Hyvästijättö menneelle rakkaudelle

Tänä keväänä tuntuu useampikin tuttavani eroavan. En tiedä saako sen aikaiseksi kevään hurme vaiko se kaikki tapahtuu yleensä kolmen ryhmissä. Tiedättehän sanonnan "Ei kahta ilman kolmatta". Tuo sanonta on pitänyt paikkansa pelottavan hyvin aiempina vuosina.
Tänä keväänä on jo kaksi tuttuani kuollut, nyt vain odottelen milloin kolmas kuolema tulee vastaan.
Eroissa on jo kolme tullut täyteen, jos minunkin eroni lasketaan mukaan. Ja toivon mukaan se lasketaan mukaan, sillä enempiä eroja en halua lähipiiriini.

Minä rakastin sinua jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. Olit täydellinen jopa synkeimpinä päivinäsi. Rakastin sormiesi välejä, jokaista luomea, jokaista hampaankoloasi. Olit kaunis ja täydellinen.
Lähdit pois. Lupasit tulla takaisin. Minä jäin odottamaan sitä päivää. Odotin ja odotin. Pelkoni kasvoi, kun sinusta ei kuulunut mitään.
Sitten näin sinut. En ollut tuntea sinua. Olit henkihieverissä. Kehosi jokaiseen sopukkaan sattui. Hengittäminen oli tuskaa. Tahdoit vain kuolla.
Halusin tehdä kaikkeni saadakseni sinut taas kuntoon. Kaikki tekemäni minkä luulin auttavan vain pahensivat oloasi. Älä jätä minua, en voi elää ilman sinua.
Sydämeni musertui, en pystynyt auttamaan sinua. Katsoin sinua. Raskain sydämin menin hengityskoneelle. Sammutin laitteen kyynelten vieriessä poskillani. Rintalastasi nousi ja laski raskaasti. Nousi ja laski, kunnes ei enää jaksanut nousta.
Hyvästi rakkauteni. En voinut muuta kuin antaa sinun mennä. Siirtyä jonnekin missä olisit onnellinen, onnellisempi kuin minun luonani. Ehkä vielä jonain päivänä löydän vertaisesi ja löydän yhteisen onnen.

Ero toisesta ihmisestä sattuu. Se sattuu niin kauan kunnes on saanut tapettua rakkautensa toiseen kuten minä tein yllä. Tuon tehtyäni elämäni on alkanut helpottamaan ja pystyn näkemään hänet ilman mitään tuskaa, ilman kaipuuta menneisyyteen. Hän on haalea varjo siitä miehestä jota rakastin koko sydämelläni. Hyvän päivän tuttu.

Dementia

Dementia on mitä kauhein sairaus. En toivoisi sitä kenellekään rakkaalleni, enkä toivoisi kenenkään rakkaani koskaan joutuvan hoitavan dementoitunutta lähimmäistä.
Sairautta ei voi ymmärtää ennen kuin sen kohtaa. Ennen niin virkeä mummo onkin nyt vain apaattinen olento, joka odottaa päivien vierimistä ja kuoleman saapumista hiljaisuudessaan.
Pisara vierähti poskeani pitkin ja sydän huusi tuskaa tervehtiessäni mummoa. Hänen ilmeestään pystyi lukemaan ettei hän tuntenut minua. Sanottuani nimen hän ei edelleenkään vaikuttavan oikein kytkevän minua mihinkään. Olin hänelle täysin vieras henkilö. En ollut kukaan hänelle. Hän vain tuijotti minua hämmentyneenä ja yritti miettiä kuka kumma olin. Vaikka olin eräs hänen lempilapsenlapsistaan, elin hänen kanssaan pitkään ja kävin tämän tästä kyläilemästä. Kaikki yhteiset muistot olivat pyyhkiytyneet pois. Ainoastaan minulla säilyvät nämä muistot siihen asti kunnes ne häipyvät mielestäni pois.

Hautajaiset

Kävin pitkästä aikaa hautajaisissa. Minusta on ihanaa nähdä sukulaisia ja tuttuja, mutta on erittäin harmillista että nykyään heitä näkee yhä enemmän vain ja ainoastaan hautajaisissa. Kaikkiin muihin iloisempiin juhliin kutsutaan vain ja ainoastaan lähiystäviä ja lähimmät sukulaiset.
Jos vielä joskus menen naimisiin, niin niihin häihin haluaisin kutsua kaikki sukulaiseni vaikken heitä enää tuntisikaan.
Näiden hautajaisten aikana huomasin miten harvoin ihmiset nykyään käyvät hautajaisissakin, etiketti on monelta hukassa. Mihin penkkeihin voi mennä istumaan? Missä järjestyksessä lasketaan seppeleet? Mikä on ajojärjestys ruumisauton jälkeen? Miten käyttäydytään muistojuhlassa?
Olen asunut liian pitkään isommalla paikkakunnalla. Olin unohtanut täysin vielä pikkukunnissa hengissä olevan tavan kunnioittaa vainajaa ja lähiomaisia. Kun ruumisauto ja kulkue lähtee kirkolta. Jokainen vastaantuleva auto ajaa tien sivuun ja pysähtyy paikalleen siihen asti kunnes ruumisauto ja lähiomaiset (muutama auto ruumisauton jälkeen) ovat ohittaneet heidät. Vasta sitten he lähtevät hitaasti kiihdyttäen jatkamaan omaa taivaltaan. Tuo tapa myös kertoo useimmiten mistä päin kyseisen auton kuljettaja on kotoisin. Ja se on enemmän kuin kerran aiheuttanut turistille päänvaivaa kun edellä ajava auto onkin päättänyt yht'äkkiä pysähtyä kunnioittaakseen viimeiselle taipaleelle menijää.
Hautajaiset olivat kauniin yksinkertaiset ja noudattivat peruskaavaa.
Seremonian alkua odotellessani tajusin että edellisen kerran olin kyseisessä kirkossa ollut siskoni rippijuhlissa ja sitä ennen isäni hautajaisissa. Vai olisiko siskoni rippijuhlan jälkeen ollut vielä jonkun sukulaisen hautajaiset? Tarkemmin kun mietin niin kyllä, edellisen kerran käydessäni tuossa kirkossa oli jonkin sukulaiseni hautajaiset. Harmikseni en vain muista kenen hautajaisissa kävin. Muistan vain hautauksen tapahtuneen uudella kirkkomaalla.
Minä en itke hautajaisissa. Tiedän sen kuulostavan oudolta, mutta jos seuraatte hautajaisissa muita ihmisiä, niin suurin osa heistä ei itke. He ovat joko hoitaneet surunsa etukäteen tai sitten heidän kohdalle ei ole vielä koskaan tullut kaikkein läheisimmän henkilön kuolema. Siinä vaiheessa kun se iskee, niin jokaisessa hautajaisessa, joka hiemankaan muistuttaa heidän rakkaansa hautajaisia, herättää heissä tuon tapahtuman muiston. He elävät uudestaan rakkaansa kuoleman ja hautajaiset.
En itkenyt isäni hautajaisissakaan. Tänään kuitenkin silmäni kostuivat ja tunsin parin kyyneleen valuvan poskiani pitkin. Se oli outoa, se oli todella outoa. Hautajaisseremonian ajan sain pieniä muistikuvia isäni hautajaisista ja ne laukaisivat valtavan surun. Voi mitä voiman ponnisteluja se vaatikaan etten olisi romahtanut kesken seremonian. Sain kuitenkin esitettyä perheen puolesta surunvalittelut ja lausuttua runon ilman ongelmia. Mutta joka kerta kun joku isäni hautajaisissa ollut henkilö meni esittämään surunvalittelut, heräsi jokin muisto päässäni ja mieleni teki vain käpertyä kasaan itkemään suruani pois.
Voi miten kaipasinkaan minua rakastavan miehen vahvoja käsivarsia, halausta joka kertoisi kaiken kääntyvän vielä parhaaksi.
Ehkä vähitellen saan käsiteltyä loppuun asti minulle rakkaan isän poismenon.

Puu

Eilen kävin katsomassa elokuvan Puu. Tarinan ydin on siinä että perheen isä kuolee ja koko elokuvan ajan käydään läpi äidin sekä lasten toipumista kuoleman tuomasta shokista.
Jos ei ole koskaan menettänyt lähimmäistään, niin tämä elokuva jää melkoisen köyhäksi. Menetyksen tunteneet taas pystyvät löytämään jokaisesta elokuvan henkilöstä jotain samaa mitä tapahtui oman läheisen henkilön kuoleman jälkeen.
Elokuvassa käydään läpi kuka oli kenenkin lempilapsi, miten tyydytetään kaipuu kuolleeseen, miten kuolleen henkilön roolit perheessä jakaantuvat jäljelle jääneiden kesken, mitkä ovat soveliaat käyttäytymismallit muiden silmissä ja milloin voi aloittaa uuden suhteen. Lista on loputon ja niihin ei ole oikeaa vastausta. Ongelmat ovat samat jokaisen menetyksen kohdalla, mutta ratkaisut niihin vaihtelevat ja yhtään väärää ratkaisua ei ole.

Ikävöimme häntä ikuisesti.
Meidän pitää vain oppia elämään sen kanssa.

-Et vaikuta enää surulliselta.
-Onnellisuus ja surullisuus ovat valintoja.
Minä valitsen onnellisuuden ja onnellinen minä olen.

15 asiaa, joita ei tule ajatelleeksi

1. Vähintään viisi henkilöä tässä maailmassa rakastaa sinua niin paljon että olisivat valmiita vaikka kuolemaan puolestasi.
2. Vähintään 15 henkilöä rakastaa sinua tavalla tahi toisella.
3. Ainoa syy miksi kukaan vihaisi sinua on se että hän haluaisi olla kaltaisesi.
4. Hymy synnyttää hymyä vaikkei hän pitäisikään sinusta.
5. Jokaisena yönä, joku ajattelee sinua juuri ennen nukahtamistaan.
6. Merkitset kaikkeutta jollekulle.
7. Jos sinua ei olisi, joku jäisi ilman onnea.
8. Olet uniikki ja tärkeä.
   
9. Joku, jonka olemassaolosta et välttämättä edes huomaa, rakastaa sinua.
10. Jokainen virhe aiheuttaa myös jotain hyvää.
11. Kun luulet koko maailman hyljänneen sinut, tarkastele tilannetta uudelleen ja huomaatkin kääntäneesi itse selän koko maailmalle.
12. Jos uskot ettet saa mitä haluat, mitä luultavimmin et tule koskaan sitä saamaankaan. Jos uskot itseesi, ennemmin tai myöhemmin saatat saavuttaa haluamasi.
13. Muista aina kaikki saamasi kohteliaisuudet ja unohda kaikki pahat sanat.
14. Kerro toiselle tunteesi häntä kohtaan, olosi helpottuu kun mitään ei tarvitse salata.
15. Jos sinulla on mahtava kaveri, käytä aikaasi osoittaaksesi se hänelle.

Nintendo 3DS:n julkaisu lähestyy

Mielenkiinnolla odotan millainen on Nintendon uusi käsikonsoli 3DS. Videoiden perusteella vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta se on jäänyt epäselväksi miten 3D-ominaisuus loppujen lopuksi toimii. Ja sitähän on oikeastaan mahdoton nähdä minkään videon avulla, joten julkaisuun asti pitäisi maltaa odottaa tuon näkemistä.

Nintendon omilta sivuilta sain sen verran kaivettua että 3D-efektin saa säädettyä haluamalleen tasolle lennosta. Mikä onkin erinomainen asia, sillä joidenkin tietojen mukaan 3D-moodissa pelaamista suositellaan alle puoli tuntia kerrallaan. Kuka malttaa katkaista pelin tuon ohjeajan ylitettyä? En minä ainakaan, tai sitten kyseessä on todella tylsä peli.

Tässä versiossa konsolille tulee myös Wiistä tutut Mii-hahmot ja niiden ideaa on kehitetty vielä pidemmälle. Ottamalla itsestään kuvan, ohjelma muodostaa siitä itse Mii-hahmon... kunhan kertoo koneelle haluamansa värityksen. Harmi että Mii-hahmoja voi siirtää kyllä Wiiltä 3DS:ään, mutta 3DS:stä Wiille tämä ei onnistu.

StreetPass ja SpotPass hieman arveluttavat. SpotPass käyttää hyväkseen kaikkia mahdollisia avoimia verkkoja ja vielä tällä hetkellähän naapurin verkon käyttäminen ilman lupaa on rangaistava teko Suomessa. Millainen virransyönti noilla on, jos ne jatkuvasti nuuskivat olisiko lähettyvillä avointa verkkoa tai toista virransäästötilassa olevaa 3DS:ää?
Tosin laitteessa on pikanäppäimenä WiFin kytkentä, joten sen saa halutessaan vaikka kesken pelin pois päältä.

Isona plussana 3DS:lle pitää sanoa tatti-ohjaimen tulo +-ohjaimen lisäksi. Vielä kun pelit ymmärtäisivät sen pienoisenkin liikkeen oikein.

Pelien suhteen ero on samanlainen kuin GameBoy Advancen ja Nintendo DS:n välillä. DS:llä pystyi pelamaan Advancen pelejä, mutta Advancella ei vain pysty pelaamaan DS:n pelejä. 3DS:llä pystyy siis pelaamaan myös DS:n pelejä, mutta DS:llä ei pysty pelaamaan 3DS:lle tehtyjä pelejä. Saa nähdä mihin pelien valmistajat suuntautuvat.

Jonkin aikaa nettiä kaivettuani löysin myös tiedon että 3DS:ssä on liikkeentunnistin ja gyroskooppi.

Kooltaan tuo laite on samaa luokkaa DS Liten ja DSi:n kanssa.
Peliaikaa luvataan 3-8 tuntia riippuen siitä onko kyseessä 3D- vaiko tavallinen peli.

Julkaisupäivä Suomessa on muuten 25.3.2010.

Lady Ice

Kaunis rakkaustarina, joka päättyy uhraukseen.

Piano

Eipä minulla muuta.

Verestä pulaa

Veripalvelun sivujen mukaan B- ja O- -verityypeistä on todella paljon pulaa. Myös A+, O+ ja B+ -verityyppejä tarvitaan vielä lisää.

Itse kävin eilen illalla luovuttamassa taas pussillisen A+ -vertani. Sokerin himo oli valtava luovutuksen jälkeen ja nestettä upposikin sisuksiini kiitettävästi. Minulta meinattiin ottaa enemmänkin verta kudostestejä varten, mutta tällä hetkellä oleva lääkitykseni esti nuo lisätestit vaikka normaalia verenluovusta ei estänytkään.
No, seuraavalla kerralla aion sitten pyytää nuo lisätestit, jotta pääsen auttamaan muita ihmisiä erikoisvalmisteiden avulla.


Hankin lipun Yann Tiersenin toukokuun esitykseen Tavastialla. Tulee siinäkin paikassa käytyä vihdoin ja viimein. Mielenkiinnolla odotan millainen esitys tulee olemaan.

Lausahduksia 5

Jos ihminen rakastuu mutta ei ota huomioon yhteistä hyvää,

hän elää jatkuvan ahdistuksen vallassa:

hän pelkää haavoittavansa kumppaniaan,

ärsyttävänsä uutta rakkauttaan,

menettävänsä kaiken minkä on rakentanut.

-Paul Coelho

Kengurua ja kukkakaalimuussia kookoksella

Taas jotain uutta on tullut kokeiltua. Muistini mukaan edellisen kerralla syömäni kenguru oli makkarana, mutta tällä kertaa se pomppi luokseni ihan raakana pakastelihana.

Kengurupihvi

2 kpl kengurun palaa
3 rkl oliiviöljyä
2 tl punaista currytahnaa

Sekoita oliiviöljy ja punainen currytahna. Marinoi sulaneet kengurun palat molemmin puolin sekoituksella. Paistetaan grillissä muutaman minuutin ajan kunnes on haluttu kypsyystaso saavutettu.

Kukkakaalimuussia kookoksella (2 annosta)

500 g kukkakaalta (Esikypsennetty)
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
50 g voita
1,25 dl kookoshiutaleita
1,25 dl kookoskermaa
1 sitruunan tai limen mehu
suolaa

Silppua kukkakaali, sipuli ja valkosipuli. Sulata voi pannulla ja kypsennä silputut ainesosat keskenään. Lisää kookoshiutaleet ja -kerma kunnes saat aikaiseksi muussia. Mausta sitruunamehulla ja suolalla.

Kengurun ravintoarvoja en edes haaveile laskevani, joten tässä on kukkakaalimuussin arvot.
Energiaa           552 ckal
Hiilihydraatteja 14 g
Proteiinia          10 g
Rasvaa             49 g

Käyttämällä enemmän voita muussissa siitä saa pehmeämpää ja saa rasvojen määrääkin nostettua vielä lisää.

Lehtikori

Tässä alkuvuodesta onnistuin sitten pakkaamaan liian paljon paperia punottuun lehtikoriin ja eihän sen korin paino kestänyt sitä lehtimäärää. Hyvä jos edes itse kykenin nippanappa kantamaan roskakatokseen sen koko määrän.
Jouduin siis etsimään itselleni uuden lehtikorin. Kauppoja kierreltyäni sain ideaksi ostaa Reisenthelin Carrybag-ostoskorin.
Kiitos metallireunusten kori on vahva ja siihen mahtuu yllättävän paljon lehtiä. Haluttaessa laittaa kankaan pesuun, se on helppoa sillä kangas on kiinni reunuksissa tarranauhalla. Korin saa myös litistettyä ottamalla pari tukiläpyskää irti kankaan taskuista.

Ja mikä kaikkein parasta, nyt tulee vietyä paperit keräykseen aina kun on lähdössä ruokakauppaan. Mennessä vain viedään paperit roskakatokseen ja paluumatkalla kannetaan ostokset korissa. Ja kaupassa voi kerätä ne ostoksensa suoraan siihen ostoskoriin, niin ei tule ostettua enempää kuin jaksaa kantaa.

P.S. Minulla ei näköjään ole vielä tällä miniläppärillä oikein selvillä miten tuo Picasasta blogaus oikein onnistuu. Postaus kyllä tuli, mutta Picasa unohti liittää ostoskorin valmistajan sivuille johtavan linkin sekä itse kuvan tuosta ostoskorista. Ehkä siis jatkossa teen postaukset tällä hieman perinteisemmällä tavalla enkä yritäkään mitään kikkakolmosia.