikaan hinnaltaan 3,00 €. Aiempiin kokeilukertoihini nähden se sisältää paljon aineksia ja vaikka en ole mikään sienten ystävä, niin tuossa keitossa sienetkin maistuvat hyviltä.
Lisäksi ateriaan kuuluu kupillinen japanilaista teetä. Tuon ateriakokonaisuuden lisäksi en oikeastaan ole muuta juotavaa kaivannutkaan.
Daruma Sushi sijaitsee Kampissa olevassa Sähkötalossa, tosin ravintolan löytäminen ja sinne pääseminen voi olla ensikertalaisille hieman hankalaa. Se nimittäin sijaitsee Pastamanian ja Il Duetton kanssa välikerroksessa, jonne ei pääse liukuportailla vaan pelkästään tavallisia portaita pitkin tai sitten hissin avustuksella.
Jos tulee Kampin pohjakerroksesta käsin eli seutuliikennebussien tasosta, niin sitä tulee todella herkästi mentyä sähkötalon liukuportaisiin, kun pitäisi mennä niiden liukuportaiden jälkeen oleviin portaisiin.
Jos taas tulee Kampintorilta sähkötaloon, niin tulee herkästi mentyä liukuportaita alas, kun olisi pitänyt ensin mennä Robert's Coffeen tasolle ja siitä vielä yhdet portaat alas.
Vanhalta metrolta käsin tullessa ei ongelmia oikeastaan tule, siitä vain Robert's Coffeen läpi ja portaat alas.
Tuli vielä mieleeni noista ravintoloista. Ne kaikki jakavat samat ruokailutilat, tosin erityisesti sushiravintolan asiakkaille tarkoitetut pöydät erottaa pöydällä olevista soijakastikepulloista ja kahdella muulla ravintolalla on sitten oma värimaailmansa ruokailuvälinetelineiden suhteen. Tuo yhtenäinen tila kuitenkin mahdollistaa sen että sama seurue voi todellakin hankkia sellaisen aterian mitä sillä hetkellä tekee mieli.
Suosittelen erittäin vahvasti kaikkia noita kolmea ravintolaa.
P.S. Pastamaniasta saa todella ihanaa pastaa ja Il Duettosta saa aivan mahtavaa pizzaa.

P.S.P.S Aukioloajat ravintoloille ovat muuten... (Jos nyt oikein muistan)
ma-pe 10:30-22:00
la 11:30-22:00
su 13:00-21:00