Matkasyöttötuoli

Viime kesänä reissatessamme ympäri Suomea mukana kulki autokaukalo, joka toimi myös kätevästi syöttötuolin korvikkeena. Vuodenvaihteessa en jaksanut enää sitä raahata mukanamme, joten ei ollut sitten sitä syöttötuoliakaan saatavilla.
Aikani pengottua internettiä löysin kohtuuhelpon matkasyöttötuolin ohjeen, joka ei myöskään vie paljoa tilaa matkatavaroissa.

Matkasyöttötuoli

Tähän projektiin ei minun tarvinnut juosta kangaskaupoissa etsimässä sopivaa kangasta. Päätin käyttää niitä mitä vain kaapista löytyy ja löytyihän sieltä juuri sopivat kankaat. Tumma kangas on liukasta ja siihen ei ainakaan teoriassa pitäisi kovin hevillä lika tarttua. Beigen värinen osuus taas on pehmeää, hieman nukkamaista, jotta N ei tunne oloaan kovin epämukavasti istueen siinä vähissä vaatteissa. Laitoin siihen vielä pehmusteeksi vaunukopan suojista ylijääneen vanulevyn.
Syöttötuolin vyö on tarranauhakiinnitteinen.

Yllä olevasta kuvasta näkee miten syöttötuoli kiinnitetään normaaliin tuoliin. Alla vielä kuva siitä miten lapsi istuu syöttötuolissa. Etuläppä nostetaan ylös lapsen jalkovälistä ja vyönauha sitten kiinnitetään sen päälle. Tämän jälkeen etuläppä lasketaan piilottamaan vyönauhaa lapsen sormilta.

Syöttötuoli käytössä

Tämähän ei sitten estä lasta putoamasta maahan, ainoastaan hidastaa siten että vieressä istuva aikuinen saa lapsesta kiinni hätätilanteessa. Toimiva systeemi kuitenkin matkoille, joissa ei tiedä onko sitä syöttötuolia saatavilla vaiko ei.

Keittiöremontti osa 3 - Ikea-tuunausta

Muistatteko vielä viime vuodelta uuden jääkaapin aiheuttaman pikaisen keittiörempan?

Vanha jääkaappihan lähti hyvin nopeasti eteenpäin laitettuani ilmoituksen Tori.fi-sivustolle. Sain siitä jääkaapista 50 €. Varmaan olisin voinut pyytää enemmänkin, mutta tavoitteenihan oli päästä vanhasta laitteesta eroon joten mitä sitä turhia alkaa ahneeksi. Mitä luultavimmin tälläkin hetkellä kyseinen jääkaappi auttaa pitämään jonkun raksamiehen eväitä kylmänä.

 

Lähtötilanne

Kaikki mitä vanhasta jääkaapista jäi oli läjä pölyä ja tyhjä kolo. Pitkään kolossa majaili klaffipöytä ja sekalainen määrä erilaista roinaa miettiessäni miten oikein keittiötä kehitän. Lopulta suunnitelma alkoi hahmottumaan ja vähitellen myös toteutumaan pala palalta.

Tästä alkoikin sitten pitkä operaatio, joka tuntui vain kestävän ja kestävän kaikenlaisten kommervenkkien kera.

Aluksi ideana oli laittaa koloon matala pakastinkaappi. En vain löytänyt mieleisen väristä ja kokoista kaappia mistään, joten jouduin väliaikaisesti hylkäämään idean. Päätin kuitenkin täyttää kolon siten että jos sitten eräänä kauniina päivänä hankkisinkin sen kaapin, niin saisin sen asetettua koloon purkamalla ainoastaan tilan alaosan pois.

Kesän ajan olin pyöritellyt Ikean keittiösuunnitteluohjelmaa ja siitä sain ajatuksen käyttää hyväkseni Ikean palapelimäistä koottavuutta. Piirtelin paperille karkean suunnitelman siitä minkä kokoisia laatikoita tarvitsen ja montako kappaletta niin laatikkoja kuin hyllylevyjäkin pitäisi ostaa.
Osat kävin sitten ostamassa Ikeasta pienissä erissä. Yksi laatikko kun on yllättävän painava, joten vauvan kanssa rattailla liikkuessa oli hieman tuskaa yrittää kantaa samalla paria kolmea laatikkoa enempää. Lisäksi kun pienissä erissä osti ei loppusumma tuntunut niin kamalalta vaikkakin samalla tuli aina kyllä ostettua hieman muutakin ylimääräistä tavaraa.

Mittasin jääkaapin kolon sen kymmenen kertaa ja mielestäni kaikki laskelmani olivat kohdillaan. Asentaessani ensimmäistä hyllylevyä parahdin epätoivosta. Kolo olikin reilusti leveämpi kuin ostamani hyllylevy. Ratkaisin ongelman ostamalla rimaa K-raudasta, jotta sain levyn kiinni. Hienoa, kaikki hyvin.
Sitten alkoi ensimmäinen laatikon asennus. Hyllylevystä oppineena lisäsin laatikon ja seinän väliin riman, jotta sain laatikon kiinnitettyä kunnolla. Asennus sujui hyvin, mutta laatikko ei oikein mennyt itsestään kiinni vaan se piti aina pukata paikoilleen. Harmistuneena heitin hanskat naulaan ja menin rauhoittumaan muihin hommiin. Kun tilanne oli saatu rauhoitettua tulin takaisin tutkimaan ongelmaa. Totesin että kolon seinämät ovat löysät. Kun niitä työnsi, tunsi miten seinä antoi periksi ja se vaikutti sitten negatiivisesti myös laatikon liikkumiseen. Eihän siinä auttanut muuta kuin mennä taas rautakauppaan ja ostaa sieltä leveämpää rimaa, jolla sain koloa kavennettua sopivasti laatikolle.
Tämän jälkeen kaikki sujuikin kuin tanssia vaan.

Kun laatikot oli saatu paikoilleen, niin ne tulivat heti käyttöön. Sinne menivät muista kaapeista kaikki uunivuoat, kattilat, harvemmin käytettävät keittiövälineet ja ruoka-aineksiakin.

Laatikot auki

Laatikot ovat Ikean Maximera-mallistoa. Hyllylevyt ja etulevyt ovat Utrusta-mallistoa. Hintaa tuolle Ikean osuudelle tuli n. 430 €, joten ihan halpa tuo systeemi ei ollut.

Eräänä päivänä sitten totesin että pelkät laatikot kolossa ei riitä. N oli nimittäin oppinut avaamaan jo alimpia laatikoita ja sieltä lensikin osa tavaroista ja ruoka-aineista ympäri keittiötä hänen tutkiessaan laatikkojen sisältöä.
Ensin meinasin käydä jostain ostamassa levyn ja tehdä siitä ovi, mutta sitten muistui mieleeni että muuttaessani tähän asuntoon otin tiskikoneen paikalta yhden oven pois. Ei muuta kuin häkkivarastoa penkomaan (ja samalla myös siivoamaan). Hetken päästä kannoinkin oven keittiöön ja aloin asentamaan ovea paikoilleen. Huono tuuri vain että olin asentanut pari laatikkoa siten että ne olivat juuri sananoiden kohdalla. Jouduin siinä sitten vaihtamaan laatikoiden paikat päittäin että oven sarana sopi niiden väliin.

Kaappi normaalitilassa

Tämän vuoden helmikuun loppupuolella kolo viimeisteltiin. Käyttämäni rimat olivat puunvärisiä, joten ostin niiden päälle silitettävää reunanauhaa K-raudasta.
Eurokankaasta olin ostanut jo viime vuoden puolella astiasto-kuvioisen kankaan ja siitä ompelin sitten suojaverhon laatikoston yläosaan.

Vaikka kaikenlaista sattuikin, niin olen tyytyväinen lopputulokseen.


Sain keittiöön runsaasti hyllytilaa tällä tavalla ja koko keittiön uusimistarve lykkääntyi taas parilla vuodella. Tällä hetkellä myös tuntuu että tuskin haluan tuohon sitä pakastinkaappiakaan. Jokainen laatikko on tullut tarpeeseen.

Skogsdjur - raglanpusero

Äkkiä se aika vierähtää. N:n kanssa aika kuluu kuin siivillä. Pääni tuntuu ajoittain olevan räjähtämisen partaalla kaikista niistä ideoista, joita haluaisin toteuttaa. Mutta kun en vain saa organisoitua itselleni aikaa. Kun töistä tulen kotiin haluan viettää sen vähäisen ajan, mitä N on vielä hereillä hänen kanssaan. En halua työntää häntä johonkin nurkkaan vain sen vuoksi että saisin toteuttaa itseäni. Mieluummin odotan aikaa, jolloin hän ei enää vaadi seuraani tai että hän nukkuisi ja minä en nukkuisi.

Tämän raglanpuseron tein jo alkuvuodesta N:n aloitettua päiväkodista. Hän tuntui sotkevan vaatteitaan enemmän kuin ehdin niitä pestä. Helpottaakseni tilannetta aioin ommella hänelle läjän puseroita. No, sain loppujen lopuksi ommeltua hänelle jopa yhden puseron. Olisin voinut kyllä tehtailla kerralla enemmänkin, mutta halusin ensin varmistaa kaavan sopivuuden ennen kuin ompelen 10 kappaletta mahdollisesti liian pientä puseroa. Mikä olikin oikea päätös.
Käyttämäni kangas ei ilmeisesti ollutkaan ihan niin venyvää kangasta kuin lehdessä oli käytetty, joten kaula-aukko oli jo tuoreeltaan hieman ahdas.

Skogsdjur - raglanpusero (Ottobre 1/2016)

Kangas on Eurokankaasta ja puseron malli on Ottobre-lehden numerosta 1/2016.

Yritin kovasti saada puserosta kuvaa N:n päällä, mutta N on oppinut kävelemään ihan itse ja hän on nykyään sisiliskoakin nopeampi liikkeissään. Joten alla kuvaa puserosta ajalta, jolloin rollaattori oli tarpeen ja pusero oli viimeistelyä vaille valmis.

Melkein valmis pusero kokeiltavana

Katsotaan milloin saan aikaiseksi ommella jotain toista mallia. Olen juuri ottanut N:lle käyttöön seuraavan vaatekoon, joten niin hätäistä tarvetta ei vielä ole lisävaatteille.