Nintendo DSi XL julkaistaan maaliskuussa

Tänä vuonna syntymäpäiväni onkin sitten maaliskuussa, sillä silloin julkaistaan Nintendon uusin DSi XL.

Odotan tuota julkaisua kyllä innolla, sillä vanhan DS:n päälle kaatuneet limsat ovat tehneet todella pahaa jälkeä. Ristiohjain takeltelee pahasti ja äänen säädöllä saa äänen joko täysille tai täysin pois päältä, välimuotoja ei tunneta. Lisäksi näyttöihin jää koneen sammuttua haamukuva todella pitkäksi aikaa näkyviin.

Täytyy laittaa kalenteriin muistiin tuo 5.3.2010 oleva julkaisupäivä, vaikka tuskin minä sitä unohdan.

Projekti metrilaku osa 7

Ja juttu jatkuu. Joulukuussahan minulta irtosi uudestaan se kulmahampaasta kiinnike. Joulun jälkeen toiselta puolen lähti myöskin kulmahampaasta kiinnike ja vielä lisäksi yksi kuminauha katkesi. Loppuvuoden sitten yritin pärjätä vajavaisella oikomisvälineistöllä.

Onneksi uusi oikoja-aika oli heti vuoden alussa. Irronneet kiinnikkeiden tilalle tuli uudet ja kaikki raudatkin vaihdettiin taas uusiin. Entisten rautojen lisäksi sain kunnon joululahjan. Hampaiden sisäpuolelle, siis kielen puolelle, tuli suun muotoa myötäilevä kaari, joka on erittäin tuskallista pitää ajoittain. Ensimmäisen viikon ajan jouduin käyttämään melkoisesti vahaa ettei kieli olisi kovin verta valunut. Syöminen muuttui tuon myötä entistä haastavammaksi, sillä kaikki vähänkin pitkulainen jäi kiinni molemmin puolin hampaita.

Mainitsin edellisessa aiheeseen liittyvässä kirjoituksessani ylähampaisiin tulevasta levystä. Sainhan minä senkin nyt. Se oli söpön pinkki. Olisikohan sitä ollut saatavilla sinisenä tai vihreänä? Levy on täysin ylähampaitteni ja kitalaen muotoinen. Se estää minua puremasta hampaitani lukkoon, tosin samalla myös puheeni on melkoista mömmöä. Pääasiassa pidänkin sitä vain kotona ollessani tai kuntoillessani. Töihin en ole viitsinyt sitä laittaa, sillä puheeni on jo kielen vieressä olevan kaaren myötä vaikeutunut ja ylälevy vaikeuttaa ääntämistä vielä ennestään. Olenkin viime aikoina ollut tavallista harvasanaisempi (ainakin omasta mielestäni) ja samalla myös tuittuilevampi, jos joku ei ole saanut puheestani selvää.

Lasken jo kovasti päiviä seuraavaan oikojakäyntiin. Ei tätä varustusta kyllä kauaa jaksa kestää.

Jos rakastat

Pääsin katsomaan Jos rakastat-elokuvaa ennen virallista ensi-iltaa. Näin myös Neil Hardwickin ja Elli Vallinojan livenä. Harmi vain ettei kaikki yleisöstä arvostanut sitä että näkee elokuvan tekijöitä esittelemässä elokuvaansa. Vieressäni istunut nainen veti pop cornia naamaan sellaiseen tahtiin, Neilin ja Ellin kertoessa juttuja, että olisi luullut hänen katsovan televisiota kotonaan. Hävetti istua hänen vieressään varsinkin kun sali oli valaistu siten että yleisölle päin oli kirkkaat valot ja meidän penkkirivi oli toinen edestä juurikin edessä puhujien kohdalla.

Suomalaiseksi elokuvamusikaaliksi tuo on todella hyvin onnistunut. Musiikin määrä on valtava olematta kuitenkaan liikaa. Kappalevalinnat olivat hyviä, paitsi yhdessä kohtauksessa. Kyseisessä kohtauksessa käsitellään onnettomuuden uhria ja taustalla poliiset sekä palomiehet tanssivat iloisen musiikin tahdissa ja vetelevät pizzaa naamaansa. En ymmärtänyt ollenkaan kyseistä kohtausta enkä saanut kiinni edes laulun sanoista kun koko tapahtuma hämmensi minut täysin.

Pidin itseasiassa elokuvasta niinkin paljon että voisin mennä katsomaan sen uudestaankin. Ja se jos mikä on todella harvinaista, varsinkin suomalaisten elokuvien kohdalla.

Jos pidät musikaaleista ja suomalaisesta kevyestä musiikista, niin voin suositella lämpimästi tätä elokuvaa.