Digi-, Ski- ja BoardExpot sekä Ninebot One

Nyt on sitten DigiExpo, SkiExpo ja BoardExpo käyty läpi. Mitä jäi käteen? Rukan hattarat meni hyvällä omalla tunnolla vatsaan, kuten myös Canal Digitalin pop cornit. Ruokajuomana kulautin ison tölkin Mad Crocin maistiaisia.



N:lle meinasin ostaa Wuuuf-liukurin, mutta tulin siihen tulokseen ettei hän taida kuitenkaan olla vielä tänä talvena valmis laskemaan yksin liukurilla.

Wuuuf-liukureita (Lähde: http://www.wuuuf.fi/wuuuf-tuotteet)

Itse suorastaan rakastuin Segwayn osastolla näytille olevaan Ninebot Oneen. Olen hehkuttanut sitä laitetta varmaan jokaiselle vastaantulijalle ja loppumessujen ajan olin erittäin täpinöissäni.
Olen aiemmin syksyllä nähnyt bussin ikkunasta jonkun tyypin ajelevan yksipyöräisellä tai oikeastaan seisovan yhden renkaan päällä. Jouduin pariin kertaan vilkaisemaan ennen kuin uskoin silmiäni. Siitä asti yksipyöräinen on jäänyt kaihertamaan mieltäni. Ja nyt vihdoin ja viimein DigiExpossa pääsin aivan itse kokeilemaan laitetta. Tosin kokeilemassani pyörässä oli apupyörät tukemassa liikkumista.

Pyörä liikkuu samalla tavalla kuin perinteinen Segwaykin eli siirtämällä painopistettä eri suuntiin. Alku oli haparointia, mutta kyllä se siitä vähitellen alkoi sujua. Jos olisin vielä vähän pitempään kokeillut olisin varmaan ollut valmis kokeilemaan myös ilman apupyöriä laitetta.
Pyörää ei paljoa näy pitkän hameen alta ja kulkeminen voisi näyttää iltahämärissä ilman apupyöriä aika aavemaiselta. Ninebot One + valkoinen lakana voisikin olla kiva yhdistelmä näin Halloweenin aikana. Varsinkin kun tuosta pyörästä ei kuulu sähkömoottorin vuoksi mitään ääntäkään.
Tuo voisi olla myös aika kätevä pukatessa lastenvaunuja.

Nyt yritänkin keksiä oikein hyviä syitä sille miksi minun pitäisi ostaa itselleni tuo laite.
Voisin kulkea tuolla ainakin osittain työmatkani. Se painaa vähän yli 10 kg ja halkaisijaltaan on alle 48 cm, joten tarvittaessa sitä pystyisi kantamaankin esim. bussissa.

P.S. Blogissani on menossa arvonta postauksessa Lippuarvonta kädentaitotapahtumaan ja muihin samaan aikaan Messukeskuksessa oleviin tapahtumiin. Se on auki 2.11.2015 asti, joten käykäähän osallistumassa.

Kirjamessut 2015

Tämän vuoden Kirjamessut ovat taas takana päin.

Odotan joka vuosi Kirjamessuja ja joka vuosi messuilla tulee vastaan jossain vaiheessa muistutus avioerosta ja siihen liittyvistä kirjamenetyksistä. Tämäkään vuosi ei tehnyt poikkeusta sen kohdalla.
Vastaani tuli useita kirja-/sarjakuvasarjoja joihin oli tehty uusia osia. Olin jo vähällä ostaa kirjan kun muistinkin että senkin sarjan exäni oli viennyt mennessään. Itseasiassa hän vei suurimman osan kirjoistamme. Hyvin monta sellaista sarjaa, jotka olin itse ostanut tai jotka ostettiin yhteisistä rahoista juuri minulle. Itselleni jäi ainoastaan yksi kirjasarja, jonka myös hän olisi halunnut ottaa mukaansa, mutta josta sitten suostui pitkin hampain luopumaan.

Tämä ainokainen kirjasarjani on Forgotten Realms, johon joka vuosi ostan uudet kirjat Kirjamessuilta. Viime vuonna oli tullut ainoastaan yksi uusi kirja, mutta tänä vuonna lompakkoa kuihdutti neljä uutta kirjaa. Harmi että näissä uusissa kirjoissa ei ole koko sarjan kaikkia kirjoja lueteltu. Tulevaisuudessa joudun pitämään tarkempaa kirjaa omistamistani kirjoista.

N sai myös osansa Kirjamessujen annista. Mauri Kunnaksen vauvakirjoja tuli ostettua läjä. Herra Hakkarainen menossa -kirja on perinteinen kuvakirja, jonka saa kiinnitettyä vaikka vaunuihin. Tosin sen renkaassa käytetty muovi on todella kovaa, joten sitä ei kovin isoon kaareen saa kiinni ja ne mihin sen sai kohtalaisesti kiinni sai N myös sen niistä irtikin hyvin nätisti. Jouduinkin muutaman kerran etsiskelemään herra Hakkaraista messujen lattioilta. Loput kirjat ova kuva-äänikirjoja. Yhdessä kirjassa kuuluu eläimien ääniä, toisessa ajoneuvojen, kolmannessa soittimia ja neljännessä tunteisiin liittyviä ääniä.

Valkoinen ristikko on äänen aktivointialue

Se mikä on kaikkein parasta näissä kuva-äänikirjoissa on "nappi", jolla saa äänen kuulumaan. Kaupoissa myytävät kuva-äänikirjat vaativat yllättävän voimakasta painallusta, jota ei alle 1-vuotias osaa vielä tehdä. Näissä Mauri Kunnaksen kirjoissa taas riittää kevyt kosketus äänen aikaan saamiseksi. N oppi hyvin nopeasti että jotain kuvassa pitää painaa, mutta ei vielä ole oikein keksinyt mikä on se oikea kohta. Mutta jos painaa kuvassa sata kertaa eri kohtia, niin eiköhän se oikeakin kohta jossain vaiheessa löydy.

Blogissani on menossa arvonta postauksessa Lippuarvonta kädentaitotapahtumaan ja muihin samaan aikaan Messukeskuksessa oleviin tapahtumiin. Se on auki 2.11.2015 asti, joten käykäähän osallistumassa.

Kengät vauvalle

N alkaa olla jo siinä iässä että hän mielellään kävelisi, jos joku vain jaksaisi kävelyttää. Ulkosalla hän katsoo toisia lapsia juoksemassa pitkin pihaa ja hänestä näkee että hänkin haluaisi päästä liikkumaan vaunuista. Mutta kun hänellä ei ole kenkiä. Ja en millään kehtaisi käyttää viittäkymppiä kenkiin, joita ehkä käytettäisiin kuukausi tai pari tai huonolla tuurilla ei laisinkaan.

Olenkin tässä pitemmän aikaa haaveillut tekeväni N:lle kengät aivan itse. Sain keväällä ison läjän nahkaakin, joista olisin voinut loihtia vaikka mitä. En vain löytänyt mistään sopivaa ohjetta tahi aikaa koko hommaan. Säiden kylmetessä aloin sitten miettimään miten saisin äitiyspakkauksessa olevista tossuista pojan menoon sopivat kengät. Sen projektin hylkäsin siinä vaiheessa kun Eurokankaasta löytyi sopivaa kangasta. Se on ulkovaatteisiin sopivaa paksua ja liukasta kangasta, jonka nurjalla puolella on fleecenukka. Siitä ei mene niin hevillä vesi läpi kuin äitiyspakkauksen tossusta tuntuu menevän. Ilman lisävuorta sitä voi käyttää jo nyt tässä vaiheessa syksyä ja pitkälle kevääseenkin. Kylmillä keleillä tarvitaan lisälämmitystä kengän sisälle.

Ehkä kaikkein vaikeinta koko projektissa oli päättää minkä kokoisen kengän tekisin. Halusin että talven pakkasia silmällä pitäen kengässä olisi tarpeeksi tilaa monelle sukalle, pohjallisille ja vuorellekin. Kengässä on nyt kasvuvaraa reilun sentin verran.

Kengät ovat muodoltaan tuollaiset kolmiomaiset vähän kavion tyyppiset. Ne ovat helppo laittaa pienelle vilkkaalle miehelle jalkaan ja pysymään ne saa noilla parilla kiristysnauhalla eli ovat aina sopivat oli alla mitä vaatetta tahansa tai jalka miten paksu vaan.

Valmiit kengät

Kenkien pohjaan laitoin jarrusukka-ainetta eli se mitä on taaperoiden jarrusukissa. Olin ostanut sen jo alkukesästä Tikatasta tarkoituksena laittaa sitä N:n sukkiin siinä vaiheessa kun hän alkaa kävelemään.
Jarrusukka-aine tuntui toimivan hyvin ulkosalla ja testasin omassa pakastimessakin miten se kestää pakkasta. Ainoastaan kengän kangas aiheutti ongelmia. Kun N oli kävellyt aikansa ulkosalla alkoi jarrusukka-aine irtoamaan pohjasta. Se pysyi hyvin saumojen kohdalla, mutta sileä kangas oli liian liukas pitämään ainetta paikoillaan. Jarrusukka-aine ei repeytynyt, se vain irtosi keskeltä jääden roikkumaan kengän reunoilta. Jouduinkin kaivamaan liimatuubia esiin ja liimaamaan irronneet kohdat kankaaseen kiinni. Toivottavasti ne nyt kestää hieman pitempään.

Kenkä käytössä erittäin vilkkaalla päällä olevalla N:llä

Yllä olevasta kuvasta näkee paremmin kengän kiinnitystekniikan. Kuva tosin ei ole kovin tarkka, sillä N:n mielestä kenkä jalassa ei sovi vain nököttää paikoillaan vaan silloin pitää juosta ja pomppia minkä ehtii.

Nyt minun pitäisi sitten alkaa ompelemaan kenkiin vuorta ja pohjallisia talvea varten.

Näille kengille hintaa tuli sellaiset 5 €. Joten vaikka joutuisin tekemään vielä toiset isommat kengät tälle talvelle ei se pahemmin lompakossa tuntuisi.

Blogissani on menossa arvonta postauksessa Lippuarvonta kädentaitotapahtumaan. Se on auki 2.11.2015 asti, joten käykäähän osallistumassa.

Lippuarvonta Kädentaitotapahtumaan

Sain mahdollisuuden arpoa messulippuja viikon päästä pidettäville Kädentaitomessuille.
Viime yön sitten pohdin käytänkö tämän tilaisuuden hyväkseni vaiko en. Arvontojahan tässä blogissa ei ole aiemmin ollut ja muutenkaan en ole juuri lukijoita aktivoinut erinäisillä kysymyksillä.
Aamulla päätin sitten pistää arvonnan pystyyn ja katsoa miten tässä käy.

Kädentaitotapahtuma 6.-8.11.2015 Messukeskuksessa

Kädentaitotapahtuma kuuluu suurempaan Meidän viikonloppu-kokonaisuuteen. Samaan aikaan siellä on tarjolla eläinrakkaille Lemmikkimessut ja ELMA-maaseutumessut. Miesenergiaa huokuville löytyy Metsämessut, joilta yleensä löytyy esimerkiksi metsäkoneita tutkittavaksi ja shoppailijoille taas OutletExpo.

Itse epäilen että N on erittäin kiinnostunut Lemmikkimessuista ja ELMA-maaseutumessuista. Viime kesänäkin hän melkein tippui rintarepusta kurkottaessaan maassa olevan siilen perään. Pienellä avustuksella hän lopulta ylsikin siileen ja sen piikkejä koskettamaan. Ei piikki pistänyt ja siilikään ei mennyt kerälle.
Minä itse taas olen kiinnostunut Kädentaitotapahtumaan, OutletExpoon ja ELMA-maaseutumessujen ruokapuoleen.

Ja nyt itse arvontaan. Eli minulla olisi arvottavana kahdelle arvontaan osallistuneelle pääsyliput Kädentaitotapahtumaan.
Osallistuminen tapahtuu laittamalla kommenttilaatikkoon viesti osallistumisesta ja toimivaa sähköpostiosoitetta sähkostiosoitetta vaativaan kenttään. Lisäksi olisin erittäin iloinen tiedosta että oletko vakikävijä vai osuitko vain sattumalta tänne.

Suoritan arvonnan 3.11.2015 eli maanantaihin aikaa osallistua.

Parsimisia

Vaatteeni kestävät yleensä useamman vuoden ennen kuin niissä alkaa näkymään ikääntymisen merkkejä. Ja sitten kun reikiä alkaa ilmaantumaan alkaa vaate itsessäänkin olla kauttaaltaan siinä kunnossa ettei sitä juurikaan kannata korjata. Tokihan joitain pieniä reikiä ompelen käsin aina silloin tällöin ja sukkia tulee tämän tästä korjattua kunnes niissä on jäljellä vain korjauksessa käytetty lanka.

Kumppanillani taas tuntuu vaatteet hajoamaan hetkessä käsiin ja tämän tästä pitäisi olla ostamassa uusia housuja, puseroita, alusvaatteita jne. Se hajoamistahti on sellainen että ajoittain turhaudun totaalisesti vaatteiden korjaamiseen käsin. Näin kävi taas tänään saadessani käsiin kahdet farkut, joiden jalkoväli oli revennyt. En tiedä ostaako kumppanini itselleen liian pieniä vaatteita vai liikkuuko hän jotenkin epänormaalisti etteivät vaatteet vain kestä rasitusta.

Päätin kokeilla ompelukoneeni parsinominaisuutta. Olin huomannut kyseisen ominaisuuden muutama päivä aiemmin etsiessäni ompelukoneen ohjekirjasta jotain muuta juttua. Nyt saisin tilaisuuden pidentää edes hieman näiden farkkujen elinaikaa.

Alla on kuva pahemmin revenneistä farkuista.

Ja sen korjattu versio. Täysin sopivaa lankaa en löytänyt, mutta saa luvan kelvata. Nurjalle puolen laitoin tukikankaaksi jonkin Kierrätyskeskuksesta saamaani kangasta, joka materiaaliltaan on sellaista etten tule sitä muutoin koskaan käyttämään.
Ikävästi tässä versiossa loistaa nuo loimilangat, mutta ensimmäinen parsintayritys ja tuo repeämä oli kyllä sen verran paha että tuskin niitä oli saanut edes täysin piiloon.

Ja vielä toiset farkut. Niihin ompelin vielä pienen ennalta ehkäisevän kohdan, sillä siinä kohtaa oli jäljellä ainoastaan kudelangat. Ennalta ehkäisevä kohta on oikealla kuvassa. Tämän minun ompelukoneeni (PFAFF Creative Performance) parsinominaisuus sallii kerrallaan parsia 1 cm leveän kohdan. Pituutta taas parsittavalla kohdalla voi olla niin paljon kuin vain haluaa. Hieman ärsyttävä ominaisuus, jos pitää isoja reikiä parsia, mutta ainakin voi välissä asetella korjattavan kohdan kankaita uudelleen parempaan asentoon parsinnan edistyessä.

Nyt aloitin parsimiset toisesta reunasta ja etenin toiseen reunaan. Seuraavalla kerralla luultavasti katson ensin että mistä kohdista näkee selkeästi repeämän reunojen kuuluvan yhteen ja "harsin" ne parsimalla kohdilleen. Vasta sen jälkeen sitten siirryn vaikeampiin kohtiin.

Luulen että kunhan N tästä kasvaa niin tulen parsimaan hänelle yhden jos toisenkin vaatteen vuosien aikana... kuten myös kumppanilleni ellen keksi syytä ja ratkaisua hänen vaatteidensa hajoamiselle.

Virkattu lelukori

Kesän aikana kaivelin kaappien kätköistä vuosien saatossa kerääntyneitä pehmoleluja N:lle annettavaksi. Aluksi laitoin niitä vain läjään lattialle, mutta sitten totesin niitä olevan sellainen vuori että pakko ne on saada jonnekin parempaan talteen.

Pesuhuoneen seinäkoreista minulle oli jäänyt vielä runsaasti violettia Novitan Tuubi-kudetta. Vajavaisen kerän päätin määräävän korin halkaisijan ja loput kuteet menevät sitten reunoihin. Korin halkaisijaksi tulikin yllättävästi 45 cm ja ehdin jo epäillä josko se on liian iso.
Ensimmäisen kokonaisen kerän kulutettuani reunoihin totesin tarvitsevani lisää kudetta. Pehmoleluja oli vain yksinkertaisesti niin paljon etteivät ne mahtuneet tekemääni koriin. Kävin läpi kaikki lähiseudun kaupat, mutta missään ei ollut myynnissä enää Tuubi-kudetta.
Pelastus tuli kesälomareissulla. Pohjoisesta löytyi useampiakin kauppoja missä Tuubi-kudetta oli vielä tarjolla ja jopa samana violettina sävynäkin. Ostin mukaani yhden kerän valkoista ja yhden kerän violettia. Reissun aikana päätin sitten että jaan molemmat kerät puoliksi ja virkkaan molemmista kaksi raitaa.
Lisäksi upotin molemmille puolin kädensijat mahdollista kantamista varten.

Lelukori

Virkkukoukku oli kokoa 8 ja Novita Tuubi-kudetta meni yhteensä 1700 g.

Tekovaiheessa N kävi usein testaamassa koria ja leikkimässä korissa olleilla leluilla. Hänestä oli hauskaa istua korin sisällä lelujen kanssa samalla kun minä virkkasin reunaa.

N testaa koria

Koska kori on pehmeä pystyy pienempikin lapsi ottamaan korista tavaraa korin reunan antaessa periksi. Lisäksi korin korkeutta saa säädettyä kääntämällä reunaa.

Keittiöremontti osa 2

Vähitellen keittiön remontti etenee. Aikani erilaisia vaihtoehtoja mietittyäni päädyin sittenkin muokkaamaan keittiöstä vain joitain pieniä osia saaden nykyiseen tilaan enemmän käytettävyyttä.

Tämä on ensimmäinen valmistunut muutos "remonttireiskan" käsissä.

Olen koko tässä asunnossa asumisen aikana inhonnut ylikaiken roskakaappia. Se vain on niin sottainen. Ensimmäisessä kuvassa on lähtötilanne. Roskakorien päällä on hylly, johon saa kätevästi laitettua kaikenlaista pientä kivaa. Mutta jos roskis tulee tupaten täyteen saavat hyllyllä olevat tavarat osansa roskista. Lisäksi roskakorien taakse jäävään isoon tilaan on todella hankala päästä. Käytännössä joudun aina ottamaan roskakorit ulos, jos jotain haluan perältä saada.

Roskiskaappi ennen

Muutos roskakaappiin tulee ottamalla se kätevä hylly pois. Nyt pääsen ainakin osaan takana olevista tavaroista helpommin käsiksi. Tokihan edelleenkin päästäkseni aivan takimmaiseen nurkkaa joudun edelleenkin ottamaan roskakorit ulos, mutta ainakin eniten käytettyihin tavaroihin pääsen helpommin käsiksi.

Roskiskaappi jälkeen

Kävin lisäksi Ikeasta ostamassa ulos vedettävän säiliön. Näin sain laitettua pulloharjat, puhtaat sienet ja muut tiskauksessa tarvittavat esineet lähelle tiskiallasta ja kuitenkin pois silmistä. Ennenhän nuo tavarat olivat minulla eteisessä siivouskaapissa, kun eivät keittiöön mahtuneet.
Jouduin poraamaan kaapin seinään pari ylimääräistä reikää, sillä tuon laatikon reiät eivät kaikki osuneet kohdilleen kaapin seinässä olevien reikien kanssa. Lisäksi jouduin siirtämään tiskikoneen poistoletkun roikkumaan hieman eri paikkaan. Tuo Ikean laatikko kun on 55 cm pitkä niin letku ja laatikko eivät mahtuneetkaan olemaan samassa paikkaa kaapissa.

Meillä on muuten viime aikoina porattu niin paljon reikiä seinään että N on alkanut matkimaan porakoneen ääntä.

Unipussi

Silloin kun odottelin N:ää saapuvaksi luokseni haaveilin mielessäni pukevani hänet Kippari-Kallesta tutun Hajuherneen käyttämiin vaatteisiin.

Hajuherne  (Lähde: http://popeye.wikia.com/wiki/Swee'Pea)

No, suunnitelmani eivät toteutuneet saadessani sen verran tavallisia vaatteita ettei minun tarvinnut alkaa itse niitä ompelemaan lisää.

Nyt N alkaa olla jo sen verran iso poika, ettei hänelle löytynyt varastoistani enää sopivaa unipussia. Hän on tähän asti käyttänyt vaihtelevasti sekä unipusseja että tavallisia vauvanvaatteita öisin. Varsinkin kesällä hän nukkui vain paita päällä. Mutta syksyn tullessa alkoi asuntokin taas viilenemään ja poikakin tarvitsee öisin enemmän päällensä. N on todella liikkuvaa sorttia öisin, joten peitot eivät hänen päällään pysy. Tämän vuoksi käytänkin edelleen hänellä unipusseja.

Ompelin aluksi unipussista sinisen version. Yhden kokeiluyön jälkeen päädyin ompelemaan vielä punaisen ja vihreän version. Eivätpähän ole heti kaikki likaisena.
Punaiseen unipussiin käytin ensiksi mini-kokoisia neppareita, mutta N osoitti olevansa jo iso poika. Hän otti unipussin helmaa puolesta välistä kiinni ja veti jalat helmasta läpi. Osa neppareista repeytyi irti ja poika nukkuikin muutaman yön unipussi korvilla. Saatuani vihreän valmiiksi korjasin pikaisesti punaisen helman ja laitoin siihen muutaman isomman trikoolle sopivan nepparin.

Unipusseja

Kankaan olen ostanut viime talvena Eurokankaan alennusmyynneistä. Tarkoituksena alunperin oli tehdä siitä lakanoita, mutta sainkin petivaatteita pojalle sen verran paljon että kankaat jäivät käyttämättä. Tuota kangasta on jäljellä valehtelematta vielä se 6 metriä ainakin. Taitaa pojalla olla kaikki yövaatteet sydänkuvioista.
Malli on peräisin lehdestä Ottobre 6/2013.

Miksi ihmeessä kuluttajalle ei ole myynnissä 8 mm:n neppareita? Joissain tilanteissa nuo 10 mm:n nepparit tuntuvat niin suurilta.

Mamu

Päivä päivältä tuntuu maailma menevän oudommaksi ja oudommaksi. Varsinkin nyt kun viime aikoina on tullut maahamme enemmän turvapaikanhakijoita. Jos nojautuu pelkästään Internettiin voi todeta ihmisten mielipiteiden olevan melkoisen äärimmäisiä. Onneksi todellisuudessa ihmiset eivät ole niin vihamielisiä. Enemmän meitä vaivaa välinpitämättömyys mikä sekään ei ole hyvä asia.

Jo siinä vaiheessa kun suunnittelin raskautumista pohdiskelin pitkään uskallanko raskautua. Millainen N:n elämä olisi sillä hänellä on verenperintöä Suomen rajojen ulkopuolelta? Hyväksyttäisiinkö hänet suomalaisena vai pidettäisiinkö häntä vierasperäisenä oliona? Maahanmuuttajana, joka ei missään nimessä ole suomalainen koskaan ikinä vaikka passissa lukisi Suomen kansalainen tai syntymäpaikka olisi Helsinki tai vaikka molemmat vanhemmat näyttäisivät siltä miltä rotuopin mukaan suomalaisen pitäisi näyttää, mutta joku esivanhemmista olisikin kauempaa ja juuri tämä lapsi saisikin ne "väärät" piirteet.

Uskoin parempaan tulevaisuuteen ja päätin yrittää raskautumista. Teimme kuitenkin päätöksen että lapsi saa minun sukunimen toivoen että se helpottaisi hänen elämäänsä.

Raskausaikana pelkäsin että hän saa isänsä piirteet ja häntä sen vuoksi hyljitään. Vietin monet pitkät yöt pohtien millainen elämä hänellä olisi edessä, jos hän ei näyttäisikään täysin suomalaiselta. Voin rehellisesti sanoa että N:n synnyttyä olin onnellinen hänen ulkonäöstään. Ainoa merkki "vierasperäisyydestä" on hänen laineikkaat hiuksensa. Ainakin lapsuus pitäisi olla hänellä siis turvattu. Saa nähdä mitä murrosikä sitten joskus tuo tullessaan. Toivon että siihen mennessä Suomesta tulee suvaitsevampi ja suomalaiset ymmärtävät että henkilö voi olla täysin kotoperäinen suomalainen vaikkei olekaan niin vaalea.

Nämä ihmisten oletukset siitä kuka on suomalainen ja kuka ei ole ovat muutenkin hyvin epämääräisiä. Kaikki perustuu loppujen lopuksi vain siihen miltä henkilö näyttää ja mikä hänen nimensä on.
Puhdasta suomalaista rotua kun tuskin on enää olemassa. Sen verran paljon ovat naapurivaltioiden veret sekoittuneet suomalaisiin että varmasti jokaisesta sukupuusta löytyy joko ruotsalaisia tai venäläisiä sukujuuria. Ja ovathan itse suomalaisetkin tulleet alunperin Uralin tuolta puolen eli olemme kaikki mamuja.