Pienen ruokailijan lattiasuoja

Päivä päivältä pieni ruokailija haluaa syödä ihan itse mitä enenevimmissä määrin ja sitä enemmän myös joudun pyyhkimään ja pesemään syöttötuolin ympäristöä. Ei mikään ihana homma, jos asunnon koko keittiön lattia on päällystetty parketilla.

Aluksi ajattelin ostaa jotain halpaa vahakangasta ja tehdä siitä helposti puhdistettavan maton ruokapöydän alle. Ikealla käydessäni silmiini osui toimisto-/työhuoneosastolla työpisteiden alle laitettava muovilevy, joka estää narmuuntumisen ja on helppo puhdistaa. Ei tarvinnut kauaa miettiä tätä asiaa, koodi ylös ja varastosta levyä hakemaan.

KOLON lattiansuojus

Kuvasta näkyy nippa nappa levy, sillä se on läpinäkyvä. Lisäksi se on kovaa muovia, joten se ei ryttäänny N:n kontatessa ympäri keittiötä. Ja se on niin helppo puhdistaa, kunhan vain pitää huolen että maidot ja ruoat eivät lennä levyn ulkopuolelle.

Tuote on tosiaan Ikean KOLON lattiansuojus ja voin kyllä suositella lämpimästi kaikille pienten lasten perheille. Se on kyllä säästänyt monelta tuskalta ja levy on sen verran iso että myös hieman isompienkin sottailut pysyvät vähän aisoissa.

Lastenhuoneen verhot

Hävyttömän pitkän tauon jälkeen otan taas itseäni niskasta kiinni ja yritän saada aikaiseksi postauksen tekeleistäni.

Nämä verhot sain ommeltua jo viime syksynä, mutta ne eivät päässeet käyttöön kuitenkaan ennen talvea. Kaikki oli kiinni sellaisesta pienestä asiasta kuin huoneiden järjestyksen muutos. Vasta kun töihin paluu läheni sain ryhdistäydyttyä sen verran että siirsin oman sänkyni entiseen tietokone-/harrastehuoneeseen ja N sai entisen yhteisen makuuhuoneemme täysin omaan käyttöön.

Lastenhuoneen pimennys- ja valoverhot

Oli huomattavasti helpompi operaatio noista verhoista hankkia tuo valoverho. Se on sopivan värikäs tussipiirtelyverho. Pimennysverho tuotti oman hankaluutensa. Eurokankaasta löytyy kyllä laidasta laitaan erilaisia pimennysverhoja, mutta pienelle lapselle sopivia verhoja ei tuntunut käyttämästäni liikkeestä löytyvän kuin kaksi kappaletta. Toinen oli pastellisävyinen nalle Puh-verho ja toinen tämä vahvoilla väreillä varustettu lammasverho. Nalle Puh kyllä viehätti, mutta huoneen seinien jo ollessa pastellisävytteisiä tuntui ajatus verhoja myöten olevasta pastellitaivaasta pitemmän päälle hyvin rajoittavalta. Jos verhot ja seinät ovat pastellia, niin miten sinne voisi hankkia mitään räikeämpää lasten leluista puhumattakaan. Tokihan jokin räväkämmän värinen esine olisi ollut mukava piriste, mutta liika pastelli on aina liikaa.
Päädyin siis lammasverhoihin. Sitten voi olla kaikki muukin huoneessa kunnon sekametelisoppaa.

Taisin vain tehdä verhoista aavistuksen verran liian lyhyet. Toisaalta se voi johtua kyllä siitäkin että pimennysverhot ovat ulommaisella kiskolla, joten valoa pääsee aina vähän verhojen alapuolelta huoneeseen. En kuitenkaan halunnut verhojen olevan patteriin asti vaan jäävän aavistuksen verran sen yläpuolelle. Onneksi nuo on helppo pidentää parilla sentillä, jos tuntuu valonmäärä häiritsevältä N:n mielestä.

Okonomiyaki - Japanilainen pizza

Yhtenä päivänä sain päähäni ostaa kokonainen keräkaali kun halvalla sai. Kotia päästyäni olinkin sitten ulalla että mitä ihmettä minä siitä teen. Kaalilaatikkoa, kaalikääryleitä vaiko kaalikeittoa? Ei, ei ja ei. Niitä olen saanut ihan tarpeekseni syödä kouluissa.

Eihän siinä sitten auttanut muu kuin mennä nettiin etsimään vinkkejä erilaisemmasta tavasta valmistaa kaali. Aikani pengottua löysinkin okonomiyakin.

Yksinkertaistettu versio Okonomiyakista

Itselläni ei ollut jääkaapissa okonomiyaki- tai HP-kastiketta, joten käytin chiliketsupin jämät tähän. Majoneesikin on valkosipulimajoneesia.
Prismasta olin edellisenä päivänä pongannut kalkkunapekonia ja sitähän piti tietenkin ostaa kokeiltavaksi. Yllätys, yllätys... siitä puuttuu pekonin rasva, joten se on kuivempaa kuin perinteinen pekoni. Ihan syötävää se kyllä on kunhan vain lisää extrarasvaa.

Okonomiyaki (1 annos)
1 dl jauhoja
1 kananmuna
1 dl vettä
150 g kaalia
rasvaa paistamiseen
1pkt pekonia


Okonomiyaki-kastiketta tai HP-kastiketta
majoneesia


Sekoita jauhot, kananmunat ja vesi. Poista kaalista paksut ruodot ja silppua se ohuiksi suikaleiksi. Sekoita taikinaan. Kaada taikina paistinpannulle. Levitä pekoni "pannukakun" päälle ja paista miedossa lämpötilassa n. 5 minuuttia. Käännä puolta ja paista toiset 5 minuuttia.
Levitä päälle Okonomiyaki-kastiketta ja majoneesia.

Yoogaia - joogaa ja venyttelyä suomeksi internetissä

Näin uuden vuoden kunniaksi pääsin kokeilemaan Buzzadorin välityksellä Yoogaian nettipalvelua.

Tämä tuli sinällään hyvällä hetkellä, sillä aloitin myös taas tankotanssitreenitkin pitkäksi venyneen tauon jälkeen ja tällä kertaa tosimeiningillä.

Yoogaialla on tarjolla paljon erilaisia joogatunteja ja niiden lisäksi erilaisia pilates-, syvävenyttely- ja kahvakuulatunteja. Lyhyimmät tunnit ovat vain 15 minuutin mittaisia ja pisimmät 60 minuuttia. Ei pitäisi olla ainakaan ajasta kiinni etteikö ehtisi edes vähän liikuttaa vartaloaan.
Tunnit tulevat ensin tarjolle live-versioina ja ne siinä samalla taltioidaan myöhemmäksi käytettäväksi. Vaikkei sille tietylle tunnille ehkä päässytkään tai jos piti jostain tunnista todella paljon, pystyy sitä tahkoamaan jälkikäteen vielä moneen kertaan.
Jos käytössä on webbikamera, pitäisi livetunneilla olla mahdollisuus saada ihan kuvakontakti ohjaajaan. Itse en tätä kokeillut, mutta uskon sen tuovan mielekkyyttä treenaamiseen. Tosin varmaankin stressaisin siitä millaiset sotkut näkyvät videon välityksellä sinne ohjaajalle ja mahdotontakin se videokuvan käyttö tällä hetkellä olisikin N:n viedessä kameraa ties minne. Siinä olisikin ohjaajalla ihmettelemistä.

Tunnin valinta - Yoogaia

Tuntia valittaessa noissa jokaisen tunnin esittelyssä on selostettu tunnin tarkoitus, kuinka rankka se on, vaikeusaste ja siitä saatavat hyödyt. Vaikeusasteeseen ei oikein voi luottaa. Jos ei ole koskaan ennen harrastanut joogaa, niin jotkin liikkeet voivat olla hämäriä jo alhaisimmalla vaikeustasolla, varsinkin jos ohjaaja ei satu selostamaan koko aikaa tehtäviä liikkeitä ja on päätynyt käymään läpi vain tallennetta livetunnin sijaan.
Osa tunneista oli saksan ja englannin kielisiä. Käytettävästä kielestä oli maininta tuntikuvauksissa.

Selkeämpiä merkintöjä tarvittavista välineistä olisi ollut hyvä mainita ja ehkä jopa kuinka suuren tilan tunnin suorittaminen vaatii. Itseltäni jäi väliin tunnit, joissa olisi pitänyt käyttää seinää hyväksi. Ainoa sopivan tyhjä seinä kun olisi ollut käytävällä ja eteisessä, kumpikaan paikka ei innostanut treenaamiseen.

Ohjaaja näyttää videolla mallia - Yoogaia

Videoiden laatu oli ihan ok. Ei siinä itseään asentoon ängetessä juuri ehdi katsoa jokaista pikseliä ruudulta, joten hieman heikompi laatuinenkin video toimii. Ja harva muutenkaan varmaan treenaa nenä ruudussa kiinni.
Tunnin aikana ei ole mitään turhia taustamusiikkeja, joten jos ei halua treenata syvässä hiljaisuudessa voi aina soittaa omia lempilaulujaan. Jotkut ohjaajat puhuvat melko paljon tunnin aikana, jolloin pitkiä hiljaisia hetkiä ei juuri synny, mutta toiset taas ovat aivan perussuomalaisia. Puhutaan vain kun on asiaa.

Yoogaialla on oma sovelluksensa myös puhelimille. En kokeillut niitä. Toisaalta jo pelkästään ajatuksena se tuntui mahdoltomaltakin. Yrittää siinä nyt vääntää itseään oikeaan asentoon ja samalla yrittä tirkistellä pienestä ruudusta tavoiteltavaa asentoa. Ei oikein suju. Jos on tottunut treenaaja ja tietää liikkeet jo pelkästä puheesta, niin sitten se voisi menetellä.

Isot peukut tälle palvelulle minun puolestani.

Kiehuu ja kuohuu, mutta ei pala pohjaan

Joulun alla niin minä kuin moni muukin huomasi kaupan hyllyillä uuden Valio maidon nimeltä Kiehu. Ja tänä vuonna monet riisipuurot keitettiinkin Kiehu-maidolla mitä todennäköisimmin.
Ostimme useamman purkin maitoa ettei tarvitse kesken pyhien lähteä pojan puuromaitoja ostelemaan lisää.

Kiehu-maito toimi kuten lupasi, en saanut sitä poltettua pohjaan. Mutta heti kun silmä vältti, se yritti lähteä lipettiin kuohumalla oikein kunnolla kattilasta ulos.

Keittämiseen soveltuva maito (Lähde: Valio)

Maitopurkin punainen väri hämäsi minua. Se pitää sisällään vähemmän rasvaa kuin 'punaiset' maidot yleensä. Rasvaisuudessaan se onkin kevytmaidon ja täysmaidon välissä.
Maidosta on poistettu heraproteiini, joten proteiinin määrä on pienempi kuin normaaleissa maidoissa. Ovatkohan ne Valiolla laittaneet ylijäämäproteiinit Profeelin Voimamaitoon? Siinä kun on heraproteiinia enemmän kuin normaalisti.

Maidon maku ja väri ovat ok. En kyllä käyttäisi sitä tavallisena ruokajuomana, mutta kyllä se ruoanlaittoon sopii.
Ainut mitä jään miettimään on se että olenko valmis maksamaan siitä 60 senttiä enemmän kuin tavallisesta punaisesta maidosta, jota normaalisti käytän ruoanlaitossa. En tiedä, ehkä tulen ostamaan sitä satunnaisesti silloin kun en jaksa olla vahtimassa ettei se ruoka pala pohjaan. Tosin pitäähän minun edelleenkin vahtia sitä ettei se kiehu yli.

Vauvan kengät talven kestäviksi

Aiemmin tänä vuonna tein N:lle kengät joita käyttää kunnes hän oppii kunnolla kävelemään ja alkaa toden teolla kuluttamaan kengänpohjia.
Pääkaupunkiseudulla loppuvuosi on ollut niin lämmin että kengät ovat riittäneet pitämään jalat lämpiminä, kunhan vain laittoi villasukat jalkaan.
Nyt meillä on edessä reissu pohjoiseen ja vaikka siellä olisikin lauhaa ei siellä pärjää ilman lisälämmikettä.

Aivan ensimmäiseksi lisäsin kenkiin pohjalliset. Olin aikoinani ostanut Tiimarin konkurssipesästä paksua askarteluhuopaa. Leikkasin siitä kengänpohjan muotoisen palasen ja asettelin sen paikoilleen.

Äitini oli jossain välissä tuonut minulle turkisneulosta että voisin tehdä siitä N:lle vaikka lämmikettä tai mitä ikinä vain mieleeni tulee. Kengän kaavoja hyväksi käyttäen ompelin niistä sisustan kenkiin siten että karvat tulevat jalkaa vasten. Karvansuunta aiheutti päänvaivaa. Karvat ylös vaiko alas? Päädyin laittamaan Karvansuunnan alaspäin. Kengän jalkaan laitto on näin helpompaa ja toivon mukaan se ei lähde pois jalasta niin helposti vastakarvaan. Mikäänhän ei ole N:n mielestä ikävämpää kuin sukat ja kengät jalassa.

Pidensin kaavoja varresta sen verran että sain karvasisuksesta koristereunan kengänsuuhun. Tämä helpottaa sisuksen pysymistä paikoillaan kenkää laitettaessa jalkaan.

Festivo Kylmiöpakastin 75 CF

Nyt kun olen koko kesän ja syksyn katsellut ja käyttänyt uutta jääkaappiani voin vihdoin ja viimein antaa oman mielipiteeni laitoksesta.

Festivo kylmiöpakastin 75 CF

Tämähän päätyi omistukseeni äitini voittaman kilpailun myötä. Jääkaappi on malliltaan Festivo kylmiöpakastin 75CF.

Jo ennen kuin sain jääkaapin se tuotti päänvaivaa. Mihin saan sen mahtumaan ja ennen kaikkea miten saan sen kerrostalon neljänteen kerrokseen?

Tämä jääkaappi on 15 senttiä leveämpi kuin normaalit jääkaapit. Jos vanha jääkaappi on ollut upotettuna kalusteisiin ei ole toivoakaan saada uutta jääkaappia mahtumaan ilman sen suurempaa remppaa. Lisäksi jääkaappi on vähän reilu kaksi metriä korkea, mikä sekin olisi tuottanut lisäremppaa upotuksessa.

Korkeus onkin erityisesti kerrostaloissa ongelma. Mahtuuko jääkaappi ovista sisään ja saako sen erityisesti ujutettua hissiin vai joudutaanko se raahaamaan neljänteen kerrokseen portaita pitkin?  Mittasin hissin ja sen oven korkeuden. Hissin katto oli 2,3 metrin korkeudessa ja ovikin oli sen 10 senttiä kahden metrin paremmalla puolella. Mutta kun oli aika siirtää jääkaappi sisätiloihin totesin nokkakärryjen ja pakkauslavan nostavan jääkaapin korkeutta sen verran paljon että yrityksistä huolimatta emme saaneet sitä menemään hissiin. Jouduimme purkamaan pakkausta sen verran että saimme lavan pois. Sen jälkeen olikin melko helppoa rullata jääkaappi hissiin ja pois sieltä sen omilla renkailla.

Asuntoon päästäksemme jouduimme nokkakärryllä kallistamaan jääkaappia, sillä asunnon ovi oli vain kaksi metriä korkea. Loppukuljetus asunnon sisällä olikin kohtuuhelppoa pulmapeli-elementteineen. Jouduimme jonkin verran aina siirtelemään huonekaluja saadaksemme jääkaappi keittiön puolelle.

Ennen kuin laitoimme jääkaapin paikoilleen oli tarkoitus ottaa pakkausmateriaali pois takaa ja sivuilta. Ikävä kyllä kumppanini ymmärsi ohjeistukseni väärin ja otti kaikki pois. Kun sitten laitoimme jääkaappia paikoilleen se kellahti nokkakärryiltä maahan ja etuosan alareunaan tuli pari ilkeää jälkeä. Ne on nähtävissä kuvastakin. 

Jääkaapin käyttöönotto sujui todella helposti. Nesteiden tasaantumista odotellessa pesin jääkaapin ja sitten vain töpseli seinään, virta päälle ja kaappia täyttämään. 

Kun on koko elämänsä käyttänyt tietyn mallisia jääkaappeja tuntui tämän jääkaapin järjestely oudolta. Reilun neljän kuukauden jälkeen alkoivat vihdoin ja viimein kaikki tavarat löytämään paikkansa. Erityisesti kapea hyllylevy on seilannut paikasta toiseen monta kertaa. Nyt se vaikuttaa löytäneen oman paikkansa.
Tässä mallissa on kuuden ison limsapullon teline. No, itsellä ei yleensä kuutta pulloa siellä ole, joten se toimii ajoittain lisätilana pikkuostoksille.
Olen aivan ihastunut jääkaapin puisiin vihanneslaatikoihin. Ne tuovat oman leimansa tähän kaappiin. Meillä on alettu tänä vuonna syömään enemmän vihanneksia, joten molemmat laatikot ovat olleet parhaimmillaan tupaten täynnä tuoreita lähialueella kasvatettuja vihanneksia. Sen lisäksi myös alin hyllykin on ollut yleensä kukkuroillaan vihanneksia. Vanhan jääkaapin kanssa olisinkin ollut pulassa.

Jääkaappi

Jääkaapissa on 44 litran pakastin. Se on vähän pienempi kuin entisessä jääkaapissani. Jos on kova keräämään ja pakastamaan marjoja joutuu hankkimaan erillisen pakastimen. Meillä pakastin onkin koko ajan melkoisen täynnä ja kerran onnistuin pudottamaan leipäjuuston pakastimen taakse. Sen saamisesta pois sieltä tuottikin riemua toviksi jos toiseksi. 

Ihanteellinen tuo olisi perheelle, joilla pakastimeen tulee vain viikon aikana käytettävät pakasteet ja hätävara.

Pakastinlaatikko

Pakastimen alla on erillinen kylmälaatikko ns. 0-asteen laatikko. Siellä me säilytämme lihat, kalat, sulatetut tai päivän aikana käytettävät pakasteet ja ruokailusta yli jääneet ruoat. Laatikko on jaettu kahteen osaan, jotka ovat hieman hassun muotoisia. Tämä johtuu kylmäosion takana olevan moottorista. Lisäksi molempiin osiin saa vielä lisäjaottelun ritilällä. Tosin meillä ne ovat olleet melko turhia.

Kesäisin asunto tulee kuumaksi pätsiksi ja sillä oli selkeä vaikutus tähän alalaatikkoon. Pakastimesta hyötykäyttöön otettu kylmä ei auttanut pitämään lämpötilaa lähellä nollaa kun asunnossa oli melkein +40 astetta lämmintä. Lämpötila oli kuitenkin lähellä jääkaapin lukemia. Kun asunnon lämpötila alkoi lähentyä normaaleja lukemia alkoi myös kylmälaatikko viilenemään.

Kylmälaatikko

Jääkaapin ovi ei ole metallia. Mistä johtuen siihen on turha yrittää saada magneetteja kiinni. Molemmat sivut ovat kuitenkin metallista, joten jos välttämättä haluaa saada magneetteja kiinni kannattaa jääkaappi sijoittaa siten että sivuille on vapaa pääsy.

Toisin kuin perusjääkaapeissa tässä jääkaapissa ei ole mahdollista vaihtaa ovisuutta. Ennen tilausta on siis päätettävä että mihin suuntaan haluaa oven aukeavan.

Ovi menee nätisti kiinni pienellä työntövoimalla. Myös pakastinlaatikko ei paljoa voimaa tarvitse sen ollessa täynnä. Kylmälaatikko onkin sitten poikkeus. Se pitää työntää kiinni loppuun asti. Tämä vaikuttaisi olevan merkkivika. Aina kun vastaani tuli Festivon jääkaappi kävin kokeilemassa noita laatikoiden sulkeutumista. Järjestään kaikissa oli sama ongelma, kylmälaatikko ei mene kiinni ilman loppuun asti työntämistä.

Vaikka tässä postauksessa tuntuikin ehkä olevan paljon negatiivisuutta, niin pidän jääkaapista ja olen loppujen lopuksi tyytyväinen siihen. Kunhan vain on löytänyt sen parhaimman tavan laitteelle toimia, se kyllä lunastaa itsensä. Meillä esimerkiksi erityisesti juhlien aikaan tulee käytettyä hyväksi joka ikinen sopukka jääkaapista. Entisen jääkaapin kanssa oltaisiin jo oltu helisemässä ja raahaamassa aineksia parvekkeelle viilenemään, mutta nykyisestä löytyy aina vielä yksi sopukka mihin laittaa aines odottamaan vuoroaan.