Projekti metrilaku

Haaveenani on joku päivä saada puraista metrilakusta kerralla yksi palanen ilman mitään ongelmia. Nyt on laitettu pieni kivi vierimään rinnettä alas ja aiheuttamaan maanvyörymän, jotta haave voisi joskus toteutua.

 

Kävin tässä erikoishammaslääkärin juttusilla, joka tarkisti että purentani on sen verran paha että pääsen kunnalliseen hoitoon "ilmaiseksi". Nyt edessäni on pitkät 6 kuukautta odotellessani että saataisiin projektin seuraava vaihe päälle.

 

Tuolloin hammaslääkäri ja kirurgi käyvät läpi tilanteeni ja suunnittelevat kaikki tarvittavat operaatiot. Tiedän jo nyt että minulla on edessä monen vuoden oikaisuhoito rautoineen päivineen sekä leukaleikkaus. Ehkä jopa leukanivelet joutuvat leikkauksen eteen, mutta siitä minulla ei ole vielä tässä vaiheessa sen enempää tietoa.

Tiedän vain että minulla on traumaattinen syväpurenta eli alahampaani lepäävät kitalaessa kiinni ja se vaiva vain pahenee iän myötä ellei sille tehdä mitään. Lisäksi leukaniveleni pitävät enemmän meteliä kuin mitä ikäiselläni pitäisikään kuulua eli teini-iässä jo tulleet kulumat ovat luultavasti pahentuneet.

 

Viimeisen kuukauden leukaoireet ovat vahvistaneet päätöstäni oikomishoidon ja leikkauksen suhteen. Stressini on vaikuttaneet leukoihin niin vahvasti että viimeiset pari viikkoa leukanivelet ovat tuntuneet turvonneilta ja päivittäin tuntuu pientä kipua korvan juurella. Aluksi luulinkin saaneeni korvatulehduksen poikasen, mutta sitten tajusinkin että kipu vaihteli leukojen liikkeiden mukaan ja sain lopulta paikannettuakin kipukohdan.

 

Ainut pelkoni tällä hetkellä on että kaikki ihmiset luulevat minun menevän leukaleikkaukseen pelkästään ulkonäön vuoksi. Pidän ulkonäöstäni ja mielelläni pitäisinkin sen, mutta jos leikkaus vain auttaa ajoittaisiin syömisongelmiin ja ennaltaehkäisee myös tulevasta kulumisesta johtuvat vaivat, niin olen valmis luopumaan nykyisestä ulkonäöstäni. Toivottavasti vain en itse kuitenkaan muutu tuon projektin myötä.

Pahaa karmaa ympärilläni

Minua oksettaa kun vain ajattelenkin käsitöitä.

Minua oksettaa kun vain ajattelenkin piirtämistä, maalaamista.

Minua oksettaa kun vain ajattelenkin pelaamista.

Minua oksettaa kun vain ajattelenkin kirjan lukemista.

 

Itseasiassa voin koko ajan huonosti sekä henkisesti että fyysisesti.

Musiikki ei soi enää mielessäni soljuvana virtana, se pitää kaivaa esille väenvängällä ja silloin siinä on riitasointuja.

Maailma on väriltään laimea.

Tuuli ei enää kuiski korviini sulosanojaan.

Linnut eivät enää liverrä.

 

En tunne olevani enää yhteydessä yhtään minnekään.

 

Ikuisesta optimistista on tullut pessimisti.

Kesytetty - Pikku prinssi

Löysin aikani etsittyä laulun sanat netistä. Pidän tästä laulusta todella paljon ja se on tänään pyörinyt mielessäni jatkuvasti.

Sinä olet minulle vain yksi, yksi tuhansien joukossa.
En tarvitse sinua, ei, en tarvitse sinua.
Mutta jos kesytät minut, niin silloin me toisiamme tarvitsemme,
olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.
Olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.

Tuolla on viljapelto, se on kullanvärinen.
Se on murheellista, on, on murheellista.
Mutta jos kesytät minut, niin kultaiset hiuksesi muistan silloin,
aina kun kultainen viljapelto tuulessa suhisee,
aina kun kultainen viljapelto tuulessa suhisee.

Koskaan en tulostasi tiedä, se on samantekevää.
Olen yksinäinen, niin, niin yksinäinen.
Mutta jos kesytät minut, niin tulosi haluan tietää silloin.
Odotus antaa jo onnentunteen, sydäntäni lämmittää.
Odotus antaa jo onnentunteen, sydäntäni lämmittää.

Tähtesi on aivan pieni, yksi tuhansien joukossa,
silti meille tärkeä, niin, niin kovin tärkeä.
Koska näin kesytit minut, niin yhdessä tähtiä rakastamme.
Iäksi toisemme menetämme. Tähdet meitä yhdistää.
Iäksi toisemme menetämme. Tähdet meitä yhdistää.

A-K Bentley

Onnellisuus

Onnellisuus on asia johon ainoastaan sinulla on täysi valta.
Kukaan muu ei voi tehdä sinua onnelliseksi.
Muut voivat kyllä avustaa oikeaan suuntaan,
mutta loppujen lopuksi onnellisuus on lähtöisin yksistään sinusta.

Unelma

I have a dream...

 

Tähän vaiheeseen elämäämme olemme saavuttaneet jo paljon unelmista. Meillä molemmilla on työ, joiden palkka riittää elämäämme ja takaamaan DINK-statuksen. Omistamme asunnon ja pidämme asuinympäristöstä paljon.

 

Tänään töihin tullessa pohdin mitä unelmia on enää jäljellä vai onko niitä tullut lisää.

Omalla kohdallani unelmani ovat tällä hetkellä:

-Matkustella paljon ympäri maailmaa mieheni kanssa ja nauttia siellä yhteiselosta.

-Käydä joskus viikonloppuna jossain teatterissa (kaikki laadut käyvät) tai muussa tapahtumassa yhdistettynä ravintolaillalliseen mieheni kanssa.

-Omata mieheni kanssa yhteinen harrastus sekä molemmille myös oma erillinen harrastuksensa.

-Nauttia illalla parvekkeella lasillinen viiniä ja nauttia hämärtyvästä illasta yhdessä mieheni kanssa.

 

Kysyin mieheltäni omia unelmiaan. Ne ovat:

-Hän haluaa jatkaa sukeltamista ja kokea siellä kaikkea uutta.

 

Ja pitkän tauon jälkeen hän lisäsi vielä "Elää onnellinen elämä minun kanssani."

 

Me emme ole enää aikoihin jutelleet unelmistamme...eikä yhteisiä unelmia näköjään enää olekaan... Hänen unelmansa ovat muuttuneet koskemaan vain häntä...

Elämänmeno

Hiljaista on. En ole ehtinyt tännekään mitään kirjoittelemaan vaikka paljon olisi aiheita mistä kirjoittaa. Syynä on muuttunut elämänrytmin muutos ja kiire hääkortin parissa.

 

Kesälomallahan me kävimme Filippiineillä ja palattuamme takaisin Suomeen ei aikaerosta toipuminen normaaliin rytmiin käynytkään käden käänteessä. Olemmekin viimeiset pari viikkoa olleet välitilassa ja toivomus onkin että pysyisimme tuossa välitilassa. Viime talvena tuntui todella raskaalta lähteä kuntosalille pitkän työpäivän jälkeen, joten nyt kun heräämme jo klo 6 aamulla ehdimme hyvin käydä kuntosalilla ahertamassa tunnin ja olla kuitenkin töissä normaaliin aikaan ja pirteänä kuin peipponen. Kuntosalin jälkeen ei tunnu enää niin harmittavalta tehdä töitä klo 18 asti (Mihin se usein vilahti viime talvena). Tokihan tuon huonona puolena on se että joudumme menemään aikaisin nukkumaan (viimeistään klo 21), jolloin ystävistä saattaa tuntua oudolta meidän aikainen kotiinlähtö kyläilemästä.

 

Vapaa-aikani vie tosiaan tällä hetkellä hääkortin pistely, jonka deadline vaati kaiken muun täydellisen keskeyttämisen. Tämä kortti tosin valmistunee nopeammin kuin edellinen jo muodostuneen rutiinin vuoksi. No, kunhan tuo on alta hoidettu, niin sitten taas alan toivon mukaan taas lisäilemään päivityksiä blogeihini. On sen verran paljon kerrottavaa kaikilla osa-alueilla.

Antilooppi-ruokaresepti

Juu, tarkoituksenani ei ole alkaa tekemään tästä mitään ruokablogia, mutta kun en jaksa tällä hetkellä ottaa kynää käteen ja kirjoittaa reseptiä ruokaohjevihkooni.

Lauantaina ostin kaupasta antilooppia ja sunnuntaina sitten aloin etsimään sille sopivaa reseptiä. Ikäväkseni en löytänyt täydellistä reseptiä niin mistään vaikka kuinka etsin. Päädyin sitten tekemään enempi vähempi sovelletun ohjeen ja lopputulos sen verran hyvää että taidan kokeilla sitä ohjetta myöhemminkin ja sen soveltuvuutta muihinkin lihalajeihin.

Sitruunainen Antilooppi

Käytössäni oli valmiiksi pihvin kokoisiksi paloiksi leikattu liha.
Liha marinoidaan sitruunamehulla.
Nautittuaan annoksen sitruunamehua, ripottelin mieleni mukaan lihamöhkäleen molemmille puolille valkosipulijauhetta ja sitruunapippuria (Mikä muuten on mausteseos eikä pippurilajike, kuten luulin ostaessani sitä.).
Paistoin pannulla oliiviöljyssä miedolla lämmöllä molemmilta puolilta noin 3 minuuttia/puoli.

Lisänä tarjosin couscousia, johon oli kaadettu pannulle jääneet ylimääräiset öljyt makua tuomaan.

Odotin antiloopin olevan jostain syystä vahvaa tai sisältävän jonkin hassun sivumaun, kuten esimerkiksi kengurunlihassa on, mutta yllätyksekseni antilooppi olikin todella pehmeän makuista. Se oli itseasiassa maultaan pehmeämpää kuin mikään Suomessa yleisesti tarjolla oleva liha.