maanantai 31. lokakuuta 2011
Halloween
En vietä Halloweenia, mutta tämän videon myötä toivotan kuitenkin hyvää Halloweenia kaikille niille jotka sitä viettävät.
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Elämän ihme
Tänään oli tarkoitus laittaa postaus Lushista, mutta eilen tapahtui sen verran mielenkiintoista että se taitaa siirtyä seuraavaan päivään.
En voi muuta kuin ihailla kaikkia teitä naisia, jotka käytte läpi synnytyksen. Minä pääsin seuraamaan synnytystä vierestä. Olin nuoren pariskunnan tukena heidän valmistautuessaan koitokseen. Prosessi meni niin nätisti läpi etteivät he olisi tarvinneet minua lainkaan, mutta eihän sitä etukäteen tiedä. No, saipahan ainakin tuleva isä nukuttua edellisen yön rauhassa minun pitäessäni seuraa äidille. Ja tulevan äidin torkkuessa minä taas pidin seuraa isälle. Ja varsinaisen synnytyksen aikana tarkkailin tulevan isän kasvoja, jotta voisin tarvittaessa napata hänet turvaan. Isä hoiti hommansa loistavasti kotiin, ei pienintäkään heikotuksen merkkiä näkynyt. Tosin sain seurata myös vauvan syntymistäkin huomattavasti paremmin kuin isä, sillä istumapaikaltani oli melkoisen suora näkymä vauvaan.
Tulevan äidin käymä läpi prosessi on kyllä raskas. Hänen kasvoiltaan näkyi miten takana oli pitkä kivulias yö ja päivä. Iho meni harmaaksi ja lihakset olivat vääristyneitä. Kuitenkin lapsen synnyttyä hän alkoi oikein hehkua onnellisuutta ja äitiyttä. Ainoat jäljelle jääneet merkit läpikäydystä prosessista olivat väsyneet kasvot, pienentynyt vatsa ja nyytti sylissä.
Ja jos Raamattuun on uskomista, niin kaikkesta tuosta kivusta saamme kiittää Eevaa. Toisaalta, jos kipuja ei olisi, meitä olisi luultavastikin huomattavasti enemmän tässä maailmassa ja koko maapallo olisi jo perikadossa.
En voi muuta kuin ihailla kaikkia teitä naisia, jotka käytte läpi synnytyksen. Minä pääsin seuraamaan synnytystä vierestä. Olin nuoren pariskunnan tukena heidän valmistautuessaan koitokseen. Prosessi meni niin nätisti läpi etteivät he olisi tarvinneet minua lainkaan, mutta eihän sitä etukäteen tiedä. No, saipahan ainakin tuleva isä nukuttua edellisen yön rauhassa minun pitäessäni seuraa äidille. Ja tulevan äidin torkkuessa minä taas pidin seuraa isälle. Ja varsinaisen synnytyksen aikana tarkkailin tulevan isän kasvoja, jotta voisin tarvittaessa napata hänet turvaan. Isä hoiti hommansa loistavasti kotiin, ei pienintäkään heikotuksen merkkiä näkynyt. Tosin sain seurata myös vauvan syntymistäkin huomattavasti paremmin kuin isä, sillä istumapaikaltani oli melkoisen suora näkymä vauvaan.
 |
| 2 tuntia vanha prinssi |
Tulevan äidin käymä läpi prosessi on kyllä raskas. Hänen kasvoiltaan näkyi miten takana oli pitkä kivulias yö ja päivä. Iho meni harmaaksi ja lihakset olivat vääristyneitä. Kuitenkin lapsen synnyttyä hän alkoi oikein hehkua onnellisuutta ja äitiyttä. Ainoat jäljelle jääneet merkit läpikäydystä prosessista olivat väsyneet kasvot, pienentynyt vatsa ja nyytti sylissä.
Ja jos Raamattuun on uskomista, niin kaikkesta tuosta kivusta saamme kiittää Eevaa. Toisaalta, jos kipuja ei olisi, meitä olisi luultavastikin huomattavasti enemmän tässä maailmassa ja koko maapallo olisi jo perikadossa.
lauantai 22. lokakuuta 2011
Ahdasmielisyyttäkö
Ajoittain sitä miettii miksi kummassa on jonkun ystävä vaikka mitään yhteistä asiaa ei tunnu olevan. Ehkä minä tunnen velvollisuudekseni saada hänen silmänsä avattua maailmalle ja ymmärtämään että meitä on moneen lähtöön ja saadakseen kunnioitusta on myös kunnioitettava muiden ihmisten tapoja.
Joskus aiemmin tein postauksen, joka käsitteli ainakin osittain "Minä, minä, minä"-syndroomaa, joka tuntuu vaivaavan nykymaailmaa. Tämä tuntuu vaivaavan ystäväänikin ajoittain. Kaikkien pitäisi tehdä hänen ehtojen mukaan ja jos muuta yrittävät, ovat he täysiä idiootteja. Kun taas hänellä itsellään on oikeus rikkoa täysin samat ehdot ongelmitta.
Olen elänyt niin pitkään kansainvälisessä ympäristössä etten enää millaista oli elää ympäristössä, jossa on vain suomalaisia. Olinko minäkin silloin ystäväni kaltainen? Ei, en usko. Sillä minä halusin ja haluan matkustaa ja paljon. Ystäväni taas on tyytyväinen punaiseen mökkiinsä. Minä haluan oppia puhumaan eri kieliä. Ystäväni... no helpompaa olisi, jos muut opettelisivat suomen kielen. Minä haluan oppia eri kulttuureja. Ystäväni mielestä kulttuurit ja niihin liittyvät rajoitukset ovat hällä väliä, jos kasvissyöjä-hindu tulee hänen luokseen kylään niin sehän syö aivan satavarmasti lehmästä tehtyä lihakeittoa (sama koskee myös suomalaista vegaania).
Niin kauan kun juttelemme vain ylimaallisia suomalaisuuteen liittyvistä asioista ei mitään ongelmaa ole. Mutta jos siirtyy vieraisiin kulttuureihin, alkaa mielessäni kiehua hiljaa.
Luulen että ei mene enää kauankaan kun avaan suuni ja mainitsen hänelle melko suoraan hänen asenteestaan. Rauhallinen keskustelu kun ei tunnu oikein menevän kaaliin. En haluaisi myöskään loukata häntä, mutta kauanko jaksan sitä että hän loukkaa minua ja kaikkia eri kulttuureista kotoisin olevia ystäviäni aina puhuessaan?
Ehkä hänen pitäisi viettää aikaansa enemmän ulkomaalaisten seurassa. Siis sellaisten, jotka tietenkin puhuvat suomea.
Toivon todella että hänen silmänsä aukeavat iän myötä näkemään kaikki maailman värit, eikä vain sini-valkoista.
Joskus aiemmin tein postauksen, joka käsitteli ainakin osittain "Minä, minä, minä"-syndroomaa, joka tuntuu vaivaavan nykymaailmaa. Tämä tuntuu vaivaavan ystäväänikin ajoittain. Kaikkien pitäisi tehdä hänen ehtojen mukaan ja jos muuta yrittävät, ovat he täysiä idiootteja. Kun taas hänellä itsellään on oikeus rikkoa täysin samat ehdot ongelmitta.
Olen elänyt niin pitkään kansainvälisessä ympäristössä etten enää millaista oli elää ympäristössä, jossa on vain suomalaisia. Olinko minäkin silloin ystäväni kaltainen? Ei, en usko. Sillä minä halusin ja haluan matkustaa ja paljon. Ystäväni taas on tyytyväinen punaiseen mökkiinsä. Minä haluan oppia puhumaan eri kieliä. Ystäväni... no helpompaa olisi, jos muut opettelisivat suomen kielen. Minä haluan oppia eri kulttuureja. Ystäväni mielestä kulttuurit ja niihin liittyvät rajoitukset ovat hällä väliä, jos kasvissyöjä-hindu tulee hänen luokseen kylään niin sehän syö aivan satavarmasti lehmästä tehtyä lihakeittoa (sama koskee myös suomalaista vegaania).
Niin kauan kun juttelemme vain ylimaallisia suomalaisuuteen liittyvistä asioista ei mitään ongelmaa ole. Mutta jos siirtyy vieraisiin kulttuureihin, alkaa mielessäni kiehua hiljaa.
Luulen että ei mene enää kauankaan kun avaan suuni ja mainitsen hänelle melko suoraan hänen asenteestaan. Rauhallinen keskustelu kun ei tunnu oikein menevän kaaliin. En haluaisi myöskään loukata häntä, mutta kauanko jaksan sitä että hän loukkaa minua ja kaikkia eri kulttuureista kotoisin olevia ystäviäni aina puhuessaan?
Ehkä hänen pitäisi viettää aikaansa enemmän ulkomaalaisten seurassa. Siis sellaisten, jotka tietenkin puhuvat suomea.
Toivon todella että hänen silmänsä aukeavat iän myötä näkemään kaikki maailman värit, eikä vain sini-valkoista.
perjantai 21. lokakuuta 2011
Minä ja Lush
Törmäsin Lushiin ensimmäisen kerran Budapestissä asuessani siellä. En voi väittää että se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Mutta vähitellen sen tuoksut kiemurtelivat mielihyvää lisääviin hermovälittäjäaineisiin.
Budapestissä oleva liike oli melkoisen dramaattinen kokemus kliiniseen ja melkein hajuttomaan tuoksuun tottuneelle suomalaiselle. Useimpien suomalaisten kotihan tuoksuu joko likaiselta tai sitten ei niin miltään eli täysin neutraalilta. Ensimmäisellä kerralla siellä käydessäni nenäni ilmoitti vain hajujen ylikuormituksesta. Mistään tuoksusta ei saanut mitään selvää. Seuraavalla käyntikerralla nenäni onnistui haistamaan muutaman eri tuoksun ennen kuin tuoksujen määrä sekoitti nenän täysin. Toisaalta sama hommahan on kyllä parfyymejakin testatessa. Erilaisia hajuja voi erottaa vain muutaman kerran ennen kuin hajuaisti menee sekaisin ja väittää kaiken tuoksuvan täysin samalta.
Innostuin Lushin tuotteista niin paljon että ensimmäisellä Suomeen tulokerralla olin haalinut tuomisikseni valehtelematta pari kiloa erilaisia saippuoita. Ja myöhemminkin joka kerta kun kävin Budapestissä, kävin myös Lushista ostamassa uusia tuomisia.
Kun Espoon Isoon Omenaan avattiin Lush-myymälä, tunsin olevani taivaassa. Eräänä kauniina kesäisenä päivänä otin polkupyöräni ja pyöräilin sillä ensin Viikistä Siilitien metroon. Minä ja pyörä matkasimme metrolla Ruoholahteen, mistä sitten pyörällä Isoon Omenaan. Olisihan sitä helpommalla päässyt, jos olisin käyttänyt bussia. Mutta kun se seutulippu maksaa ja minulla on vain Helsingin sisäinen lippu. Hmmm, säästänköhän hieman väärissä paikoissa. Toisaalta sainpahan kunnolla liikuntaan.
Lushin liikkeen tuoksu kutitti mukavasti nenääni jo sisään saapuessani. Ja hetken päästä odotus palkittiin. Rohmusin melkoisesti kaikkia herkkuja (ettei minun tarvitsisi olla heti pyöräilemässä takaisin) ja nautin jokaisesta tuoksusta. Toisin kuin Budapestin liike ei Ison Omenan liikettä oltu suljettu neljän seinän sisään, vaan se on osittain avoin kauppakeskukseen. Se vähentää huomattavasti sitä massiivista tuoksujen sekamelskaa mikä vaivasi pahasti Budapestissä ja Ison Omenan liikkeessä oli todella helppo erottaa jokaisen tuotteen hajun.
Minua harmitti pitkään että Lush löytyi ainoastaan Isosta Omenasta. Odotukseni palkittiin myöhemmin kun uusi toimipiste avattiin ihan Helsingin keskustaan Citykäytävälle. Enää ei tarvinnut hamstrata, tosin kun siihen on oppinut on siitä vaikea oppia pois. Sen huomaa joka kerta liikkeessä käydessä. Vaikka Citykäytävän liike on neljän seinän sisällä, ensimmäisellä käyntikerralla hämmennyin ettei sekään tuoksunut juurikaan Ison Omenan liikettä enempää. Ehkä täällä Suomessa on huolehdittu huomattavasti paremmin ilmastoinnista kuin Budapestissä oli.
Ystävieni iloksi tai kiroukseksi he ovat päässeet osallisiksi myös saippuoihin, hierontapaloihin ja muihin ihon-/hiustenhoitotuotteisiin. Nimittäin kun haluan ostaa jollekin lahjan, enkä yksinkertaisesti löydä sitä täydellistä lahjaa ystävälleni, kipitän Lushiin ja valitsen sieltä mieleisen lahjapaketin. Saippuaahan kuluu aina ja normaaleista kaupoista ostetut saippuat ovat aivan liian tavallisia. Viherpiipertäjä-ystävätkin ovat olleet tyytyväisiä lahjoihin, sillä lahjapakettien "styroksi"-pehmikkeet ovat ekologisesti joko paukkumaissia tai maissipötkylöitä.
Ei varmaan tarvitse pahemmin miettiä, minkä merkkistä saippuaa käytän vain ja ainoastaan.
Budapestissä oleva liike oli melkoisen dramaattinen kokemus kliiniseen ja melkein hajuttomaan tuoksuun tottuneelle suomalaiselle. Useimpien suomalaisten kotihan tuoksuu joko likaiselta tai sitten ei niin miltään eli täysin neutraalilta. Ensimmäisellä kerralla siellä käydessäni nenäni ilmoitti vain hajujen ylikuormituksesta. Mistään tuoksusta ei saanut mitään selvää. Seuraavalla käyntikerralla nenäni onnistui haistamaan muutaman eri tuoksun ennen kuin tuoksujen määrä sekoitti nenän täysin. Toisaalta sama hommahan on kyllä parfyymejakin testatessa. Erilaisia hajuja voi erottaa vain muutaman kerran ennen kuin hajuaisti menee sekaisin ja väittää kaiken tuoksuvan täysin samalta.
Innostuin Lushin tuotteista niin paljon että ensimmäisellä Suomeen tulokerralla olin haalinut tuomisikseni valehtelematta pari kiloa erilaisia saippuoita. Ja myöhemminkin joka kerta kun kävin Budapestissä, kävin myös Lushista ostamassa uusia tuomisia.
Kun Espoon Isoon Omenaan avattiin Lush-myymälä, tunsin olevani taivaassa. Eräänä kauniina kesäisenä päivänä otin polkupyöräni ja pyöräilin sillä ensin Viikistä Siilitien metroon. Minä ja pyörä matkasimme metrolla Ruoholahteen, mistä sitten pyörällä Isoon Omenaan. Olisihan sitä helpommalla päässyt, jos olisin käyttänyt bussia. Mutta kun se seutulippu maksaa ja minulla on vain Helsingin sisäinen lippu. Hmmm, säästänköhän hieman väärissä paikoissa. Toisaalta sainpahan kunnolla liikuntaan.
Lushin liikkeen tuoksu kutitti mukavasti nenääni jo sisään saapuessani. Ja hetken päästä odotus palkittiin. Rohmusin melkoisesti kaikkia herkkuja (ettei minun tarvitsisi olla heti pyöräilemässä takaisin) ja nautin jokaisesta tuoksusta. Toisin kuin Budapestin liike ei Ison Omenan liikettä oltu suljettu neljän seinän sisään, vaan se on osittain avoin kauppakeskukseen. Se vähentää huomattavasti sitä massiivista tuoksujen sekamelskaa mikä vaivasi pahasti Budapestissä ja Ison Omenan liikkeessä oli todella helppo erottaa jokaisen tuotteen hajun.
Minua harmitti pitkään että Lush löytyi ainoastaan Isosta Omenasta. Odotukseni palkittiin myöhemmin kun uusi toimipiste avattiin ihan Helsingin keskustaan Citykäytävälle. Enää ei tarvinnut hamstrata, tosin kun siihen on oppinut on siitä vaikea oppia pois. Sen huomaa joka kerta liikkeessä käydessä. Vaikka Citykäytävän liike on neljän seinän sisällä, ensimmäisellä käyntikerralla hämmennyin ettei sekään tuoksunut juurikaan Ison Omenan liikettä enempää. Ehkä täällä Suomessa on huolehdittu huomattavasti paremmin ilmastoinnista kuin Budapestissä oli.
Ystävieni iloksi tai kiroukseksi he ovat päässeet osallisiksi myös saippuoihin, hierontapaloihin ja muihin ihon-/hiustenhoitotuotteisiin. Nimittäin kun haluan ostaa jollekin lahjan, enkä yksinkertaisesti löydä sitä täydellistä lahjaa ystävälleni, kipitän Lushiin ja valitsen sieltä mieleisen lahjapaketin. Saippuaahan kuluu aina ja normaaleista kaupoista ostetut saippuat ovat aivan liian tavallisia. Viherpiipertäjä-ystävätkin ovat olleet tyytyväisiä lahjoihin, sillä lahjapakettien "styroksi"-pehmikkeet ovat ekologisesti joko paukkumaissia tai maissipötkylöitä.
Ei varmaan tarvitse pahemmin miettiä, minkä merkkistä saippuaa käytän vain ja ainoastaan.
tiistai 18. lokakuuta 2011
Napakoruni mun
Kuukausi sitten kyllästyin siihen että tehtyäni tietyn liikkeen treeneissä onnistuin jotenkin repaisemaan napakorun reikää auki. Lisäksi napakoruni kasvoi vähitellen hieman vinoon ja kohtaan, jossa ulostuloaukko alunperin sijaitsi, tuli aina rupi. Jouduin repimään tuon ruven aina irti ja suoristamaan napakorua takaisin alkuperäiseen kohtaansa.
Poistin korun ja päätin antaa reiän mennä umpeen. Umpeutuminen ei näköjään tapahdukaan ihan kädenkäänteessä. Reiän ulostuloaukko meni kyllä umpeen, mutta ihon alla oleva onkalo ja sisäänmenoaukko pysyivät auki.
Eilenillalla oli sitten tylsä hetki ja kaivoin kätköistäni esiin napakoruni. Koru meni sisään nätisti, mutta se ulostulo oli hieman hankala. Aikani yritettyä pienen pieni reikä löytyi ruven alta, mutta eihän siitä reiästä mitään mahdu tulemaan. Sain aivan idioottimaisen idean ja hain partaveitseni. Pieni hipaisu jo olevan pingotetussa tilassa olevaan reikään suurensi reikää sen verran paljon että koru solahti nätisti ulos.
Parin tunnin kuluttua kirosin touhuani, sillä napakorun ympäristö oli hieman arka ja vatsallaan tai kyljellään nukkumista ei voinut ajatellakaan. No, tätähän se oli silloinkin kun alunperinkin otin napakorun. Joten kyllä tämä tästä vielä paranee.
Katsotaan milloin taas kyllästyn koruun ja poistan sen.
Viimeistään leikkauksessa sen joudun ottamaan pois. Edellisen leikkauksen yhteydessä korun paikalleen saaminen oli huomattavasti hankalempaa, sillä reikä oli silloin vielä hyvin tuore ja leikkaus suoritettiin lähelle napakorun reikää.
Poistin korun ja päätin antaa reiän mennä umpeen. Umpeutuminen ei näköjään tapahdukaan ihan kädenkäänteessä. Reiän ulostuloaukko meni kyllä umpeen, mutta ihon alla oleva onkalo ja sisäänmenoaukko pysyivät auki.
Eilenillalla oli sitten tylsä hetki ja kaivoin kätköistäni esiin napakoruni. Koru meni sisään nätisti, mutta se ulostulo oli hieman hankala. Aikani yritettyä pienen pieni reikä löytyi ruven alta, mutta eihän siitä reiästä mitään mahdu tulemaan. Sain aivan idioottimaisen idean ja hain partaveitseni. Pieni hipaisu jo olevan pingotetussa tilassa olevaan reikään suurensi reikää sen verran paljon että koru solahti nätisti ulos.
Parin tunnin kuluttua kirosin touhuani, sillä napakorun ympäristö oli hieman arka ja vatsallaan tai kyljellään nukkumista ei voinut ajatellakaan. No, tätähän se oli silloinkin kun alunperinkin otin napakorun. Joten kyllä tämä tästä vielä paranee.
Katsotaan milloin taas kyllästyn koruun ja poistan sen.
Viimeistään leikkauksessa sen joudun ottamaan pois. Edellisen leikkauksen yhteydessä korun paikalleen saaminen oli huomattavasti hankalempaa, sillä reikä oli silloin vielä hyvin tuore ja leikkaus suoritettiin lähelle napakorun reikää.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Apinoiden planeetan synty
Oi tätä autuutta! Pitkän tauon jälkeen sain kuin sainkin itseäni niskasta kiinni ja raahattua itseni teatteriin. Hinku on ollut kova, mutta liha on mitä ilmeisemmin ollut heikko. Siinä vaiheessa kun olisi ollut mielialaa teatterille, ei teatterissa ollutkaan enää mitääm mielenkiintoista katsottavaa.
Nyt sunnuntainakin näytti pahasti siltä. Pitkään pohdin onko Apinoiden planeetan synty katsomisen arvoinen. Minua aina pelottaa nämä uudelleenohjaukset. Päätin kuitenkin uskaltaa.
Lopputulos oli ihan kelpo elokuva. Ainakin se on huomattavasti järkevämpi kuin alkuperäinen Pako apinoiden planeetalta, jossa tulevaisuudesta tulee puhuvia apinoita menneisyyteen ja jättävät jälkeensä puhuvan apinavauvan joka johtaa apinat maan valtiaiksi. Uusi versio ainakin selittää miksi apinoista tuli älykkäämpiä ja pystyivät voittamaan ihmiset vaikka ihmisillä oli aseet ja muut vempeleet saatavilla.
Suosittelen katsomaan, jos haluatte Apinoiden planeetasta järkevämmän.
Nyt sunnuntainakin näytti pahasti siltä. Pitkään pohdin onko Apinoiden planeetan synty katsomisen arvoinen. Minua aina pelottaa nämä uudelleenohjaukset. Päätin kuitenkin uskaltaa.
Lopputulos oli ihan kelpo elokuva. Ainakin se on huomattavasti järkevämpi kuin alkuperäinen Pako apinoiden planeetalta, jossa tulevaisuudesta tulee puhuvia apinoita menneisyyteen ja jättävät jälkeensä puhuvan apinavauvan joka johtaa apinat maan valtiaiksi. Uusi versio ainakin selittää miksi apinoista tuli älykkäämpiä ja pystyivät voittamaan ihmiset vaikka ihmisillä oli aseet ja muut vempeleet saatavilla.
Suosittelen katsomaan, jos haluatte Apinoiden planeetasta järkevämmän.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Projekti metrilaku osa 20
Näköjään minulta on jäänyt pari viimeistä oikojalla käyntiä postaamatta tänne.
Sain kesän aikana myös viimeisiin poskihampaisiin raudat ja ikenet eivät ole aiheesta juurikaan pitäneet. Raskaasti nukuttujen öiden jälkeen, poskihampaiden tyviin sattuu niin maan penteleesti. Ja jos oikein huonosti on vielä mennyt, niin posketkin ovat auki.
Kesähelteet aiheuttivat omat ongelmansa, sillä suu kuivui liikaa ja pienikin hankaus poskeen aiheutti aukeamisen.
Minua on myös ensimmäistä kertaa haukuttu rautojeni vuoksi. Se oli erittäin masentavaa, vaikka tiedän tarkalleen miksi tyyppi sen teki.
Olin yökerhossa tanssimassa ystävieni kanssa. Yksi erittäin känninen henkilö päätti sitten tehdä hieman liikaa tuttavallisuutta minuun erittäin tökeröllä tavalla. Torppasin hänet suoraan. Tyyppi jäi tuijottamaan hölmistyneenä, kunnes huomasi suussani raudat ja siitähän se riemu vasta syntyikin. "Hyi hitto, sullahan on raudat." oli tämän sanailun alku. Hieman meni sen jälkeen illasta ilot pois ja muutenkin ei enää tehnyt mieli mennä aikoihin ulos.
Nyt viimeisellä oikojakäynnillä sain ylös leikkauskaaren ja alas uusittiin "tavallinen" kaari. Leikkauskaari on vankempaa tekoa ja siltä se on tuntunutkin suussa. Ensimmäiset pari päivää itkin kipua ja söin särkylääkkeitä. En pystynyt menemään töihin ja ruoan puremista ei voinut edes ajatellakaan. Viikon verran hampaat olivat purukelvottomat eli jäätelöllä ja keitoilla mentiin. Edelleenkin on päiviä ettei mieleni tee mitään pureskeltavaa. Ja niitä seuraa päiviä jolloin hampaitani kutittaa paljon ja haluaa pureskella mitä tahansa vain suun eteen tuodaan.
Seuraavalla kerralla tulee toivon mukaan leikkauskaari alas. Odotan sitä jo kauhulla.
Lohdutan kuitenkin itseäni sillä että leikkaus ei voi olla enää kaukana, jos kerran suuhuni laitetaan jo leikkauskaareja.
Sain kesän aikana myös viimeisiin poskihampaisiin raudat ja ikenet eivät ole aiheesta juurikaan pitäneet. Raskaasti nukuttujen öiden jälkeen, poskihampaiden tyviin sattuu niin maan penteleesti. Ja jos oikein huonosti on vielä mennyt, niin posketkin ovat auki.
Kesähelteet aiheuttivat omat ongelmansa, sillä suu kuivui liikaa ja pienikin hankaus poskeen aiheutti aukeamisen.
Minua on myös ensimmäistä kertaa haukuttu rautojeni vuoksi. Se oli erittäin masentavaa, vaikka tiedän tarkalleen miksi tyyppi sen teki.
Olin yökerhossa tanssimassa ystävieni kanssa. Yksi erittäin känninen henkilö päätti sitten tehdä hieman liikaa tuttavallisuutta minuun erittäin tökeröllä tavalla. Torppasin hänet suoraan. Tyyppi jäi tuijottamaan hölmistyneenä, kunnes huomasi suussani raudat ja siitähän se riemu vasta syntyikin. "Hyi hitto, sullahan on raudat." oli tämän sanailun alku. Hieman meni sen jälkeen illasta ilot pois ja muutenkin ei enää tehnyt mieli mennä aikoihin ulos.
Nyt viimeisellä oikojakäynnillä sain ylös leikkauskaaren ja alas uusittiin "tavallinen" kaari. Leikkauskaari on vankempaa tekoa ja siltä se on tuntunutkin suussa. Ensimmäiset pari päivää itkin kipua ja söin särkylääkkeitä. En pystynyt menemään töihin ja ruoan puremista ei voinut edes ajatellakaan. Viikon verran hampaat olivat purukelvottomat eli jäätelöllä ja keitoilla mentiin. Edelleenkin on päiviä ettei mieleni tee mitään pureskeltavaa. Ja niitä seuraa päiviä jolloin hampaitani kutittaa paljon ja haluaa pureskella mitä tahansa vain suun eteen tuodaan.
Seuraavalla kerralla tulee toivon mukaan leikkauskaari alas. Odotan sitä jo kauhulla.
Lohdutan kuitenkin itseäni sillä että leikkaus ei voi olla enää kaukana, jos kerran suuhuni laitetaan jo leikkauskaareja.
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Sukunimien taivutus
Monet kerrat olen riidelly äidinkielen opettajien kanssa siitä kuinka sukunimeni taivutetaan. Opettajat ovat väittäneet minun olevan väärässä ja minä olen väittänyt opettajien olevan väärässä. Olenhan käyttänyt sukunimeäni koko ikäni, joten enköhän minä tiedä parhaiten kuinka se taipuu.
Nyt ei enää pitäisi tulla tuollaisia ongelmia sillä Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on luonut sivuston, jossa esitellään kuinka sukunimiä taivutetaan.
Ja löytyyhän sieltä myös minunkin sukunimeni Köngäs.
Periaatteessa sekä opettaja että minä olimme molemmat oikeassa. Sukunimeni on mahdollista taivuttaa muotoon Könkään että Köngäksen. (Jälkimmäinen vain kuulostaa minun korvaani nimen raiskaukselta.)
Mutta väittäisin että olin kuitenkin enemmän oikeassa kuin opettajat ja Suomen lehdistö ovat.
Tutkimuskeskuksen Taivutus ja esitystapa-osiossa mainitaan seuraavaa:
"Sukunimien taivutusohjeet perustuvat nimien kansanomaiseen käyttöön. Pääperiaate on, että sukunimiä taivutetaan samoin kuin vastaavia yleissanoja, esimerkiksi Mäki : Mäen, Kirves : Kirveen, Susi : Suden ja Varis : Variksen; Nieminen : Niemisen, Peltola : Peltolan."
"Jos nimeä on yleisesti ja tunnetusti taivutettu murteissa toisin kuin yleiskielessä, silloin murteista muotoa voi käyttää myös yleiskielessä Närhi : Närhen tai Närhin; Kiiski : Kiisken tai Kiiskin; Lampi : Lammen tai Lammin."
"Monista vokaali + s -loppuisista nimistä esitetään kaksi taivutustapaa: pitkävokaalinen ja -ks:llinen. Näissä -ks:llinen on usein myöhäisempi, mutta se on toiminut sittemmin mallina muille samanrakenteisille nimille. Tällaisia ovat esimerkiksi Hirvas : Hirvaan tai Hirvaksen; Köngäs : Könkään tai Köngäksen."
"Luettelossa mainitaan ensisijaisena yleiskielen mukainen taivutusmuoto."
Nyt ei enää pitäisi tulla tuollaisia ongelmia sillä Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on luonut sivuston, jossa esitellään kuinka sukunimiä taivutetaan.
Ja löytyyhän sieltä myös minunkin sukunimeni Köngäs.
Periaatteessa sekä opettaja että minä olimme molemmat oikeassa. Sukunimeni on mahdollista taivuttaa muotoon Könkään että Köngäksen. (Jälkimmäinen vain kuulostaa minun korvaani nimen raiskaukselta.)
Mutta väittäisin että olin kuitenkin enemmän oikeassa kuin opettajat ja Suomen lehdistö ovat.
Tutkimuskeskuksen Taivutus ja esitystapa-osiossa mainitaan seuraavaa:
"Sukunimien taivutusohjeet perustuvat nimien kansanomaiseen käyttöön. Pääperiaate on, että sukunimiä taivutetaan samoin kuin vastaavia yleissanoja, esimerkiksi Mäki : Mäen, Kirves : Kirveen, Susi : Suden ja Varis : Variksen; Nieminen : Niemisen, Peltola : Peltolan."
"Jos nimeä on yleisesti ja tunnetusti taivutettu murteissa toisin kuin yleiskielessä, silloin murteista muotoa voi käyttää myös yleiskielessä Närhi : Närhen tai Närhin; Kiiski : Kiisken tai Kiiskin; Lampi : Lammen tai Lammin."
"Monista vokaali + s -loppuisista nimistä esitetään kaksi taivutustapaa: pitkävokaalinen ja -ks:llinen. Näissä -ks:llinen on usein myöhäisempi, mutta se on toiminut sittemmin mallina muille samanrakenteisille nimille. Tällaisia ovat esimerkiksi Hirvas : Hirvaan tai Hirvaksen; Köngäs : Könkään tai Köngäksen."
"Luettelossa mainitaan ensisijaisena yleiskielen mukainen taivutusmuoto."
tiistai 11. lokakuuta 2011
Valokuvia menneisyydestä
Olen vihdoin ja viimein kyennyt alkamaan käymään läpi elämäni aikana otettuja valokuvia ja poistamaan sieltä kuvia, joita en tunne omikseni.
Kymmenen vuotta ja ~30 000 valokuvaa olisi koneella odottamassa läpikäymistä. Seitsemän vuotta olen jo osittain käynyt läpi ja ainakin 7000 valokuvaa on lentänyt taivaan tuuliin.
Raskas on prosessi, mutta läpi ne on käytävä.
Tällä hetkellä käyn läpi mieheni valokuvia. On ollut mukava nähdä hänen edistymistään valokuvauksen saralla.
Huomasin eilen että jotain tapahtui sinä vuonna kun työskentelin Budapestissä. Hänen valokuviensa sävy muuttui. En tiedä miten, mutta niistä huokuu jotain ei-niin-miellyttävää. Teknisesti kuvat ovat hyviä, mutta jotenkin se mitä on kuvattu tai mistä kuvakulmasta on kuvattu vaikuttaa kuvaan hyvin negatiivisesti.
Sen jälkeen kun hän alkoi viettää enemmän aikaa ystävänsä seurassa alkoivat valokuvatkin olemaan enemmän naista halventavia.
En ole noita aiemmin huomannut, mutta nyt kun nopeaan tahtiin käyn läpi monen vuoden valokuvia se ero on selkeä. Hieman pelottaa käydä läpi myöhempien vuosien kuvia.
Kymmenen vuotta ja ~30 000 valokuvaa olisi koneella odottamassa läpikäymistä. Seitsemän vuotta olen jo osittain käynyt läpi ja ainakin 7000 valokuvaa on lentänyt taivaan tuuliin.
Raskas on prosessi, mutta läpi ne on käytävä.
Tällä hetkellä käyn läpi mieheni valokuvia. On ollut mukava nähdä hänen edistymistään valokuvauksen saralla.
Huomasin eilen että jotain tapahtui sinä vuonna kun työskentelin Budapestissä. Hänen valokuviensa sävy muuttui. En tiedä miten, mutta niistä huokuu jotain ei-niin-miellyttävää. Teknisesti kuvat ovat hyviä, mutta jotenkin se mitä on kuvattu tai mistä kuvakulmasta on kuvattu vaikuttaa kuvaan hyvin negatiivisesti.
Sen jälkeen kun hän alkoi viettää enemmän aikaa ystävänsä seurassa alkoivat valokuvatkin olemaan enemmän naista halventavia.
En ole noita aiemmin huomannut, mutta nyt kun nopeaan tahtiin käyn läpi monen vuoden valokuvia se ero on selkeä. Hieman pelottaa käydä läpi myöhempien vuosien kuvia.
Virkatun käsilaukun ohje
Minulta on pyydetty aiemmin tekemäni käsilaukun ohjetta. Löysin vihdoin ja viimein merkintäni... ainakin osittaiset, joten tässä tulee ohje. Jos ohjeesta löytyy virhettä tai ohje tuntuu muuten aivan käsittämättömältä, niin pistäkää kommenttia kehiin.
Lanka on Patons 100 cotton DK ja sitä meni laukkuun yhteensä 68 grammaa. Virkkuukoukku oli kokoluokkaa 3,5 mm.
Laukku kootaan kahdesta sivukappaleesta, hihnasta ja kahdesta kukasta.
Laukun etukappale
Kiinnitä pieni kukka suuren kukan päälle ja kiinnitä haluamaasi kohtaan laukkua.
Lanka on Patons 100 cotton DK ja sitä meni laukkuun yhteensä 68 grammaa. Virkkuukoukku oli kokoluokkaa 3,5 mm.
Laukku kootaan kahdesta sivukappaleesta, hihnasta ja kahdesta kukasta.
Laukun etukappale
- Tee 42 ketjusilmukkaa.
- Virkkaa kolmanteen ketjusilmukkaan koukusta käsin kolmoispylväs. (Treble = Kyseinen silmukka on samanlainen kuin pylväs, mutta aloituksessa on yksi langankierto enemmän.)
- Virkkaa jokaiseen seuraavaan ketjusilmukkaan kolmoispylväs. Lopputuloksena pitäisi olla 40 pylvästä.
- Virkkaa 3 ketjusilmukkaa seuraavan kerroksen alkuun.
- Virkkaa jokaiseen kolmoispylvääseen uusi kolmoispylväs.
- Virkkaa 14 kerrosta seuraten kohtia 4. ja 5.
- Päätä lanka.
- Kohdat 1.-5. ovat samanlaiset kuin laukun etukappaleessa.
- Virkkaa 15 kerrosta seuraten etukappaleen kohtia 4. ja 5.
- Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka ja 1 pylväs.
- Virkkaa kolmoispylväitä 36 kolmoispylvästä.
- Kerroksen loppuun virkkaa 1 pylväs ja 1 puolipylväs.
- Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka ja 1 pylväs.
- Virkkaa kolmoispylväitä 32 kappaletta.
- Kerroksen loppuun virkkaa 1 pylväs ja 1 puolipylväs.
- Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka ja 1 pylväs.
- Virkkaa kolmoispylväitä 28 kappaletta
- Kerroksen loppuun virkkaa 1 pylväs ja 1 puolipylväs.
- Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka ja 1 pylväs.
- Virkkaa kolmoispylväitä 24 kappaletta
- Kerroksen loppuun virkkaa 1 pylväs ja 1 puolipylväs.
- Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka ja 1 pylväs.
- Virkkaa kolmoispylväitä 20 kappaletta
- Kerroksen loppuun virkkaa 1 pylväs ja 1 puolipylväs.
- Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka ja 1 pylväs.
- Virkkaa kolmoispylväitä 16 kappaletta
- Kerroksen loppuun virkkaa 1 pylväs ja 1 puolipylväs.
- Seuraavan kerroksen alussa virkkaa 1 ketjusilmukka, 1 puolipylvästä ja 3 pylväs.
- Virkkaa kolmoispylväitä 6 kappaletta
- Kerroksen loppuun virkkaa 3 pylvästä ja 2 puolipylvästä.
- Viimeisen kerroksen alkuun virkkaa 1 ketjusilmukka, 2 puolipylvästä ja 5 pylvästä
- Virkkaa ketjusilmukoista napinmentävä lenkki.
- Virkkaa 5 pylvästä, 3 puolipylvästä. Päätä lanka.
- Virkkaa 216 ketjusilmukkaa
- Virkkaa 1 pylväs toiseen ketjusilmukkaan koukusta nähden.
- Virkkaa jokaiseen seuraavaan ketjusilmukkaan pylväs. Lopputuloksena pitäisi olla 215 pylvästä.
- Virkkaa kerroksen alkuun 1 ketjusilmukka ja jokaiseen pylvääseen uusi pylväs kerroksen loppuun asti.
- Virkkaa kerroksen alkuun 1 ketjusilmukka ja jokaiseen pylvääseen uusi pylväs. Päätä lanka.
- Virkkaa 8 ketjusilmukkaa ja yhdistä renkaaksi piilosilmukalla.
- Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ja 1 kolmoispylväs.
- Toista renkaalla seuraava silmukkasarja 5 kertaa: 6 ketjusilmukkaa, 3 kolmoispylvästä.
- Virkkaa 6 ketjusilmukkaa, 1 kolmoispylväs ja piilosilmukka kerroksen alun kolmanteen ketjusilmukkaan.
- Virkkaa kerroksen alkuun 1 ketjusilmukka.
- Edellisen kerroksen 6 ketjusilmukan renkaaseen virkkaa 1 pylväs, 1 puolikolmoispylväs (Half Treble), 7 kolmoispylvästä, 1 puolikolmoispylväs, 1 pylväs.
- Virkkaa 1 ketjusilmukka. Jätä edellisen kerroksen kolmoispylväs väliin ja virkkaa 1 piilosilmukka seuraavaan kolmoispylvääseen.
- Toista kohta 6.
- Toista kohtia 6. ja 7. kunnes jokainen edellisen kerron ketjusilmukka rengas on käyty läpi,
- Viimeisen kohdan 7 piilosilmukka virkataan kiinni edellisen kerroksen alun kolmanteen ketjusilmukkaan. Päätä lanka.
- Virkkaa 6 ketjusilmukkaa ja yhdistä renkaaksi piilosilmukalla.
- Virkkaa 1 ketjusilmukka ja 15 pylvästä renkaaseen. Yhdistä pylväät piilosilmukalla ensimmäiseen pylvääseen.
- Virkkaa 3 ketjusilmukkaa, 2 kolmoispylvästä, 3 ketjusilmukkaa ja piilosilmukka seuraavaan pylvääseen.
- Toista kohta 3. vielä 4 kertaa. Virkkaa viimeinen piilosilmukka edellisen kerroksen viimeiseen pylvääseen. Päätä lanka.
Kiinnitä pieni kukka suuren kukan päälle ja kiinnitä haluamaasi kohtaan laukkua.
maanantai 10. lokakuuta 2011
Tapahtuipa julkisessa
Tänään töihin mennessäni bussin kyytiin astui sokea mies. Hän istuutui ja alkoi kaivamaan reppuaan. Löysi repustaan mustan litteän esineen. Leukani varmaan tipahti maahan kun tajusin esineen olevan läppäri. Miten ihmeessä sokea ihminen voi käyttää läppäriä?
Hän avasi läppärin kannen, laittoi koneen päälle, sulki kannen ja laittoi takaisin reppuunsa. Anteeksi mitä? Jatkoi repun kaivamista ja otti esille toisen mustan litteän esineen. Hetken mietittyäni sitä keksin kuin keksinkin mikä kumma oli kyseessä. Sen keksittyäni totesin olevani täysin uuno.
Miten muuten sokea pystyy lukemaan näytöllä olevaa tietoa kuin pistenäytöllä? Tuo laite herätti myös muidenkin uteliaisuuden. Yksi miehen lähellä istuva nainen tuijotti laitetta etukenossa unohtaen muut ympärillä olevat ihmiset ja nähden ainoastaan sokean miehen, joka ei huomaisi hänen touhujaan.
Ja vähän kauempana pari vanhempaa rouvaa supattelivat normaalilla äänellä siitä miten he voisivat kyllä elää kuuroina, mutta missään nimessä eivät kyllä edes puolisokeina. Eihän puolisokeana voi pitää elämäänsä minkään arvoisena. Huoh, ilmeisesti rouvat olivat puolikuuroja ja -sokeitakin sillä miehen kasvoista näki selkeästi että hän kuuli heidän puheensa. Hänen kasvoilleen nousi erittäin iso virnistys kuunnellessaan naisten keskustelua. Oli tainnut kuulla useamman kerran samanlaisia keskusteluja.
Sydäntäni lämmittää nähdä miten sokeat ja kuurot pystyvät käyttämään hyväkseen nykytekniikkaa. Kuten kuurojen hyväksikäyttämät videopuhelut.
Kuva Aviriksen sivuilta.
Hän avasi läppärin kannen, laittoi koneen päälle, sulki kannen ja laittoi takaisin reppuunsa. Anteeksi mitä? Jatkoi repun kaivamista ja otti esille toisen mustan litteän esineen. Hetken mietittyäni sitä keksin kuin keksinkin mikä kumma oli kyseessä. Sen keksittyäni totesin olevani täysin uuno.
 |
| Pistenäyttö |
Ja vähän kauempana pari vanhempaa rouvaa supattelivat normaalilla äänellä siitä miten he voisivat kyllä elää kuuroina, mutta missään nimessä eivät kyllä edes puolisokeina. Eihän puolisokeana voi pitää elämäänsä minkään arvoisena. Huoh, ilmeisesti rouvat olivat puolikuuroja ja -sokeitakin sillä miehen kasvoista näki selkeästi että hän kuuli heidän puheensa. Hänen kasvoilleen nousi erittäin iso virnistys kuunnellessaan naisten keskustelua. Oli tainnut kuulla useamman kerran samanlaisia keskusteluja.
Sydäntäni lämmittää nähdä miten sokeat ja kuurot pystyvät käyttämään hyväkseen nykytekniikkaa. Kuten kuurojen hyväksikäyttämät videopuhelut.
Kuva Aviriksen sivuilta.
perjantai 7. lokakuuta 2011
Olympus Pen E-PL1
Mulla on kamera. Mulla on ikioma pikkuinen järkkäri. Ja minä en osaa käyttää sitä... vielä.
Pari viikkoa sitten kuvasin pienen pientä söpöä löytökoiraani, kun huomasin että pokkarini ei suostu tekemään tarkennusta vaan haluaa heti laukaista kuvan. Onneksi kyseessä oli vain väliaikainen häiriö, mutta kyllä se vain laittaa miettimään josko olisi aika hankkia uusi kamera.
Ystäväni ovat yrittäneet jo pidemmän aikaa saada ostamaan järkkäriä ja yksi oli jopa valmis antamaan minulle oman vanhan kameransa lahjaksi. Kieltäydyin kohteliaasti siitä kamerasta. Hukkaanhan sellainen ammattikäyttöön tarkoitettu kamera olisi mennyt minun käsissäni.
Viikko sitten selasin Hullujen Päivien kuvastoa ja silmäni pongasivat Olympuksen Pen E-PL1 -mikrojärjestelmäkameran hintaan 249 €. Hieman alkoi kamera kutkuttamaan ja merkkasinkin sen ostoslistaani.
Tosin seuraavana päivänä sain eteeni Expert Expon kuvaston ja mikäs se siellä killitti. Niinpä niin, samainen kamera, mutta korkeammalla hinnalla. Exposta sen olisi saanut omaksi hintaan 369 €, jolloin settiin kuului myös perusobjektiivin lisäksi 40-150 mm objektiivi. Voi sitä tuskaa kun mietin kumman setin haluan.
Päädyin Expon settiin. Yksinään tuon ylimääräisen objektiivin olisin saanut hintaan 179 € (ovh. 349 €) Rajala Pro Shopista, joten säästöä tuli ihan mukavasti ja varmastikaan en olisi toista objektiivia raaskinut ostaa aikoihin.
Olen saanut nyt sitten viikon verran leikkiä tuolla kameralla ja räpsinyt muutaman hassun kuvankin. Ja paino sanalla RÄPSINYT. En todellakaan osaa vielä ottaa kuvia tuolla.
Ilmoitin ystävilleni etteivät enää esittelisi minulle kameroita, kun nyt minun on upouusi kamera ja juuri sellainen mikä minun taidoilleni sopii. Siitä seurasi pitkä hiljaisuus ja kysymys millaisen kameran oikein ostit. Mainittuani kameran nimen, seurasi vielä pitempi hiljaisuus. Ensimmäinen kommentti, joka tuli oli: "Sun pitää hankkia siihen VF-2... Joo ja sen jälkeen tämä ja tämä adapteri, niin saat sen ja tuon merkin objektiivit käytettäväksesi." Aargh! No, hyvä... eivät sentään haukkuneet kameraa lyttyyn, vaan näkivät siinä potentiaalia.
Kiusaksenne tässä on muutama minun ottama kuva automaatti-asetuksilla.
P.S. Se mun löytökoira oli hoidossani vain vuorokauden. Sen jälkeen vein sen löytöeläintaloon mistä parin päivän päästä omistaja kävi noutamassa sen.
Pari viikkoa sitten kuvasin pienen pientä söpöä löytökoiraani, kun huomasin että pokkarini ei suostu tekemään tarkennusta vaan haluaa heti laukaista kuvan. Onneksi kyseessä oli vain väliaikainen häiriö, mutta kyllä se vain laittaa miettimään josko olisi aika hankkia uusi kamera.
Ystäväni ovat yrittäneet jo pidemmän aikaa saada ostamaan järkkäriä ja yksi oli jopa valmis antamaan minulle oman vanhan kameransa lahjaksi. Kieltäydyin kohteliaasti siitä kamerasta. Hukkaanhan sellainen ammattikäyttöön tarkoitettu kamera olisi mennyt minun käsissäni.
Viikko sitten selasin Hullujen Päivien kuvastoa ja silmäni pongasivat Olympuksen Pen E-PL1 -mikrojärjestelmäkameran hintaan 249 €. Hieman alkoi kamera kutkuttamaan ja merkkasinkin sen ostoslistaani.
Tosin seuraavana päivänä sain eteeni Expert Expon kuvaston ja mikäs se siellä killitti. Niinpä niin, samainen kamera, mutta korkeammalla hinnalla. Exposta sen olisi saanut omaksi hintaan 369 €, jolloin settiin kuului myös perusobjektiivin lisäksi 40-150 mm objektiivi. Voi sitä tuskaa kun mietin kumman setin haluan.
Päädyin Expon settiin. Yksinään tuon ylimääräisen objektiivin olisin saanut hintaan 179 € (ovh. 349 €) Rajala Pro Shopista, joten säästöä tuli ihan mukavasti ja varmastikaan en olisi toista objektiivia raaskinut ostaa aikoihin.
Olen saanut nyt sitten viikon verran leikkiä tuolla kameralla ja räpsinyt muutaman hassun kuvankin. Ja paino sanalla RÄPSINYT. En todellakaan osaa vielä ottaa kuvia tuolla.
Ilmoitin ystävilleni etteivät enää esittelisi minulle kameroita, kun nyt minun on upouusi kamera ja juuri sellainen mikä minun taidoilleni sopii. Siitä seurasi pitkä hiljaisuus ja kysymys millaisen kameran oikein ostit. Mainittuani kameran nimen, seurasi vielä pitempi hiljaisuus. Ensimmäinen kommentti, joka tuli oli: "Sun pitää hankkia siihen VF-2... Joo ja sen jälkeen tämä ja tämä adapteri, niin saat sen ja tuon merkin objektiivit käytettäväksesi." Aargh! No, hyvä... eivät sentään haukkuneet kameraa lyttyyn, vaan näkivät siinä potentiaalia.
Kiusaksenne tässä on muutama minun ottama kuva automaatti-asetuksilla.
 |
| Viikin apina |
 |
| Perusobjektiivin etäisin asento |
 |
| Perusobjektiivin lähin asento. Tarkennus meni hieman huti. |
 |
| Lisäobjektiivin etäisin asento. Niin se tarkennus... |
 |
| Lisäobjektiivin lähin asento |
 |
| Perusobjektiivi |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)