V-käyrä ylhäällä

Päivä on vasta puolillaan ja v*tus on täysillä päällä.

Heräsin jo klo 5 enkä saanut sen jälkeen unta. No ei se mitään, neuloin siinä aikani kuluksi pari tuntia neulepuseroa miehelleni. Aamu tuntui muutenkin mukavalta ja leppoisalta odotellessa ajan kulumista. Tarkoitus oli tehdä aamulla yksi puhelinsoitto että saadaan nuo lainahommat kunnolla polkaistua liikkeelle, mutta eikös vaan soittoajan lähetessä vanha fobiani noussutkin pinnalle. En pidä yhtään puhelimista ja inhoan soittaa tai vastata niihin, joten vatsahan tuosta odottamisesta meni täysin sekaisin ja onnistuin vierittämään puhelimensoiton mieheni harteille.

Puhelinfobia... pfff... se on ollut minulla lapsesta asti kuten myös araknofobiakin. Jonnekin soittaminen ja puhelimeen vastaaminen on jotain todella kammottavaa. Lankapuhelinten aikaan huusin aina pikkusiskoani vastaamaan puhelimeen ellei vanhempia ollut läsnä. Nykyään vastaaminen on helpompaa, kun näen etukäteen kuka sieltä mahdollisesti soittaa ja osaan varautua tilanteeseen.

Ei kai tässäkään vielä mitään, mutta mikään ei voisi olla pahempaa kuin puhelinkammoinen joka yrittää soittaa Sampo pankkiin eikä kukaan vastaa puhelimeen.

Ei tuo ollut tarpeeksi tälle päivälle. Myös Ex-ystävä kirjoitti ja "valitti" sitä että minä ja mieheni yritämme "luikerrella" hänen läheisyyteensä vaikka hänen vaimonsa on selkeästi ilmoittanut ettei halua olla missään tekemisissä meidän kanssamme. No, pari kertaa olemme heitä nähneet, joista toinen oli se kun kävin hakemassa heiltä meidän asunnon avaimen. Ja toinen oli puhtaasti kaupallinen tilanne, jossa me olimme asiakas ja ex-ystävä esittelijä. Molemmissa tilanteissa me yritimme käyttäytyä kuin vastassa olisi kuka tahansa esittelijä tai muu henkilö.

Lisäksi hän (tai hänen vaimonsa) ei pitänyt siitä että kommentoimme ex-ystävän blogeja. Missään nimessä kommenttimme eivät olleet ketään herjaavia tai loukkaavia, ne olivat aivan samanlaisia kuin mitä kirjoitamme muihinkin blogeihin mitä seuraamme. Nämä ex-ystävän blogit ovat sulautuneet samaan massaan muiden seurattujen blogien kanssa enkä ole lukenut niitä sen vuoksi että niitä olisi joku tietty tuntemani henkilö kirjoittanut vaan sen vuoksi että niissä on ollut kiinnostavia juttuja. Blogeissahan on se huono puoli että jos niihin haluaa kommentteja, niin sitten joutuu väkisinkin myös lukemaan ja poistamaan myös niitä kommentteja joita ei haluaisi sinne tulevan. Mutta ainahan voi rajoittaa kommentoijaryhmää ja ryhmää joka edes voi lukea blogeja.

Olemme siis jo pitkään käsitelleet tätä ex-ystäväpariskuntaa kuin jotain tuntematonta pariskuntaa (heidän pyynnöstään), mutta ilmeisestikään he eivät kykene samaan.

Uhh... kävin syömässä, mutta ruoka ei oikein maistunut. Varsinkaan kun en ole vieläkään saanut yhteyttä pankkiin. Ei pahemmin tee mieli syödä, jos pelkää ruoan tulevan kohta pois sieltä jännittämisen vuoksi.

Yritän saada illalla vielä toisen postauksen, joka toivon mukaan on aiheeltaan mukavampi. Sitä ennen otetaan vastaan ehdotuksia miten saadaan mieli paremmaksi.