Laitetaan välissä vähän käsitöistäkin tälle osastolle. En tiedä mihin oikein olen hukannut päiväni... tai no kyllähän minä tiedän että aamulla menen aikaisin töihin ja tulen sieltä pois todella myöhään, joten aikaa vain ei oikein ole muuhun. Tässä on kuitenkin vihdoin ja viimein kevään aherruksen tulos.
Sain neuletakin oikeastaan jo kevätlumien aikana valmiiksi, mutta yhden päivän pitämisen jälkeen purin helmasta varmaan 20 senttiä eli yhden kuvion verran ja kudoin uudelleen helman hieman lyhyempänä.
Kun päivän oli istunut helman päällä, niin se oli hieman venähtänyt ja muistutti enemmän laahusta. Toivottavasti tämä nykyinen mitta on sopiva eikä minun tarvitse taas purkaa ja lyhentää entisestään.
Halusin tehdä Ulla-neuleesta peräisin olevan Louhi-neuletakin. Mutta ongelmani oli että minulla oli vain kilon verran lankaa. Ohjeessa lankaa oli mennyt 1,5 kg. Tietenkään en käyttänyt samanlaista lankaa kuin ohje, mutta epäilin kuitenkin että ei minulla ollut mitään mahdollisuutta saada täysimittaista neuletakkia. En myöskään halunnut tehdä mitään vyötärömittaistakaan ja jättää lankakeränysää pyörimään nurkkiin. Joten päätin että teen niin pitkän kuin vain lankaa riittää.
Siitä pääsinkin sitten pohtimaan että miten saan langan riittämään varmasti ihan huppua myöten. En nimittäin halunnut jäädä missään nimessä ilman huppua. (Huppupakkomielteeni iski jälleen.)
Pari päivää asiaa mietin ja yhtä kevään sukkapari neuloessani sitten sainkin hullun ajatuksen. Aloitan nykyään kaikki sukat varpaista että saan käytettyä sukkalangan viimeiseen langanpätkään asti, joten miksi en sitten aloittaisi neuletakin tekoa hupusta. Siinä saa sitten helmaa tulla niin pitkälti kuin vain lankaa riittää.
Aloitin hupun neulomisen päälaelta käyttäen sukista tuttua 8-aloitusta. Jouduin muutaman kerran tekemään aloituksen ennen kuin sain silmukoita kohtalaisen riittävästi. Sitten kyllästyin purkamiseen ja uudelleen aloittamiseen, joten vielä puuttuvat silmukat vain lisäsin kerros kerrokselta.
Kaulan tyveen päästyäni pääsinkin sitten pohtimaan kuinka ihmeessä jatkan neulomista. Tämän tästä olen törmännyt raglaniin, joten ajattelin sen sopivan tähänkin. Mutta sen toteuttaminen oli kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Kaikki ohjeet, mitä löysin, oli tehty alhaalta ylöspäin tehtäviksi eli kavennuksia. Mutta minä tarvitsin ohjeen josta homma aloitetaan ylhäältä päin.
Tein sitten paljon laskelmia näiden toisin päin aloitettujen raglanien lopetussilmukkamääristä ja kuinka ne on suhteutettu olkapäille, selkään eteen. Niiden perusteella sitten jaoin silmukat ja lähdin lisäilemään silmukoita. Meinasin laittaa tänne suhdeluvut talteen, mutta jotenkin oudosti suunnittelukirjaseni on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Sitä ei tunnu löytyvän mistään tähän hätään, joten päivitän tätä postausta sitten kun sen löydän.
Iso plussa tässä työssä on muuten se että minulle jäi lopussa ainoastaan 4 lankaa pääteltäväkseni.
Sain hihat neulottua kiitettävän samankaltaisiksi värien suhteen. Tosin sitä edisti kyllä kummasti se että ennen ompelun aloittamista kävin kaikki kerät ja valitsin niistä pari kappaletta mahdollisimman samalla alulla olevia keriä.
Säären puolivälin ohitettuani aloin valmistelemaan lopetusta. Saatuani tehtyä nilkassa päättelyt oli lankaa kulunut 960 grammaa eli alle puoli kerää oli jäänyt lankaa jäljelle. Tosin kuten aiemmin tuolla mainitsin, niin takin helma venyi käytössä liikaa. Lyhennettyäni työtä yhden mallikerran verran lopulliseksi painoksi jäi 840 grammaa ja edelleenkin tuo takki on sinne nilkkaan asti. Toivottavasti vain enää ei veny ihan tuonne maahan asti.
Ai niin, lankana minulla oli Noro Silk Garden Sock Yarn ja puikot olivat kokoa 4.
Nyt minulla sitten jäin 160 gramman lankaa yli tuosta työstä. Mitä ihmettä minä oikein siitä teen? Nuo langanloput ovat kyllä melkoinen kirous työssä kuin työssä.
Sain neuletakin oikeastaan jo kevätlumien aikana valmiiksi, mutta yhden päivän pitämisen jälkeen purin helmasta varmaan 20 senttiä eli yhden kuvion verran ja kudoin uudelleen helman hieman lyhyempänä.
Kun päivän oli istunut helman päällä, niin se oli hieman venähtänyt ja muistutti enemmän laahusta. Toivottavasti tämä nykyinen mitta on sopiva eikä minun tarvitse taas purkaa ja lyhentää entisestään.
 |
| Louhi edestä |
Siitä pääsinkin sitten pohtimaan että miten saan langan riittämään varmasti ihan huppua myöten. En nimittäin halunnut jäädä missään nimessä ilman huppua. (Huppupakkomielteeni iski jälleen.)
Pari päivää asiaa mietin ja yhtä kevään sukkapari neuloessani sitten sainkin hullun ajatuksen. Aloitan nykyään kaikki sukat varpaista että saan käytettyä sukkalangan viimeiseen langanpätkään asti, joten miksi en sitten aloittaisi neuletakin tekoa hupusta. Siinä saa sitten helmaa tulla niin pitkälti kuin vain lankaa riittää.
Aloitin hupun neulomisen päälaelta käyttäen sukista tuttua 8-aloitusta. Jouduin muutaman kerran tekemään aloituksen ennen kuin sain silmukoita kohtalaisen riittävästi. Sitten kyllästyin purkamiseen ja uudelleen aloittamiseen, joten vielä puuttuvat silmukat vain lisäsin kerros kerrokselta.
Kaulan tyveen päästyäni pääsinkin sitten pohtimaan kuinka ihmeessä jatkan neulomista. Tämän tästä olen törmännyt raglaniin, joten ajattelin sen sopivan tähänkin. Mutta sen toteuttaminen oli kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Kaikki ohjeet, mitä löysin, oli tehty alhaalta ylöspäin tehtäviksi eli kavennuksia. Mutta minä tarvitsin ohjeen josta homma aloitetaan ylhäältä päin.
Tein sitten paljon laskelmia näiden toisin päin aloitettujen raglanien lopetussilmukkamääristä ja kuinka ne on suhteutettu olkapäille, selkään eteen. Niiden perusteella sitten jaoin silmukat ja lähdin lisäilemään silmukoita. Meinasin laittaa tänne suhdeluvut talteen, mutta jotenkin oudosti suunnittelukirjaseni on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Sitä ei tunnu löytyvän mistään tähän hätään, joten päivitän tätä postausta sitten kun sen löydän.
Iso plussa tässä työssä on muuten se että minulle jäi lopussa ainoastaan 4 lankaa pääteltäväkseni.
 |
| Louhi takaa |
Säären puolivälin ohitettuani aloin valmistelemaan lopetusta. Saatuani tehtyä nilkassa päättelyt oli lankaa kulunut 960 grammaa eli alle puoli kerää oli jäänyt lankaa jäljelle. Tosin kuten aiemmin tuolla mainitsin, niin takin helma venyi käytössä liikaa. Lyhennettyäni työtä yhden mallikerran verran lopulliseksi painoksi jäi 840 grammaa ja edelleenkin tuo takki on sinne nilkkaan asti. Toivottavasti vain enää ei veny ihan tuonne maahan asti.
Ai niin, lankana minulla oli Noro Silk Garden Sock Yarn ja puikot olivat kokoa 4.
Nyt minulla sitten jäin 160 gramman lankaa yli tuosta työstä. Mitä ihmettä minä oikein siitä teen? Nuo langanloput ovat kyllä melkoinen kirous työssä kuin työssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti