Neuletakki miehelle

Tehtyäni viime talvena itselleni neuletakin olen löytänyt mieheni silittelemästä päälläni olevaa neuletakkia aina silloin tällöin ja tarjoavan enemmän rutistuksia. Kun kerran hän niin kovin pitää takistani päädyin tekemään hänelle aivan ikioman takin.

Villatakin muodoksi kaivoin Garnstudion mallin 85-15, jota kuitenkin sitten päädyin muokkaamaan melkoisen reilulla kädellä. Lisäsin käsiin kierrekuvion, joka jatkuu olkapään yli ja eteen tulevan vaakaresorin vaihdoin vinoon resooriin.

Käyttämäni lanka on Novitan Kaarna ja kyllä se nimensä mukainen lanka on väritykseltään. Puikot olivat kokoa 7, joten jäljestä tuli melkoisen tiivistä ja sen myötä sitten osa laskelmistani meni päin mäntyä. Se ei kuitenkaan pahemmin haittaa sillä mieheni on oikea vilukissa.
Lankaa meni aivan tuhoton määrä, jouduin etsimään sitä lisääkin, kokonaispaino on 863 grammaa.

Kaikkein herkullisin kohta on selässä. Ullaneuletta lukevat voivat tunnistaa Pohjan neidosta ja Louhi-takista tutuksi tulleeksi kuvioksi.


Ehkä tämä on osasyyllinen peukaloni tilaan...

Niveltulehdusko?

Voi että kun tuntuu ettei mitään pysty tekemään, kun tuo peukalo vaikuttaisi olevan niin keskellä kämmentä. Saisinkohan tällä viikolla aikaiseksi varata itselleni ajan lääkärille, joka voisi sanoa että syö buranaa niin paranee.

 

Tuo peukalo on ahdistanut minua jo 2 viikkoa. Sen ylin nivel (Ensimmäinen kynnen jälkeinen nivel) ei oikein toimi niin kuin haluaisin sen toimivan. Aamuisin nivel on tönkkösuora eikä suostu millään yliojentumaan, koukkuun se menee kyllä ongelmitta. Ajan myötä se vetreytyy ja jossain välissä on yliojennuksessa kaksi asentoa; joko tönkkösuora tai sitten täysin yliojentunut. Sormi siis naksahtaa yliojennukseen ja sattuu. Niin kauan kun teen peukalollani jotain ei ongelmia ole, mutta auta armias jos se jää hetkeksi lepoon niin sitten sitä taas riepottaa edes takaisin että toimisi edes joten kuten.

 

Sitä ei tajua miten tärkeä jokin tietty pienikin osa voi olla ennen kuin se on melkein käyttökelvoton. Minä avaan yleensä kaikki pullot ja tölkit vasemmalla kädellä, no enpä avaa enää kun tuo peukalo on näköjään siinä melkoisen oleellisessa osassa. Kirjan sivujen kääntelykään ei oikein onnistu ilman tuon peukalon apua. Herätyskellon sammuttaminenkin on ajoittain melko haastavaa, kun nappia painaessa se onkin peukalo joka antaa periksi kumiselle napille.

Puffet-pöytäkin tuntuu erittäin hankalalta suoritukselta, kun pitäisi pitää lautasta kädessä siten että käytä peukaloa apuna. Mutta on yksi asia missä en harmia juurikaan huomaa, nimittäin neuloessa. Tosin siinä peukalo onkin minulla koko ajan pienessä liikkeessä. Niin ja tietokonettakaan käyttäessä ei ole ollut mitään ongelmia.

 

Viikon ajan olen omatoimisesti syönyt särkylääkkeitä, mutta eipä niistä tunnu olevan apua muuhun kuin kivun liennytykseen. Tulehdus itsessään tuntuu vain elävän paksummin ja keksivän joka päivä jotain uutta.

 

 

Lumihiutale-kynttilänjalat

Minulta on näköjään jäänyt merkitsemättä milloin tämä Sinooperin askartelupaketti on saapunut. No, niin on parempi, sillä muuten sitä masentuisi kun tajuaisi kauanko se on lojunut nurkissa. Itse asiassa kyseessä taitaakin olla elokuussa tullut paketti.


Alkuperäiseen malliin ei kuulunut noita hopeisia lumihiutaleita vaan niiden sijaan oli vain kiedottu rautalankaa yksinkertaisesti koko homman ympärille. Lisäksi ulokkeista roikkui jotain vihreä-keltaisia helmikoristeita. Kyseinen malli ei sopinut minun ajatusmaailmaani, joten jätin kynttilänjalat odottamaan inspiraatiota. Jouluna se sitten saapui yhdessä lehdessä ja sain vihdoin ja viimein molemmat kynttilänjalat valmiiksi torstaina. Lehti on nimeltään Step By Step Wire Jewelry, winter 2009 volume 4 number 5.

Tämä työ oli ensimmäinen metallintaivuttelutyöni ja pidin siitä kovasti. Ehkäpä tämän vuoden aikana saan aikaiseksi tehdä korutöitä.
Vaikka apunani oli lauta jossa sain taivutella lumihiutaleet muotoonsa, on vasemman peukaloni ylin nivel huutanut hoosiannaa... tosin siihen nyt saattaa vaikuttaa myös tällä hetkellä työn alla oleva neuletakkikin.

Koko perheen Wii

Luin tämän päivän hesarin verkkoversiosta oikein mukavan oloisen artikkelin. Vanhuksetkin on saatu Wiin pariin ja sitä myöden harjoittamaan elimistöään hieman eritavalla kuin normaalisti harjoittaisivat... jos edes tekisivät mitään muuta kuin istuskelevat ja ryystävät kahvia.

Wiin kaukosäädin on alentanut perheenäitien kynnystä alkamaan pelaamaan lasten kanssa, joten miksipäs ei sitten myös vanhempienkin ihmisten kohdalla. Eihän yksinkertaisimmissa ( ja useimmiten myös eniten hikeä nostattavissa) peleissä tarvitse muuta kuin vain heilutella kepukkaa ja tekniikan oppii nopeasti. Täytyy vain muistaa ettei äherrä enempää kuin kunto sallii tai joutuu menemään levolle.

Kämmekkäät - Kynsikkäät osa 2

Tehtyäni itselleni kämmekkäät totesin lankaa olevan jäljellä vielä sen verran paljon että saan tehtyä vielä miehellenikin oman kappaleensa.
Mallia suunnitellessa en huomioinut miehen kämmenen pituutta, joten kuviot tulivat melko alas. Kuvassa ne näyttävät sijaitsevan liian alhaalla, mutta käytössä niiden sijaintia ei oikeastaa tajuakaan.


Vasemmassa kädessä on kiinalaisen horoskoopin käärme-symboli ja oikeassa kädessä on länsimaisen horoskoopin skorpioni-symboli.
Mies on melkoinen vilukissa, niin neuloin sormikappaleista melkein täyspitkät ja jätin vain kynnet näkyviin. Näin hän pystyy edelleenkin käsittelemään kameraansa kylmemmälläkin säällä pallelluttamatta käsiään. Ja tarvittaessa sormia voi vetää enemmän esille tai jopa täysin piiloon.

Lankaa meni vain 25 grammaa, joten vielä on jäljellä materiaalia uusiin hanskoihin tarvittaessa.

Sormien tyvien neulominen vaatii vielä harjoitusta. Niistä näkee selvästi langanvaihto, sillä osa silmukoista on selkeästi liian kireitä. (Kuvassa näkyvät kuhmut ovat kuitenkin miehen sormuksia... ainakin suurin osa.)

Guitar Hero

Pääsin tässä uutena vuotena kokeilemaan ensimmäistä kertaa Guitar Hero-peliä. Sinällään ihan ok peli, mutta olen liian invalidi sitä pelaamaan. Nimettömäni on liian lyhyt tuolle pelille, joten joudun pelaamaan joko muut sormet liian käppyrässä tai sitten vääntäen nimettömäni pois näppäimistöltä, jolloin pikkurilli hoitaa nimettömän osuuden(yksi syy miksen ole koskaan opetellut soittamaan kitaraa). Miten päin vain, niin lopputuloksena olisi erittäin kipeä käsi pitemmän session jälkeen.

Olen joutunut aiemminkin kieltäytymään pelaamasta juuri tuon nimettömän vuoksi. Silloinen peli oli yllätys yllätys Frets on Fire, jota pelataan tietokoneen näppäimistön avulla. Silloin en suostunut edes kokeilemaan, sillä näin jos suoraan etteivät sormieni pituudet riittäneet peliin. Toivottavasti silloisen pelin omistajat ymmärsivät ongelman kun kieltäydyin.

 

Nyt varmaan saat suuret sadattelut niskaani, mutta minusta Guitar Hero ei eroa tanssimattopeleistä muuten kuin että se mikä tanssimatoissa tehdään jaloilla tehdäänkin se Guitar Hero-pelissä sormilla. Eli jos et halua hikoilla, kunto on heikko, jaloissa ei ole nopeutta, mutta sorminäppäryyttä löytyy niin tällöin kitaran soittelu voisi olla se parempi vaihtoehto.

Itselläni oli kitaran soittamisessa ongelmia pysyä rytmissä, mutta se saattoi hyvinkin johtua kipeytyvistä sormistani. Lisäksi jäi hieman epäselväksi milloin soitto meni loistavasti, ainut minkä huomasin oli kun soitto meni päin mäntyä. Ehkä peliseurueessani vain oli niin huonoja pelaajia.

 

Kokeilemani versio oli Wiille. Plussana siinä versiossa on wiimoten kaiuttimen hyväksi käyttö pieleen menevässä soitannassa. Tällöin selviää ainakin se kumman pelaajan soitto menee pieleen.

 

Mielestäni Guitar Hero-sarjaa on hypetetty liikaa erikoisuuteensa nähden. Ei se niin erikoisen tuntuinen ole, eikä se saanut minua innostumaan aiheesta. Palaan takaisin tanssimattoni pariin, jolla saan pidettyä edes kuntoni kohtalaisessa tilassa.