En voi muuta kuin ihailla kaikkia teitä naisia, jotka käytte läpi synnytyksen. Minä pääsin seuraamaan synnytystä vierestä. Olin nuoren pariskunnan tukena heidän valmistautuessaan koitokseen. Prosessi meni niin nätisti läpi etteivät he olisi tarvinneet minua lainkaan, mutta eihän sitä etukäteen tiedä. No, saipahan ainakin tuleva isä nukuttua edellisen yön rauhassa minun pitäessäni seuraa äidille. Ja tulevan äidin torkkuessa minä taas pidin seuraa isälle. Ja varsinaisen synnytyksen aikana tarkkailin tulevan isän kasvoja, jotta voisin tarvittaessa napata hänet turvaan. Isä hoiti hommansa loistavasti kotiin, ei pienintäkään heikotuksen merkkiä näkynyt. Tosin sain seurata myös vauvan syntymistäkin huomattavasti paremmin kuin isä, sillä istumapaikaltani oli melkoisen suora näkymä vauvaan.
 |
| 2 tuntia vanha prinssi |
Tulevan äidin käymä läpi prosessi on kyllä raskas. Hänen kasvoiltaan näkyi miten takana oli pitkä kivulias yö ja päivä. Iho meni harmaaksi ja lihakset olivat vääristyneitä. Kuitenkin lapsen synnyttyä hän alkoi oikein hehkua onnellisuutta ja äitiyttä. Ainoat jäljelle jääneet merkit läpikäydystä prosessista olivat väsyneet kasvot, pienentynyt vatsa ja nyytti sylissä.
Ja jos Raamattuun on uskomista, niin kaikkesta tuosta kivusta saamme kiittää Eevaa. Toisaalta, jos kipuja ei olisi, meitä olisi luultavastikin huomattavasti enemmän tässä maailmassa ja koko maapallo olisi jo perikadossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti