Karkkineule

Osallistun Fazerin, Novitan ja Pirkan järjestämään Karkkineule-kilpailuun. Kilpailun aihe on Fazerin makeiset ja työtapa on muuten vapaa, mutta on käytettävä Novitan lankoja.

Minun kilpailutyöni ei ole vielä valmis, mutta uhkaavasti näyttää siltä että tämän viikon aikana saan sen ainakin melkein valmiiksi. Aikaa minulla on vielä tämä ja ensi viikko.

Työn suunnittelu sujui nopeasti. Mutta oikean väristen lankojen löytäminen olikin jo oma ongelmansa. 7-veljestä langasta olisi löytynyt oikeat värisävyt, mutta laskelmieni mukaan en saanut kuvioita mahtumaan mitenkään päin sillä langalla. Joten piti tyytyä Nalleen. Nallessa jouduin tyytymään vaaleampaan siniseen ja keltaiseen menevään valkoiseen. Tosin ostin varalle myös Woolin valkoista, jonka kylläkin hylkäsin päivän päästä löydettyäni Novitan oman liikkeen poistossa olevien lankojen joukosta Nallen vitivalkoista lankaa. Miksiköhän vitivalkoinen sävy ollaan poistettu värivalikoimasta ja jätetty ikävän keltainen valkoinen tilalle?

Tässä kuva ensimmäisestä protostani. Kuva on kylläkin otettu työn takapuolelta, sillä haluan säilyttää mahdollisimman paljon suunnitelmastani vielä yksityisenä. Lankana on tosiaan Nalle.

Proto

Tuota protoa tehdessäni totesin että jokin laskelmissani on mennyt pieneen ja työstä oli tulossa todella pieni. Lisäksi en pitänyt laisinkaan siitä kuinka olin tehnyt värien sidonnat.

Uusien laskelmien jälkeen totesin että voin sittenkin tehdä työn 7-veljestä langoilla, jolloin sekä valkoinen että sininen ovat oikean sävyisiä valitsemalleni makeiselle.

Varsinainen työ

Vaihdoin myös värien sidontatyylinkin ja nyt näyttää nurja puolikin hyvin järjestelmälliseltä. Tosin tällä sidontatyylillä oikealle puolelle tulee pieniä raitoja sinne tänne. Joita on nähtävissä tuossa viimeisessä kuvassa.

Neulontavaihe suoritettu

Vähän pilkistystä oikealta puolelta, kuitenkin siten että koko mallikuvio ei ole nähtävillä. Nyt olen tosiaan neulomiset tehnyt ja siirtynyt ompeluvaiheeseen. Tähän aamuun mennessä olen ommellut vuoren täydellisesti tähän makeiseen sopivasta kankaasta ja harsinut vetoketjua kiinni. Enää tarvitsee vain ommella vetoketju kunnolla kiinni ja kiinnittää vuori neulomukseen.

Novitan 7-veljestä lankaa tuohon on mennyt yksi kokonainen kerä sinistä (150 g) ja 144 g valkoista. Tai no, on sinistä vielä sen verran että saan tehtyä osien kiinnitykset.

Of(f) Course

Nyt kun konekin taas toimii, niin voin alkaa vähitellen purkamaan blogaussumaa. Tokihan voisin blogata puhelimellakin, kuten joskus teen, mutta on se hieman ankeaa.

Tänä syksynä tuli oikein voittojen rypäs ja palkintoina olen saanut lippuja pariin elokuvaan ja tanssinäytökseen.
Pari viikkoa sitten kävin katsomassa Of(f) Course-esityksen.
Aika mielenkiintoinen esitys. Oli hauska katsella kuinka eri tanssityylin esiintyjät saivat aikaiseksi enempi vähempi yhtenäisen näytöksen. Jokainen liike tehtiin henkilön oman tanssityylin mukaisesti vaikka koreografia olikin kaikilla sama.
Esitys muodostui lyhyistä yhtenäisistä pätkistä ja peleistä, joissa esiintyjä joutui improvisoimaan. Eli jokainen esityskerta tulee olemaan pakostikin erilainen.

Yllä oleva traileri esityksestä on kolmen vuoden takainen esitys Ruotsista. Esiintyjät ovat erit, mutta idea sama kuin nyt Suomessa menevässä kiertueessa.

Suosittelen käymään katsomassa, jos mahdollista. Se oli viihdyttävää ajanvietettä ja vaikka esitys kestää vain tunnin, niin siinä ajassa ehdittiin käydä monta peliä läpi.

Heijastinpäivä - heijastin reppuun

Tänään on valtakunnallinen heijastinpäivä. Siitä intoutuneena sain vihdoin ja viimein kokeiltua reppuuni toimiiko jo pitkään hautomani idea heijastintarranauhan leikkaamisesta kuvioiksi ja niiden kiinnittäminen ihan mihin vain.

Heijastintarranauhaa olen joskus löytänyt niinkin yllättävästä paikasta kuin apteekista. Töiden jälkeen kävin ostamassa kuvioleikkurin, jonka luvattiin leikkaavan melko paksuakin paperia. No, ilmeisesti heijastinnauha oli aavistuksen verran liian paksua sillä kuviot leikkaantuivat vain osittain. Loppuviimeistely piti hoitaa käsin veitsen avulla.

Toimivan leikkauksen toteuttaminen vaatii siis vielä miettimistä.

Heijastinkukkia

Tuollaisen pienen tarran voi kiinnittää mihin tahansa ja lyhyellä kokeilullani näyttäisi pysyvän ihan ok riippuen tietenkin materiaalista.
Tämän pienen kokeilun myötä uskallankin sitten aloittaa heijastimien laittamisen varsinaiseen kohteeseen. Toivottavasti keksi paremman leikkaustavan ennen kuin olen saanut työn valmiiksi

P.S. Koneellani oli sitten jokin viallinen päivitys. Ohjelmiston palautus viikkoa aiempaan tilanteeseen auttoi ja nyt kun olen seuraillut koneen toimintaa, niin mitään kaatuiluja ei ole esiintynyt.

Kesän ja alkusyksyn kuulumisia

Jep, jep. Viikosta tuli näköjään kuukausi ja nytkään ei ole aikomaani postausta SUPista luvassa.
Kesähelteiden aikaan pöytäkoneeni tuulettimien teho ei riitä tarpeeksi pitämään konetta viileänä. Viileiden säiden alettua koneessa taas alkoi esiintymään ongelmia, jotka ovat vain pahentuneet viikko viikolta. Nyt selvityksen alla on onko koneessa jokin viallinen softapäivitys vai onko jokin koneen osa hajoamassa.

Helteiden ajan halu tehdä käsitöitä oli pakkasella, mutta ilmojen viiletessä halu ja ideat ovat kasvaneet potenssissa toiseen. Ajan riittämättömyys on vain ongelmana tällä hetkellä. Ennen kesän helteitä aloittamani käsityöt ovat edelleen kesken. Nyt alkusyksystä sain idean osallistua Novitan, Pirkan ja Fazerin järjestämään karkkineule-kisaan. Joten kilpailutyö pitää saada tehtyä ennen kuin voin mitään muuta ajatella. Voittoa tuskin tulee, sillä kirjoneulekäsialani on aivan karmeaa. Mitä muutakaan voisi odottaakaan toisesta koskaan elämässäni tehdystä kirjoneuleesta. Jos kuitenkin totean että työn loppupuolella alkaa käsiala tasaantumaan niin täytyy neuloa uusi versio. Tämä työ olkoon alustava protoversio. Toisaalta epätasainen jälki tuo kyllä mukavasti elävyyttä tuohon pintaan ja minä rakastan keksimääni ideaa.

Kesähelteiden aikana tuli oltua enemmän ulkona tai sitten sisällä katsoen televisiota taikka pelaten. Tosin pelaamani pelit eivät olleet mitään loistavia mieltä kutkuttavia pelejä.

Kunpa vain saisin tuon pöytäkoneen kuntoon. Siellä on melkoisesti materiaalia postattavaksi.

SUP

Viime kesänä opettelin surffaamaan ja totesin lajin olevan enemmän minunlaiseni kuin laitesukeltaminen.
Harmikseni Suomessa vain ei voi juuri surffata kuin myrskysäällä.

Ilokseni törmäsin tänä kesänä SUP-lajiin. Sen avulla pääsen harjoittamaan tasapainoa veden päällä ja tarvittaessa myös surffauksessa tarvittavia uintiliikkeitä ja nousuja. SUP on seisaaltaan melomista laudalla ja Suomi on mitä parhaimpia paikkoja sen harjoittamiseen tuhansien järvien myötä.

Pidän itseasiassa SUPista huomattavasti enemmän kuin perinteisestä kajakilla melomisesta, sillä SUP harjoittaa hyvin vahvasti myös keskivartalon lihaksia laudan päällä tasapainoillessa.

Mikä olisikaan ihanampaa kuin harjoitella akrobatiaa laudalla. Tasapaino ja vartalon koordinaatiokyky maksimoituvat kyllä kunnolla. Varsinkin jos sattuu vielä tulemaan hieman aallokkoa.

Innoistuin lajista niin paljon että päädyin ostamaan ikioman laudan. Lautoja on tarjolla laidasta laitaan. Omani on sellainen, jolla pystyn sitten tarpeen tullen myös surffaamaankin.

Kirjoitan aiheesta mitä luultavimmin lisää viikonlopun jälkeen kun olen päässyt toimiston ulkopuolelle ja nauttimaan uudesta lelustani enemmän.

Koukussa keittiön mattoon

Pääsiäisestä asti olen joka päivä virkannut. Olen joutunut ostamaan lankaa lisää kun menekki on ollut enemmän toivoin. Kuitenkin äitienpäivänä se jälleen tapahtui. Lanka loppui totaalisesti ja jouduin keskeyttämään virkkaukseni.

Hetken tuuminta. Ompelenko verhot vai aloitanko keittiön maton teon? Matto houkutti enemmän, sillä koukkuamista en ole tehnyt koekappaletta enempää. Johonkin tarkoitukseen tuo koekappale alunperin oli, mutta olen unohtanut sen täysin. Ehkä minun pitäisi antaa sillekin oikea tarkoitus eikä vain toimia hetken huvittelunani.

Olen asunut tässä asunnossa kohta kymmenen vuotta ja elämän jäljet alkavat näkyä kaikkialla. Keittiön kohdalla pahiten on kärsinyt lattia. Kyllähän parketti on ihana lattia, mutta ei se toimi oikein keittiössä. Lattialle roiskuu jatkuvasti nesteitä ja jos talossa käy enemmänkin muovilattioihin tottuneita vieraita ei se neste lähde livohkaan lattialta tarpeeksi nopeasti.

Kävin Eiran langasta ostamassa pari kiloa Hooked Zpagetti -kudetta. Tarkoitukseni oli tehdä sen kokoinen matto kuin mihin se vain riittää. Mallitilkun jälkeen totesin että kahdesta kilosta tulee aika pieni matto. Ei muuta kuin ostamaan vielä yksi kilo lisää kudetta.

Sitten päähäni hiipi pieni kysymys, onko maton pakko olla nelikulmainen tai pyöreä? Miksei missään ole kolmion muotoista mattoa? Ajatusta mielessä pyöritin ja totesin että itseasiassa minun keittiööni sopii paremmin kolmion muotoinen matto kuin pyöreä tai kantikas. Keittiöni on osa olohuonetta, joten perinteinen matto tuntui niin irralliselta. Kolmion muotoisen saan osumaan paremmin ns. keittiönurkkaukseen.

Koukuttu matto

 Matto kattaa juuri sopivasti kaikkein riskialtteimman alueen eli tiskikoneen, tiskipöydän, hellan ja työtason.
Tarkoitus oli että yksi kulma olisi suorakulma. Tapa, jolla tein kavennukset, vetivät kuitenkin suorankulman pois. Raidat tein tosiaan väri kerrallaan. Eli ensin koukkusin pienen kolmion. Siihen liitin sitten yksivärisen raidan. Lopuksi liitin isomman raidallisen raidan.
Tasaisemman kuvion olisi saanut varmaan aikaiseksi, jos olisi kaikki raidat koukunnut kerralla. Tosin silloin olisin luultavasti joutunut purkamaan raitoja enemmän materiaalin loppuessa kesken. Nyt jouduin ainoastaan viimeisen raidan koukkuamaan kahteen kertaan.

Materiaalia meni suurinpiirtein 2,8 kiloa ja koukkuamisen hoidin puikkokoolla 11.

Lähikuva kuviosta ja raitojen yhdistämisestä (kuva on näköjään ylösalaisin)

Malli on kirjasta 'Koukkuaminen'. Kirja ei ole paksu, mutta siitä löytyy kuitenkin kiitettävän paljon erilaisia koukkuamispintoja. Valitsemaani malliin olen erittäin tyytyväinen. Se tuntuu itseasiassa todella hyvältä jalkojen alla ja aika usein tulee käytyä tallaamassa mattoa ihan vain sen vuoksi että väsyneet jalat kaipaavat hierontaa.

Sukat kärjestä hieman erilaisemmalla kantapäällä

Keväällä törmäsin hieman erilaisempaan ohjeeseen tehdä kantapää silloin kun aloitetaan sukat kärjestä. Joten päätin kokeilla sitä. Samaa lankaahan minulla ei ollut kuin mitä ohjeessa käytettiin, mutta ei se pahemmin haitannut.

Lappukantapää kärjestä aloitettuihin sukkiin

Kantapään ohje on lehdestä Kotiliesi Neuleet Käsityöextra 14.1.2014. Tein parhaani ohjeen muuttamiseksi langalleni sopivaksi, mutta universaalin ohjeen kirjoittaminen vaatii kyllä huomattavasti puuhaa. Siinä kun on jotain elementtejä joita ei mielestäni todellakaan tarvita kauniin tai siedettävämmän kantapään tekemiseksi.
Tosin en kyllä tiedä laisinkaan miltä sen ohjeen mukaan tehtynä kantapään edes tulisi näyttää, lehdessä kun ei ollut kuvia kantapäästä laisinkaan.

Koristekuvio ja ehkä parempi kuva kantapäästä

Käyttämäni lanka oli Gjestallin Baby Ull ja eihän se mitään sukkalankaa ole, mutta en siihen neulomishätään löytänyt muutakaan mieleistä väriä. Puikot ovat kokoa 2,5.
Näiden sukkien tekeminen kesti muuten yllättävän pitkään. Homma alkoi takkuamaan resorin kohdalla. Jostain hämärästä syystä toisen sukan lanka alkoikin tekemään raidan sijaan jotain hämärää klönttiä ja loppui vasta kun tein pohkeelle tarvittavia lisäyksiä. Näköjään minulla on pakkomielle symmetriasta ja muu vie elämän uraltaan.
Nytkin pakotin itseni saamaan sukat valmiiksi vain ja ainoastaan sen vuoksi että eräs isompi työni on vielä kuivumassa eikä ole valmis esiteltäväksi ja halusin kirjoittaa tänne edes jotain.

Ehkä yritän vielä muutaman kerran tehdä pelkästään tuota kantapäätä jostain ylijäämälangasta ja saada aikaiseksi ohjeen, jolla voin myöhemminkin neuloa sukkia toisenlaisella tavalla perinteisesti käyttämäni tiimalasikantapään sijaan.

Missä kani?

Vappuviikolla huomasin silmänurkassa jotain liikettä. Hetken aikaa tuijotin näkymää ennen kuin huomasin kanin mitä oudoimmassa paikassa.

Löydätkö kanin?

Yläkuvassa kani on aivan pesäkolonsa edessä. Siirryin lähemmäksi ottamaan parempaa kuvaa siitä, mutta tarkentaessani kameraa päätti kani lähteä käpälämäkeen ja luikahti sisään pesäänsä.

Kanin pesäalue

Kani oli onnistunut valitsemaan itselleen melkoisen rauhallisen asuinalueen. Ympärillä on toimistorakennuksia, joten iltaisin ei juurikaan porukkaa tuolla liiku ja pesäkolo on parkkipaikan viereissä olevan betonibunkkerin päälle. Alueen yläpuolella on aita ja molemmat sivustatkin ovat sen verran hyvin suojattu ettei sinne pääse kovin suurta eläintä edes menemään.
Alakuvassa pesäpaikka on melkoisen keskellä kuvaa. Jos kuvaa suurentaa, niin se pesä on aivan kirkkaamman ruskean alapuolella. Sitä ei maatasosta todellakaan näe ellei tiedä mitä etsiä.

Kevään treenailua

Sain alkuvuodesta aikaiseksi aloittaa taas pitkän tauon jälkeen tankotanssin. Minähän jouduin keskeyttämään lajin harjoittelun pari vuotta sitten leukaleikkauksen vuoksi. Varmistaakseni että leuka ehtii parantua edes jonkin verran pidin reilun puolen vuoden tauon. Huonoksi onnekseni sen puolen vuoden aikana minulla todettiin ongelmia kilpirauhasessa ja jouduin uuteen leikkaukseen joka katkaisi treenin aloittelun jälleen.
Aloittelin lajia taas pari kuukautta leikkauksen jälkeen, mutta kesän painaessa päälle ei harjoittelu ottanut tuulta purjeisiin. Lisäksi kilpirauhanen ei ollut vielä toipunut kunnolla ja se aiheutti omia haasteita.
Joulukuussa aloin jo tuntemaan itseni sen verran kunnossa olevaksi että tammikuussa aloitin treenaamisen. Ensimmäisten kuukauksien aikana yritin totutella lajiin käymällä kevyemmillä tunneilla ja vain maksimissaan pari kertaa viikossa. Vähitellen lisäsin treenimäärää ja nyt olen menossa jo 3-4 tunnin viikkovauhdilla vaikeamman tason tunneilla.

Pahoittelut pitkästä videosta, mutta sitä katsellessa huomasin että se pitää sisällään monia sellaisia liikkeitä, joita harjoittelen tällä hetkellä. Videon lopulla olevan palkintojen jaon aikana tajusin että olen viimeiset vuodet viettänyt lihaksikkaiden vartaloiden parissa. Kauhistelin tässä taannoin sitä miten sairaalloisilta missit näyttivät vartaloissaan joissa ei ollut tippaakaan lihasta. Hoikkuus ei vaadi sitä etteikö olisi lihaksia tahi läskiä. Meidän salilla käy montakin missin mitoissa olevaa tyttöä, joilla ei kuitenkaan ole pömppömasua tai hammastikkukäsivarsia. Heidän vatsansa ovat todellakin timmit ja käsivarsissa näkyy kauniit lihakset eivätkä pakaratkaan roiku.

Nyt kun olen saanut treenit kunnolla käyntiin pitäisi minun alkaa keskittymään ruokavalioon. Onnistuin tauon aikana kerämään vartalooni 10 kiloa ylimääräistä painoa ja siitä olisi kiva päästä eroon. Tosin jostain syystä se tuntuu olevan nyt huomattavasti vaikeampaa kuin aiemmin. Tästä saan luultavasti kiittää puuttuvaa kilpirauhastani. Tämän neljän treenikuukauden aikana olen ehkä onnistunut pudottamaan painoa jopa 1 kilon. Tai miten sen nyt ottaa. Juuri ennen treenauksen alkua huippulukema vaa'assa oli 69 kg ja nyt tämän viimeisen kuukauden aikana se on seilannut 65-68 kilon välillä. Eli olen pudottanut painoa 1-4 kiloa. Joinain päivinä vatsa toimii paremmin ja toisina huonommin. Aika paljon vaikuttaa se mitä olen kulloinkin syönyt.
Minun pitäisi saada ruokavalioni muutettua sellaiseksi että se tukisi kilpirauhaseni toimintaa. Omenaviinietikka, parapähkinät ja kookosöljy tuntuvat auttavat siinä, mutta ainoa heikkous on etten muista niitä juuri ottaa. Pähkinäpussin olen laittanut kotona tietokoneen eteen ja napsinkin niitä silloin tällöin koneella istuessani. Etikka ja öljy olisi minulla tarkoitus ottaa aamuisin, mutta viime aikoina olen lipsunut niiden nauttimisissa. Ehkä pitäisi ryhdistäytyä ja ottaa asiaksi niiden nauttimisen, jos vaikka taas rykäisisivät painonpudotuksen käyntiin.

Lisäksi olen nyt huhtikuun aikana huomannut että treenit sujuvat minulla paremmin, jos paastoan treenipäivinä. Syön kyllä aamulla kunnolla, mutta sitten jätän töissä lounaan väliin. Puoli tuntia ennen treenejä juon proteiinijuoman ja toisen proteiinijuoman vedän vielä heti treenien jälkeen. Tämän jälkeen kotona on odottamassa sitten päivän varsinainen ruoka.

Proteiinijuomat ovatkin oma lukunsa. Vuosia sitten kävin hyvin aktiivisesti kuntosalilla ja silloin tuli aina vedettyä proteiinia kitusiin treenin jälkeen. En vain voinut sietää veteen tehtyä proteiinijuomaa, joten sekoitin sen aina maitoon. Edelleenkään en pysty kuvittelemaan juovani veteen sekoitettua juomaa, joten ainoa vaihtoehtoni on maitovalmisteet. Minkä taas sain itselleni aiheuttamaan pahan ongelman. Treenikamppeet otan mukaani töihin ja töistä lähden sitten suoraan treeneihin. Joutuisin ottamaan maidon aamulla mukaani lämpenemään laukkuuni. Ja sitten sekoittamaan proteiinijuoman töissä ja toisen kerran vielä treenipaikalla. Kuulostaa aivan liian sottaiselta puuhalta minun makuuni.

Ilokseni Valio ja muutkin ruoanvalmistajat ovat laajentaneet valikoimaansa proteiinituotteidensa saralla. Lusikoitavat tuotteet eivät oikein innosta minua kun niiden kanssa joutuu miettimään sitä minne sen likaisen lusikan työntää, mutta juotavat saavat minut hyppimään ilosta.
Valion PROfeel-sarja on laajentunut varmaan parhaiten noista sarjoista. Ja mikä parasta, niin heiltä löytyy proteiinijuoma ilman makeutusaineita. Vaikka yritän välttää turhia hiilihydraatteja, niin haluan kuitenkin oikeaa sokeria makeutuksena tuotteessa kuin tuotteessa.

Valio PROfeel proteiinijuoma (lähde: Valio)

Olin juuri aloittanut proteiinijuomien säännöllisen nauttimisen kun tuli Stockmannin Hullut Päivät. Siellä oli hieman halvemmalla hinnalla myynnissä myös näitä Valion proteiinijuomia ja mikä parasta heillä oli tarjolla myös minttukaakao-makua mitä en ollut mistään muualta löytänyt. Olin taivaassa. Kävin joka päivä hakemassa laatikollisen minttukaakaota ja jemmasin ne kaappiin piiloon. Sieltä sitten aina treeniaamuina nappasin mukaani pari tölkkiä töihin. Tuon minttukaakaon ja tavallisenkin kaakaonkin hyvä puoli on siinä että ne maistuvat hyviltä lämpiminäkin. Minttu itse asiassa aiheuttaa tunteen että juoma olisi viileä.
Vanilja oli minulle makuna pettymys. Se maistui sulaneelle jäätelölle.
Mansikka taas toi mieleeni lapsuudesta mansikkamaidot.
Mango... no, mango on mango.
Maitokahvia en ole maistanut. Vierastan ajatusta huoneenlämpöisestä maitokahvista. Jääkylmä maitokahvi kuulostaa huomattavasti paremmalta.

Uskon kyllä että paino lähtee tippumaan taas jossain vaiheessa. Vaikka vaa'assa ei muutosta juuri näy, niin kyllä se peilissä näkyy. Vatsa on litteämpi ja muualtakin kehosta on löysät häviämässä. Lihakset ovat alkaneet kasvamaan voimakkaasti ja saattaa hyvinkin olla että sen vuoksi ei vaakalukema tunnu pienenevän. Hämmästyksekseni muuten vetäisin viime viikolla päälleni 25" farkut. Kyseiset farkut ostin itselleni kun olin painoluokassa <55 10="" asti="" auki.="" edes="" en="" ett="" h="" haaveilla="" hieman="" in="" j="" ja="" kg.="" kg="" laittamisesta.="" lle="" minun="" mutta="" n="" nappikin="" ne="" niiden="" niit="" nostettua="" nyt="" olihan="" olisi="" ollut="" p="" painaessani="" reisiin="" saanut="" sanotaanko="" silloin="" sitten="" tiukat="" turha="" vaaksan="" vuotta="">On ne lihakset ja läski ihmeellinen asia koostumukseltaan.

Eilisen puseron langoista

Tähän sopisi mainiosti se IF-vakuutusyhtiön mainosmusiikki.

Sellainen on nimittäin fiilis kun huomasin minkälaiselta valkoinen Bambu näytti vasemmalla kankullani vain muutaman tunnin pidon jälkeen.

Kuvassa ei näytä ihan niin pahalta kuin luonnossa. Tosin ehdin tuosta jo nyppiä melkoisen vanupallon pois ennen kuin tajusin ottaa kuvan.
Vihreä Bambu ei ole moksiskaan vaatteen käytöstä, mutta tuo valkoinen syö kyllä miestä. En ole koskaan ennen nähnyt minkään vanuttuvan noin nopeasti käytössä ennen Novitan uutta Bambua.

Ja minä kun ehdin jo suunnitella uutta tunikaa, jossa olisi käytössä vielä enemmänkin tuota uutta valkoista väriä.

Onkohan kenelläkään muulla käynyt vastaavasti?

Raidallinen kesätunika

Mitä tehdä kun tajuat edessä olevan viikonlopun mittainen tapahtuma ja huomaat että luentokäsityösi alkaa olla loppusuoralla? Suunnittelet ja aloitat tietenkin uuden käsityön.

Entä sitten kun idean saatuasi menet penkomaan lankavarastoa, löydät aivan ihanan erittäin hyvin marinoituneen langan ja toteat lankamäärän olevan sen verran pieni ettei se välttämättä riitä koko työhön? Muutat ideaa siten että siihen tulee toistakin lankaa.

Mutta mitä sitten kun sopivaa toista lankaa ei löydy? Kävellään lähimmäiseen Prismaan, jossa toivotaan samantapaista löytyvän.

Aikasi pengot lankahyllyjä ja löydät yhden ainoan kerän haluamaasi lankaa, mitä teet? Pengot kaupan läpi kunnes löydät jakkaran, jonka raahaat lankahyllyjen ääreen päästäksesi näkemään myös ylähyllyjen takaosat. Onnistuin löytämään toista lankaa vielä muutaman kerän ja totta kai otin kaikki haltuuni, ihan vain varmuuden vuoksi.

Varmistaakseni alkuperäisen langan riittävyyden aloitin tunikan teon ylhäältä päin. Ensimmäisen päivän aikana sain tehtyä pääntien. Jouduin purkamaan kauluksen muutaman kerran sillä kaula-aukosta tuli jatkuvasti liian iso. Vieläkin se on ehkä hieman liian iso. Eipähän purista päälle laitettaessa.
Vihdoin ja viimein löysin netistäkin joitain laskukaavoja raglanin neulomiseen. Tästä saa kyllä kiittää Pinterestiä.

Kuvioinnin suhteen minulla pyöri mielessä jatkuvasti monta eri variaatiota. Todella hankalaa päättää minkä niistä ottaisi.  Päätin käyttää mallin mikä tuntui pyörivän kaikkein eniten mielessä.
Helman suhteenkin minulla oli lantioille asti kaksi eri vaihtoehtoa. Alkuperäistä lankaa oli edelleenkin jäljellä sen verran paljon että uskalsin jatkaa sillä loppuun asti.

Rakastuin tähän tunikaan jo valmistusvaiheessa ja käytinkin joka ikisen pienen hetken tämän tekemiseen.

Raidallinen kesätunika

Lankana työhön oli tarjolla tosiaan ikivanhaa vihreää Novita Bambua ja uutta valkoista Novita Bambua. Vihreää meni 305 g ja valkoista 143 g. Vihreää lankaa jäi sen verran paljon vielä jäljelle että olisin voinut näköjään tehdä huoleti puseron yhdestäkin väristä. Tosin minun tuurillani se lanka olisi silloin loppunut jo puolessa välissä vyötäröä.

Puikkokoko oli 4, tosin hihojen loppuvaiheessa jouduin käyttämään sukkapuikkokokoa 4,5 sillä en näköjään omistaa koon 4 puikkoja.

Työ on neulottu kokonaan pyörönä, joten olen erittäin iloinen siitä kuinka värinvaihto onnistui ilman ärsyttävää kerrospykälää. Alla olevassa kuvassa on keskellä tunikan vasemman sivun kerroksen vaihtuminen ja molempien hihojen kerroksen vaihtumiskohdat. Hiehoissa päänvaivaa aiheuttivat kavennukset. Tein vuoron perään kerroksen alussa ja lopussa kavennuksen. Siitä johtuen kavennuksia oli niin usein että se vaikutti hieman negatiivisesti noihin raitoihin. Ehkä seuraavalla kerralla teen kahden silmukan kavennuksen kerralla ja harvemmin.

Kerrosten vaihtumiset

Novita on muuten muuttanut tuon Bambu-langan koostumusta. Vanhat langat ovat 68% bambua ha 32% puuvillaa. Uusi Bambu on 50% bambu-viskoosia ja 50% puuvillaa.

Vihreä on vanha Bambu ja valkoinen on uusi Bambu

Lisäksi langanluontitapaa on muutettu. Vanha Bambu näyttää ketjusilmukoilta ja uusi on kierteellä olevaa.

Vanhaa Bambua löytyisi vihreänä vielä sen verran että saisin aikaiseksi toisen hieman erilaisemman raitapaidan. Lisäksi minulta löytyy beigeä Bambua, jota tämän puseron perusteella on sen verran että saisin tehtyä yksivärisen puseron.

Löysin tosiaan Pinterestin avulla netistä raglanin ohjeen ja ihan vain oman aiemman versioni rinnalle tässä on tämä toinen laskutapa silmukoille.

Raglan ylhäältä alaspäin

1. Mittaa kaulanympärys siitä kohtaa mihin haluat kaula-aukon sijoittuvan.
2. Tee mallitilkku käyttämästäsi langasta haluamallasi puikkokoolla ja laske kuinka monta silmukkaa menee sentille.
3. Kahden edellisen kohdan mittojen perusteella laske tarvitsemasi aloitussilmukkamäärä (X).
4. Jaa silmukkamäärät seuraavasti osiohin:
1. Raglaniin tulee neljä "saumaa".  Näissä saumoissa käytetään koristeena 1-n määrä silmukoita luomaan raglanille ominaista koristeviivaa. Vähennä silmukoiden kokonaismäärästä tuo määrä silmukoita kerrottuna neljällä (X-4n=Y).
2. Jäljelle oleva silmukkamäärä (Y) jaetaan kolmeen osaan siten että jaon ei mennessä tasan ylimääräiset silmukat laitetaan etuosan ryhmään. Selän silmukkamäärä on automaattisesti  (Y/3) pyöristettynä alaspäin lähimpään kokonaislukuun.
3. Etuosa on 2-3 cm leveämpi kuin takaosa. Kohdan laskelmia apuna käyttäen lasketaan montako silmukkaa tuo 2-3 cm on. Saatu silmukkamäärä otetaan hihojen osuudesta siten että hihoja varten jää parillinen kokonaisluku alaspäin pyöristettynä. Etuosan kaava on (Y/3+3 cm)
4. Hihoja varten varattu silmukkamäärä jaetaan kahteen osaan, jolloin saadaan yhden hihan silmukkamäärä ( (Y/3-3 cm) /2 ).
5. Raglan neulotaan siten että joka toisella rivillä lisätään koristesilmukoiden molemmin puolin silmukat kunnes päästään kainaloihin asti.

Tässä netin ohjeessa on sitten varsinainen aloitus hieman mielenkiintoinen. En kirjoita sitä tähän auki, sillä en käyttänyt itse sitä ja suomennokseen saattaisi tulla ikäviä käännöskukkasia.

Pinterest

Olen melko hidas innostumaan netin palveluista, erityisesti jos palveluun pitää rekisteröityä. Facebook sai minut houkuteltua joukkoonsa vasta kun se alkoi muistuttaa muuta kuin deittisivustoa. Tosin viimeisen vuoden aikana se on alkanut menettämään hohtoaan.
Yhdessä välissä kokeilin huvikseni Twitteriä, mutta sen tarkoitus ei ole oikein minulle auennut. Tuntuu että se on kuin kiipeäisi kalliolle huutelemaan ja toivoisi jonkun vastaavan huutoon.
Google+ tilikin minulta löytyy, kun sellainen annettiin kaikille gmail-käyttäjille. Ei tule minulla kyllä sitäkään käytettyä. Eikä siellä minulla edes ole montaa ystävääkään.
Instagram tuntuu Twitterin kanssa olevan nykyään monen firman järjestämien kilpailujen perusta, mutta muutoin en kokenut tarvetta jakaa valokuvia tuntemattomien kanssa joten eipä ole tullut sinne rekisteröityä.

On kuitenkin yksi palvelu johon olen hullaantunut täysin. Siellä täällä olen törmännyt Pinterestiin, mutta en ole ymmärtänyt täysin sen toimintaa (kun en ollut rekisteröitynyt palveluun). Mitä järkeä oli luoda seinätaulu epämääräisistä kuvista kuten 100 erilaisesta kakusta ilman reseptiä?
Viikko sitten yksi tuttu hehkutti taas sitä ja kertoi miten oli törmännyt ihaniin käsitöihin ja harmitteli ettei ymmärtänyt ohjeiden kieltä. Selkeästi palvelussa oli jotain jota ei näytetty ulkopuolisille ja lopulta uteliaisuus voitti. Rekisteröidyin sisälle ja löysin paljon kuvia, jotka olivat oikeasti linkkejä blogeihin ja vastaaviin nettisivuihin.

Nykyään Pinterestistä löydettyjen kuvien lähteille pääsee kirjautumattakin, mutta kirjautuneena saa kerättyä itselleen kaikenlaista mielenkiintoista muistiin. Voin siis sanoa hyvästi sähköpostissani roikkuville kymmenille keskeneräisille sähköposteille, jotka pitävät sisällään linkkejä mielenkiintoisiin sivuihin.

Tässä on pari minun muistitauluistani.

http://www.pinterest.com/tiinakngs/projects-to-try/

http://www.pinterest.com/tiinakngs/foooood/

Nutturaverkko

Virkattuani suodatinpapereille astian mieleni teki tehdä vielä jotain virkaten. Yhtenä aamuna laittaessani hiuksia nutturalle sainkin sitten idean nutturaverkosta.
Tämä on ensimmäinen kokeiluversio, jonka tein yksinkertaisesti sipulipussin ohjetta hieman muokaten.

Nutturaverkko

Lankana on ikivanhaa Novitan Kotiväkeä koon 2 virkkuukoukulla.

Luvassa tulee olemaan varmasti vielä muutama erilainen nutturaverkko, sillä jo pelkästään tämä kokeiluversio tuntuu hyvältä ja hiukset pysyivät aisoissa. Seuraavissa versioissa tulee olemaan hienompaa kuviointia.

Käsityökori

Pari joulua sitten ostin kaupasta valtavan läjän mandariineja. Osittain päädyin niitä ostamaan niiden rasian vuoksi. Ne nimittäin tulivat pienessä laatikossa, jossa ne sai sitten kuljettaa kotiin. Tuon laatikon omin sitten ompelutarvikkeiden säilytysastiaksi.
Pitkään on ajatus muhinut ennen kuin sain tehtyä taas yhtään mitään laatikolle. Kyllähän se alkuperäinenkin laatikko väritykseltään toimi, mutta en jaksanut enää tuijotella synkän mustaa laatikkoa jonka kyljessä on kuva edesmenneistä mandariineista.

Alunperin suunnittelin repiväni kuviollisista paperinenäliinoista palasia koristamaan kylkiä, mutta pohdintojen jälkeen totesin että musta ja oranssi kyllä paistavat liian voimakkaasti niiden läpi ellen sitten maalaa koko laatikkoa jollain neutraalimmalla värillä. Ja tietenkään minulle ei tullut mieleenikään ottaa kuvaa lähtötilanteesta.

Laiskuus kuitenkin iski ja päädyin liimaamaan lahjapaperia kylkiin. Liimauksen jälkeen totesin että hieman on laatikon ja paperin reunat tylsän näköisiä ja tarvitsin jotain lisäpiristystä noihin reunoihin. Ostin sitten maalia, jonka piti olla 3D-effektillä varustettua.
No, olihan se vähäsen. Levittäessäni maalia kaikki maalin kohdat olivat hyvin pulleita, mutta kuivuessaan kokokuvioisuus oli muisto vain. Sinällään hyvin ärsyttävä homma, sillä maalin ollessa pullea sitä maalia myös meni vähän paperin päälle, mutta siinä levitysvaiheessa se näytti hyvältä. Kuivuessaan nuo kävi lässähdys ja lopputuloksena on hutiloidun näköinen maalin levitys. Pitäisi varmaan laittaa maalia vielä lisää noihin pahimpiin kohtiin. Ehkä kymmenennen levityskerran jälkeen maali olisi lopputulokseltaan sellainen pullea mitä toivoin.

Näillä mennään kuitenkin nyt. Jos lopputulos alkaa ahistamaan liikaa, niin sitten otan maalipurkin pikkukätösiini ja pursotan sitä vielä pari kertaa ylt'ympäriinsä.

En nyt osannut tätä, mikä meni vikaan?

Minusta on tullut opettaja.

Sain tarpeekseni siitä että suorittaessani joka viikkoista luentoneulontaa, muut ihastelevat ja haaveilevat osaavansa neuloa. Joten olen nyt sellaisen kuukauden verran vetänyt ennen luentoa 1-1,5 tunnin neulontasession.

Kirjoitin sellaisen paksun nivaskan materiaalia kurssilaisille, jossa selitetään silmukoiden luonnin, oikea ja nurja silmukka, muutama erilainen kavennus ja lisäys, erilaisia reunoja, kappaleiden liittämisiä, päättelyitä ja läjä erilaisia laskentakaavoja käytettäväksi hyväksi neuletyötä suunnitellessa.

Montaa henkeä ei sinne ole tullut, mutta parempi vain että alussa ei suurta porukkaa ole. Saan itsekin paremmin kokemusta siitä kuinka neuvoa toisia ihmisiä ja pystyn parantamaan opetustapojani myöhempiä uusia henkilöitä varten.

Ensimmäisillä kerroilla läsnä on ollut 3-4 henkeä. Kolme heistä on ollut kertaamassa neulonnan perusteita ja yksi (aktiivisempi neuloja) tuli vain pitämään seuraa ja ottamaan pikku vinkkejä opeistani.

Kertaajat alkavat olla siinä vaiheessa että ensi kerralla he alkavat tekemään oikeaa neuletyötäkin eikä vain harjoitteita.

Tänä lauantaina tästä omasta pikku projektistani tuli jotain vielä merkittävämpää. Tuokioomme liittyi nainen, joka ei ollut koskaan elämässään neulonut. Session lopussa hän osasi jo luoda loistavasti silmukoita ja neuloa aina-oikeaa. Ensi kerralla hän jatkaa sitten nurjan silmukan opettelulla.

Toivottavasti kurssilaiseni eivät tunne että menen liian hitaasti opetuksissani. Ainakin alussa kertaajat olisivat halunneet heti suoraan alkaa neulomaan sukkia, mutta itse vaadin että he ainakin kokeilevat materiaalissa mainitut toimet läpi, jotta sitten ei esimerkiksi sukkia neuloessa tule yllätyksenä miten kavennukset tehdään.

Mielenkiinnolla jään kyllä odottamaan miten nämä pienet tuokiomme jatkuvat ja jaksavatko ihmiset tulla. Itsellenihän ei mitään vahinkoa tule vaikka homma kuivuisi kasaan, sillä silloin kun ei ole ollut tarvetta neuvoa muita olen tehnyt omia neulomuksiani.

Toivon kuitenkin että ihmiset jaksavat käydä ja sitä mukaa kun uusia henkilöitä tulee mukaan, niin saan "vanhoista" kävijöistä apuopettajia. Opetukseni kun on melko kädestä pitäen opetusta, joten tuona aikana en ehdi kovin montaa neuvomaan pitkää tovia.

Suodatinpaperiteline

Tarvitsin vaihtelua neulomiselle, joten siirryin virkkaamiseen.

Olen pitkään suunnitellut ostavani jonkin kivan telineen suodatinpapereille. Niitä kun on pitemmän päälle tylsä noukkia sieltä laatikostaan. Kerran meinasin jo ostaakin jonkin peltilaatikon noille, mutta sitten muistin että minullahan pitäisi olla läjä paperinarua kotona. Siitä voisin kokeilla virkata jonkinlaisen telineen, kun sehän on sellaista jäykkää materiaalia.

Jäykkäähän se sitten oli ja kuiviltaan en saanut sitä taipumaan niin tiukalle solmulle kuin olisin halunnut, joten kastelin lankaa suihkepullolla kosteammaksi sitä mukaa kun virkkaus eteni. Kosteaa narua oli niin paljon helpompi muokata kuin kuivaa. Virkkauksen päätteeksi laitoin aina suodatinpaperilaatikon telineen sisälle antamaan oikeaa laatikkomaista muotoa telineelle.

Taakse virkkasin pienet lenkit, joilla sain ripustettua telineen seinälle. Näin jäi pöytätilaa muuhun käyttöön.

Suodatinpaperiteline paperinarusta

Pelkkä teline alkoi hetken tuijottelun jälkeen näyttämään tylsältä. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin alkaa miettimään piristystä. Ideoita oli monia, mutta sitten päädyin yksinkertaiseen paperikukkaan. Kukkaköynnöstä ei ole kiinnitetty mitenkään telineeseen, joten saan halutessani vaihdettua sen johonkin toiseen.

Kukkaköynnös

 Kaikki nämä paperinarut ja heteet ovat joskus vuosia sitten tilaamastani Sinooperin kerhopaketista peräisin. Alun perin tämä paketti oli tarvikkeet kukkakranssia varten, mutta minua ei kranssi oikein innostanut. Jätin sitten tarvikkeet odottamaan sitä oikeaa hetkeä puhjetakseen kukkaan.

Lähikuva kukasta

Minulla on itseasiassa vielä monta Sinooperin kerhopakettia tekemättä. Joko en saanut itselleni sellaista askarteluhetkeä että olisin tehnyt paketin sisällön valmiiksi tai sitten jokin siinä työssä mätti sen verran etten tuntenut kyseisen paketin suunniteltua tulosta omakseni. Näin sitten iso läjä paketteja odottaa että saisin inspiraation tehdä niistä jotain mielekkäämpää.

Andalousie-kolmiohuivi

Televisioviihdyke-huivini on viimeinkin valmistunut ihan siihen asti että sain sen jopa kuvattua.
Kauanko lie mennyt sen tekemisessä. Olen tehnyt sen oikeastaan kahteen kertaan. Ensimmäinen malli oli täysin susi ja lanka loppui ennen kuin olin päässyt edes puoleen väliin huivia. Mielestäni olin katsonut että langan pitäisi siihen riittää, mutta toisin kävi.
Tämän mallinkin kohdalla lanka melkein riitti, mutta onneksi valitsemani malli on siitä kiitollinen että reunakuvion pystyy lopettamaan siinä vaiheessa kun alkaa epäilyttämään langan riittävyys.

Malli on GarnStudio Drops Designin Andalousie.

Andalousie-kolmiohuivi

Lehtikaupassa sattui käteeni osumaan Diana Myssyjä ja asusteita-lehti. Siinä on täsmälleen saman huivin ohje... Malli 44 Neulottu reikäkuviohuivi. Kuvan yhdessä nurkassa on sentään pienellä kirjoitettu "Tuotanto: Drops Design".

Mitähän minä seuraavaksi alkaisin tekemään televisiota katsellessani. Eilisen päivän virkkasin suodatinpusseille koteloa ja tänään olisi tarkoitus laittaa jotain hassua koristetta vielä siihen. Ehkä jatkan keskeneräisten sukkien tekoa. Niitä minulla ei olekaan tullut vähään aikaan tehtyä, sillä lauantaisin olen auttanut ihmisiä neulonnan perusteisiin.

Sohvan päälliset

Nämä sain valmiiksi jo viikko sitten, mutta olen yrittänyt tässä sen viikon verran saada päivitettyä verkkolevyäni. Mutta se onkin jo ihan oma juttunsa.

Minulla on olohuoneessa kaksi sohvaa ja molemmat ovat tietenkin aivan eri tyyliset. Ostin vuosia sitten Stockmannin hulluilta päiviltä monta metriä sisustuskangasta ajatuksena sohvien pinnan suojaaminen ja tyylin yhtenäistäminen edes hieman.

Toisen sohvan sain osittain päällystettyä melko nopeasti kankaan oston jälkeen, mutta toinen sohva jäi vaille suojaa. Kolmisen viikkoa sitten sain otettua itseäni niskasta kiinni puhdistaessani taas jälleen kerran sohvasta kahviläikkiä ja hikirantuja pois.

Ensimmäinen sohva valmiina

Yllä oleva sohvan ison peitteen sain valmiiksi tosiaan vuosia sitten. Hermothan minulla olisi mennyt moneen kertaan jos tuo kangas olisi likaantunut. Nyttenkin hieman kiehahti huomatessani että osa tyynyistä oli todella likaisia. Ihmiset tykkäävät käyttää noita tyynyjä ihan tavallisina tyynyinä ja vaikka annan tyynynpäälliset laitettavaksi, niin kummasti vain päälliset jätetään käyttämättä.

Toinen sohva valmiina

Alemman sohvan tein täysin nyt tämän vuoden puolella. Tässä sohvassa olen kiinnittänyt nuo päälliset naruilla kiinni, sillä muuten ne lähtisivät huitelemaan hetkessä ties minne. Pituutta noilla päällisillä on sen verran paljon että sohvaa avattaessa niistä saadaan alusvaate lakanan alle laitettavaksi tai jos nyt vain haluaa löhötä mukavammin divaanimaisella sohvalla, niin ei tarvitse miettiä sitä sottaamista.
Käsinojille tein jämäkankaasta tuollaiset pienemmät peitteet, sillä usein ihmiset tykkäävät laskea lasinsa ja kuppinsa noille käsinojille. Mikä sinällään on ihmeellistä että ne on melko pehmeitä, niin itse ainakin pelkäisin kaatavani lasin hetkessä sohvalle tai lattialle. Noissa kaitaleissa on tuolla ylhäällä lyijynauhat helpottamassa kaitaleen paikallaan pysymistä. Lisäksi tein tuolle pääliosalle vielä taskun mihin voin tarvittaessa laittaa jonkin kovan levyn, jos tuntuu että homma ei muuten toimi.

Aika hyvin olin aikoinani ostanut kangasta. Jäljelle jäi sellainen 25x35 cm palanen.

Kiirettä pitää, mutta aina ehtii kaivella vanhaa

Olen tässä touhunnut ja paljon. Monen vuoden jälkeen olen saanut vihdoin ja viimein aikaiseksi viimeistellä sohvakaluston suojavaatteet. Kyllästyin siihen että sain olla jatkuvasti pesemässä sohvaa puhtaaksi roiskeista ja ties mistä. Samaan aikaan olen neulonut huivia, aloittanut uutta luentosukkaparia ja vielä otin tässä yllätyshaasteeksi neulonnan kertauskurssin järjestämisen.

Pitkään olen kuunnellut sitä miten mukava ihmisistä olisi neuloa sukkia tai lapasia, mutta kun kukaan ei opeta heitä. Joten päätin sitten kokeilla oliko puheet vain sananhelinää vai haluaisivatko he oikeasti oppia neulomaan. Tosin kun juttelin enemmän heidän kanssaan, niin selvisi että moni on neulonut viimeksi kouluaikoina. Siinä ajassa ehtii unohtamaan kyllä neulonnasta kaiken. Homma alkaakin sitten ihan perusteista ja toivon mukaan jatkuu vähitellen (näin kevättä ja kesää vasten) kohti sukkia ja lapasia.

Tuota kurssia varten sitten aloin kaivelemaan kaikenlaista tarviketta kaapeistani. Törmäsin etsinnöissäni vihkoon, jonka olemassaoloa en edes muistanut. Mielenkiinnolla aloin tutkimaan mitä vihko pitää sisällään. Aika karua luettavaa. Ne olivat vuodatuksiani avioliittoni huonoista hetkistä jo vuosia ennen avioeroa. Alussa kirjoituksia on vain pari vuodessa, mutta avioeron lähetessä kirjoitusten määrä kasvoi kasvamistaan. Aika jännä noita on lukea näin jälkikäteen. Ensimmäisissä kirjoituksissa sitä toivonut vielä parasta ja yrittää kaikkensa, mutta loppupäässä olen vain miettinyt että miksi mies ei vain sano haluavansa eroa, antanut vain vihjeitä ja ajanut minua vähitellen hulluuden partaalle. Ja aivan viimeisissä kirjoituksissa olen ihmetellyt mitä miehen ehdottamalla kahden vuoden eroajalla voisi enää voittaa.

Tuolle viimeiselle pohdinnalle löysin yhden mahdollisen vastauksen alkaessani kirjoittaa neulontakurssin materiaali ylös. Löysin taulukon, jossa olin laskenut viimeisen 10 vuoden yhdessäolon aikana meidän molempien talouteen tuomat varat. Noiden vuosien aikana mies on ollut laskelmien perusteella virallisesti töissä vain 2,5 vuotta. Joten taloutemme on pyörinyt enimmäkseen minun varoillani. Silti hänelle on hankittu järkkäriä, sukellusreissua, kalliita vaatteita ja ties mitä. Kuka hullu sellaisesta luopuisi? Ilmaisesta elämisestä, johon ei itse tarvitse tuoda yhtään mitään... ei edes tarvitse siivota, pyykätä tai tehdä ruokaa. Riittää vain että jaksaa nousta ylös sängystä pelaamaan ja chattailemaan kaverien kanssa. Ja maksoin avioerossa melko paljon hänen osuudestaan asuntoomme vaikka olisin voinut helposti vedota asunnonomistamisajan tuloihin ja siihen kuinka osuudet on maksettu minun palkastani, ylitöistäni, bonuksistani ja päivärahoistani. No, sainpahan sen mitä halusinkin silloin eli päästä eroon mahdollisimman nopeasti.
Nyt tuhoan nuo kirjoitukset ja laskelmani. En tee niillä yhtään mitään, sillä menneisyys on menneisyyttä ja pahat asiat on parempi unohtaa.

Minua jännittää melkoisesti tuo järjestämäni kurssini. Pari-kolme henkeä on sinne ilmoittautunut, mutta saa nähdä tulevatko loppujen lopuksi. No, ensi viikolla varmaan kuulette miten homma sujui vai jäinkö vain istumaan yksinäni odottaen jota kuta saapuvaksi.

Luentosukat

Kevyt käsitöiden valmistusvaihe menossa. Eilen-illalla sain valmiiksi ns. luentosukkani. Olen neulonut niitä erilaisilla luennoilla tai vastaavilla, joissa ei ole voinut juuri muuta tehdä kuin kuunnella. Alan hyvin herkästi torkkumaan (varsinkin pitkän päivän jälkeen) luennoilla, jos minulla ei ole mitään muuta tekemistä kuin vain kuuntelua. Ratkaisin ongelman sillä että teen sitten vaikka sukkia aina kun olen tilaisuudessa joissa epäilen väsyn voittavan. Olen pitäytynyt hyvin päätöksessäni että noita sukkia en sitten muualla neulo. Tosin siihen luultavasti vaikuttaa osittain se että pidän nuo sukat aina tietyssä laukussa, jonka otan mukaani ainoastaan luennoille.

Sukista tuli pitkät. Jalkaani kokeiltuna pituutta on juuri sopivasti polvien alapuolelle asti. Edellisissä neulomissani sukissa 100gr lankaa riitti sääreen asti, mutta tälläpä langalla pääsi vielä pidemmälle. Yhdessä vaiheessa mietin olisiko minun pitänyt lopettaa neulominen siihen että pääsin sääreen asti, mutta sitten ajattelin että lankaa oli jäljellä siinä vaiheessa vielä niin vähän että tuskin niistä olisi toista sukkaparia enää tullut. Olisi niistä riittänyt vielä nilkkapituisiin sukkiin.
Sukkien teko kestin muutenkin pitkään, sillä yhden luennon aikana en päässyt mittaamaan sukan pituutta ja neulon sukan melkein valmiiksi ilman pohkeen vaatimia lisäyksiä. Kun vihdoin pääsin kokeilemaan sukkaa jalkaani suuresti manaten aloin purkamaan päivän työtä saadakseni vaadittavat lisäykset sukkaan.

Tuollaiset valmiiksi monella värillä raidoitetut langat ovat kyllä hankalia neulottavia perfektionistille. Raitojen saaminen kohdilleen molemmissa sukissa vaati purkua ja uudelleen neulomista moneen kertaan. Jakaessani kerää kahdelle pienemmälle kerälle ei mieleeni tullut laisinkaan että sillä on väliä mistä kohtaa langan katkaisee. Toisaalta eipä sillä loppupeleissä ollut juurikaan väliä, jouduin toisessa sukassa joka tapauksessa säätämään melkoisesti. Kerä kun ei ollut yhtenäinen vaan siinä oli jouduttu jatkamaan lankaa toisella langalla. Työntekijä ei ollut huolellinen työssään. Hän ei ollut katsonut että seuraava lanka alkaa samasta kohtaa raitaa kuin edellinen päättyy. Jouduin siis käymään läpi lankaa melkoisesti ennen kuin löysin oikean kohdan kuviosta josta aloittaa se uusi lanka.
Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se että siinä vaiheessa kun pääkerä alkoi osoittamaan loppumisen merkkejä pystyin jatkamaan lankaa vielä noilla "ylimääräisillä" pikkukerillä. Toinen niistä kun alkoi juuri siitä kohtaa mihin pääkerä loppui. Sukan suuhun laitoin sitten toisen ylimääräisen pikkukerän. Se ei alkanut aivan täysin samasta kohtaa, mutta katsoin sen olevan kuitenkin riittävän lähellä samankaltaisten sukkien aikaan saamiseksi.

Käyttämäni lanka oli ONline Supersocke 100 Sortierung 102 Linetto-color ja puikkokoko 2,5.

Pitää varmaan käydä ostamassa uutta lankaa että saa kevään tapahtumiin jotain neulottavaa.

Talvihame kukkakuvio helmassa

Lupaan että tämä on viimeinen hame tälle talvelle. Jos vielä teen hameita, niin ne on sitten kesää varten.

Tämän hameen kaava on melkein sama kuin edellisen hameenkin. Ostaessani tätä kangasta tiesin jo etukäteen että se ei suoraltaan tule riittämään hameeseen, sillä kangas oli kapan loppu. Edellisesta hameesta oppineena siirsin lanteilla olevaa saumaan 10 senttimetriä ylöspäin. Hameen sauma tuntuukin nyt olevan huomattavasti paremmassa kohdassa.

Helmaan tein konekirjonnalla ison kukkakuvion. Sen ompelemisessa olikin aika jännät paikat, sillä olin siivoillut talviloman aikana asunnossa ja samalla olin laittanut kaikki kirjontalankani jemma nimiseen paikkaan. Löysin ainoastaan yhden hieman vajavaisen puolan kirjontyön alalangaksi sopivaa lankaa. Onnekseni se riittikin loppuun asti.
Tukikangasta laatikosta kaivaessani olin täysin unohtanut että minulla on kahden paksuista tukikangasta. Ja tietenkin käteeni osuin äidiltäni saama todella paksu tukikangas. Sitä mällätessäni paikoilleen ihmettelin vain että kuinka en muistanut tukikankaan olleen ihan noin paksu. Kuvion ompelun jälkeen aloin repimään ylimääräisiä tukikankaita irti ja siinä vaiheessa muistin sitten että kahta paksuusluokkaahan minulta löytyykin noita. Ei nimittäin käsivoimin suostunut kangas repeytymään, vaan suosiolla leikkasin suurimmat ylimääräiset kankaat pois saksilla. Pysyypä ainakin ryhti kukassa pesujenkin jälkeen.

Talvihame kukkakuviolla

Helmaan ompelin pienen kapean kuvion. En halunnut liikaa erilaisia kuviota hameeseen, joten tuo iso kukkakuvio ja pieni "rusetti"kuvio saa luvan riittää.

Seuraavaksi alankin sitten ompelemaan sohvalle suojuksia. Olin menneellä viikolla niin sottaisella päällä että totesin tarvitsevani suojukset niin pian kuin vain mahdollista.