Haaveenani on joku päivä saada puraista metrilakusta kerralla yksi palanen ilman mitään ongelmia. Nyt on laitettu pieni kivi vierimään rinnettä alas ja aiheuttamaan maanvyörymän, jotta haave voisi joskus toteutua.
Kävin tässä erikoishammaslääkärin juttusilla, joka tarkisti että purentani on sen verran paha että pääsen kunnalliseen hoitoon "ilmaiseksi". Nyt edessäni on pitkät 6 kuukautta odotellessani että saataisiin projektin seuraava vaihe päälle.
Tuolloin hammaslääkäri ja kirurgi käyvät läpi tilanteeni ja suunnittelevat kaikki tarvittavat operaatiot. Tiedän jo nyt että minulla on edessä monen vuoden oikaisuhoito rautoineen päivineen sekä leukaleikkaus. Ehkä jopa leukanivelet joutuvat leikkauksen eteen, mutta siitä minulla ei ole vielä tässä vaiheessa sen enempää tietoa.
Tiedän vain että minulla on traumaattinen syväpurenta eli alahampaani lepäävät kitalaessa kiinni ja se vaiva vain pahenee iän myötä ellei sille tehdä mitään. Lisäksi leukaniveleni pitävät enemmän meteliä kuin mitä ikäiselläni pitäisikään kuulua eli teini-iässä jo tulleet kulumat ovat luultavasti pahentuneet.
Viimeisen kuukauden leukaoireet ovat vahvistaneet päätöstäni oikomishoidon ja leikkauksen suhteen. Stressini on vaikuttaneet leukoihin niin vahvasti että viimeiset pari viikkoa leukanivelet ovat tuntuneet turvonneilta ja päivittäin tuntuu pientä kipua korvan juurella. Aluksi luulinkin saaneeni korvatulehduksen poikasen, mutta sitten tajusinkin että kipu vaihteli leukojen liikkeiden mukaan ja sain lopulta paikannettuakin kipukohdan.
Ainut pelkoni tällä hetkellä on että kaikki ihmiset luulevat minun menevän leukaleikkaukseen pelkästään ulkonäön vuoksi. Pidän ulkonäöstäni ja mielelläni pitäisinkin sen, mutta jos leikkaus vain auttaa ajoittaisiin syömisongelmiin ja ennaltaehkäisee myös tulevasta kulumisesta johtuvat vaivat, niin olen valmis luopumaan nykyisestä ulkonäöstäni. Toivottavasti vain en itse kuitenkaan muutu tuon projektin myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti