Talvihame helmakirjonnalla

Olen ottanut tavakseni pestä kaikki kankaat ennen kuin ompelen niistä yhtään mitään. Tuo tapa olisi pitänyt ottaa käyttöön jo parikymmentä vuotta sitten. Silloin nimittäin tein ihanasta sinisestä kankaasta aamutakkia ja kirjoin siihen käsin kuviota. Jossain vaiheessa tajusin että kankaasta lähti väriä ja se tahrasi sormeni ja kirjontalangatkin osittain. Hieman harmitti kuvitellessani tilanteen että laitan aamutakin ensimmäistä kertaa pesulle ja kaikki kovalla työllä tekemäni kirjontani olisivat sinisiä. Heitin sen takin roskiin ennen kuin olin saanut kirjonnan loppuun.
Pari vuotta sitten toinen vaate muistutti tuosta pesemisestä sillä että parin kolmen pesun jälkeenkin se oli hieman kutistunut venyttelyistä huolimatta. Sen vaatteen sain sentään pelastettua muuttamalla mallia hieman ja lisäämällä kangasta siihen.
Joten nyt olen sitten pessyt kankaita sitä mukaa kun olen niitä tarvinnut. Ja tämän talvihameen kohdalla huokaisin osittain helpotuksesta kun olin pessyt kankaan ennen kuin aloin leikkaamaan kaavoja. Vaikka kangasta olinkin ostanut tarpeeksi, niin pesun jälkeen se oli kutistunut niin paljon etten saanutkaan enää kaavoja mahtumaan kankaalle. Jouduin pikaisesti miettimään miten hoitaisin tilanteen ja päädyinkin sitten raa'asti katkaisemaan kaavat lantion seutuvilta. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa sovittaa kaavoja kankaalle. Tosin olisin voinut ehkä pari kertaa miettiä kohtaa mistä katkaisen kaavan kahtia. Tällä hetkellä tuntuu että edessä oleva vaakasauma pitäisi olla vähän ylempänä ja takana oleva vaakasauma joko ylempänä tai alempana. No, siinä riittääkin sitten mietittävää siihen asti kun tulee taas tarvetta tehdä uusi hame. Se saattaa olla hyvinkin pian sillä kangas ja vetoketju olisi jo varattuna.

Talvihame helmakirjonnalla

Hame on ihanan lämmin, sillä kankaassa on villaa ja kankaan sisäpuolella on kevyt nukkapinta tuomassa pehmeyttä. Vetoketju on vasemmalla sivulla oleva piilovetoketju. Vihdoin ja viimein onnistuin senkin kiinnittämään siten ettei se näy. Siitä saan kyllä kiittää Tikatan järjestämää vetoketjukurssia.

Helmaa en päärmännyt, sillä edellisen tällä kaavalla tehdyn hameen helma ei tuntunut millään asettuvan kohdilleen. Nyt silitin helman nurjalle puolelle kovikekankaan kiinni ja ompelin koristekirjontakuvioita pitämään helma jonkinlaisessa kuosissa.

Helman kirjonta lähempää

Helman kirjonta ei kestä tarkempaa tarkastelua, mutta kauempaa se näyttää hyvältä.

Koneella koristekuvio-ompeleminen on yllättävän vaikeaa. Ompeleen jälkeen vaikuttaa niin monta eri asiaa ja niitä ei tule ajateltua edes ennen kuin on varsinaista työtä ompelemassa.

Muistilista koristeompeluun

• Kovikekangas on kova sana
• Lankojen värien soveltuvuus onnistuu parhaiten kokeilemalla eri värejä kankaan ylijäämätilkkuihin
• Mielenkiintoisia ja ei niin mielenkiintoisiakin kuvioita kannattaa kokeilla mallitilkkuihin
• Kun haluamansa kuvion on valinnut niin sen eri kokoluokkia kokeilemalla löytyy se itselle sopiva koko
• Useampaa kuviota käytettäessä niiden asettelu ja etäisyys toisiinsa nähden
• Tilkuilla kannattaa kokeilla miten kuvion ompelu sujuu saumojen yli:
• ovatko saumurilla tehdyt saumat parempia (3-kertainen kangas)
• kuin ompelukoneella kaksijakoiseksi tehdyt saumat (2-kertainen kangas)
• vai olisiko parempi ommella kuviot paloihin ennen palojen yhdistämistä vaatteeksi?
• Varsinaisen työn ompelu aloitetaan aina täydellä alapuolalla ja varmuuden vuoksi vieressä odottaa toinen täysinäinen alapuola
• Alapuola kannattaa vaihtaa vähän ennen kuin alalanka loppuu

Toivottavasti muistan tuon listan vielä sitten kun olen seuraavan kerran tekemässä koristeompelua.

Hotellit kuntoon, Jyrki Sukula!

Törmäsin taannoin mainokseen jossa etsittiin ongelmaisia hotelleja Suomessa. Suurin hämmennyksen aihe oli se että ohjelman vetäjänä tulee olemaan Jyrki Sukula. Siis kokki?!? Miten ihmeessä kokki voi tietää kuinka saadaan jokin hotelli taas vetämään asiakkaita puoleensa.
Kuppiloiden käsittelyn ymmärtää jollain tavoin sillä niissä myydään paikan päällä tehtyä ruokaa, mutta hotelleilla se ruokapuoli on vain sivubisnestä.
Tokihan hotellit saavat plussaa, jos ravintola on kunnossa, mutta pääosa tuloista tulee huoneista.

Aikani aihetta netissä pengottuani löysin vihdoin ja viimein formaatin, mitä tuossa ohjelmassa tullaan käyttämään. Yllätys yllätys, siinäkin formaatissa ohjelman vetäjänä on kokki. Kyseessä on siis Gordon Ramsayn Hotel Hell.

Katsoin kokeeksi pari jaksoa tuosta Hotel Hellistä YouTubessa. En voi muuta sanoa kuin että en oikein tykännyt. Jos kaikki jaksot ovat tuollaisia mitä näin, niin ohjelma ei todellakaan kiinnosta. Niistä jäi paha maku suuhun samaan tapaan kuin Kitchen Nightmares-ohjelmassa.
Pääpaino ohjelmassa on hotellin vetäjän henkilökohtaisten ongelmien setviminen ja kun kokki on kyseessä, niin myös se kuinka pahaa ruokaa hotellissa tarjotaan ja miten surkeissa olosuhteissa niitä joutuu syömään. Hotellihuoneita ja muita tiloja käsitellään hyvin vähän itse ohjelman aikana, vaikkakin niihin tehdään selkeästi muutoksia.

Tässä yksi esimerkkijakso Hotel Hellistä.

Olen aina silloin tällöin katsonut Travel Channelin Hotel Impossiblea. Idea siinäkin on sama eli tyyppi menee hotelliin ja pistää sen sellaiseen kuntoon että se tuottaa taas rahaa. Siinä ohjelmassa ei juurikaan käsitellä ruokapuolta paitsi alla olevassa jaksossa, jossa hotellille luodaan huonepalvelu käyttämällä lähiravintolaa hyväksi. Hotel Impossiblessa käsitellään tarkemmin huoneiden ja muiden tilojen ulkonäköä ja sitä kuinka saadaan ne viihtyisemmiksi. Lisäksi tarkastellaan kuinka hyvin huoneita siivotaan, miten huoltomiehen hommat toimivat ja kuinka tuottoisia hotellin sivupalvelut ovat. Tutkitaan hotellin varausjärjestelmät ja muut respan tehtävät. Ohjelma on tehty siten että kukaan omistajista tai henkilökunnasta ei oikeastaan menetä kasvojaan.
Ja mitä tulee ohjelman vetäjään. Hän ei ole kokki. Anthony Melchiorrilla on 20 vuoden kokemus hotellialalta, joten hän tietää mistä puhuu.

Alla jakso Hotel Impossiblesta.

Kapea talvihame

Edelleenkin odottelen täällä talventuloa. Koko joulu on ollut +5 tienoilla ja lumesta ei hajuakaan. Tihkusadetta on ollut melkein jopa päivä, joten ei uloskaan viitsi mennä. Ei sinne pimeään kyllä muutenkaan haluaisi mennä.

Ennen talvilomaa tein itselleni listaa mitä kaikkea tekisin lomani aikana. Tuskin saan puoliakaan tehtyä, mutta tässä on kuitenkin ensimmäinen tuotos. Malli on hyvin yksinkertainen suora hame kuminauhavyötäröllä. En tehnyt mitään halkioita helmaan, sillä hameen pitäisi lämmittää minua näin talvella. Saattaa olla että jossain välissä revin alaosan auki hermostuessani hameen kapeuteen ja pistän jonkin lisäkappaleen taakse antamaan hieman enemmän liikkumavaraa.
Kangas on villaa ja sen verran paksu että vyötärö näyttää paljaaltaan hyvin paksulta. Onneksi vyötärön saa piilotettua puseroiden alle.

Kuva oli pakko ottaa kengät jalassa, sillä hame on niin pitkä että ilman kenkiä se yltää maahan. Edellinen talvihameeni katkesi kengät jalassa juuri ärsyttävästä kohdasta että tein oikein kunnolla ylipitkän hameen.

Työlistani tälle lomalle muuten on:

• Kapea talvihame
• Leveä talvihame
• Sohvan suojapäälliset
• Tietokonetuolin päällystäminen
• Kuntosalille rennompaa treenivaatetta
• Työtarpeisiin koodinpätkä
• Ohjelmoinnin treenaus muutenkin

Tyytyväinen olen jos saan nuo vaatteet ja ohjelmoinnit hoidettua.

Vihreä kauluri ja pipo

Odotellessani talven saapumista olen aikani kuluksi neulonut pakkaskelille lämmikettä. Ensimmäiseksi päätin tehdä kaulurin. Idean siihen sain kaupoissa myytävistä tuubihuiveista. Ne ovat makuuni aivan liian massiivisia. Ne pitäisi kiertää moneen kertaan pään ja kaulan ympäri kunnes ne ovat niin paksuja etteivät mahdu enää takin alle.

Kauluri

Päädyin siis tekemään hieman pienemmän version. Ympärysmittaa tälle tuli n. 95 cm ja leveyttä 15 cm. Minulla ei ollut hajuakaan siitä kuinka paljon tuohon menee lankaa, joten ostin varmuuden vuoksi pari kerää. Hoidin langan käytön mentaliteetilla kuvio-osuus valmiiksi ja muutama reunakerros päälle. Jos kuvio valmistuu ensimmäisestä kerästä, niin reunakerrosta tulee vain sen verran kuin mitä ensimmäiselle kerälle jää lankaa. Jos taas kuvion tekemiseen vaaditaan toinenkin kerä, niin sitten yritetään tehdä molemmista reunoista mahdollisimman symmetrisiä.
No, kuvio valmistui ensimmäisen kerän aikana ja lankaa jäi vielä reunaan sen verran ettei melkein sain yhtä monta kerrosta molempiin reunoihin. (Ihme pihtailua)

Kun nyt sitten jäi vielä se toinen kerä käyttämättä, niin päätin tehdä kaulurille kaveriksi samoilla kuvioilla pipon. Päätin tehdä kuvion kertaalleen täytenä ja sitten katsoa minkä korkuinen pipo siinä vaiheessa. Kuvion valmistuttua kerran korkeus näytti hyvältä ja päätin aloittaa kavennukset. Siinä olikin pohtimista että missä kohtaa oikein teen ne kavennukset. Päädyin piilottamaan kavennukset salmiakkikuvion reunoille.

Pipo

Minulle näköjään tuottaa vaikeuksia päättää että mikä kerros on se viimeinen kerros, jonka jälkeen tehdään päättely. Nimittäin jatkoin ja jatkoin kaventeluita kunnes tajusin että pipossa tulee sitten olemaan pieni nyppylä lopetuskohdassa. Siinä vaiheessa iski laiskuus pahemman kerran ja annoin vain asian olla. Kelpaa minulle.

Päälaki

Saatuani pipon valmiiksi tajusin että päälaellahan punokset kohtaavat toisensa. Jos olisin käyttänyt järkeäni jo tekovaiheessa olisin voinut saada aikaiseksi hyvinkin mielenkiintoisia punoksia tuonne päälaelle. Nythän siellä vain yht'äkkiä tuntuu punokset loppuvan ja homma päättyy tasaisiin kavennuksiin.

Lankana käytin Malabrigon Merino Wordsted-lankaa (Lankatalo Priimasta). Puikkokoko oli 5. Kauluriin lankaa meni 100 gr ja pipoon 70 gr.

Pakettiautomaatti

Yksi joululahja on saapunut kohteeseensa. Toiset joululahjat ovat vielä virtuaalitaivaassa odottamassa että löydän kadottamani leimasimen. Eihän se kyllä kadoksissa ole. Se on vain laitettu sen verran hyvään talteen ettei minulla ole enää mitään muistikuvaa siitä missä se on.

Mutta takaisin aiheeseen. Viime viikonloppuna sain tehtäväkseni lähettää joululahjat välietappiin, josta ne sitten jatkavat matkaa kohti jouluaatonviettopaikkaa ja lahjojen saajia. Asun siitä onnekkaasti että asiamiesposti on kivenheiton päässä ja se on auki silloin kuin sen yhteydessä oleva kauppakin on auki eli nykyään joka päivä. Tämän lisäksi reilun kilometrin etäisyydellä on Prisma, josta löytyy pakettiautomaatti. Joten lähetyspaikoista ei ole pulaa, tosin molemmat paikat ovat auki täsmälleen samoihin aikoihin. Asiamiesposti voittaa sillä että sieltä saa tarvittaessa pakkausmateriaalit ja muut postipalvelut. Mutta jos ei tarvitse pakettia varten laatikkoa, niin tällöin automaatti tulee aavistuksen verran halvemmaksi.

Päädyin sitten kokeilemaan pakettiautomaattia. Olin jo valmiiksi laittanut paketit postitettavaan laatikkoon, joten kaikki mitä tarvitsin oli maksaa postitus. Lisäkannustimenani automaatin käyttöön oli lisäksi se että en ollut varma ehtisikö paketti perille ennen kuin välietapista lähtisi porukkaa eteenpäin. Automaatista pakettia noutava ei tarvitse oikeastaan muuta kuin tekstiviestin, jolla paketti saadaan säilöstä ulos. Jos vastaanottaja olisi siis ehtinyt lähteä, olisi hän voinut pyytää jotakuta muuta noutamaan paketin ja pistämään toimitusta eteenpäin.

Paketin lähettäminen oli todella yksinkertaista. Automaatilla pystyy lähettämään neljän kokoluokan paketteja. Kotona kannattaa tarkistaa että paketin mitat ovat pienemmät kuin 60 x 36 x 60 cm, joka on suurimman mahdollisen paketin koko.

Pakettiin kirjoitetaan lähettäjän tiedoista nimi, osoite ja puhelinnumero. Vastaanottajasta riittää pelkästään nimi ja kännykän numero. Jos paketti lähetetään postiin automaatin sijaan, niin sitten tarvitaan vielä lisäksi kohdepostin postinumero.

Automaatin äärelle päästyä valitaan ensin kohdekunta ja sen jälkeen mahdollisesti tarkempi kohdeautomaatin tai postin sijainti. Tämän jälkeen syötetään vastaanottajan puhelinnumero. Kun se on saatu syötettyä onnistuneesti oikein valitaan postitettavan paketin koko. Automaatilla on nähtävillä eri kokoluokkien mitat, joten paikan päällä voi vielä tarkistaa mikä on se oikea paketinkoko. Lopuksi suoritetaan maksaminen pankki- tai luottokortilla. Kun maksu on hyväksytty aukeaa jokin luukuista joulukalenterimaisesti ja paketti laitetaan sinne sisälle, jonka jälkeen luukku suljetaan. Tämän jälkeen saa halutessaan tulostettua kuitin tapahtumasta, jossa ilmoitetaan myös paketin lähetystunnus.

Koska hermoilin kovasti että ehtiikö paketti ajoissa perille, seurasin hyvinkin tarkasti paketin liikkumista. Paketin juuttuminen Tampereelle vuorokaudeksi oli aika tuskallista. Onnekseni paketti kuitenkin ehti perille ajoissa ja vastaanottaja nappasi sen mukaansa ennen kuin kaasutti pois paikkakunnalta. Minua hämmensi tuossa lähetyksen seurannassa maininta "Lähetyksen postiennakko on maksettu". Ilmeisesti noissa lähetyksissä ei ole jaksettu tehdä tavallisille paketeille omaa erillistä polkua ohjelmassa, joten ne ovat automaattisesti saaneet statuksen että maksut on maksettu.

Pakettien vastaanottaminen on vielä helpompaa. Vastaanottaja näppäilee tekstiviestissä saadun koodin automaattiin, jonka jälkeen jokin luukuista avautuu ja paketti on otettavissa. Jos paketti olisi postiennakko, niin automaatti pyytäisi maksamaan paketin pankki- tai luottokortilla ennen kuin luukku avataan.

Minulla tuskin tulee tuota pakettiautomaattia juurikaan käytettyä sillä minullahan on tuo toinen posti hyvinkin lähellä. Mutta tapauksessa että minun pitäisi lähettää jokin paketti jollekin joka ei vakituisesti asu kohdekunnassa automaatti on erinomainen idea. Minun eikä vastaanottajan tarvitse miettiä mihin osoitteeseen paketti lähetetään. Riittää vain että tiedän sen kunnan missä vastaanottaja on ja vastaanottajan käytössä olevan kännykän numeron.

Raglanin suhdeluvut ylhäältä aloittaessa

Postauksessani Piiiiitkä neuletakki aloitin takin tekemisen ylhäältä päin. Työssäni käytin harteilla raglania. Koska en löytänyt mistään selkeää ohjetta raglanissa käytettäviin selän, etuosan ja hihojen mittasuhteille päädyin laskemaan ne itse niistä ohjeista missä oli silmukkamäärät mainittu.

Kirjoittaessani postausta olin onnistunut hukkaamaan luonnoskirjani, mutta eilisen siivousrupeaman yhteydessä satuin törmäämään siihen yhtä epämääräistä laatikkoa penkoessani.

Joten tässä on nyt sitten käyttämäni mittasuhteet. 

*Selän silmukkojen määrä:

1/3 kokonaissilmukkamäärästä

*Hihojen silmukkojen määrä:

6/7 selän silmukkamäärästä

*Etuosan silmukkojen määrä:

Kokonaissilmukkamäärä - selän silmukkamäärä - hihojen silmukkamäärä

Lopputuloksena etuosassa pitäisi olla enemmän silmukoita kuin selässä.

Neulominen sujuu sitten samaan tapaan kuin alhaalta ylöspäin raglania tehdessä. Yllä lasketut osiot erotellaan silmukkamerkeillä ja sitten vain lisätään silmukoita jokaisen merkin molemmin puolin eli 8 silmukkaa joka kerros.

Tätä jatketaan siihen asti kunnes olkapäät mahtuvat neuleen sisälle. Sitten hihat erotetaan muusta neuloksesta omille puikoille. Alkuperäisille puikoille jää siis pelkästään selkä ja etuosa, joiden neulomista jatketaan pyörönä.

Kun selkä ja etuosa on neulottu (Ainakin muutaman kerroksen verran), poimitaan hihoja varten kainalosta pari silmukkaa. Muutoin on mahdollista että kainaloon jää pieni ilmastointiaukko. Sitten vain neulotaan hihat käyttäen kavennuksia hyväksi haluamaansa muotoon.

Olisi mukava tietää millä tavalla muut ovat päätyneet käyttämiinsä lukuihin neuloessaan raglania ylhäältä alaspäin. Vinkkejä otetaan vastaan.

Spelttileipä

Joka viikko vähintäänkin kerran viikossa tulee nykyään leivottua leipää. Syksyllä käyttämästäni spelttijauhosta jäi sen verran hyvä maku suuhun että nykyään ei minulle kelpaa oikeastaan enää mikään muu leipä.
Speltti ei aiheuta sellaista turvotusta kuin tavallisesta vehnästä tehdyt leivät, myöskään ihooni ei tule speltistä kutisevia vesirakkuloita. Lisäksi lueskeltuani kilpirauhastaudeista moni löytämäni tutkimus ei suositellut kovin tiukkaa karppaamista, joten leivällä saan pidettyä hiilarit sopivalla tasolla.

Viikonloppuaamuista onkin tullut melkoista luksusta aloittaessani aamun leivänteolla päätyen ylelliseen brunssiin tuoreen leivän tuoksuessa rappukäytävään asti.

Spelttileipä

Spelteissä muuten tuntuu olevan eroja. Joillakin jauhoilla ei leipä tunnu nousevan niin millään. Toisilla taas leipä levahtaa ympäriinsä ylöspäin kohoamisen sijaan. Viime viikot olenkin tehnyt leivän suosiolla vuo'assa, jotta pystyn edes vähän hallitsemaan kohoamissuuntaa. Pidän vain enemmän limpun näköisistä leivistä kuin vuokaleivistä. Vaikkakin vuokaleivät soveltuvat niin paljon paremmin paahdettavaksi leivänpaahtimessa kuin limppu. Pitäisi kokeilla nyt käytössäni olevaa jauhomerkkiä ja katsoa toimisiko se enemmän oikein.

Olen tehnyt leipää käyttäen erilaisia öljyjä. Oliiviöljy tuo aivan erilaisen vivahteen leivän makuun kuin esimerkiksi rypsiöljy. Tällä hetkellä lempiöljyni leivässä on argan. Sain sitä viime kesänä Marokon reissultani lahjaksi. Puhdasta 100% argan-öljyä, erittäin paloherkkää, mutta ihanan pähkinäisen makuista ja jos sitä nauttii hitusenkin liikaa  on toivottavaa vessan  olevan lähellä.

Leivän kohottamisessa olen käyttänyt hyväkseni tiskikoneen lämpöä. Ei muuta kun tiskikone päälle ja taikinakulho tiskipöydälle juuri koneen kohdalle. Se riittää pitämään hiiva iloisena.

Tässäpä on sitten itse leipäohje.

Spelttileipä (1 kpl)


2,5 dl lämmintä vettä
8 dl spelttijauhoja
1/4 pkt hiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
0,2 dl öljyä

Sekoita lämmin vesi, hiiva ja 2,5 dl spelttijauhoja keskenään. Anna kohota n. 1 tunnin ajan. Lisää suola ja sokeri. Vaivaa loput jauhot sekaan ja lopuksi vielä öljyä. Leivo leivän muotoon pellille tai vuokaan. Anna kohota vielä 1 tunnin. Paista 200 asteessa 20 minuuttia.

Mistä blogien nimet tulevat?

Lueskelin tänään Indiedaysin juttua Mistä blogien nimet tulevat?. Kaikenlaisen alkuperän selvittely on minusta kiinnostavaa ja myöskin se mistä ihmiset ovat saaneet päähänsä jonkin nimen. Miksi minulle on annettu nämä nimet ja mikä on niiden etymologia.

Nimen keksiminen on kyllä vaikeaa. Miten keksiä sellainen nimi että siihen on itse tyytyväinen ja se kuvaa blogia sen 10 vuodenkin jälkeen.
Tämä blogi, jota kirjoitan nyt ei ole ensimmäiseni. Ensimmäinen blogini roikkuu henkitoreissaan anellen että kirjoittaisin sinne edes vähän juttuja matkoiltani. Sen blogin osoite on tylsästi tkongas.blogspot.fi. Keksin osoitteen kiireellä juuri ennen ja tylsästi laitoin osoitteeksi silloisen työpaikkani käyttäjätunnukseni. (Jotenkin minulla on hämärä muistikuva että tuo osoitteen alkuosa oli samalla myös Bloggerin käyttäjätunnus.) Blogin otsikko "Matkani maailmalla" on sentään hieman ymmärrettävämpi. Avioeron yhteydessä suunnittelin vakavissani lopettaa tuon blogin kokonaan, mutta sitten tajusin että mitä todennäköisemmin teen reissuja ilman puolisoakin ja luultavasti tekisin ehkä jopa enemmänkin. Ja olenhan minä tehnytkin, vaikka en niistä ole erinäisistä tekosyistä mitään kirjoittanut. Lisäksi ensimmäisen erovuoden jälkeen huomasin että esimerkiksi äitini tuntui olevan enemmän huolissaan reissuistani eron jälkeen kuin silloin kun olin naimisissa. Joten jo pelkästään siitä syystä päätin jatkaa blogin pitämistä ja päivittämisiä edes silloin tällöin.

Toinen pitämäni blogi oli nimeltään Radagast. Kyseinen blogi on haudattu netistä samaan aikaan kun hautasin blogin päätähden eli kilpikonnani.

Kolmas blogi oli entisen mieheni yhteisessä ylläpidossa ollut B53, joka kertoi mitä kaikkea hankintoja suunnittelimme yhteiseen asuntoomme ja pohdiskeluja minkälaiset vempeleet olisi kivoja ja miten ne kehittyivät. Yllätys, yllätys, se blogi kuoli pois avioeron yhteydessä.

Tämä blogi syntyi palattuani takaisin Suomeen Budapestista. Silloin en voinut kuvitellakaan kirjoittavani arkipäiväisistä asioista johonkin niinkin "hienoon" kuin matkablogini, joten päätin haluta uuden blogin. Nimen keksiminen oli vaikeaa. Meinasin insinöörimäisen älykkäästi laittaa osoitteeksi tkongas2 ja luultavasti myös nimeksikin, mutta onnekseni hylkäsin idean. Sitten sen keksin. Hyräiltyäni pätkän erästä vanhaa lempiteleviomainosta ja päättäen hyräilyn mainoksen silloisen sloganiin, tajusin sen sloganin olevan se mitä haluan. Kyseessä on Valio Pingviinin tämän vuosituhannen alun mainoksia, juuri ennen kuin Nestlé osti sen. Yritin löytää Youtubesta kyseisen mainoksen, mutta ikäväkseni löysin ainoastaan tämän 15 sekunnin mittaisen pätkän, josta puuttuu se slogan. Täysversion lopussa pingviini kirjoitti aina "Minä täällä, hei!". Se oli lempimainoksiani ja se tuntui parhaiten kuvaavalta blogini sisällölle, josta ei minulla tuolloin ollut harmainta hajuakaan vielä. Osoite taas muodostui pyhässä yksinkertaisuudessaan noista kolmesta sanasta mitahei tai sitten suomeksi vääntäen mitähei.
Alla oleva linkki johtaa tosiaan tuohon Youtube-videoon mistä mainitsin yllä.

http://youtu.be/1DGh6xWsjjA?t=1m53s (Ikävä kyllä tästä videosta on poistettu mahdollisuus upotettuun linkitykseen.)

Vanttuut kosketusnäytöllisen puhelimen tuella

Tässä syksyllä tein elämäni ensimmäiset vanttuut/lapaset/tumput/rukkaset. Sisällytin niihin pienen erikoisominaisuuden, jota rakastan jo yli kaiken vaikkei vanttuut ole edes vielä käytössä.

Kylmällä säällä on yli kaiken inhottanut ottaa hanskoja pois voidakseni käsitellä puhelinta. Alkusyksystä käytössäni ovat olleet kynsikkäät. Mutta ilmojen viiletessä vaihdoin ne sitten kynsikkäisiin, joihin oli yhdistetty sormien päälle vedettävät lapaset. Kyllähän ne toimivat ihan ok, mutta esimerkiksi peukaloa ei pystynyt hyödyntämään laisinkaan puhelinta käytettäessä.
Sitten hankin itselleni sormikkaan, joissa oli peukalon, etusormen ja keskisormen kohdalla kohdat joilla sai käsiteltyä puhelinta. Homma toimi kohtalaisesti, mutta tuon kosketuspinnan suurus ja jäykkyys eivät kovinkaan tuoneet sulavuutta puhelimen käyttöön.
Päädyin sitten tekemään itse vanttuut ja ompelemaan niihin sopivan kokoisen pinnan puhelimen käsittelyä varten.

Vanttuut pienellä lisäominaisuudella

 Jos oikein tarkasti katsoo tuon yläkuvan oikean vanttuun etusormen kohtaa, pystyy näkemään pienen vaalean pisteen siellä.
Alla on lähempi kuva tuosta pisteestä.

Kosketusnäyttöön reagoiva piste

Kyseinen lanka on sähköä johtavaa lankaa. Siinä vaiheessa kun markkinoille on alkanut tulla näitä sormikkaita, joilla pystyy käsittelemään puhelimia, olen pohtinut voisiko tuota lankaa saada jostain.
Hankittuani alkukesästä itselleni uuden puhelimen, jonka näyttö käyttää hyväkseen ihon sähköjohtavuutta painalluksen voimakkuuden sijaan, aloin vakavissani miettimään uudestaan tuota sähköä johtavaa lankaa.
Löysin Etsystä myyjän nimeltään LNelkin, joka ilokseni myi hommaan sopivaa lankaa ja kohtuuhintaan.
Tumma lanka on joskus kaupan päällisinä saatua Raggegarn Maskinvaskbaraa ja sitä meni n. 70 gr. Valkoinen lanka on 7 veljestä ja sitä meni ehkä jopa pari grammaa.
Kosketusnäyttöpisteeseen meni lankaa 15 senttimetriä eli paljoa sitä lankaa ei todellakaan tarvitse, jotta puhelimen näyttö toimii.

Alla vielä videota ja mölinää tuon vanttuun toimivuudesta.

Yhtenä päivänä ennen kuin aloitin vanttuiden neulomista selitin innoissani suunnitelmia muutamalle itseäni reilusti vanhemmalle naiselle. Aikani selitin asiaa kunnes yksi naisista kysäisi "Mitä vanttuut ovat?". Aivot löivät hetken tyhjää ennen kuin tajusin että ehkei täällä Etelä-Suomessa ihmiset tiedä ihan kaikkia pohjoisen murresanoja, vaikkakin kyllä vanhemmalla väestöllä on yleensä ollut sen verran enemmän tietoa enemmän sanoista kuin nuorisolla. Hyvin nopeasti kuitenkin eräs toinen nainen selitti minun tarkoittavan lapasia.
Siitä alkaa olla kohta parikymmentä vuotta kun muutin pois Lapista ja näköjään edelleenkin pohjoisen sanat värittävät puhettani aiheuttaen hämmennystä ihmisissä.

Nyt olen alkanut haaveilemasta vanttuista tai sormikkaista, joissa olisi sähköä johtavaa lankaa etusormen ja peukalon kohdalla sekä selkämyksessä olisi jokin kuvio heijastinlangalla tehtynä. Kädethän lepattavat liikkuessa ympäriinsä ja näin voisi ehkä autotkin huomata jalankulkijan paremmin.