Nutturaverkko

Virkattuani suodatinpapereille astian mieleni teki tehdä vielä jotain virkaten. Yhtenä aamuna laittaessani hiuksia nutturalle sainkin sitten idean nutturaverkosta.
Tämä on ensimmäinen kokeiluversio, jonka tein yksinkertaisesti sipulipussin ohjetta hieman muokaten.

Nutturaverkko

Lankana on ikivanhaa Novitan Kotiväkeä koon 2 virkkuukoukulla.

Luvassa tulee olemaan varmasti vielä muutama erilainen nutturaverkko, sillä jo pelkästään tämä kokeiluversio tuntuu hyvältä ja hiukset pysyivät aisoissa. Seuraavissa versioissa tulee olemaan hienompaa kuviointia.

Käsityökori

Pari joulua sitten ostin kaupasta valtavan läjän mandariineja. Osittain päädyin niitä ostamaan niiden rasian vuoksi. Ne nimittäin tulivat pienessä laatikossa, jossa ne sai sitten kuljettaa kotiin. Tuon laatikon omin sitten ompelutarvikkeiden säilytysastiaksi.
Pitkään on ajatus muhinut ennen kuin sain tehtyä taas yhtään mitään laatikolle. Kyllähän se alkuperäinenkin laatikko väritykseltään toimi, mutta en jaksanut enää tuijotella synkän mustaa laatikkoa jonka kyljessä on kuva edesmenneistä mandariineista.

Alunperin suunnittelin repiväni kuviollisista paperinenäliinoista palasia koristamaan kylkiä, mutta pohdintojen jälkeen totesin että musta ja oranssi kyllä paistavat liian voimakkaasti niiden läpi ellen sitten maalaa koko laatikkoa jollain neutraalimmalla värillä. Ja tietenkään minulle ei tullut mieleenikään ottaa kuvaa lähtötilanteesta.

Laiskuus kuitenkin iski ja päädyin liimaamaan lahjapaperia kylkiin. Liimauksen jälkeen totesin että hieman on laatikon ja paperin reunat tylsän näköisiä ja tarvitsin jotain lisäpiristystä noihin reunoihin. Ostin sitten maalia, jonka piti olla 3D-effektillä varustettua.
No, olihan se vähäsen. Levittäessäni maalia kaikki maalin kohdat olivat hyvin pulleita, mutta kuivuessaan kokokuvioisuus oli muisto vain. Sinällään hyvin ärsyttävä homma, sillä maalin ollessa pullea sitä maalia myös meni vähän paperin päälle, mutta siinä levitysvaiheessa se näytti hyvältä. Kuivuessaan nuo kävi lässähdys ja lopputuloksena on hutiloidun näköinen maalin levitys. Pitäisi varmaan laittaa maalia vielä lisää noihin pahimpiin kohtiin. Ehkä kymmenennen levityskerran jälkeen maali olisi lopputulokseltaan sellainen pullea mitä toivoin.

Näillä mennään kuitenkin nyt. Jos lopputulos alkaa ahistamaan liikaa, niin sitten otan maalipurkin pikkukätösiini ja pursotan sitä vielä pari kertaa ylt'ympäriinsä.

En nyt osannut tätä, mikä meni vikaan?

Minusta on tullut opettaja.

Sain tarpeekseni siitä että suorittaessani joka viikkoista luentoneulontaa, muut ihastelevat ja haaveilevat osaavansa neuloa. Joten olen nyt sellaisen kuukauden verran vetänyt ennen luentoa 1-1,5 tunnin neulontasession.

Kirjoitin sellaisen paksun nivaskan materiaalia kurssilaisille, jossa selitetään silmukoiden luonnin, oikea ja nurja silmukka, muutama erilainen kavennus ja lisäys, erilaisia reunoja, kappaleiden liittämisiä, päättelyitä ja läjä erilaisia laskentakaavoja käytettäväksi hyväksi neuletyötä suunnitellessa.

Montaa henkeä ei sinne ole tullut, mutta parempi vain että alussa ei suurta porukkaa ole. Saan itsekin paremmin kokemusta siitä kuinka neuvoa toisia ihmisiä ja pystyn parantamaan opetustapojani myöhempiä uusia henkilöitä varten.

Ensimmäisillä kerroilla läsnä on ollut 3-4 henkeä. Kolme heistä on ollut kertaamassa neulonnan perusteita ja yksi (aktiivisempi neuloja) tuli vain pitämään seuraa ja ottamaan pikku vinkkejä opeistani.

Kertaajat alkavat olla siinä vaiheessa että ensi kerralla he alkavat tekemään oikeaa neuletyötäkin eikä vain harjoitteita.

Tänä lauantaina tästä omasta pikku projektistani tuli jotain vielä merkittävämpää. Tuokioomme liittyi nainen, joka ei ollut koskaan elämässään neulonut. Session lopussa hän osasi jo luoda loistavasti silmukoita ja neuloa aina-oikeaa. Ensi kerralla hän jatkaa sitten nurjan silmukan opettelulla.

Toivottavasti kurssilaiseni eivät tunne että menen liian hitaasti opetuksissani. Ainakin alussa kertaajat olisivat halunneet heti suoraan alkaa neulomaan sukkia, mutta itse vaadin että he ainakin kokeilevat materiaalissa mainitut toimet läpi, jotta sitten ei esimerkiksi sukkia neuloessa tule yllätyksenä miten kavennukset tehdään.

Mielenkiinnolla jään kyllä odottamaan miten nämä pienet tuokiomme jatkuvat ja jaksavatko ihmiset tulla. Itsellenihän ei mitään vahinkoa tule vaikka homma kuivuisi kasaan, sillä silloin kun ei ole ollut tarvetta neuvoa muita olen tehnyt omia neulomuksiani.

Toivon kuitenkin että ihmiset jaksavat käydä ja sitä mukaa kun uusia henkilöitä tulee mukaan, niin saan "vanhoista" kävijöistä apuopettajia. Opetukseni kun on melko kädestä pitäen opetusta, joten tuona aikana en ehdi kovin montaa neuvomaan pitkää tovia.

Suodatinpaperiteline

Tarvitsin vaihtelua neulomiselle, joten siirryin virkkaamiseen.

Olen pitkään suunnitellut ostavani jonkin kivan telineen suodatinpapereille. Niitä kun on pitemmän päälle tylsä noukkia sieltä laatikostaan. Kerran meinasin jo ostaakin jonkin peltilaatikon noille, mutta sitten muistin että minullahan pitäisi olla läjä paperinarua kotona. Siitä voisin kokeilla virkata jonkinlaisen telineen, kun sehän on sellaista jäykkää materiaalia.

Jäykkäähän se sitten oli ja kuiviltaan en saanut sitä taipumaan niin tiukalle solmulle kuin olisin halunnut, joten kastelin lankaa suihkepullolla kosteammaksi sitä mukaa kun virkkaus eteni. Kosteaa narua oli niin paljon helpompi muokata kuin kuivaa. Virkkauksen päätteeksi laitoin aina suodatinpaperilaatikon telineen sisälle antamaan oikeaa laatikkomaista muotoa telineelle.

Taakse virkkasin pienet lenkit, joilla sain ripustettua telineen seinälle. Näin jäi pöytätilaa muuhun käyttöön.

Suodatinpaperiteline paperinarusta

Pelkkä teline alkoi hetken tuijottelun jälkeen näyttämään tylsältä. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin alkaa miettimään piristystä. Ideoita oli monia, mutta sitten päädyin yksinkertaiseen paperikukkaan. Kukkaköynnöstä ei ole kiinnitetty mitenkään telineeseen, joten saan halutessani vaihdettua sen johonkin toiseen.

Kukkaköynnös

 Kaikki nämä paperinarut ja heteet ovat joskus vuosia sitten tilaamastani Sinooperin kerhopaketista peräisin. Alun perin tämä paketti oli tarvikkeet kukkakranssia varten, mutta minua ei kranssi oikein innostanut. Jätin sitten tarvikkeet odottamaan sitä oikeaa hetkeä puhjetakseen kukkaan.

Lähikuva kukasta

Minulla on itseasiassa vielä monta Sinooperin kerhopakettia tekemättä. Joko en saanut itselleni sellaista askarteluhetkeä että olisin tehnyt paketin sisällön valmiiksi tai sitten jokin siinä työssä mätti sen verran etten tuntenut kyseisen paketin suunniteltua tulosta omakseni. Näin sitten iso läjä paketteja odottaa että saisin inspiraation tehdä niistä jotain mielekkäämpää.

Andalousie-kolmiohuivi

Televisioviihdyke-huivini on viimeinkin valmistunut ihan siihen asti että sain sen jopa kuvattua.
Kauanko lie mennyt sen tekemisessä. Olen tehnyt sen oikeastaan kahteen kertaan. Ensimmäinen malli oli täysin susi ja lanka loppui ennen kuin olin päässyt edes puoleen väliin huivia. Mielestäni olin katsonut että langan pitäisi siihen riittää, mutta toisin kävi.
Tämän mallinkin kohdalla lanka melkein riitti, mutta onneksi valitsemani malli on siitä kiitollinen että reunakuvion pystyy lopettamaan siinä vaiheessa kun alkaa epäilyttämään langan riittävyys.

Malli on GarnStudio Drops Designin Andalousie.

Andalousie-kolmiohuivi

Lehtikaupassa sattui käteeni osumaan Diana Myssyjä ja asusteita-lehti. Siinä on täsmälleen saman huivin ohje... Malli 44 Neulottu reikäkuviohuivi. Kuvan yhdessä nurkassa on sentään pienellä kirjoitettu "Tuotanto: Drops Design".

Mitähän minä seuraavaksi alkaisin tekemään televisiota katsellessani. Eilisen päivän virkkasin suodatinpusseille koteloa ja tänään olisi tarkoitus laittaa jotain hassua koristetta vielä siihen. Ehkä jatkan keskeneräisten sukkien tekoa. Niitä minulla ei olekaan tullut vähään aikaan tehtyä, sillä lauantaisin olen auttanut ihmisiä neulonnan perusteisiin.

Sohvan päälliset

Nämä sain valmiiksi jo viikko sitten, mutta olen yrittänyt tässä sen viikon verran saada päivitettyä verkkolevyäni. Mutta se onkin jo ihan oma juttunsa.

Minulla on olohuoneessa kaksi sohvaa ja molemmat ovat tietenkin aivan eri tyyliset. Ostin vuosia sitten Stockmannin hulluilta päiviltä monta metriä sisustuskangasta ajatuksena sohvien pinnan suojaaminen ja tyylin yhtenäistäminen edes hieman.

Toisen sohvan sain osittain päällystettyä melko nopeasti kankaan oston jälkeen, mutta toinen sohva jäi vaille suojaa. Kolmisen viikkoa sitten sain otettua itseäni niskasta kiinni puhdistaessani taas jälleen kerran sohvasta kahviläikkiä ja hikirantuja pois.

Ensimmäinen sohva valmiina

Yllä oleva sohvan ison peitteen sain valmiiksi tosiaan vuosia sitten. Hermothan minulla olisi mennyt moneen kertaan jos tuo kangas olisi likaantunut. Nyttenkin hieman kiehahti huomatessani että osa tyynyistä oli todella likaisia. Ihmiset tykkäävät käyttää noita tyynyjä ihan tavallisina tyynyinä ja vaikka annan tyynynpäälliset laitettavaksi, niin kummasti vain päälliset jätetään käyttämättä.

Toinen sohva valmiina

Alemman sohvan tein täysin nyt tämän vuoden puolella. Tässä sohvassa olen kiinnittänyt nuo päälliset naruilla kiinni, sillä muuten ne lähtisivät huitelemaan hetkessä ties minne. Pituutta noilla päällisillä on sen verran paljon että sohvaa avattaessa niistä saadaan alusvaate lakanan alle laitettavaksi tai jos nyt vain haluaa löhötä mukavammin divaanimaisella sohvalla, niin ei tarvitse miettiä sitä sottaamista.
Käsinojille tein jämäkankaasta tuollaiset pienemmät peitteet, sillä usein ihmiset tykkäävät laskea lasinsa ja kuppinsa noille käsinojille. Mikä sinällään on ihmeellistä että ne on melko pehmeitä, niin itse ainakin pelkäisin kaatavani lasin hetkessä sohvalle tai lattialle. Noissa kaitaleissa on tuolla ylhäällä lyijynauhat helpottamassa kaitaleen paikallaan pysymistä. Lisäksi tein tuolle pääliosalle vielä taskun mihin voin tarvittaessa laittaa jonkin kovan levyn, jos tuntuu että homma ei muuten toimi.

Aika hyvin olin aikoinani ostanut kangasta. Jäljelle jäi sellainen 25x35 cm palanen.

Kiirettä pitää, mutta aina ehtii kaivella vanhaa

Olen tässä touhunnut ja paljon. Monen vuoden jälkeen olen saanut vihdoin ja viimein aikaiseksi viimeistellä sohvakaluston suojavaatteet. Kyllästyin siihen että sain olla jatkuvasti pesemässä sohvaa puhtaaksi roiskeista ja ties mistä. Samaan aikaan olen neulonut huivia, aloittanut uutta luentosukkaparia ja vielä otin tässä yllätyshaasteeksi neulonnan kertauskurssin järjestämisen.

Pitkään olen kuunnellut sitä miten mukava ihmisistä olisi neuloa sukkia tai lapasia, mutta kun kukaan ei opeta heitä. Joten päätin sitten kokeilla oliko puheet vain sananhelinää vai haluaisivatko he oikeasti oppia neulomaan. Tosin kun juttelin enemmän heidän kanssaan, niin selvisi että moni on neulonut viimeksi kouluaikoina. Siinä ajassa ehtii unohtamaan kyllä neulonnasta kaiken. Homma alkaakin sitten ihan perusteista ja toivon mukaan jatkuu vähitellen (näin kevättä ja kesää vasten) kohti sukkia ja lapasia.

Tuota kurssia varten sitten aloin kaivelemaan kaikenlaista tarviketta kaapeistani. Törmäsin etsinnöissäni vihkoon, jonka olemassaoloa en edes muistanut. Mielenkiinnolla aloin tutkimaan mitä vihko pitää sisällään. Aika karua luettavaa. Ne olivat vuodatuksiani avioliittoni huonoista hetkistä jo vuosia ennen avioeroa. Alussa kirjoituksia on vain pari vuodessa, mutta avioeron lähetessä kirjoitusten määrä kasvoi kasvamistaan. Aika jännä noita on lukea näin jälkikäteen. Ensimmäisissä kirjoituksissa sitä toivonut vielä parasta ja yrittää kaikkensa, mutta loppupäässä olen vain miettinyt että miksi mies ei vain sano haluavansa eroa, antanut vain vihjeitä ja ajanut minua vähitellen hulluuden partaalle. Ja aivan viimeisissä kirjoituksissa olen ihmetellyt mitä miehen ehdottamalla kahden vuoden eroajalla voisi enää voittaa.

Tuolle viimeiselle pohdinnalle löysin yhden mahdollisen vastauksen alkaessani kirjoittaa neulontakurssin materiaali ylös. Löysin taulukon, jossa olin laskenut viimeisen 10 vuoden yhdessäolon aikana meidän molempien talouteen tuomat varat. Noiden vuosien aikana mies on ollut laskelmien perusteella virallisesti töissä vain 2,5 vuotta. Joten taloutemme on pyörinyt enimmäkseen minun varoillani. Silti hänelle on hankittu järkkäriä, sukellusreissua, kalliita vaatteita ja ties mitä. Kuka hullu sellaisesta luopuisi? Ilmaisesta elämisestä, johon ei itse tarvitse tuoda yhtään mitään... ei edes tarvitse siivota, pyykätä tai tehdä ruokaa. Riittää vain että jaksaa nousta ylös sängystä pelaamaan ja chattailemaan kaverien kanssa. Ja maksoin avioerossa melko paljon hänen osuudestaan asuntoomme vaikka olisin voinut helposti vedota asunnonomistamisajan tuloihin ja siihen kuinka osuudet on maksettu minun palkastani, ylitöistäni, bonuksistani ja päivärahoistani. No, sainpahan sen mitä halusinkin silloin eli päästä eroon mahdollisimman nopeasti.
Nyt tuhoan nuo kirjoitukset ja laskelmani. En tee niillä yhtään mitään, sillä menneisyys on menneisyyttä ja pahat asiat on parempi unohtaa.

Minua jännittää melkoisesti tuo järjestämäni kurssini. Pari-kolme henkeä on sinne ilmoittautunut, mutta saa nähdä tulevatko loppujen lopuksi. No, ensi viikolla varmaan kuulette miten homma sujui vai jäinkö vain istumaan yksinäni odottaen jota kuta saapuvaksi.