Vaatteeni kestävät yleensä useamman vuoden ennen kuin niissä alkaa näkymään ikääntymisen merkkejä. Ja sitten kun reikiä alkaa ilmaantumaan alkaa vaate itsessäänkin olla kauttaaltaan siinä kunnossa ettei sitä juurikaan kannata korjata. Tokihan joitain pieniä reikiä ompelen käsin aina silloin tällöin ja sukkia tulee tämän tästä korjattua kunnes niissä on jäljellä vain korjauksessa käytetty lanka.
Kumppanillani taas tuntuu vaatteet hajoamaan hetkessä käsiin ja tämän tästä pitäisi olla ostamassa uusia housuja, puseroita, alusvaatteita jne. Se hajoamistahti on sellainen että ajoittain turhaudun totaalisesti vaatteiden korjaamiseen käsin. Näin kävi taas tänään saadessani käsiin kahdet farkut, joiden jalkoväli oli revennyt. En tiedä ostaako kumppanini itselleen liian pieniä vaatteita vai liikkuuko hän jotenkin epänormaalisti etteivät vaatteet vain kestä rasitusta.
Päätin kokeilla ompelukoneeni parsinominaisuutta. Olin huomannut kyseisen ominaisuuden muutama päivä aiemmin etsiessäni ompelukoneen ohjekirjasta jotain muuta juttua. Nyt saisin tilaisuuden pidentää edes hieman näiden farkkujen elinaikaa.
Alla on kuva pahemmin revenneistä farkuista.
Ja sen korjattu versio. Täysin sopivaa lankaa en löytänyt, mutta saa luvan kelvata. Nurjalle puolen laitoin tukikankaaksi jonkin Kierrätyskeskuksesta saamaani kangasta, joka materiaaliltaan on sellaista etten tule sitä muutoin koskaan käyttämään.
Ikävästi tässä versiossa loistaa nuo loimilangat, mutta ensimmäinen parsintayritys ja tuo repeämä oli kyllä sen verran paha että tuskin niitä oli saanut edes täysin piiloon.
Ja vielä toiset farkut. Niihin ompelin vielä pienen ennalta ehkäisevän kohdan, sillä siinä kohtaa oli jäljellä ainoastaan kudelangat. Ennalta ehkäisevä kohta on oikealla kuvassa. Tämän minun ompelukoneeni (PFAFF Creative Performance) parsinominaisuus sallii kerrallaan parsia 1 cm leveän kohdan. Pituutta taas parsittavalla kohdalla voi olla niin paljon kuin vain haluaa. Hieman ärsyttävä ominaisuus, jos pitää isoja reikiä parsia, mutta ainakin voi välissä asetella korjattavan kohdan kankaita uudelleen parempaan asentoon parsinnan edistyessä.
Nyt aloitin parsimiset toisesta reunasta ja etenin toiseen reunaan. Seuraavalla kerralla luultavasti katson ensin että mistä kohdista näkee selkeästi repeämän reunojen kuuluvan yhteen ja "harsin" ne parsimalla kohdilleen. Vasta sen jälkeen sitten siirryn vaikeampiin kohtiin.
Luulen että kunhan N tästä kasvaa niin tulen parsimaan hänelle yhden jos toisenkin vaatteen vuosien aikana... kuten myös kumppanilleni ellen keksi syytä ja ratkaisua hänen vaatteidensa hajoamiselle.
Kumppanillani taas tuntuu vaatteet hajoamaan hetkessä käsiin ja tämän tästä pitäisi olla ostamassa uusia housuja, puseroita, alusvaatteita jne. Se hajoamistahti on sellainen että ajoittain turhaudun totaalisesti vaatteiden korjaamiseen käsin. Näin kävi taas tänään saadessani käsiin kahdet farkut, joiden jalkoväli oli revennyt. En tiedä ostaako kumppanini itselleen liian pieniä vaatteita vai liikkuuko hän jotenkin epänormaalisti etteivät vaatteet vain kestä rasitusta.
Päätin kokeilla ompelukoneeni parsinominaisuutta. Olin huomannut kyseisen ominaisuuden muutama päivä aiemmin etsiessäni ompelukoneen ohjekirjasta jotain muuta juttua. Nyt saisin tilaisuuden pidentää edes hieman näiden farkkujen elinaikaa.
Alla on kuva pahemmin revenneistä farkuista.
Ja sen korjattu versio. Täysin sopivaa lankaa en löytänyt, mutta saa luvan kelvata. Nurjalle puolen laitoin tukikankaaksi jonkin Kierrätyskeskuksesta saamaani kangasta, joka materiaaliltaan on sellaista etten tule sitä muutoin koskaan käyttämään.
Ikävästi tässä versiossa loistaa nuo loimilangat, mutta ensimmäinen parsintayritys ja tuo repeämä oli kyllä sen verran paha että tuskin niitä oli saanut edes täysin piiloon.
Ja vielä toiset farkut. Niihin ompelin vielä pienen ennalta ehkäisevän kohdan, sillä siinä kohtaa oli jäljellä ainoastaan kudelangat. Ennalta ehkäisevä kohta on oikealla kuvassa. Tämän minun ompelukoneeni (PFAFF Creative Performance) parsinominaisuus sallii kerrallaan parsia 1 cm leveän kohdan. Pituutta taas parsittavalla kohdalla voi olla niin paljon kuin vain haluaa. Hieman ärsyttävä ominaisuus, jos pitää isoja reikiä parsia, mutta ainakin voi välissä asetella korjattavan kohdan kankaita uudelleen parempaan asentoon parsinnan edistyessä.
Nyt aloitin parsimiset toisesta reunasta ja etenin toiseen reunaan. Seuraavalla kerralla luultavasti katson ensin että mistä kohdista näkee selkeästi repeämän reunojen kuuluvan yhteen ja "harsin" ne parsimalla kohdilleen. Vasta sen jälkeen sitten siirryn vaikeampiin kohtiin.
Luulen että kunhan N tästä kasvaa niin tulen parsimaan hänelle yhden jos toisenkin vaatteen vuosien aikana... kuten myös kumppanilleni ellen keksi syytä ja ratkaisua hänen vaatteidensa hajoamiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti