Suomen Kädentaidot 2015-messut

Kävin viime viikonlopun sunnuntaina Tampereella messuilla. Ihastuin niihin messuihin viime vuonna ja halusin tänäkin vuonna käydä katsomassa mitä on tarjolla tänä vuonna. Tapahtuma toimi myös verukkeena tavata äitiäni ja esitellä hänelle N:n uusimmat taidot.

Yllätyin kovasti huomatessani että edellisilläkin messuilla olleet näytteilleasettajat olivat tänäkin vuonna melkein ellei jopa täysin samoilla paikoilla. Hyvä puoli tuossa on ettei sitä omaa vakipistettä tarvitse etsiä messuille tullessa vaan voi suoraan suunnistaa siihen tiettyyn paikkaan. Huono puoli on se että käydessään aina vain sen tietyn pisteen voi monta mielenkiintoista kohdetta jäädä huomaamatta.
Onneksi ei vakituiset näytteilleasettajat tuovat aina piristystä messuun kuin messuun.

Messuille mennessä minulla oli tarkoitus ostaa N:lle heijastinliivit. Eihän hän vielä osaa yksinään kävellä, mutta jos hän tuohon tahtiin jatkaa liikkumista niin pääsen jännäämään tuleeko maahan lumi ennen kuin N kävelee.
Vinkee on yritys, jolta löytyy ihania heijastavia liivejä, pipoja ja kaikkea muutakin. Eivätkä ne ole tylsän tavallisen näköisiäkään. Kuolaten kävin heidän osaston läpi, mutta jouduin tällä kertaa lähtemään sieltä tyhjin käsin. N on vielä sen verran pieni että heidän pienin liivikokonsa oli aivan liian suuri. Vuoden päästä se varmastikin olisi sopiva koko ja sitten meillekin ostetaan Vinkee-heijastinliivi.

Messuilla oli ihana määrä kangasmyyjiä. Aika paljon oli sellaisia että heillä oli valmiita vaatteita myynnissä ja tämän lisäksi myös vaatteissa käytettyjä kankaitakin myynnissä.
Eräs tällaisista liikkeistä oli Sampsukka. Heidän osastoltaan mukaani tarttui pari vesiaiheista kangaspalasta.

Sampsukan kankaat, Askarellin heijastinkankaat, Gopalan toffee

Vaikka en saanutkaan Vinkeen heijastinliiviä, niin löysin messuilta korvikkeen. Askarellilla/Charlottalla oli myynnissä valkoista, harmaata ja mustaa heijastinkangasta. Näistä saan tehtyä N:lle täksi talveksi kunnon kokoisen heijastimen.
Kotona piti sitten saada testata kuinka hyvin nuo kankaat heijastavat. Hieman epäilin valkoisen ja mustan toimivuutta, mutta ihan hyvin ne loistavat salamavalossa. Valkoinen ja musta ovat himmeämpiä kuin tuo perusharmaa, joka salamavalossa muuttui täysin valkoiseksi. Täytyy varmaan sekoittaa noita kankaita sitten heijastinta tehdessä.

Valkoinen, harmaa ja musta heijastinkangas salamavalossa

Ruokapuolelta aioin ostaa Riihipuodin spelttijauhoja, mutta en halunnut ostaa niitä heti messujen alussa. Loppupuolella oli N jo niin väsynyt että unohdin itsekin kokonaan ne spelttijauhot. No, onneksi noita jauhoja on myynnissä useammassakin paikassa pääkaupunkiseudulla.
Törmäsin messuilla toffeita myyvään yritykseen nimeltään Gopala. Heidän toffeissaan ei todellakaan ole mitään ylimääräistä. Pääraaka-aineet toffeille ovat maito, kerma, sokeri ja voi. Näiden lisäksi makuvariaatioihin tarvittavat suklaat, hedelmät ja muut luonnolliset ainesosat. Iso plussa toffeessa on se ettei se ole laisinkaan liian makea. Näiden syömisestä ei tule öklöä oloa kuten useimmista kaupan toffeista.

Nyt jään vain odottelemaan seuraavia messuja.

Pinnasängyn reunasuojukset

Vielä N:n nukkuessa rottinkisängyssään oli suunnitelmissani tehdä seuraavaan sänkykokoon eli pinnasänkyyn reunapehmusteet. Yllätys ei varmaan ole suuri että N ehti nukkua jo pari kuukautta pinnasängyssään ennen kuin sain reunasuojat valmiiksi.

Tässä ne kuitenkin ovat.

Reunapehmuste sängyssä

Ostin keväällä Marimekon ystävämyynnistä Jakari-kangasta. Leikkasin kankaan hahmot yksittäisiksi palasiksi. Yritin löytää jokaisen kuvan väliin kultaisen keskitien, mutta hahmot on sijoitettu siten että moni jäi hieman liian lähelle reunojaan. Minun olisi pitänyt ostaa kangasta toiset puoli metriä lisää saadakseni kaikista hahmoista kunnon palaset reiluilla reunoilla.

Kierrätyskeskuksen vaatepenkojaisista oli matkaani tarttunut pussilakana, jonka purin ja leikkasin sopiviksi paloiksi. Jakari-hahmojen puolella on pussilakanan raitapuoli ja ns. nurjalla puolella taas samaisen pussilakanan kukkapuoli.
Reunasuojukseen käytetty pehmuste on niin ikään myös Kierrätyskeskuksen vaatepenkojaisista. Se on peräisin täkistä sisuksista.

Reunapehmusteen rakenne

Se miten tämä reunapehmuste poikkeaa normaalista reunapehmusteesta on patjan alitse menevä osa. Se estää ettei vuoteessa nukkuva lapsi työn käsiään tai jalkojaan pinnojen välistä. Idean tähän sain aikoinani perhekahvilasta, jossa eräs äiti tuskaili sitä miten lapsen jalat ja kädet jäivät aina jumiin pinnojen väliin.
N työntää kyllä raajansa pinnojen välistä, mutta hän saa ne myös pois sieltä melko helpostikin. Sinällään tällainen viritys ei ole meille niin tarpeellinen. Tulipahan nyt kuitenkin kokeiltua.

Meidän viikonloppu - kolmas messupäivä

Urkki kurkki edellisessä postauksessa, mutta en sitten muistanut mainitakaan mistä hänen oma tuotesarjansa on kotoisin.

Kekkonen - Kekkonen - Kekkonen - Kekkonen

Kekkonen on yksi Arvokonseptien tuotesarjoista. Sopii lahjaksi annettavaksi huumorimiehille, joiden mielestä Kekkosen aikaan kaikki oli niin paljon paremmin. Messuilla oli myynnissä myös Arki design-sarjaa. Melkein ostinkin ensiapulaukun, mutta kun kaikki ensiaputarpeet löytyvät tällä hetkellä jo omista (peli)laatikoistaan en nähnyt tarpeelliseksi tällä hetkellä laukkua ostaa.

Ja nyt sitten kolmanteen ja samalla viimeiseen messupäivään. Tälle päivälle sain kumppanin seurakseni hoitamaan N:ää sillä välin kun itse tutkin rauhassa niitä osastoja, joita en saanut tarkastella N:n riehuessa vuoroin sylissäni ja vaunuissa.

Pääsin kuin pääsinkin tänään seuraamaan Tiffans ry:n kolmiulotteisten lasikukkien työnäytöstä ja oli se kyllä mielenkiintoista. Itse olen ollut pienellä lyijylasi- ja tiffany-kurssilla reilu parikymmentä vuotta sitten. Ja sen muistan että vaikka ajankohta kurssille oli mitä surkein, niin lasin työstäminen oli mukavaa. Luulen että näiden lasikukkien tekeminen olisi myös aivan yhtä mielenkiintoista.

Vaiheessa olevia lasikukkia

Valmiita kukkia

Ehkä kuitenkin jätän lasikukat odottamaan hetkeä, jolloin ei tarvitse enää pelätä että N menee niitä särkemään.

Tänä viimeisenä päivänä keskityimme eläimiin. Kävimme läpi lemmikkimessut missä teimme tuttavuutta lukuisten kissojen, pupujen ja koirien kanssa. Ihmettelimme pitkän tovin haisunäätejäkin, joista vaalea versio oli jatkuvasti liikkeessä.

Hieman hermostunut haisunäätä

Kun itsellä ei ole enää lemmikkiä tulee lemmikkimessuilla käytyä katsomassa vain eläimiä. Joten kaikki eläintenruokien ja -tarvikkeiden myyjät tulee kierrettyä kaukaa. Samalla tavalla meinasi käydä myös Kooky Gems:n kohdalla. Vaikka nyt heidän näytillä oleva valikoimansa olikin enimmäkseen eläinaiheisia, niin kyllä heiltä löytyy kaikkea muutakin kivaa pientä. Kuten esimerkiksi tämä:

Knitting lankakerä ketju (Lähde: Kooky Gems)

Kävimme vielä uudestaan myös ELMA-messujen eläinosastolla ja testasin miten N suhtautuu alpakoihin parin yön jälkeen. Ikävä kyllä edelleenkin hän niitä pelkää. Toivottavasti ei nyt sentään loppuikäänsä.

Se suuri pelottava alpakka

Metsämessut ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia. Erittäin iso plussa heille tulee kyllä joka vuosi siitä miten näytteilleasettajat tekevät parhaansa huomioidakseen lapset. Varmaan mekin olisimme olleet siinä osiossa pitempään, jos N olisi pari vuotta vanhempi. Nyt meinasi koko metsämessut jäädä näkemättä.

Lähde: Messukeskus

Loppupäivästä juoksimme kiireesti Tulevaisuuden tori-alueelle, jossa oli esittelyssä uusia ideoita/tuotteita.

Hieman harmittaa ettei aiemmin tullut käytyä tuolla Tulevaisuuden torilla. Ihastuin vallan kympillä KeepLoopin mobiilimikroskooppiin. Pieni lisäpalikka kiinnitetään vain puhelimen tai tabletin kameraan ja tarjolla on heti-valmis mikroskooppi. Jouduin moneen kertaan toitottamaan itselleni etten tarvitse aivan välttämättä sitä mikroskooppia vaikka kuinka siisti laite se olisikaan ja hintakaan ei mikään älytön.

Mitähän muuta minulta jäi huomaamatta. Ehkä on parempi etten edes tiedä.

Meidän viikonloppu - toinen messupäivä

Toisena messupäivänä keskityin kahlaamaan läpi ELMAn ruokapuolen, Joulumaan ja Kädentaitomessut.

Aloitetaan vaikka Joulumaasta. Paikan kunkku on tietenkin joulupukki ja hänen tonttunsa.

Ihka oikea joulupukki (Lähde: Messukeskus)

Alueelta löytyy myös lappilaisia ruoantuottajia ja muutama lahjapuoti. Eräs näistä puodeista on Vekkuli, josta ostin N:lle vaatteisiin kiinnitettävän nimilapun. Hän kun alkaa osoittamaan jo sellaisen villikon merkkejä että kunhan vain oppii kävelemään on ihan hyvä että hänellä on mukanaan puhelinnumero mistä voi tiedustella minne karkuteille lähteneen pojan voi palauttaa.

Vekkulin taaperokyltti ja hunajakennokynttilöitä

Vekkulia vastapäätä oli Lahjatalo Pipa. Heidän valikoimastaan löytyi mitä hauskemmilla teksteillä varustettuja ruokalappuja ja muita tekstiilejä.


Joulumaan reunalta löyty vielä yksi hieman erilaisempi puoti. Wood4U myi hieman erilaisempia koruja valmistettuna suomalaisesta puusta. Yksikään heidän tuotteensa ei ole samanlainen toisen kanssa sillä puiden yksilöllisyys vaikuttaa vahvasti myös tuotteisiin.

Stadin Tarhaajat ja Hunahafrendit ry:n osastolla sai tehdä itse kynttilän vahakennoista. Innostuin hieman ja tein itselleni pari sellaista värjäämättömästä kennosta. Nyt ei ole vaaraa vaikka N sattuisikin hieman puraisemaan kynttilän sivusta, sillä vahakenno on täysin luonnontuote eikä sisällä myrkkyjä. Paitsi että hunajaa ei suositella alle 1-vuotiaille.

Lapin Kaamoslihalta ostan joka ikinen kerta poron kuivalihaa ja voi sitä tuskaa jos liha onkin loppu. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, lappalainen mikä lappalainen. Vuosi on pilalla jos ei kuivalihaa saa. Kumppani ei ymmärrä kuivalihaa, mutta sehän tarkoittaa vain sitä että itse saan syödä enemmän kuivalihaa. Saa nähdä oppiiko N koskaan rakastamaan kuivalihaa.

Toinen firma, jolta ostan melkein aina, on Aten Marja-aitta. Tänäkin vuonna ostin heiltä makeuttamatonta mustikka- ja karpalomehua, saa N maistella kunnon mehuja. Lisäksi tänä vuonna ostin vielä mustikka- ja tyrnijauhetta käytettäväksi jogurtissa.

Huomenna on isänpäivä ja kumppani on ollut täpinöissään tulevasta päivästä. Päätin hoitaa homman helpolla ja ostin läjän pikkukakkuja Alenilta. Tai no, ei niitä ollut kuin neljä erilaista, mutta onhan niissäkin jo valinnanvaraa.

Mehuja, marjajauheita, kuivalihaa ja suklaakakkuja

Ruoantuottajia oli näillä messuilla todella mukavasti ja niiden parissa saisi kyllä kulumaan tovin jos toisenkin. Onneksi sieltä pystyi aina käväisemään ostamassa jotain pientä hiukopalaa nälän yllättäessä.

Nyt sitten Kädentaitomessuihin, jotka olivat se perimmäinen syy minulle käydä messuilla. Jotkut ovat jo netissä valitelleet että Kädentaitojen osuus on pienempi kuin aiempina vuosina. Omasta mielestäni alue on aivan samankokoinen kuin ennenkin. Ehkä osa alueen osastoista on luultu kuuluvan ELMA-messuihin mikä voi aiheuttaa sekaannusta vaikka aika hyvin siellä kyllä näki kohdan mihin päättyi ELMAn ruoat ja mistä Kädentaitojen myyntiosastot alkoivat.

Yritin moneen kertaan päästä katsomaan Tiffans ry:n osastolle kolmiuloitteisten lasikukkien työnäytöstä. N vain vei aina niihin aikoihin huomioni täysin. Toivottavasti sunnuntaina pääsen sitä vihdoin ja viimein seuraamaan. Sain nimittäin tänään pienoisen valttikortin mennessäni katsomaan lasimosaiikin työnäytöstä. Aivan siinä Tiffans ry:n osaston vieressä oli alue, jossa kaikkien lasten suosikki oli merirosvolaiva.

Merirosvolaiva liukumäkeineen

N oli myös hurmioissaan tuosta laivasta ja halusi peuhaamaan muiden mukana. Hän oppi laskemaan liukumäkeä. Tosin en uskaltanut antaa hänen laskea aivan yksin vaan pidin häntä käsistä kiinni. Vietimme tuolla laivalla varmaan puolisen tuntia ja N olisi halunnut olla siellä vielä pitempäänkin minä vain halusin saada itse koluttua messualueen läpi ennen kuin jouduimme taas lähtemään.

Sinelliltä päädyin ostamaan varastoihini Fimo-massaa. Tarkoitukseni olisi tehdä tarvittaessa hieman erikoisempia nappeja N:n vaatteisiin. Nyt vain odotellaan sitä tarvetta saapuvaksi.

Fimo-massaa ja Via Minnetin nahkakorut

Näillä messuilla oli kaksi erilaista nahkakorujen myyjää, joiden molempien valikoima kutkutti mieltäni. House of Simonen tuotteita en muista nähneeni aiemmin, mutta uskon että tulevaisuudessa hänenkin korujaan ilmestyy korurasiaani.
Toinen taas oli Via Minnet. Häneltä olen jo aiemmin ostanut nahkaisia rannekoruja sekä rintakoruja ja tälläkin kertaa kasvatin korurasiani sisältöä uudella rannekorulla sekä kolmella rintakorulla.

Vielä mieltäni jäi kutkuttamaan Sellofaanin osasto. He myivät pallovaloketjuja melko edulliseen hintaan. Settiin kuului LED-valosarja ja läjä haluamansa värisiä palloja vaikka joka ikinen pallo erinvärinen. Täytyy käydä hiplaamassa niitä palloja sunnuntainakin ja katsoa päädynkö hankkimaan sellaisia pimeää talvea valaisemaan.

Meidän viikonloppu - Ensimmäinen messupäivä

Tämä päivä ei alkanut kovin onnistuneesti. Kumppani ilmoitti aamulla lähtevänsä kaverinsa kanssa risteilylle, kun kaverinsa tarjosi ilmaisen reissun. Hyvästit minun omalle ajalle messuilla. Tämä tarkoitti sitä että N joutuu viettämään koko viikonlopun kanssani messuilla ja itse taas en saa rauhassa keskittyä mihinkään asiaan messuilla.

Messupäivä sujui ihan kohtalaisesti. N onnistui heti menomatkalla jo lyömään alahampaansa yläikenistä läpi riehuessaan ja siinä sitä sitten lohduteltiin pikkuista pitkä tovi veren valuessa suusta. Messukeskukselle päästyämme N sai pienen välipalan ennen kuin lähdimme kulkemaan halleja läpi.

Kiertelin metsämessut ja kädentaitomessut näin ensimmäisenä päivänä pikaisesti läpi ja keskityin enemmän OutletExpoon sekä ELMAn eläimiin.

OutletExpossa oli tarjolla melko paljon erilaisia kosmetiikkaan liittyviä yrityksiä. Itse kuitenkin pysähdyin ensimmäisen kerran vasta Finlaysonin osastolla. Hypistelin kovasti käsissäni N:lle kylpytakkia, mutta ne olivat hänelle vielä aivan liian isoja. Ostin kuitenkin hänelle sieltä ruokalapun, pienen kassin ja essun. Toiveissa olisi että hän joku päivä auttaisi minua enemmänkin keittiössä kuin vain uudelleenjärjestelemässä ruokailuvälinelaatikkoja.

Finlaysonin osaston tarjontaa

Parilla osastolla oli myynnissä lastenvaatteita ja toisesta melkein ostinkin N:lle collegetakin. Jäin kuitenkin vielä miettimään sen ostoa. Onhan tässä aikaa vielä käydä ostamassa se, jos alkaa liikaa kutkuttamaan mieltä.

Yhdellä osastolla oli myynnissä myös hyvin pienille jaloille kenkiäkin. Ne kengät eivät kuitenkaan iskeneet kovan pohjan ja jäykän varren vuoksi. Tilanne olisi sama jos itse laittaisin jalkaani laskettelumonot.

Feelmaxin osastolla sainkin kuulla jotain toiveikasta. He ovat kehitelleet jalkineita myös pienille lapsille ja jo tämän vuoden puolella pitäisi markkinoille tulla ensimmäinen malli. Heillä oli osastolla nähtävillä kolmen ensimmäisen mallin protoversiot eli joitain muutoksia tulee vielä ennen kuin kenkien myyntiin tuloa. Pohja oli kengissä mukavan taipuisa ja tarrakiinnitys helpottaa kengän kiinnittämistä. Pienin koko lasten kengissä tulee olemaan 22. Mitä todennäköisimmin tulen hankkimaan tällaiset N:lle ensi kesäksi, näistä kehtaan maksaakin enemmän sen verran mukavalta pohja ja sisusta tuntuivat.

Feelmaxin tulevat lasten kenkien protomallit

Loppupäivästä menimme ELMAn eläinosastoille katselemaan eläimiä. N oli innoissaan kanoista ja lampaitakin hän katseli oikein mielissään sekä hali aivan onnessaan lampaan taljoja. Alpakkaa hän halusi kovasti silittää ja riemu oli ylimmillään kun yksi alpakoista siirtyi tarpeeksi lähelle hellittäväksi. Hellittelytuokio kuitenkin loppui siihen kun alpakka halusi siirtyä vähän kauemmaksi ja joutui kääntämään päätään hetkeksi muutaman sentin etäisyydelle N:stä. N-ressukka säikähti aivan älyttömästi lähietäisyydelle tullutta päätä ja traumatisoitui sen verran että kaikki kaniinia isommat eläimet pelottivat häntä. Erittäin hankala tilanne. Hän halusi selkeästi päästä koskettelemaan eläimiä, mutta kun kaikki eläimet halusivat tuoda sen päänsä N:n lähettyville ja N taas pelkäsi eläinten päitä. Gerpiilit, kaniinit ja tiput olivat sellaisia, jotka eivät pelottaneet häntä.
Toivottavasti N on huomenna jo unohtanut tämän päivän kauhut ja on taas onnesta sekaisin katsellessaan eläimiä.

Kädentaitotapahtuman lippuarvonnan tulos

Elämäni ensimmäinen arvonta suoritettu virallisen valvojan nukkuessa pinnasängyssään.

Arvonnan voittivat Tiia ja Jarianna.

Ennen kuin tein päätöksen tämän arvonnan järjestämisestä olisin ehkä voinut vilkaista mistä päin Suomea suurin osa blogista kävijöistä on kotoisin. Nimittäin äskeisen tutkiskelun jälkeen totesin hyvin monen kävijän olevan muualta kuin pääkaupunkiseudulta ja tuskin heistä kovin moni lähtee ihan asiasta tehden Helsinkiin messuille elleivät tiedä etukäteen messuilla olevan jotain odottamisen arvoista.
Nyt jäin vain pohtimaan että uskaltaisinko vielä myöhemminkin järjestää arvontoja, jos sellainen olisi mahdollista. Joskus on tehnyt mieli järjestää esimerkiksi sellaiset joihin olen itse valmistanut palkinnon, mutta olen hylännyt idean pelätessäni ettei kukaan kuitenkaan halua sellaiseen osallistua.

Onnittelut voittajille.