Love me when I least deserve it,
because that's when I really need it.
-Swedish proverb
Rakastaessaan toista ihmistä ei välitä hänen virheistään. Niitä vähintään sietää ellei jopa rakasta juurikin hänen vuokseen. Milloin tuo raja ylittyy? Missä vaiheessa virheistä tulee niin suuria ettei niitä vain jaksa enää sietää?
Minun kohdallani ero ei ollut alunperin minun toivomani lopputulos, mutta jouduin sen hyväksymään suojellakseni omaa sieluani. Se ei kestä enää kovin montaa iskua.
Minä rakastan edelleenkin tulevaa ex-miestäni ja luultavasti tulen rakastamaankin aina siihen asti kunnes löydän rinnalleni jonkun, joka kykenee rakastamaan minua virheistäni huolimatta. Mutta mennyt on mennyttä ja uusi valoisa tulevaisuus odottaa minun saapumistani perille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti