Simply soppa

Kävinpä tutustumassa Forumin uuteen ruokailupaikkaan nimeltään Simply soppa. Pakko sanoa että kaaduin samaan ansaan mihin varmasti moni muukin osuu luullessaan keittoja kevyiksi, jotka eivät vatsaa täytä.

 

Annokset ovat todella isoja ja ainakin oma annokseni ei ollut pelkkää nestettä vaan sisälsi paljon kiinteääkin syötävää. Jos raavaalle miehelle ei annos jostain kumman syystä tunnu riittävän, niin viimeistään leivän syönti täyttää hänenkin tarpeet. Keiton hintaan kun kuuluu niin paljon leipää kuin vain haluaa ja jo yhden syömisessä on melkoinen urakka, sillä viipaleet ovat isoja.

 

Keitokseni valitsin pekoniseljankonin ja keiton huonot puolet olivat oliivit sekä alussa kuumuus. Jostain syystä en vain kykene syömään oliiveja, jo pelkästään niiden tuoksu tekee pahaa. Öljynä oliivi kyllä menee miten päin vain. Aikani kiroillessani hampailleni hieman liian sitkeää leivänkuorta, tajusin upottaa leivänkuoret keittoon ja dipata sitten pelkästään pehmeää sisustaa öljyseokseen. Leivänkuoret maistuivat todella hyvältä keiton seassa.

 

Suosittelen tutustumiskäyntiä kyseiseen paikkaan. Sen löytää Forumin pohjakerroksesta, kun lähtee kävelemään kohti rautatieasemaa.

 

Siivousurakka edessä

Kävin tänään kaupungilla ja palatessani totesin asuvani melkoisessa sikalätissä, huomaa kyllä että mies on ollut poissa kotoa viikon.

Toivoisin omistavani samanlaisia eläinystäviä kuten kaikilla prinsessoilla tuntuisi olevan piirretyissä.
Pieni laulunpätkä vain ja kaikki lähellä olevat eläimet tulisivat auttamaan siivouksessa... tai tekemään siivouksen puolestani. Tosin nuo apurit taitaisivat jäädä aika pieneksi määräksi tuon lumimyräkän vuoksi. Saisin ainakin Radagastin (kilpikonna) auttamaan ja eteisessä majailevan pienen sokeritoukkaperhe. Niin ja naapureiden kissat ja koiratkin varmaan tulisivat jos vain pääsisivät asunnostaan pois. Lintuja ei taida pahemmin tuolla ulkosalla olla liikenteessä, ehkä korkeintaan pari varista.

Kai sitä pitää itseään vain ottaa niskasta kiinni ja aloittaa siivoamaan, mutta olisi se niin mukavaa...

Kämmekkäät - Kynsikkäät

En ole eläissäni käyttänyt tälläisistä sormikkaista sanaa kynsikäs. Minusta ne ovat kämmekkäitä, vaikka jokainen sormi onkin omassa pienessä kolossaan. Netissä pyöriessäni kynsikäs-sanaa on käytetty sormikkaista, joissa on sormenpäät auki ja kämmekäs-sanaa lapasista, joissa on sormiosio auki.

Ovat muuten ensimmäiset ikinä neulomani käsiensuojukset ja sen näkeekin kun tarkastelee sormien tyviä. Vasta toisessa hansikkaassa sain nostettua silmukat siten ettei tullut kovin mahdottomia reikiä.

Sormikasmalli on otettu Modan Koko perheen neuleet- lehdestä. Kyllä kävin taannoin Helsingin kädentaidot-messuilla ja tilasin sieltä Modan pariksi vuodeksi. Helsingissä oli tarjolla hieman erilaisempi setti kuin mitä Tampereen messuilla oli. Pakettiin kuului tosin tuo Koko perheen neuleet-lehti, 2 viimeisintä Modaa, Kotiliesi, Deko, harmaa huivi, Ristomatti Ratian suunnittelema olkakassi sekä 2 kerää Elegant-lankaa, joista nyt sitten tein nämä sormikkaat.
Lehtikuvio on taas peräisin kirjasta Neulojan käsikirja.


Pahoittelen kuvanlaatua. Mieheni lähti työmatkalle Kyprokselle aikomuksenaan myös käydä samalla sukeltamassa. Meidän perheessä ainoastaan minun kamerani omisti suojapuvun, joten se lähti myös lomailemaan Kyprokselle. Ja jostain syystä vanhaa kameraani ei tunnu löytyvän niin mistään, joten jouduin tähän hätään ottamaan kuvan videokamerallani... missä ei tietenkään ole edes salamavaloa tahi muita peruskameran kikka kolmosia. Kuvaa on muokattu melkoisen rankalla kädellä, jotta tuosta lehtikuviosta saisi edes vähän selvää.

Lankaa meni yhteensä 16 grammaa, joten saan noista parista kerästä vielä muutamat sormikkaat.

Muistiin vielä itselle, että vaikka tekeekin ohjeen mukaan, niin ei sitä nyt tyhmä saa olla. Vasen käsi eroaa hieman oikeasta kädestä, joten voisi hieman miettiä minne sen peukalon laittaa... ja muistaa myös myöhemmässä vaiheessa minne tuli sekin sitten työnnettyä. Jep, periaatteessa minulla on kaksi oikean käden sormikasta joissa on vain eri puolilla tuo lehtikuvio. Mutta ei sitä huomaa ellei oikein kunnolla ala tiiraamaan peukalokiilan sijaintia.

Työn aherruksessa

Mies on Kyproksella työmatkalla, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada tärkeimmät asiat kuntoon.

Eilen aamulla kirjoitin itselleni listan käsitöistä ja muista korjauksista, jonka jälkeen valitsin tehtäväkseni 3 tärkeintä. Laskin että olisin ehtinyt tehdä eilen illalla niistä yhden ellei jopa toisenkin, mutta kohtalo päätti puuttua peliin.

En saanut edes ensimmäistä tehtävää valmiiksi.

 

Purettuani vaatteen helmasta puolet huomasin että joutuin melkeinpä koko työn purkaa, jos aioin korjata rei'ät koneella ja se tuntui todella turhauttavalta. Päätin keskeyttää purkamisen ja paikata rei'ät käsin. Ja käsinompeluun menikin sitten koko ilta.

Ompelun yhteydessä jouduin jossain välissä aivan valtavan masennuksen ympäröimäksi, joka ei ole vieläkään mennyt pois. Siinä minä sitten illan istuin sohvalla neulan viuhuessa kankaan läpi ja silmistä kyyneleet tipahdellen. Jostain kumman syystä totesin vielä lisäksi hyräileväni ja laulavani Apulannan Paha ihminen-laulua (En edes tiedä mistä kummasta nappasin sanat ja sävelen, sillä en kuuntele Apulannan musiikkia ollenkaan) ja se laulu soi edelleenkin päässäni.

Yölläkin heräilin vähän väliä vatsakipuihin ja silloinkin ensimmäinen ajatus oli "paha ihminen".

 

En ymmärrä ollenkaan mistä moinen olotila johtuu. Toivon todella että se häviäisi mahdollisimman pian pois, tunne ei ole ollenkaan mukava. Se on jotenkin likainen ja tahriintunut mustaan.

Sauna

Kävin viime viikolla katsomassa elokuvan Sauna. En yleensä käy elokuvissa asti katsomassa suomalaisia elokuvia, mutta jos vain lajityyppi on hieman erikoisempi niin pitäähän sitä käydä vilkaisemassa. Ja kauhuahan ei suomalaisissa elokuvissa pahemmin ole ollut, enemmän ne ovat menneet halvan komiikan puolelle.

 

Mitäpä sanoa nyt tuosta elokuvasta... Muutama viikko sitten luin jostain lehdestä ohjaajan haastattelua aiheesta ja mieleeni jäi silloin vahvasti maininta että äänillä ei ole tarkoitus pelotella Saunassa. No, ilmeisestikin tieto asiasta ei ollut mennyt äänikäsittelijöille, sillä elokuva sisälsi melkoisesti kovaäänisiä, turhia jostain instrumentista tulevia ääniä jännittävissä tilanteissa. Kyseiset kohdat olisivat toimineet täydellisesti ilmankin noita ääniä tai sitten korkeintaan olisivat voineet sisältää säikähtävän henkilön kauhistuneen sisäänhengityksen, sekin olisi ollut riittävä.

 

Pidin todella paljon alun taustakerronnasta, mutta sen jälkeen pompattiinkin yht'äkkiä keskellä epämääräisiä tapahtumia joista ei oikein saanut otetta. Varmaan sen puoli tuntia olin aivan ulalla elokuvan tapahtumista, kunnes sitten sain kytkettyä asiat alussa kerrottuun taustatarinaan. Tarina alkoi vaikuttaa jo mielenkiintoiselta ja erittäin hyvältä, kunnes alkoi saunaan itseensä liittyvä osuus. Siinä vaiheessa alettiinkin upota vauhdilla suonsilmäkkeeseen ja loppu olikin sitten epämääräistä touhua, josta tuntui jotain puuttuvan eikä tarina saanut oikein minkäänlaista loppuhuipennusta. Se vain valui virran mukana jonnekin kauas pois.