tiistai 18. maaliskuuta 2008

Varo mitä sanot tai se voi tapahtuakin

Pitäisi varoa mitä sanoo. Viime maanantaina tulin töihin hieman myöhässä ja heti porukka oli huolissaan että olin sairastunut. Mihin minä (tottakai) vastasin sairastuvani vasta porukan viimeisenä ja sitten se onkin oikein kunnon tauti. Eikös vaan lounaan jälkeen maha alkanutkin kipristelemään sen pahimman kerran ja loppujen lopuksi jouduin luovuttamaan ja menemään kotiin lepäämään. Tiistaina ei töihin lähdöstä enää tullutkaan yhtään mitään, kun kuume oli noussut yli 38 asteen ja mikään ei pysynyt sisällä. Jouduin koko viikon kärsimään vatsaflunssasta tai vatsataudista (mitä nimeä nyt haluaakaan käyttää).
Se on toisaalta aika viheliäinen tauti, kun mikään ei todellakaan pysy sisällä ja vatsa vaan turpoaa minkä kykenee. Vatsalihaksia ja ristiselkää särkee vatsan yrittäessä laajeta niiden suuntaan ja mikään asento ei oikein tunnu olevan hyvä. Toisaalta taas sitten kun löytää sellaisen hyvän asennon, niin sitten sitä on vielä kykenevä tekemään jotakin. Jos minulla olisi ollut nuhakuume niin makaisin todellakin vain vuoteessa keskittyen hengittämiseen, mutta vatsataudissa energiaa riitti vielä käsitöillekin. Tekaisin nimittäin tuon taudin aikana itselleni neuletakin.
Nyt onkin sitten ollut hommaa yrittää saada vatsa taas toimimaan normaalisti, se kun tuntuu olevan vieläkin erittäin herkkänä ruokien suhteen.
 
Kirjoitanko muuten oudosti tai hassusti? Vuosien varrella nimittäin useampi ihminen on sanonut minun puhuvan oudosti. Useimmiten kuulen sanottavan käyttäväni sellaisia sanoja joita he eivät ole koskaan kuulleet tai niillä on puheessani eri merkitys kuin yleisesti. Lisäksi puheen painotus on erinlaista kuin "normaalilla" suomalaisella. Tänäänkin minulta kysyttiin mitä kieltä puhun äidinkielekseni. :P
Ehkä outo puhetapani johtuu siitä että olen nuoruuteni aikana asunut eri puolilla Suomea ja viimeiset kahdeksan vuotta olen melkeinpä päivittäin käyttänyt englantia sen 8 tuntia päivässä. Olen onnistunut ulkomaalaistumaan Suomessa.

Ei kommentteja: