Projekti metrilaku osa 13

Kolmastoista päivä ja perjantai. Sopiva päivä kirjoittaa kappale 13.

Eilen oli taas käynti oikojalla pitkästä aikaa. Sain huutia hampaiden kunnosta. No, erittäin ymmärrettävästä syystä. Kesäloman aikana tuli syötyä selkeästi enemmän hiilihydraatteja juomien, hedelmien ja jäätelön muodossa. Se taas näkyy minulla plakin määrän kasvuna suussa ja raudat hankaloittavat niiden poistamista. Nyt töiden alettua pitäisi taas olla helpompi pysytellä matalammilla hiilihydraattitasoilla ja toivon mukaan se näkyy myös plakin määrän pienentymisessä.

Kaikki raudat, paitsi kielenpuoleinen, uusittiin. Sivualahampaat kytkettiin etuhampaiden kanssa samaan rautaan ja alakulmahampaat saivat omat vänkyrärautansa. Alahampaisiin ei käytetty ollenkaan kuminauhoja, vaan kaikki sidottiin rautalangalla.

Ylähampaissa on edelleenkin yksi kakkonen ihan yksinään. Kaikki muut ovat kytketty rautaan pinkillä kuminauhalla.

Sairaalasta lähdön jälkeen se ilo vasta alkoikin. Hampaiden särky ja aristus on taas sieltä pahimmasta päästä. Luulin kestäväni kivun, mutta syötyäni litran verran jäätelöä ja kivun edelleenkin oltua melkoisen tuntuva, päätin aloittaa peukaloni jännetuppitulehdun lääkityksen jo nyt hoitaen samalla myös noiden hampaiden kivun. Pronaxen tuntui vaikuttavan hyvin noihin hampaisiin, tosin se myös väsyttää minua kovin. Illalla simahdin täysin parin tunnin sisään lääkkeen otosta. Ja aamulääkkeen oton jälkeen on hereillä olo ollut ajoittain haastavaa vaikka olen hörppinyt Batterya tämän tästä.

Kiinteitä ruokia en pysty syömään vähään aikaan hampaiden aristuksen vuoksi. Lisäksi osa raudoista jää hampaiden väliin, jolloin aivan kaikki hampaat eivät ainakaan vielä saa kosketusta vastapariinsa eli ei minulla juuri ole kunnollista purupintaakaan. Keitoilla siis mennään siihen asti että aristus loppuu ja leuat löytävät uuden purenta-asennon.

Anteeksi!

Heräsin aamulla tunteeseen että minun piti pyytää anteeksi. Mutta keneltä? En ole mielestäni loukannut ketään. Koko aamun minua on vaivannut tuo tunne, kunnes rauhoituin hetkeksi ja löysin loukatun kohteen.

Anteeksi kehoni, olet joutunut viime aikoina koville. Helteet rasittavat voimiasi, kuten myös univaikeudet. Vaikka näen että tarvitsisit lepoa pakotan sinut käymään töissä, siivoamaan kotona, kuntoilemaan henkihieveriin. Ja ihan kuin tuo ei riittäisi, kaiken kukkuraksi kävin luovuttamassa verta, jonka jälkeen et olekaan oikeastaan saanut tarvitsemaasi lepoa juuri ollenkaan.

Ei ihme että alat osoittaa väsymisen merkkejä ja kevyttä sairastumistakin alkaa ilmetä.

Yritä jaksaa vielä pari päivää. Sitten alkaa kaipaamasi viikonloppu. Ilmat alkavat viilenemään. Sen pitäisi helpottaa oloasi ainakin vähäsen ja univaikeudetkin alkavat olla selätetty. Yritän myös kuunnella sinua enemmän ja olla rehkimättä niin paljoa vaikka mieli tekisikin.

Tulikärpästen hauta ja Hiroshiman poika

Tänään 6.8.2010 on kulunut 65 vuotta Hiroshiman atomipommista. Mikä sen parempi tapa kunnioittaa muistoa kuin katsomalla sotaan liittyvä elokuva ja lukemalla sarjakuvia. Ja missään tapauksessa ei mitään sotasankareista kertovia, vaan viattomien ihmisten kohtaamista kärsimyksistä.

Löysin DVD-hyllyn kätköistä Studio Ghiblin animaation Tulikärpästen hauta, jossa seurataan 4- vuotiaan tytön ja 14 vuotiaan pojan selviytymistä Koben pommitusten jälkeen. Tämä jos mikä on elokuva, joka kykenee näyttämään ihmisille millaista sota oikeasti on viattomien ihmisten kohdalla. Kaikki länsimäiset elokuvat antavat sodista niin kovin positiivisen ja sankarillisen tapahtuman, mutta tämä piirretty pistää kyllä ajattelemaan.

Traileri on kalpea aavistus tuosta animaatiosta ja antaa aivan liian iloisen kuvan. Tätä katsoessa kannattaa varata lämmin kainalo ja nenäliinapaketti lähelle, sillä ihmisen kuihtuminen ja raadollisuuden näkeminen ei ole mitään mukavaa katseltavaa.

Toinen päivän seuralaiseni on ollut Hiroshiman poika. Kyseisen sarjakuvan tekijä on ollut itse elänyt toisen maailmansodan aikana ja se näkyy myös kirjassa. Sarjakuva on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa kertoo ajasta ennen Hiroshiman atomipommia ja päättyy räjähdykseen. Toinen osa kertoo ajasta jälkeen räjähdyksen ja se ei ole mitään nättiä katsottavaa. Ensimmäisen kirjan aikana tulee naureskeltua joillekin poikien kolttosille, mutta toisen kirjan aikana alkaa säälimään ihmisten kohtaloa ja inhoamaan kaikkia "sotahulluja". Itseasiassa joissain kohdissa tulee lievästi huono olo, jos alkaa liikaa pohtimaan tilannetta.


Jokaisen sotia ihailevan kannattaa katsoa tuo elokuva ja sarjakuva ja miettiä sen jälkeen sotien merkitystä uudelleen. Länsimaat ihannoivat aivan liian paljon sotia. Uutisissakin annetaan melkoisen sotapositiivinen kuva vaikka samalla puhutaankin kuolemista.

Ruusu on peräisin muuten Veripalvelusta. Kävin tänään luovuttamassa vertani 15. kerran.

Cyberbike

Wii tarvitsee paljon tilaa, mutta tätä menoa myös sen ohjaimet tarvitsevat kohta oman huoneensa. Itäkeskuksen Prismassa näin tähän mennessä suurimman Wii-ohjaimen ikinä. Ensin en laitetta edes huomannut, mutta sitten kun tajusin näkemäni tipahti leuka maahan ja varmaan puoli kauppaa kuuli huudahdukseni laitteesta.

Kyllä, se on kuntopyörä. Wii uppoaa taas pykälän verran syvemmälle kuntoilun maailmaan. Tosin tuo toimii kuulemma myös GameCubellakin.

Laite näyttää kuntopyörältä ja polkimissa tuntuu vastustakin. Selkein ero tavallisiin kuntopyöriin on kääntyvä ohjaustanko. Ainut vain että koko pyörä tuntui sen verran muoviselta

että epäilyttää kuinka kauan se kestää vauhdikasta menoa.

Prismassa tuon hinta näytti olevan noin 150 euroa. Tahtoisinkohan tuon joululahjaksi?

Hmmm, Cyberbiken sivuilla on mielenkiintoinen lista autopeleistä, joissa laitteen pitäisi toimia. Saa hieman uutta kuvakulmaa urheiluautolla ajeluun kun joutuu polkemaan pitääkseen auton liikkeessä. Muuttuiko Porche juuri polkuautoksi?

C.H.I.Q. Shady Horsetail

Lomat ovat taas lopuillaan ja pitää palata takaisin arkeen. Lomani lopulla oli iloinen perhetapahtuma kun veljeni meni naimisiin. Keväällä löysin Fashion Housen ystävämyynnistä aivan ihanan pitkän mustan puvun. Mustaahan ei perinteisesti saisi laittaa häihin, mutta kun sitä pukua ei vain ollut saatavilla muissa väreissä, niin siihen piti tyytyä. Tosin varmistin kyllä morsiamelta ettei häntä haittaa musta puku. Väriä pukuun toin vihreän sävyisillä asusteilla. Kengät, käsilaukku, kaulakoru, korvakorut, rannekoru, hiuskoriste, puvun lisäkoriste sekä rautojeni kuminauhat olivat kaikki jotain vihreän sävyä.
Laittaisin tähän kuvan puvusta, mutta kotimme verkkolevyltä ei löytynytkään yhtään hääkuvaa vielä, joten pitää siltä osin vain tyytyä heikkoon kuvailuuni.

Kaulakoru ja korvakorut settiä nimeltä Shady Horsetail, mikä taas on C.H.I.Q.-nimen eräs koruntekoseteistä. Ostin erilaisia C.H.I.Q.:n koruntekosettejä joskus keväällä alennusmyynneistä muutamalla eurolla ja nyt näköjään yksi seteistä tuli tarpeeseenkin. Setti on muuten ihan ok, mutta erittäin suuri miinus oli ainakin tässä setissä ohjeissa. Ne kun oli erittäin ylimalkaiset ja kielenä vain ruotsi ja tanska, joten kokosin korut enimmäkseen paketin kannessa olevan mainoskuvan perusteella.

Alla on jonkinlainen kuva tekemästäni setistä.


Pahoittelen kuvan laatua, sillä se on otettu iänikuisella vanhalla digipokkarillani. Normaali pokkarini lentää juuri tällä hetkellä luultavasti jossain Bengalinlahden yläpuolella tai Thaimaan ilmatilassa. Mieheni lähti kuukaudeksi Indonesiaan ja vei pokkarini sukelluskuvauksia varten, joten joudun pärjäämään elokuun vanhalla kameralla. Onneksi olemme säästäneet sen, emmekä ole myyneet/lahjoittaneet sitä pois.
Tässä kuussa saattaa sitten ollakin luvassa hieman enemmän postauksia, kun nämä illat/yöt ovat melkoisen yksinäisiä.

Pannukakkuja

Minä fanitan nyt oikein kunnolla Joyful Abodea. Hänen sivuiltaan löytyy loistavia vähähiilihydraattisia reseptejä.
Nyt olen täysin ihastunut hänen viimeisinpään reseptiin Grain-Free Gluten-Free Coconut Flour Pancake Recipe. Tällä kertaa sain aikaiseksi ottaa jopa kuvan pannukakuista.


Reseptissä käytetään kananmunia runsaasti, mutta ihme kyllä ne eivät kuitenkaan maistu ellei ole huonosti sekoittanut taikinaa. Kananmunat antavat kuitenkin pannukakuille mukavan kiinteyden eivätkä ne murene puolta vaihtaessa.
Tässä on suomeksi käännetty resepti.

Pannukakut ( 6kpl)

6 kananmunaa
1 dl kuohukermaa
(vaniljaa)
2 rkl vaahtera-/agavesiirappia
ripaus suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 dl kookosjauhoa
0,5 dl kookosöljyä

Vatkaa kananmunat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kananmunien joukkoon muiden ainesosien kera.
Paista pannulla mukavan ruskeiksi.

Ravintoarvot yhdelle annokselle (2 kpl pannukakkuja) on:
Energiaa 527,56 kcal
Hiilihydraatteja 12,58 g
Proteiinia 15,59 g
Rasvaa 46,28 g

Kesäkurpitsaveneet

Kesäkurpitsaa, hyi yök voi hel... Siinä mielipiteeni siitä lajista. Tosin kaikki näköjään riippuu aivan siitä miten se laitetaan. Nämä kesäkurpitsaveneet löysin Joyful Aboden blogista otsikolla Greek Stuffed Zucchini Boat Recipe. Jostain kumman syystä sain päähäni kokeilla reseptiä ja totesin että pidin siitä pienillä muutoksilla.

Kesäkurpitsaveneet (2 annosta)

2 kpl kesäkurpitsoja (valitse sellaiset, jotka mahtuvat kokonaisina kattilaan)
suolaa
1 dl oliiviöljyä
300 g jauhelihaa
1 tl valkosipulia
150 g fetaa tai sen tapaista juustoa öljyssä
50 g aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
pippuria, sipulijauhetta, basilikaa
3 kpl kananmunaa
150 g juustoraastetta

Keitä kesäkurpitsoja kokonaisina 4-5 minuutin ajan. Halkaise ne ja koverra sisusta pois pilkkoen sisusta pieniksi palasiksi. Ripottele suolaa kevyesti kuorien sisäpuolelle. (Usko minua, tämä parantaa kurpitsan makua huomattavasti.)
Ruskista jauheliha öljyssä. Lisää valkosipulit, feta, tomaatit ja mausteet. Sekoita joukkoon vielä kananmunat.
Täytä kurpitsan kuoret jauhelihamössöllä ja kuorruta lasti juustoraasteella.
Paista 200 asteen lämpötilassa 20-30 minuuttia.

Ravintoarvot yhdelle annokselle on:
Energiaa 1429,43 kcal
Hiilihydraatteja 17,12 g
Proteiinia 67,63 g
Rasvaa 120,92 g