Minua oksettaa kun vain ajattelenkin käsitöitä.
Minua oksettaa kun vain ajattelenkin piirtämistä, maalaamista.
Minua oksettaa kun vain ajattelenkin pelaamista.
Minua oksettaa kun vain ajattelenkin kirjan lukemista.
Itseasiassa voin koko ajan huonosti sekä henkisesti että fyysisesti.
Musiikki ei soi enää mielessäni soljuvana virtana, se pitää kaivaa esille väenvängällä ja silloin siinä on riitasointuja.
Maailma on väriltään laimea.
Tuuli ei enää kuiski korviini sulosanojaan.
Linnut eivät enää liverrä.
En tunne olevani enää yhteydessä yhtään minnekään.
Ikuisesta optimistista on tullut pessimisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti