Pari viikkoa sitten saatiin viimeinen haastattelu suoritettua. Omalla tavalla mukavaa että ennen kuin mitään aletaan tekemään varmistetaan että potilas todellakin ymmärtää mihin on ryhtymässä. Tosin jos ajatus on muhinut mielessä jo sen 20 vuotta, niin kyllä sitä olisi halunnut projektin alkaneen jo viime syksyllä.
Viime viikolla minulta poistettiin yksi etualahampaista ja sain yhteensä 8 kuminauhaa toiseksi viimeisten takahampaiden molempiin väleihin. Siinä sitten menikin ruokavaliot uusiksi, kun edessä ei ole enää juurikaan purentapintaa puuttuvan hampaan vuoksi ja muut hampaat ovat hellinä noiden kuminauhojen vuoksi. Nukkumaankin viikon aikana pystyin vain särkylääkkeen voimin.
Toissapäivänä kuminauhat poistettiin ja sain tilalle koukulliset metallirenkaat noihin toiseksi viimeisiin takahampaisiin. Yksi noista koukuista repii melko ikävästi poskea auki, joten joudun käyttämään vahaa sen koukun peittämiseen.
Lisäksi kolmeen etualahampaaseeni liimattiin kiinnikkeet ja metallikaari yhdistää nämä kolme hammasta. Sinällään raudat eivät tunnu pahalta, mutta yksi niistä raudoista jää pahasti puristuksiin silloin kun laitan hampaat kiinni. Joten nyt sekä ylä- että alahampaissa on yhdet erittäin kosketusarat hampaat.
Toivottavasti nuo alahampaat lähtevät liikkumaan nopeasti että tuo pystyisin kunnolla laittamaan suuni kiinni.
Mutta kaikkein parasta hommassa on se että nyt on ihan oikeasti jotain näkyvää jo alkanut tapahtumaan tässä projektissa.
2 kommenttia:
Kyllä ne hampaat kannattaa hoidattaa kuntoon. Itselläni on ollut raudat suussa kolmesti: ensin noin 10-vuotiaana, jolloin purentaa ei saatu kuntoon, koska hammaslääkäri ei ollut oikein asiantunteva. Toisen kerran parikymppisenä, missä yhteydessä sitten leuka leikattiin eli siirrettiin 11 mm eteenpäin. Mutta purenta palautui jonkin verran leikkauksen jälkeen, joten 3-kymppisenä oli vielä kertaalleen raudat vuoden verran suussa. Ensi viikolla on taas kontrolli, että miten on alkanut purenta pysyä, kun rautojen poistosta on kohta vuosi aikaa. Jos kaikki on ok, niin pääsen viimein eroon hammaspolin asiakkuudesta, joka on alkanut v. -98... ;) Purentakisko jäänee yökäyttöön loppuelämäksi. Mutta niin paljon vaivoja on poistunut, kun on hoidattanut purukalustonsa kuntoon, ei siis kaduta, vaikka ne raudat onkin suussa aika kenkun tuntoiset. Ja leikkauksenkin jälkeen piti olla pari kuukautta pelkällä liemiruualla... :)
Huomasin pitkästä aikaa,missä blogisi on:) ja päätin pistäytyä täällä,katsomassa mitä sulle kuuluu.
Munkin pitäisi käydä hammaslääkärissä.
Olen käynyt viimeksi alle parikymppisenä.Toivottavasti sun hampaasi pian saatais kuntoon.
Mä oon alkanut tekeen myöskin toisenlaista blogia,joka löytyy profiilini kautta.
Lähetä kommentti