Aikoja sitten ilmestyneiden elokuvien linjalla näköjään jatketaan. Tällä kertaa haaviini tarttui Julie & Julia.
Meryl Streep esittää 1940-luvulla elävää Juliaa, joka miehensä ulkomaankomennuksella yrittää löytää itselleen sopivaa harrastusta ja löytää lopulta itsensä ranskalaisen keittiön patojen ääreltä nauttien mausteiden sekoituksista ja muutamasta ylimääräisestä viinilasillisesta.
Amy Adams on minulle tuttu elokuvasta Lumottu ja esittää 2000-luvun alussa elävää Julieta, joka päättää iltojensa ratoksi kokata ja blogata kaikkien Julian reseptikirjan ruoat.
Julian osalta käydään läpi keittokirjan teon hankaluus ja Julien osalta taas ruoanlaiton opettelun ja bloggaamisen vaikeus. Sekä näiden kaikkien vaikutus parisuhteeseen siinä vaiheessa kun niistä tulee melkeinpä pakkomielle.
Yhä enemmän en voi muuta kuin ihmetellä että kuinka paljon amerikkalaiset oikeasti juovat alkoholia? Jatkuvasti molemmilla naisilla oli joko viini- tai cocktaillasi kädessä.
Jos vain kestää Julian kännimäisen puhetavan, niin tämä elokuva kannattaa katsoa. Ehkä voisin jopa harkita sen hankkimista DVD-valikoimaani.
Niin ja vielä yksi opetus elokuvasta. Ruoassa pitää AINA käyttää OIKEAA VOITA.
maanantai 28. helmikuuta 2011
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Ihana sunnuntai
Tämä päivä alkoi niin suloisen ihanasti että päädyin viettämään monta tuntia ulkosalla. Sydän on ihan pakahtumaisillaan onnesta ja kulkiessani polkuja pitkin hyräilin tyytyväisyyttäni. Minusta tuntuu että luvassa on vielä monta tällaista päivää.
Otin mukaani myös pokkarini ja napsaisin muutaman kuvankin tuolla kulkiessani.
Otin mukaani myös pokkarini ja napsaisin muutaman kuvankin tuolla kulkiessani.
 |
| Lämmin sää sai ihmiset laduille |
 |
| Auringon lämpö alkaa tekemään jo tepposia puiden nupuille |
 |
| Viikin kauneutta |
perjantai 25. helmikuuta 2011
Projekti metrilaku osa 18
Jälleen on käyntikerta taas takana. Kaikki raudat ja kuminauhat uusittiin. Viimeiset ylätakahampaat liitettiin mukaan rautoihin. Rautalankavirityksiä on siellä sun täällä hankaloittaen hampaiden puhtaana pitoa.
Yksinäinen kakkonen on edelleen omassa virityksessään ja tahtoo kovasti liikkua samaan riviin muiden hampaiden seuraksi.
Enää viimeiset alatakahampaat ovat irrallaan ja näillä näkymin nekin liitetään kohtapuoliin muiden seuraan.
Eilisen illan ja tämän päivän on hampaita särkenyt paljon ja kitalakikin on hieman turvoksissa. Pari päivää kun jaksan napsia särkylääkkeitä, niin tiedän sen jälkeen kivun hellittävän ja hampaiden tottuvan nykyiseen vetoon.
Minun pitäisi ryhdistäytyä oikein kunnolla ruokavalion suhteen. Hampaitteni pintaan on alkanut taas kertyä blakkia, kun olen joutunut syömään enemmän hiilaripitoista ruokaa (kiitos huonon työruokalan). Ehkä alan viikonloppuisin tekemään itselleni viikon eväät tai sitten pyrin pääsemään jonnekin muualle syömään lounaita.
Oikojani vihjaili että hyvällä tuurilla loppuvuodesta olisi jo leikkaus. Toivon itsekin jo kovasti sitä vaihetta, jonka jälkeen on jäljellä enää vuosi-pari ylläpitoa ja täydellinen vapaus koittaa.
Yksinäinen kakkonen on edelleen omassa virityksessään ja tahtoo kovasti liikkua samaan riviin muiden hampaiden seuraksi.
Enää viimeiset alatakahampaat ovat irrallaan ja näillä näkymin nekin liitetään kohtapuoliin muiden seuraan.
Eilisen illan ja tämän päivän on hampaita särkenyt paljon ja kitalakikin on hieman turvoksissa. Pari päivää kun jaksan napsia särkylääkkeitä, niin tiedän sen jälkeen kivun hellittävän ja hampaiden tottuvan nykyiseen vetoon.
Minun pitäisi ryhdistäytyä oikein kunnolla ruokavalion suhteen. Hampaitteni pintaan on alkanut taas kertyä blakkia, kun olen joutunut syömään enemmän hiilaripitoista ruokaa (kiitos huonon työruokalan). Ehkä alan viikonloppuisin tekemään itselleni viikon eväät tai sitten pyrin pääsemään jonnekin muualle syömään lounaita.
Oikojani vihjaili että hyvällä tuurilla loppuvuodesta olisi jo leikkaus. Toivon itsekin jo kovasti sitä vaihetta, jonka jälkeen on jäljellä enää vuosi-pari ylläpitoa ja täydellinen vapaus koittaa.
Lausahduksia 4
Valitessasi yhden tien hylkäät muut.
Jos ajattelet kulkevasi kaikki tiet,
et kulje lopulta ainuttakaan.
Paulo Coelho
tiistai 22. helmikuuta 2011
Love and Other Drugs
Kävin eilen päivän päätteeksi katsomassa elokuvan Love and Other Drugs.
Traileri lupaa komediaa ja elokuvan alkupuoli onkin komediaa, mutta puolessa välissä koko homma kääntääkin kelkkansa ja muuttuu draamaksi. Alkuosa oli loistava ja kunhan tuosta kelkan käännöstä toipui, niin kyllä loppuosakin menetteli.
Alkuosassa käsitellään luuseria, jota ei kiinnosta sitoutuminen mihinkään ja tärkeintä hänen elämässään on hauskanpito, mahdollisimman monta kaatoa ja paljon helppoa rahaa. Loppuosassa käsitellään miten sairaus, johon ei vielä ole saatavilla lääkitystä vaikuttaa parisuhteeseen ja sairastuneeseen henkilöön.
Nyt kun tiedän millainen elokuva on kyseessä niin menisinkö katsomaan sen uudestaan? Meinasin ensin kirjoittaa ehkä, mutta tarkemmin asiaa pohdittuani päädyin tulokseen: kyllä, katsoisin sen uudestaan.
Jos vain rakastaa toista tarpeeksi paljon, ei välitä toisen sairauksista tai muista heikkouksista tippaakaan. Se rakkaus vaatii kuitenkin paljon uhrauksia, mutta jos sen tietää ja edelleenkin on valmis uhrauksiin, niin se rakkaus on puhdasta.
Mielenkiintoista miten paljon hiustyyli ja parta vaikuttavat ulkonäköön. Pääosan esittäjä tässä elokuvassa on Jake Gyllenhaal.
Tässä on alkuun kuva hänestä sellaisena kuin oli Love and Other Drugs eli mitä luultavimmin hänen normaali ulkonäkönsä.
Minulla katse kohdistui koko ajan olemattomaan suuhun. Ylähuulta ei juurikaan ole ja se häiritsee minua todella paljon miehissä.
Tässä on kuva Jakesta elokuvassa Prince of Persia: The Sands of Time.
Eipä enää haittaa pieni suu. Pitemmät hiukset antavat anteeksi olemattomat huulet. Itseasiassa minusta tuntuu että, jos hänellä olisi tällä hiustyylillä yhtään isommat huulet, niin hän näyttäisi pöljältä.
Huomatkaa myös hänen vartalonsa. Ei yhtään hullumpi ja tuo vartalo on melkoisen paljon esillä myös Love and Other Drugs-elokuvassakin.
Pienellä vahinkolaukauksella löysin netistä myös yhdestä elokuvakohtauksesta kuvan, jossa näkyy vilahdus hänen öööh... kalleuksistaan. Harmi etten tuota tietoa pongannut ennen elokuviin menoa, niin en kiinnittänyt kyseisiin alastonkohtauksiin niin paljon huomiota vaan keskityin vain ihailemaan kiinteää vartaloa kokonaisuudessaan. Toisaalta jos olisin tiennyt sen olemassa olon, niin sitten olisin jäänyt tuijottamaan vain jatkuvasti tiettyä kehon osaa ja jättänyt kaiken muun huomioimatta.
Traileri lupaa komediaa ja elokuvan alkupuoli onkin komediaa, mutta puolessa välissä koko homma kääntääkin kelkkansa ja muuttuu draamaksi. Alkuosa oli loistava ja kunhan tuosta kelkan käännöstä toipui, niin kyllä loppuosakin menetteli.
Alkuosassa käsitellään luuseria, jota ei kiinnosta sitoutuminen mihinkään ja tärkeintä hänen elämässään on hauskanpito, mahdollisimman monta kaatoa ja paljon helppoa rahaa. Loppuosassa käsitellään miten sairaus, johon ei vielä ole saatavilla lääkitystä vaikuttaa parisuhteeseen ja sairastuneeseen henkilöön.
Nyt kun tiedän millainen elokuva on kyseessä niin menisinkö katsomaan sen uudestaan? Meinasin ensin kirjoittaa ehkä, mutta tarkemmin asiaa pohdittuani päädyin tulokseen: kyllä, katsoisin sen uudestaan.
Jos vain rakastaa toista tarpeeksi paljon, ei välitä toisen sairauksista tai muista heikkouksista tippaakaan. Se rakkaus vaatii kuitenkin paljon uhrauksia, mutta jos sen tietää ja edelleenkin on valmis uhrauksiin, niin se rakkaus on puhdasta.
Mielenkiintoista miten paljon hiustyyli ja parta vaikuttavat ulkonäköön. Pääosan esittäjä tässä elokuvassa on Jake Gyllenhaal.
Tässä on alkuun kuva hänestä sellaisena kuin oli Love and Other Drugs eli mitä luultavimmin hänen normaali ulkonäkönsä.Minulla katse kohdistui koko ajan olemattomaan suuhun. Ylähuulta ei juurikaan ole ja se häiritsee minua todella paljon miehissä.
Eipä enää haittaa pieni suu. Pitemmät hiukset antavat anteeksi olemattomat huulet. Itseasiassa minusta tuntuu että, jos hänellä olisi tällä hiustyylillä yhtään isommat huulet, niin hän näyttäisi pöljältä.
Huomatkaa myös hänen vartalonsa. Ei yhtään hullumpi ja tuo vartalo on melkoisen paljon esillä myös Love and Other Drugs-elokuvassakin.
Pienellä vahinkolaukauksella löysin netistä myös yhdestä elokuvakohtauksesta kuvan, jossa näkyy vilahdus hänen öööh... kalleuksistaan. Harmi etten tuota tietoa pongannut ennen elokuviin menoa, niin en kiinnittänyt kyseisiin alastonkohtauksiin niin paljon huomiota vaan keskityin vain ihailemaan kiinteää vartaloa kokonaisuudessaan. Toisaalta jos olisin tiennyt sen olemassa olon, niin sitten olisin jäänyt tuijottamaan vain jatkuvasti tiettyä kehon osaa ja jättänyt kaiken muun huomioimatta.
lauantai 19. helmikuuta 2011
Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä
Elokuva Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä sopii nykyiseen elämänvaiheeseeni kuin nappi silmään. Se kertoo naisesta, joka huomaakin ettei ole tyytyväinen nykyiseen elämäänsä ja päättää jättää entisen elämänsä löytääkseen itsensä taas uudestaan.
Tuo elokuva avasi silmäni nykytilanteeseeni sekä myös menneisyyteeni. Elokuvan myötä tajusin että olen ollut lievästi masentunut jo useamman vuoden ajan. Olen yrittänyt pyristellä pinnalla pitäen kaikesta kiinni etten vajoaisi synkkyyteen. Samalla olen unohtanut kuka oikeasti olen ja millainen olen. Olen ollut hukkumaisillani kaikkeen pahaan ja tuskaan mitä elämässäni on tullut vastaan. Tämä avioero huuhtoo pahat asiat pois, kunhan vain annan sille tilaisuuden enkä haudo niitä mielessäni. Pelastuakseni minun on löydettävä taas oma tasapainoni, elämäniloni. Se mitä olin ennen masennusta.
Olen kiitollinen meidän yhteisistä vuosista. Annan anteeksi viimeiset kolme vuotta. Sieluni on valmis jättämään pahat taakseen ja siirtymään elämässäni seuraavaan vaiheeseen.
A friend took me to the most amazing place the other day. It's called the Augusteum. Octavian Augustus built it to house his remains.
When the barbarians came they trashed it a long with everything else. The great Augustus, Rome's first true great emperor. How could he have imagined that Rome, the whole world as far as he was concerned, would be in ruins. It's one of the quietest, loneliest places in Rome.
The city has grown up around it over the centuries. It feels like a precious wound, a heartbreak you won't let go of because it hurts too good.
We all want things to stay the same. Settle for living in misery because we're afraid of change, of things crumbling to ruins.
Then I looked at around to this place, at the chaos it has endured - the way it has been adapted, burned, pillaged and found a way to build itself back up again. And I was reassured, maybe my life hasn't been so chaotic, it's just the world that is, and the real trap is getting attached to any of it.
Ruin is a gift. Ruin is the road to transformation.
Balance is not letting anyone love you less than you love yourself.
Everything falls apart, my dear. The only thing permanent in life is family.
You wanna get to the castle, Groceries, you got to swim the moat.
You have to learn to select your thoughts the way you select your clothes every day. That’s a power you can cultivate. You wanna come here and control your life so bad, work on the mind. That’s the only thing you should control.If you can’t master your thoughts, you’re in trouble.
― So you fell in love with someone.
― l really miss him.
― So miss him. Send him some light and love every time you think of him, then drop it.
If you could clear out all that space in your mind that you’re using to obsess over this guy and your failed marriage, you’d have a vacuum with a doorway. And you know what the universe would do with that doorway? Rush in. God would rush in. Fill you with more love than you ever dreamed of.
Waiting for him to forgive you is a damn waste of time, Groceries. Forgive yourself.
So the holy truth of the whole adventure here in India is in one line: God dwells within you as you.
Smile with face. Smile with mind. Even smile in liver.
People in Bali understand in order to stay happy, must always know where you are every moment. Right here is perfect balance. Right at meeting of heaven and earth. Not too much God, not too much selfish. Otherwise, life too crazy. You lose balance, you lose power.
Only way to heal is to trust. This okay. To have broken heart mean you have tried for something.
Tuo elokuva avasi silmäni nykytilanteeseeni sekä myös menneisyyteeni. Elokuvan myötä tajusin että olen ollut lievästi masentunut jo useamman vuoden ajan. Olen yrittänyt pyristellä pinnalla pitäen kaikesta kiinni etten vajoaisi synkkyyteen. Samalla olen unohtanut kuka oikeasti olen ja millainen olen. Olen ollut hukkumaisillani kaikkeen pahaan ja tuskaan mitä elämässäni on tullut vastaan. Tämä avioero huuhtoo pahat asiat pois, kunhan vain annan sille tilaisuuden enkä haudo niitä mielessäni. Pelastuakseni minun on löydettävä taas oma tasapainoni, elämäniloni. Se mitä olin ennen masennusta.
Olen kiitollinen meidän yhteisistä vuosista. Annan anteeksi viimeiset kolme vuotta. Sieluni on valmis jättämään pahat taakseen ja siirtymään elämässäni seuraavaan vaiheeseen.
A friend took me to the most amazing place the other day. It's called the Augusteum. Octavian Augustus built it to house his remains.
When the barbarians came they trashed it a long with everything else. The great Augustus, Rome's first true great emperor. How could he have imagined that Rome, the whole world as far as he was concerned, would be in ruins. It's one of the quietest, loneliest places in Rome.
The city has grown up around it over the centuries. It feels like a precious wound, a heartbreak you won't let go of because it hurts too good.
We all want things to stay the same. Settle for living in misery because we're afraid of change, of things crumbling to ruins.
Then I looked at around to this place, at the chaos it has endured - the way it has been adapted, burned, pillaged and found a way to build itself back up again. And I was reassured, maybe my life hasn't been so chaotic, it's just the world that is, and the real trap is getting attached to any of it.
Ruin is a gift. Ruin is the road to transformation.
Balance is not letting anyone love you less than you love yourself.
Everything falls apart, my dear. The only thing permanent in life is family.
You wanna get to the castle, Groceries, you got to swim the moat.
You have to learn to select your thoughts the way you select your clothes every day. That’s a power you can cultivate. You wanna come here and control your life so bad, work on the mind. That’s the only thing you should control.If you can’t master your thoughts, you’re in trouble.
― So you fell in love with someone.
― l really miss him.
― So miss him. Send him some light and love every time you think of him, then drop it.
If you could clear out all that space in your mind that you’re using to obsess over this guy and your failed marriage, you’d have a vacuum with a doorway. And you know what the universe would do with that doorway? Rush in. God would rush in. Fill you with more love than you ever dreamed of.
Waiting for him to forgive you is a damn waste of time, Groceries. Forgive yourself.
So the holy truth of the whole adventure here in India is in one line: God dwells within you as you.
Smile with face. Smile with mind. Even smile in liver.
People in Bali understand in order to stay happy, must always know where you are every moment. Right here is perfect balance. Right at meeting of heaven and earth. Not too much God, not too much selfish. Otherwise, life too crazy. You lose balance, you lose power.
Only way to heal is to trust. This okay. To have broken heart mean you have tried for something.
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Vuokaleipä
Vihdoin ja viimein olen löytänyt ja päässyt kokeilemaankin viljatonta leipää, joka on ulkomuodoltaan ja koostumukseltaan täysin leivän oloinen.
Kiitos kuuluu jälleen kerran Joyful Abode-blogille, mistä olen ennenkin kokeillut erilaisia reseptejä. Tämä resepti on alunperin ollut postauksessa Grain-Free Basic Bread (Coconut Flour Flax Bread).
Reseptissä käytetään paljon munia, jolloin saadaan kuohkeampi olemus leivälle. Käytetyt jauhot ja siemenet voivat olla oikeastaan mitä tahansa. Omaan makuuni reseptissä käytetyt kookosjauhot yhdistettynä vielä kookosöljyyn toivat liikaa kookoksen makua leipään. Mantelijauholla tai saksanpähkinäjauholla maku on varmasti huomattavasti miedompi vaikka käyttäisikin kookosöljyä.
Kokeilussani tuli pieni ajatuskatkos kesken ruoanlaiton ja ruokasoodan sijaan laitoinkin leivinjauhetta, mutta en ainakaan minä huomannut mitään ikävää vaikutusta leivän lopputulokseen.
Vuokaleipä
2,5 dl kookosjauhoja (tai muita jauhoja)
2,5 dl murskattuja siemeniä (käytin omassani pellavan ja auringonkukan siemeniä)
1 tl suolaa
2 tl ruokasoodaa
10 kananmunaa
1,25 dl kookosöljyä
0,75 dl jogurttia
1 rkl omenaviinietikkaa
Kuivat ainekset sekoitetaan keskenään ja nestemäiset keskenään. Lopuksi kuivat ainekset lisätään nestemäisiin pienissä erissä.
Paistetaan vuoassa 175 asteen lämpötilassa noin 50 minuutin ajan.
Ravintoarvot kokonaiselle leivälle ovat:
Energiaa 3320,7 kcal
Hiilihydraatteja 12,9 g
Proteiinia 111,4 g
Rasvaa 305,5 g
Riippuen vuoan koosta siitä tulee ehkä noin 20 viipaletta, jolloin ravintoarvot yhdelle viipaleelle olisivat:
Energiaa 166 kcal
Hiilihydraatteja 0,6 g
Proteiinia 5,6 g
Rasvaa 15,3 g
Kiitos kuuluu jälleen kerran Joyful Abode-blogille, mistä olen ennenkin kokeillut erilaisia reseptejä. Tämä resepti on alunperin ollut postauksessa Grain-Free Basic Bread (Coconut Flour Flax Bread).
Reseptissä käytetään paljon munia, jolloin saadaan kuohkeampi olemus leivälle. Käytetyt jauhot ja siemenet voivat olla oikeastaan mitä tahansa. Omaan makuuni reseptissä käytetyt kookosjauhot yhdistettynä vielä kookosöljyyn toivat liikaa kookoksen makua leipään. Mantelijauholla tai saksanpähkinäjauholla maku on varmasti huomattavasti miedompi vaikka käyttäisikin kookosöljyä.
Kokeilussani tuli pieni ajatuskatkos kesken ruoanlaiton ja ruokasoodan sijaan laitoinkin leivinjauhetta, mutta en ainakaan minä huomannut mitään ikävää vaikutusta leivän lopputulokseen.
Vuokaleipä
2,5 dl kookosjauhoja (tai muita jauhoja)
2,5 dl murskattuja siemeniä (käytin omassani pellavan ja auringonkukan siemeniä)
1 tl suolaa
2 tl ruokasoodaa
10 kananmunaa
1,25 dl kookosöljyä
0,75 dl jogurttia
1 rkl omenaviinietikkaa
Kuivat ainekset sekoitetaan keskenään ja nestemäiset keskenään. Lopuksi kuivat ainekset lisätään nestemäisiin pienissä erissä.
Paistetaan vuoassa 175 asteen lämpötilassa noin 50 minuutin ajan.
Ravintoarvot kokonaiselle leivälle ovat:
Energiaa 3320,7 kcal
Hiilihydraatteja 12,9 g
Proteiinia 111,4 g
Rasvaa 305,5 g
Riippuen vuoan koosta siitä tulee ehkä noin 20 viipaletta, jolloin ravintoarvot yhdelle viipaleelle olisivat:
Energiaa 166 kcal
Hiilihydraatteja 0,6 g
Proteiinia 5,6 g
Rasvaa 15,3 g
Hella W
Eilen oli taas Veikkauksen elokuvatiistai eli kaksi henkeä yhden hinnalla. Tällä kertaa päädyin katsomaan elokuvan Hella W, joka kertoo Hella Wuolijoen elämästä.
Traileri lupaa jenkkityylistä meininkiä. Elokuva pitää sisällään elementtejä joista saisi aikaiseksi vaikka millaisen seikkailun, mutta niitä mahdollisuuksia ei käytetä hyväksi laisinkaan edes vähän värittämään tarinaa. Koko elokuva on yhtä tummansävyinen kuin tuo traileri ja kertoo vain ja ainoastaan siitä kuinka koko maailma pitää hänen näytelmistään ja kirjoista, mutta on muutoin täysin häntä vastaan.
Mitä minulle jäi elokuvasta mieleeni? Siinä tupakoidaan niin paljon että aloin haistamaan tupakan tuoksun jopa teatterisalissa. Hella edustaa vahvaa suomalaista naista, joka on valmis menemään vaikka läpi harmaan kiven saadakseen haluamansa. Ymmärrän nyt mistä kumpuaa Niskavuori-sarjan vahvat naiset.
tiistai 15. helmikuuta 2011
The Hunted ja idea siitä
Katsoin viikonloppuna elokuvan The Hunted televisiosta. Kyllä, kyseessä on jo 15 vuotta vanha elokuva, mutta veti minua puoleensa todella. Pääosassa oli vakavanha miekan heiluttelija Christopher Lambert. Kuolleen naisen pääosassa on ehkä kaunein tietämäni aasialainen nainen Joan Chen (tuttu monelle Twin Peaksista).
Elokuva tapahtuu Japanissa ja niitä maisemia katsellessa aloin kaipaamaan jonnekin täysin erilaiseen ympäristöön pääsyä. Japani on ollut pitkään eräs unelmakohteistani Ranskan lisäksi ja tuo elokuva näytti Japanista sen kauniit puolensa.
Erittäin vaikuttunut olin elokuvan alkuvaiheen hotellista ja rumpuesityksestä. Itseasiassa haluaisin kuulla japanilaiset rummut ihan livenä. Aikani kaivettuani nettiä löysin rumpuryhmän Kodon ja heidän esityksensä löivät minuun täysillä. Ehdottomasti haluan nähdä jonkin heidän esityksistään.
Pikaisten laskutoimitusten jälkeen minulla olisi jopa varaakin tehdä ensi vuonna Japanin reissu... ehkä pääsisin sinne kirsikankukinnan aikaan. Täytyykin alkaa suunnittelemaan mitä kaikkea haluaisin tehdä siellä.
Päätin tässä myös että heti kun vain Helsingin kesäyliopiston kesän kurssit ovat haettavissa, niin ilmoittaudun japanin kielen kurssille. Minun olisi pitänyt käydä kielikurssi jo aiemmin mieheni kanssa, mutta silloin minusta tuntui että jos olisin mennyt tunnille hänen kanssaan, niin hän ei olisi saanut tutustua muihin ihmisiin. Tosin mitä olen kuullut asiasta näin jälkikäteen, ei siihen kurssiryhmään osunut kiinnostavia henkilöitä.
Ai niin, se elokuva... Se oli samaa tasoa kuin Highlander-elokuvat; viihdyttäviä ja voisin katsoa sen oikeastaan uudestaankin.
Elokuva tapahtuu Japanissa ja niitä maisemia katsellessa aloin kaipaamaan jonnekin täysin erilaiseen ympäristöön pääsyä. Japani on ollut pitkään eräs unelmakohteistani Ranskan lisäksi ja tuo elokuva näytti Japanista sen kauniit puolensa.
Erittäin vaikuttunut olin elokuvan alkuvaiheen hotellista ja rumpuesityksestä. Itseasiassa haluaisin kuulla japanilaiset rummut ihan livenä. Aikani kaivettuani nettiä löysin rumpuryhmän Kodon ja heidän esityksensä löivät minuun täysillä. Ehdottomasti haluan nähdä jonkin heidän esityksistään.
Pikaisten laskutoimitusten jälkeen minulla olisi jopa varaakin tehdä ensi vuonna Japanin reissu... ehkä pääsisin sinne kirsikankukinnan aikaan. Täytyykin alkaa suunnittelemaan mitä kaikkea haluaisin tehdä siellä.
Päätin tässä myös että heti kun vain Helsingin kesäyliopiston kesän kurssit ovat haettavissa, niin ilmoittaudun japanin kielen kurssille. Minun olisi pitänyt käydä kielikurssi jo aiemmin mieheni kanssa, mutta silloin minusta tuntui että jos olisin mennyt tunnille hänen kanssaan, niin hän ei olisi saanut tutustua muihin ihmisiin. Tosin mitä olen kuullut asiasta näin jälkikäteen, ei siihen kurssiryhmään osunut kiinnostavia henkilöitä.
Ai niin, se elokuva... Se oli samaa tasoa kuin Highlander-elokuvat; viihdyttäviä ja voisin katsoa sen oikeastaan uudestaankin.
maanantai 14. helmikuuta 2011
Lausahduksia 3
Love me when I least deserve it,
because that's when I really need it.
-Swedish proverb
Rakastaessaan toista ihmistä ei välitä hänen virheistään. Niitä vähintään sietää ellei jopa rakasta juurikin hänen vuokseen. Milloin tuo raja ylittyy? Missä vaiheessa virheistä tulee niin suuria ettei niitä vain jaksa enää sietää?
Minun kohdallani ero ei ollut alunperin minun toivomani lopputulos, mutta jouduin sen hyväksymään suojellakseni omaa sieluani. Se ei kestä enää kovin montaa iskua.
Minä rakastan edelleenkin tulevaa ex-miestäni ja luultavasti tulen rakastamaankin aina siihen asti kunnes löydän rinnalleni jonkun, joka kykenee rakastamaan minua virheistäni huolimatta. Mutta mennyt on mennyttä ja uusi valoisa tulevaisuus odottaa minun saapumistani perille.
Hyvää ystävänpäivää
Ensimmäisen kerran elämässäni tulen suremaan tämän päivän olemassa oloa, vaikka päivä onkin täysin puhtaasti kaupustelijoiden kehittämä.
Kiitoksia teille ystäväni että olette olemassa. Merkitsette minulle paljon.
Kiitoksia teille ystäväni että olette olemassa. Merkitsette minulle paljon.
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Unet
Unet ovat merkillinen asia. Vaikkei sitä itse aina huomaa niin niillä on kuitenkin melkoinen vaikutus elämään. Minä olen nähnyt jo monta viikkoa painajaisia ja herännyt itkentääni.
Perjantaina tuntui että ehkä parisuhteemme onkin mahdollista pelastaa, jos vain molemmat tekevät kaikkensa asian suhteen. Nukuin lauantain levottomasti ja sunnuntain yönä tulikin sitten painajainen. Se kertoi oman tarinansa tulevaisuudestamme, jos suhteeseen ei panosteta jatkuvasti ja hyväksytä toistemme ehtoja. Olisin niin halunnut jatkaa tätä suhdetta, sillä rakastan häntä yli kaiken ja kunnioitan häntä. Perjantaina osoitin myös luottamustakin häneen.
Hän ei halunnut suostua ehtoihin, joten tämä taitaa todellakin tämän tarinan loppu.
Perjantaina tuntui että ehkä parisuhteemme onkin mahdollista pelastaa, jos vain molemmat tekevät kaikkensa asian suhteen. Nukuin lauantain levottomasti ja sunnuntain yönä tulikin sitten painajainen. Se kertoi oman tarinansa tulevaisuudestamme, jos suhteeseen ei panosteta jatkuvasti ja hyväksytä toistemme ehtoja. Olisin niin halunnut jatkaa tätä suhdetta, sillä rakastan häntä yli kaiken ja kunnioitan häntä. Perjantaina osoitin myös luottamustakin häneen.
Hän ei halunnut suostua ehtoihin, joten tämä taitaa todellakin tämän tarinan loppu.
torstai 10. helmikuuta 2011
torstai 3. helmikuuta 2011
Jäniksen vuosi
Hauskaa kiinalaista uutta vuotta kaikille!
Eilen treeneistä tullessani satuin keskustaan juuri silloin kun uuden vuoden ilotulitus käynnistyi. Sitä katsellessani tajusin sieluni puhdistautuvan ja kääntävän uuden sivun elämässäni. Olkoonkin tämä jäniksen vuosi sitten onnen tai epäonnen vuosi minulle, tiedän sen kuitenkin tarkoittavan että tämä on muutoksen vuosi.
Hmmm, minun pitää olla varovainen noissa kuvissani käsien suhteen. Kiitos treenien on hauikseni kasvanut sen verran että sivusta katsottuna käsi näyttää suurelta, mutta edestä käsin se on taas ohuen ohut. Ja näköjään 7 vuotta sitten ostamani mekko alkaa olla hieman liian iso, vaikka silloin se oli vielä ehkä aavistuksen verran liian pieni.
Eilen treeneistä tullessani satuin keskustaan juuri silloin kun uuden vuoden ilotulitus käynnistyi. Sitä katsellessani tajusin sieluni puhdistautuvan ja kääntävän uuden sivun elämässäni. Olkoonkin tämä jäniksen vuosi sitten onnen tai epäonnen vuosi minulle, tiedän sen kuitenkin tarkoittavan että tämä on muutoksen vuosi.
Hmmm, minun pitää olla varovainen noissa kuvissani käsien suhteen. Kiitos treenien on hauikseni kasvanut sen verran että sivusta katsottuna käsi näyttää suurelta, mutta edestä käsin se on taas ohuen ohut. Ja näköjään 7 vuotta sitten ostamani mekko alkaa olla hieman liian iso, vaikka silloin se oli vielä ehkä aavistuksen verran liian pieni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)