Mikä ihme tätä maailmaa vaivaa? Täysin tuntemattomia ihmisiä saatetaan haukkua miten mielensä tekee. Eikä tämän tuntemattoman ihmisen tarvitse tehdä muuta kuin sattua kävelemään ohi.
Huora, HUORA, H - U - O - R - A! Nuo sanat kaikuvat korvissani vieläkin monen tunnin kuluttua tapahtuneesta. Ja mitä oikeasti tapahtui? Ei mitään. Yksi keski-ikäinen ilmeisesti jossain kriisissä oleva pienikokoinen ukko päätti että olen huora. Mistä hän sen oikein päätteli? Ilmeisesti siitä että satuin kävelemään oven ohitse juuri silloin kun hän tuli ulos talosta tönäisten minua ovella.
Se sattuu, se sattuu henkisesti niin kovasti. Näinä tällaisina hetkinä en haluaisi olla osa tätä maailmaa tippaakaan. Haluaisin muuttaa jonnekin autiolle saarelle kauas kaikesta missä ei olisi ketään muuta.
Tuntuu että nykyään ihmiset ovat täysin kyvyttömiä empaattisuuden suhteen. He eivät osaa ajatella miltä toisesta tuntuu heidän ladellessaan "totuuksia". Myöskään toisia ihmisiä ei tunnuta kunnioitettavan edes paskan vertaa.
Viime aikoina olen tullut siihen tulokseen että sanakirjat pitäisi päivittää. Huora ei enää tarkoita prostituoitua. Ainakaan en itse ole enää aikoihin kuullut sitä sen yhteydessä sanottavan. Nykykielen merkitys on lähempänä pyhimystä, Neitsyt Mariaa.
Nainen saa kuulla olevansa huora siinä vaiheessa kun antaa pakit miehelle. Tai siinä vaiheessa kun kieltäytyy menemästä sänkyyn tämän kanssa. Moni saa kuulla olevansa huora myös silloin kun erehtyy kertomaan käytöstavoista. Ja ilmeisesti tuohon nykyajan sanakirjaan pitäisi merkitä myös uutena käännöksenä "Anteeksi".
Minä niin halusin sanoa jotain melko pirullistakin tälle tämän päivän tyypille, mutta ikävä kyllä arvostan häntä sen ruokamyrkytyksen jälkeisen ripulin verran, joten jätin sanomatta sanottavani. Sen sijaan toivotin hänelle hauskaa loppupäivää ja tulin kotiin itkemään. Joskus se yksikin pisara on liikaa.
Nyt menen takaisin sänkyyn peittojen alle unelmoimaan autiosaaresta ja toivomaan että tämäkin maanantai on nopeasti ohi.
Huora, HUORA, H - U - O - R - A! Nuo sanat kaikuvat korvissani vieläkin monen tunnin kuluttua tapahtuneesta. Ja mitä oikeasti tapahtui? Ei mitään. Yksi keski-ikäinen ilmeisesti jossain kriisissä oleva pienikokoinen ukko päätti että olen huora. Mistä hän sen oikein päätteli? Ilmeisesti siitä että satuin kävelemään oven ohitse juuri silloin kun hän tuli ulos talosta tönäisten minua ovella.
Se sattuu, se sattuu henkisesti niin kovasti. Näinä tällaisina hetkinä en haluaisi olla osa tätä maailmaa tippaakaan. Haluaisin muuttaa jonnekin autiolle saarelle kauas kaikesta missä ei olisi ketään muuta.
Tuntuu että nykyään ihmiset ovat täysin kyvyttömiä empaattisuuden suhteen. He eivät osaa ajatella miltä toisesta tuntuu heidän ladellessaan "totuuksia". Myöskään toisia ihmisiä ei tunnuta kunnioitettavan edes paskan vertaa.
Viime aikoina olen tullut siihen tulokseen että sanakirjat pitäisi päivittää. Huora ei enää tarkoita prostituoitua. Ainakaan en itse ole enää aikoihin kuullut sitä sen yhteydessä sanottavan. Nykykielen merkitys on lähempänä pyhimystä, Neitsyt Mariaa.
Nainen saa kuulla olevansa huora siinä vaiheessa kun antaa pakit miehelle. Tai siinä vaiheessa kun kieltäytyy menemästä sänkyyn tämän kanssa. Moni saa kuulla olevansa huora myös silloin kun erehtyy kertomaan käytöstavoista. Ja ilmeisesti tuohon nykyajan sanakirjaan pitäisi merkitä myös uutena käännöksenä "Anteeksi".
Minä niin halusin sanoa jotain melko pirullistakin tälle tämän päivän tyypille, mutta ikävä kyllä arvostan häntä sen ruokamyrkytyksen jälkeisen ripulin verran, joten jätin sanomatta sanottavani. Sen sijaan toivotin hänelle hauskaa loppupäivää ja tulin kotiin itkemään. Joskus se yksikin pisara on liikaa.
Nyt menen takaisin sänkyyn peittojen alle unelmoimaan autiosaaresta ja toivomaan että tämäkin maanantai on nopeasti ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti