Sokeroimaton mehukeitto ilman makeutusaineita

Kesän aikana olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja palannut vähitellen VHH:lle. Tiukkaa seuraamista se ei ole, mutta vähän kerrallaan tiukennetaan.
Kuukauden aikana olenkin onnistunut pudottamaan painoa viitisen kiloa ja sen huomaa treenatessa.

Hiilareiden ja sokerin vähentämisen lisäksi olen aina välttänyt makeutusaineita kuin ruttoa. Vaikka stevia ei maistu pahalle suosin mieluummin sokeria ja muita luonnollisia makeutustapoja.

Yksi tällainen makeutustapa löytyy mehukeitosta. Makeus keittoon tulee omenamehusta.

Mehukeitto

1 l omenamehua
5 dl vettä
250 g makeuttamatonta marja-/hedelmäsosetta (Bonne-merkiltä löytyy hyviä makuja)
2 rkl perunajauhoja + vähän kylmää vettä

Kaada kolme ensimmäistä ainesta kattilaan ja anna kiehua.
Sekoita perunajauho kylmään veteen ja lisää se keittoon. Anna pulpahtaa pari kertaa ja keitto on valmis.

Keiton hyvä puoli on siinäkin että voin antaa sitä myös N:lle hyvillä mielin.

Keittiöremontti osa 1

Olen jo 11 vuotta asunut tässä asunnossa ja yhtä pitkään olen puhunut että keittiö pitäisi laittaa uusiksi. Vaikka asunto ja koko asuinrakennus oli upouusi muuttaessani tänne olin jo alun alkaenkin tyytymätön keittiöratkaisuun.

Kaappitilaa tuntuu olevan aivan liian vähän ja osaan kaappien nurkista ei pääse käsiksi.  Osa kaapeista taas on niin kapeita ja syviä ettei oikein tiedä mitä sinne laittaisi. Lisäksi yläkaappien päällä on runsaasti tyhjää tilaa levyjen sisällä käyttämättömänä.

Esimerkiksi roskakorien takana nurkassa on paljon tilaa, mutta sinne ei voi laittaa usein käytössä olevia esineitä ja harvemmin käytettäviäkään ei sieltä tule otettua ylitse pursuavien roskisten sotkettua kaikki astiat. Ja kaikki kattilat on pinottuna yhteen pieneen kaappiin, josta ne kaikki pitää ottaa esille että pääsee käsiksi siihen perimmäiseen pannuun.
Olen joutunut säilömään osan keittiön tarvikkeista eteisen kaappeihin ja totaallisesti sitten unohtanut ne sinne. Lakanoita vaihdettaessa tulee aina silloin tällöin tehtyä niistä kaapeista löytöjä.

Vihdoin ja viimein olen aloittanut tekemään muutosta keittiöön. Kaikki sai alkunsa kun äitini voitti jossain kilpailussa Festivo -jääkaapin. Hän ei oikein keksinyt sille paikkaa kodissaan, joten jääkaappi sai kodin luotani.

Minä myin oman vanhan jääkaappini pois ja jäin pähkäilemään mihin uusi jääkaappi sijoitettaisiin. Se kun on isompi kuin vanha jääkaappini niin se ei mahtunut entisen tilalle.
Useamman mittauksen, laskelmien ja tarkistusmittausten jälkeen löysin kuin löysinkin sille paikan keittiöstä.

Alla on lähtötilanne keittiöstä. 

Lähtötilanne

Ja tämän hetkinen tilanne.

Uusi jääkaappi saapunut ja vanha poistunut

Jouduin kääntämään ruokapöydän toiseen suuntaan. Muutoin olisi pöydän ääressä istujia hakattu jatkuvasti päähän jääkaappia avattaessa ja tuolitkin/jääkaappikin olisi kärsinyt jatkuvista kolautuksista.

Vanhan jääkaapin paikalla on nyt ammottava tyhjyys. Seuraava vaihe onkin miettiä mitä tehdä loppukeittiölle?

Lammas-rukka eksyksissä

Tänään kauppareissulla kuului nurmikolta nyyhkytystä. Silmäni kohdistuivat harmaaseen roskaläjään. Hymähdin ja jatkoin matkaani kohti kauppaa.
Kuulin vienon äänen pyytävän apua takanani. Pysähdyin ja palasin roskaläjän luo.
Roskaläjä oli hyvin likainen ja kostea ottaessani sen käteeni. Lähemmin tarkastellessani roskaläjää totesin sen olevan lammasriepu, joka oli eksyksissä.
Nyt pitäisi lampaalle löytää hänen ikioma omistajansa.

Puu-aiheinen parvekeverho

Muutama vuosi sitten virkkasin parvekkeelle suojaverhon antamaan rauha meille että naapureillemme.
Nyt olen sitten pari vuotta miettinyt suojaverhon virkkaamista myös pihan suuntaan katsellessani yhtenä talvipäivänä kotini sisälle pihalta päin.

Aiemmin pihan suuntaan olin tehnyt pienen suojan, mutta aikojen saatossa se alkoi näyttää hyvin mauttomalta joten heitin sen roskiin. Nyt sitten ulkoapäin on erinomaiset näkymät olohuoneeseen, keittiöön ja jopa käytävälle vaikka asun neljännessä kerroksessa. 

Parvekkeen suojaverho

Virkkasin tämän suojan jo viime kesänä, mutta viimeistely ja paikalleen laitto jäi tälle kesää.
Lankana oli Novitan Kotiväen Kartano ja sitä meni 375 grammaa. Koukun koko oli 3,5.
Malli on itse muokattu netistä löydetystä puusta.

Kierrätyskeskus

Välivuotta viettäessäni olen nyt alkuvuoden aikana käynyt useaan otteeseen kierrätyskeskuksessa.

Nyt on ollut aikaa sellaiseen ja minusta on ollut järjetöntä laittaa satoja euroja N:n vaatteisiin, joita hän sitten pitää vain hyvin lyhyen aikaa.
Ennen kuin N tuli maailmaani olin ostanut Eurokankaasta erilaisia trikoita ja collegekankaita tarkoituksena tehdä niistä yksinkertaisia vaatteita sitä mukaa kun N niitä tarvitsee. Vielä minun ei ole tarvinnut niihin kankaisiin koskea, sillä Kierrätyskeskuksessa oli juuri sopiva tapahtuma keväällä.

Nihtisillan kierrätyskeskuksessa järjestettiin viikon mittainen vaatepenkojaiset josta sai 2 eurolla jätesäkillisen vaatteita. Viikon loputtua loput jäljelle jääneet vaatteet sai ilmaiseksi. Voin sanoa että nyt asunto pursuaa alle metriselle tarkoitettuja vaatteita ja jonkin verran myös aikuistenkin vaatteita odottamassa muodonmuutosta.

Vielä myöhemmin keväällä Kaapelitehtaalla järjestettiin Kierrätystehdas, jonka yhteydessä oli ilmaistori. Vein sinne joitakin omia vaatteita eteenpäin annettavaksi ja löysin mukavasti lasten vaatteita tilalle. 

Sen jälkeen on tullut vierailtua Kierrätyskeskuksessa enemmänkin. Valmiiden vaatteiden ja muiden tavaroiden lisäksi tarjolla on myös materiaalia. Esimerkiksi vanhoista vaatteista, joita ei kehtaa laittaa myyntiin, on otettu napit myyntiin ja kankaistakin ne hyvässä kunnossa olevat kohdat. Myynnissä on myös erityisesti sisustusliikkeiden kankaiden näytetilkkuja.

Huonekaluosastolla on myynnissä huonekaluja laidasta laitaan. Esimerkiksi Lundia-tyylisiä ratkaisuja löytyy, joista voi ostaa juuri ne osat mitä tarvitsee.

Poljettava ompelukone

Viime käynnillä jäin hetkeksi ihastelemaan vanhaa ompelukonetta, rukkeja ja nypläysalustaa.

Pitsinnypläys alusta, vain rulla puuttuu

Tämän kaiken lisäksi on vielä ilmaistori, jonne voi käydä viemässä tavaraa ja noutamassa mieleisensä. Sieltä löytyy paljon kirjoja, leluja ja vaatteita. 

parit rukit

N onkin tällä hetkellä kierrätyslapsi oikein kunnolla. Ostettuja vaatteita taitaa löytyä alle 10 kappaletta ja osa leluistakin ovat Kierrätyskeskuksesta löydettyjä.

Kypärämyssyä ja kuolalappua

Keväällä kävin messukeskuksessa kädentaidot-messuilla. Se tapahtuma oli kyllä pettymys. Ilman N:ää en olisi löytänyt sieltä mitään ostettavaa enkä olisi käynyt edes lapsimessuilla kuluttamassa aikaani.
Kiitos tosiaan N:n että löysin mielenkiintoisia kankaita ostettavaksi.

Ensimmäisistä kankaista syntyikin kypärämyssy ja kuolalappu.

Viikissä tuulee aina ja itsellänikin pitää korvat suojata aikaisesta syksystä myöhään keväälle muutoin esiintyy pientä kipuilua korvissa. Sen vuoksi N pitääkin kypärämyssyä pitkälle kesää.

Myssyn tähtikuviokangas on messuilta. Lisäsin myssyyn yksiväristä vihreää päälaelle rauhoittamaan väriloistoa. Tähtikuviokangas on Poppanavakasta ja yksivärinen vihreä on ostettu Eurokankaasta.

Kypärämyssy

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Tosin jos olisin ollut viisaampi niin olisin kohdistanut kuviokankaan leuan alta siten että tähdet eivät olisi katkeilleet niin päättömästi sauman kohdalta.

Kuolalappu on tehty täysin samoista kankaista. Kuolalapun toinen puoli on yksivärinen ja toinen taas tähtikuviollinen. Näin voi sitten lappu kääntää sopimaan muiden vaatteiden kanssa ilman että omistaa triljoonaa eri kuolalappua. 

Kuolalappu

Kuolalappu toimii muuten myös hyvänä suojana jos pikkuinen on kova pulauttelemaan. Ei tarvitse olla jatkuvasti vaihtamassa vaatteita.

Seinäkoreja

Kaikki pienet tavarat saavat melkoista kyytiä vaipanvaihtopisteen lähellä kun N innostuu huitomaan raajoillaan jokaiseen ilmansuuntaan. Pelastaakseni tavarat jatkuvalta roskakoriin päätymiseltä virkkasin pari pientä koria ja ripustin ne seinälle pois pienten käsien ulottuvilta.

Korit eri kiinnityksillä

Ensimmäiseen koriin päätin tehdä keskellä taakse yhden ainoan lenkin johon kiinnittää koukku. Tämä oli vikatikki sillä kun koriin laittoi jotain se levähti auki edestä ja vaarana oli että tavara olisi tippunut. Siihen mahtui kuitenkin juuri sopivasti kosteuspyyhkeet, jotka pureutuivat korin reunoihin sen verran tiukasti ettei mitään vaaraa niiden tippumisesta ollut.

Toiseen koriin laitoinkin sitten suosiolla kaksi lenkkiä niin kulmiin kuin vain mahdollista, jolloin ne pingottivat korin kutakuinkin muotoonsa. Tässä pysyykin kaikki pienet härpäkkeet tallessa.

Lanka oli Novita Tuubi ja sitä meni yhteensä 300 g käyttäessäni koukkukokoa 8. Korien väri on muuten tumma violetti, jos värityksestä ei oikein saa selvyyttä. Ei kuulu minun värimaailmaani, mutta eipä tuo tuolla seinässä haittaa. Ostin langan alennusmyynnistä ja toinen vaihtoehto olisi ollut sinapinkeltainen. Se olisi ollut vielä vähemmän minun värimaailmaani.