Fleece-haalarit

Ja välissä sitten tuoreempaakin tuotantoa. Pakkanen melkein yllätti etelän immeiset, mutta ehdin kuin ehdin saada ensimmäisen fleece-haalarin N:lle valmiiksi ensilumen sataessa Helsinkiin.
Toinen haalari valmistuikin sitten vesisateessa.

Tärkeintähän kuitenkin on että löytyy lämmikettä ulkohaalarin alle laitettavaksi.

Fleece-haalarit

Molemmt kankaat, vetoketjut ja harmaa resori ovat Eurokankaasta ja turkoosi resori taas on Marimekolta. Hamstrasin joku ystävämyyntikerta Marimekosta läjän erilaisia resoreja ihan vain varastoon. Äkilliseen ompelupuuskaan joutuessa ei tarvitse ainakaan keskeyttää touhuja puuttuvan resorin vuoksi, niitä kun löytyy useampaa väriä.

Malli on lehdestä Ottobre 6/2014. Pidän siitä että kauluksella tuo vetoketju ei ole aivan keskellä vaan hieman sivussa. Useampaa vaatekertaa päälle laittaessa huonolla tuurilla osuu kaikissa vaatteissa vetoketjut samaan kohtaan ja se voi tuntua melko ikävältä... varsinkin jos kaikissa on iso mokkula.

Tällä kertaa N ei suostunut pysähtymään edes sekunniksi, jotta olisin saanut hänestä kuvaa haalari päällä, joten nyt on tyytyminen ainoastaan lattialla oelviin vaatteisiin.

Juhlavaatteet pojalle

Tänä vuonna meitä on kohdannut useampi lähiomaisen kuolema. Ensimmäinen tuli täysin yllätyksenä itselleni ja toista osasin jo odottaakin. Saa nähdä tuleeko vielä kolmas kohdalle.
Hautajaiset ovat siitä hankalia asioita niiden tullessa kohdalle hyvin nopeasti ja se onko tapahtuma julkinen vai suoritetaanko hautaus hiljaisuudessa.

Kesällä tulikin sitten pakattua lomareissulle mukaan myös hautajaisvaatteet, jos silloin tapahtunut hautaus olisikin ollut julkinen. N:n vaatetus aiheuttikin päänvaivaa. Olisin voinut käyttää hänellä niitä vaatteita, mitä hänen vaatekaapistaan löytyy tai sitten käydä ostamassa juhlavaatteet. Ensimmäisen vaihtoehdon hylkäsin miltei samantien, kunnioitan vainajia ja heidän omaisiaan sen verran paljon että se pitää näkyä myös N:n vaatetuksessa. Juhlavaatteiden ostaminenkaan ei oikein innostanut, sillä enhän tiennyt että tulisiko niistä hautajaisista mitään ja olisiko edes muitakaan juhlia joissa vaatteita voisi käyttää ennen kuin ne jäävät pieniksi.
Eihän siinä sitten jäänyt jäljelle kuin se että teen vaatteet itse halvoista kankaista, jolloin mahdollinen käyttämättömyys ei ota niin kovasti pattiin.

Meillä oli kesällä käymässä vieraita, jotka halusivat käydä myös Kierrätyskeskustaa ihmettelemässä. Kierrätyskeskuksen ilmaistorilta käteeni sitten tarttuikin H&M:n naisten paita. Siitä saisi pojalle sopivan paidan. Täysin valkoinen se ei ole, mutta ei ollut parempaakaan tarjolla ja onpahan sellainen jota voi käyttää muulloinkin kuin juhlissa.

Puseron lähtötilanne

Purin puseron osiin ja mallailin kaavoja puseron kappaleisiin. Kauluksen kohdalla poikkesin kaavoista ja käytin osittain hyväkseni puseron valmista kaulusta. Siellä kun oli kovikkeet ja kaikki jo valmiina. Ei tarvinnut muuta kuin hieman lyhentää sopimaan pojan kaulanympärille.
Puseron helma on myös alkuperäinen. Laiskuuttani en sitä lähtenyt muuttelemaan. Asetin vain kaavat puserolle siten että sivuilla alareunat kohtaavat toisensa edes vähäsen.
Kaulusnappi on puseron alkuperäinen, sydännapit olen ostanut joskus Eurokankaasta.

Valmis pusero edestä

Puseron malli on lehdestä Ottobre 6/2013.

Valmis pusero takaa

Puseroa rauhoittamaan ompelin myös liivin. Liivin etuosan kangas on myös peräisin Kierrätyskeskuksesta. Alunperin kangas on ollut vaatetusyritykselle annettu näytetilkkuja. Kooltaan kuitenkin sen verran isoja että niistä saa tällä hetkellä pojalle kohtuudella vaatteita. Liivin takaosa ja vuori taas on peräisin omista ylimääräisistä kankaanjämistäni.

Liivit edestä

Napit on ostettu joskus Hulluilta päiviltä.

Liivin malli on lehdestä Ottobre 5/2006.

Liivit takaa

Tämän enempää en ehtinyt tehdä ensimmäisiin hautajaisiin. Puseron ja liivin nappejakin ompelin vielä lomareissun aikana.

Housut edestä

Nyt syksyn toisiin hautajaisiin ompelin vielä housut. Edelleenkin käyttämäni kankaat ovat niitä samoja Kierrätyskeskuksen näytetilkkuja, tosin jouduin aikalailla säveltämään sen suhteen miten niitä tilkkuja käytän. Tekovaiheessa olin hyvin masentunutkin siitä miltä kappaleet näyttivät. Koko homma vaikutti sekalaiselta tilkkutyöltä. Kun housut sitten viimein saatiin pojan jalkaan, niin sekasotku muuttuikin järjestäytyneeksi tarkoitukseksi.

Housut takaa

Housujen mallin on lehdestä Ottobre 4/2016.

Hetken paikallaan pysynyt malli

N on vain vielä sen verran pieni että jouduin kääntämään housun lahkeita melkoisesti etteivät ne laahaisi maata. Luvassa siis housut, jotka menevät luultavasti vielä ensi kesänäkin.

Organix Finger Foods Sormiruoat

Organix Finger Foods valmistaa naposteltavaa lapsille ja miksei vanhemmillekin ilman turhuuksia kuten sokeria.

Buzzadorilta sain kokeiltavakseni Organixin sormiruoista kolmea eri makua; paprika, porkkana ja maissi. Valikoimaan kuuluisi myös tomaatti ja juusto, mutta näitä en ole edes nähnyt kaupoissa.

Sain kokeiltavakseni Organix Finger Foods sormiruokia. Mmm... naposteltavaa pojalle ja minulle. #OrganicbuzzFI #Buzzador

Kuva, jonka @tiina.kongas julkaisi 26. 10ta 2016 klo 22.45 PDT

Kokeilu tulikin sopivaan hetkeen, sillä olimme juuri valmistautumassa pitkälle automatkalle Kuusamoon. Ja nämä lähtivätkin sitten matkaevääksi pojalle.

Pussi tuntuu ulkoisesti pieneltä, mutta nämähän ovatkin tarkoitettu taaperoille, jotka eivät mahdottomia määriä syö. Kooltaan kuviot ovatkin aika isoja. Niihin on hyvä tarttua pienenkin ja niitä ei voi purematta niellä.

Poika ei ollut ainoa makutuomari vaan maistelin niitä itsekin. Paprika maistui selkeästi paprikalle ja maissi maissille. Porkkana oli minulle pettymys, eikä poikakaan oikein siitä tykännyt. Porkkana ei mielestäni maistunut porkkanalle tai ehkä se maistui mutta ei maistunut makealle porkkanalle joihin olen tottunut vaan jollekin väkevämmälle versiolle.
Poika söi paprikan ja porkkanan makuisia kuvioita yksi-kaksi kappaletta ja sitten siirtyi aina syömään miedomman makuisempia maissikuvioita.
Toivottavasti juustonmakuinen tulee joskus Suomen markkinoille. Minulla on hyvin vahva epäillys siitä että poika ihastuisi siihen makuun täysin.

#OrganixbuzzFI #Buzzador

Syystakki

Pari kesällä valmiiksi tehtyä vaatetta ovat edelleenkin kuvaamatta, joten tähän väliin syksyllä valmistunut hieman haastavampi työ.

N kasvaa omaa vauhtiaan ja loppukesästä totesin että suurin osa hänen takeistaan on enemmän kesäsäihin sopivia collegetakkeja. Viime vuonna ostettu välikausihaalarikin on jo auttamattomasti liian pieni. Kaupoissa kierrellessänikään ei kohdalleni osunut sopivan hintaisia ulkovaatteita.

Takki edestä

Eihän siinä sitten auta muuta kuin mennä kangaslaatikoille ja katsoa löytyisikö sieltä sopivaa materiaalia pojan takkiin. Ja löytyihin sieltä. Kangas on joskus aikoinaan ostettu Eurokankaasta hintaan 1 €/metri ja on mitä-lie-kangasta. Olen käyttänyt samaa kangasta aiemmin matkasyöttötuolin tekoon. Täysin omiaan tällaiseen kokeilutakkiin. Kankaan huono puoli on siinä että se hapsuuntuu herkästi, joten jos jokin kohta repeytyy ei siinä auta muuta kuin kiroilla. Tämän vuoksi laitoin takin sivusaumoihin sinisen kanttinauhan. Edes tuomaan valheellista rauhaa ehjänä pysyvästä takista.
Takissa on myös vuori, mutta näköjään unohdin ottaa kuvaa takista auki ollessaan. Vuorikankaan sain lahjaksi äidiltäni.

Takki takaa

Takin malli on peräisin Ottobre 3/2005 -lehdestä. Alunperin malli on tehty kaksivärisenä, mutta itse tyydyin yhten väriin. Kirjoin kuitenkin selkään kuvan, vaikkakaan en samaa kuvaa kuin mitä lehdessä oli. Selässä oleva kuva on sivuston EmbroideryDesigns.com ilmaismalleja. Halusin kokeilla sitä nähdäkseni onko kyseisen sivuston maksullisista malleista mihinkään.

Minun olisi pitänyt ennen takkiin kirjailua tehdä yksi koevedos tai edes tarkastella lähemmin 5D Emproidery-ohjelman avulla nähdäkseni millainen kuva todellisuudessa on. Mutta enhän minä ahneuksissani viitsinyt aikaani sellaiseen tuhlata ja siitä saa sitten taas jälkikäteen kärsiä. Valmis kuva muistuttaa aina laiskuudestani. Koevedoksessa olisin huomannut että jostain syystä tehdään muutamaan kohtaan moninkertaisia turhia pistoja, jotka sitten näkyvät ikävinä viivoina valmiissa työssä. Lisäksi silmissä on aivan liian pitkiä hyppyjä aiheuttaen herkästi tarttuvia lankoja.

Selkäkuvio: Nälkäinen hylje

Minun pitäisi muistaa myös että kun suunnittelen malleihin värejä, en saisi malliohjelmassa käyttää oikeita värejä muistuttavia värejä vaan sellaisia värejä, jotka erottaa toisistaan myös kirjontakoneen näytöllä. Kirjontaa aloittaessa katsoin aloitusvärin olevan silmien väri, joten laitoin tietenkin koneeseen valkoisen värin. Ihmetys oli suuri kun kirjonta tekikin sitten koko kehon sillä valkoisella. Harmaasta hylkeestä tulikin sitten valkoinen hylje, kun en jaksanut keskeyttää kirjontaa ja purkaa lankoja. Onneksi varastoistani löytyi valkoista eri sävyissä, joten sain nuo silmät tehtyä toisen sävyisellä valkoisella.

Takki päällä takaa

Tein takin kokoa 86, joten N saa kasvaa huoleti ennen kuin takki jää pieneksi.

ja edestä

Yllättävän hyvin onnistuin tällä kertaa seuraamaan ohjeitakin ja yleisesti olen takkiin tyytyväinen. Tosin päiväkodissa valitettiin etteivät saa laitettua takin vetoketjua kiinni. Olin ilmeisesti ommellut sen alareunan hieman liian läheltä, jolloin vetoketju jää ajoittain jumiin. Ja tuon käyttämäni kankaan vuoksi en pahemmin haluaisi alkaa sitä alareunaa purkamaankaan.
Näillä mennään ja itselläni ei ainakaan ole ollut ongelmia vetoketjun kiinni laittamisessa.

Raidalliset kierrätyspuserot

Huoh... nämä olivat valmiita jo alkukesästä. En saanut vain itselleni kaivettua aikaa postaamiselleni. Halusin käyttää kaiken mahdollisen ajan vain nukkumiselle. Olin todella väsynyt N:n kulmahampaiden tuloprosessin aikana. Ne vaikuttivat kaikkien uniin varmaan kuukauden verran. Ja silloin kun poika nukahti aikaisin illalla heräilemättä jatkuvasti, käytin sen ajan ompelemiseen. Minulla oli ompeluksia, jotka piti saada valmiiksi tiettyyn ajankohtaan mennessä.

Nyt sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni hetkeksi, jotta saisin edes jotain muistiin. Materiaalit näihin paitoihin on peräisin Kierrätyskeskuksen vaatepenkojaisista. Eli ainut mihin rahaa näissä kului oli ompelulanka ja nepparit.

Tummempi raitainen t-paita oli hyvin avarakauluksinen ja turkoosiraidoilla varustettu pitkähihaisessa paidassa taas oli venekaulus "ommellaan pikku palasien yhdestä reunasta kiinni"-tyylillä tehtynä.
Toisin sanoen molemmat olivat sellaisia etteivät ne minun makuuni tuosta noin vain oikein sopineet.

Lähtötilanne

Leikkasin molemmat puserot saumoista palasiksi. T-paidasta jätin kuitenkin hihat edelleen renkaiksi, mutta pitkähihaisesta leikkasin hihojakin auki tarpeen tullessa.

T-paita palasina

Pitkähihainen palasina

T-paidasta tein N:lle puolihihaisen raitapaidan ilman kaavoja. Kaula-aukossa käytin hyväksi entistä kaula-aukkoa ja hihoista tein juuri niin pitkät kuin kangasta oli hihoissa alunperinkin saatavilla.
Halusin varmistaa etten tällä kertaa tee kaula-aukosta liian pientä, joten ensimmäisessä ja toisessakin versiossa se kaula-aukko oli ehkä hieman liiankin avara. Kolmannella muotoilukerralla aloin jo epäilemään että siitä tuli jo liian pieni, mutta kyllä se näyttää ainakin vielä menevän pojan päälle.

Valmis puolihihainen paita

Alunperin olin leikannut etu- ja takaosan samanpituisiksi, mutta tuon kaula-aukon pienentämisen vuoksi etuosa sitten lyhenikin ja lopputuloksena on takahelmasta hieman pidempi paita. Tuo on itseasiassa omalla tavalla hieno yksityiskohta. Varsinkin kun pusero menee lapselle, joka touhuaa koko ajan pylly pystyssä.

Puolihihainen paita päällä

Turkoosikankaisesta kankaasta en voinut käyttää hyväkseni oikeastaan mitään entistä. Niin kaula-aukko, hihat kuin helmatkin menivät uusiksi.
Suosiolla sitten etsinkin tälle paidalle kaavoja, joiden perusteella voisin tehdä t-paidan N:lle.
Kaava on peräisin Ottobre 3/2016-lehdestä. 

Malli lehdestä Ottobre 3/2016

Tämä malli ei oikein sovellu raidalliseen kankaaseen. Itseäni ainakin häiritsee nuo toisella olkapäällä oleva vinokangas. Olisi varmaan pitänyt leikata se palanen irrallaan kaikesta muusta. Lisäksi jostain syystä en saanut neppareita osumaan alakankaassa vahvikkeelle. Tai olisinhan minä voinut pakottaa sinne, mutta sitten puserosta olisi tullut täysin muotopuoli. Nyt jännätään sitten miten nepparit pysyvät kankaassa vai tulevatko ne yksinkertaisesti läpi.

T-paita käytössä

Lisäongelmia turkoosin puseron kanssa toi uusi saumurini. Sen käytön opettelu vei aikaa ja vahingossa tehdyt virheelliset langanpujotukset tuottivat monta kirosanaa ompelun aikana. Pitää tässä jossain välissä käydä viemässä se huoltoon että katsovat onko sen peitetikissä jotain ongelmaa, vai onko vika vain käyttäjässä.

Vallilan Pihajengi kokoontuu

Tämä jengi kokoontui meille nurkkia kolumaan viime talvena. Ne löytyvät milloin mistäkin huoneesta ja tällä hetkellä jokainen oravasta kettuun sanovat "hau-hau" kulkiessaan.

Vallila Pihajengi

Kankaan ostin jo toissa vuonna, mutta se sai marinoitua rauhassa viime talveen asti. Ei mikään kumma. Vaikka kangas on tukevaa, niin se hapsuuntui leikatessa ja pelkäsin pehmoja täyttäessä saumojen repeytyvän. Täyttöaukot ompelin yksinkertaisesti koneella päälipuolella toivoen sen pitävän aukon hapsut kurissa. Käsin jos olisin ommellut, tuskin olisi ommelkohta kestänyt pojan leikkejä.

Vallila Pihajengi

Kivannäköisiähän nuo kyllä ovat. Varsinkin kun pehmo on erilainen molemmilta puolin.

Kierrätyspusero

Kesä tulee ja N kasvaa. Kauhukseni huomasin että hänen vaatevarastostaan on pienten vaatteiden laatikoihin jouduttu laittamaan paljon lyhythihaisia vaatteita. Hulluilta päiviltä ostin pahimpaan hätään pari T-paitaa, mutta edelleenkin haluaisin päästä mahdollisimman halvalla pojan vaatteiden suhteen.
Nyt olikin sitten aika pistää vähitellen pystyyn se mitä suunnittelin jo vuosi sitten Kierrätyskeskuksen vaatepenkojaisissa. Vanhoista vaatteista pojalle uutta. Tosin kävin tässä pari viikkoa sitten hakemassa hieman täydennystä noihin kierrätettäviin materiaaleihin Kierrätyskeskukseen olleen materiaalitarjouksen vuoksi. Pitäisi tulla pojalle täksi kesäksi muutama pusero ja ehkä myös shortsitkin.

Aloitin muutosten teot vanhasta puserostani, josta kainalot olivat jo pahasti kuluneet puhki.

Roskiin menossa oleva pusero

 Aluksi leikkasin puseroni osiin saumoista.

Materiaaliläjä

Tämän jälkeen N:n puseroa hyväksi käyttäen leikkasin puseron raakileesta etu- ja takapuolen uuteen puseroon siten että olemassa olevasta kaula-aukon reunasta tulee uuden puseron kaula-aukko. Raakilepuseron hihansuut olivat sen verran hyvässä kunnossa että pätkäisin niistä sopivan pituiset palat uuden puseron hihoiksi.

Valmis pusero

Sitten vain saumurilla surruuttelin puseron kasaan.

Pusero päällä edestä

Lopputuloksena on puolipitkillä hihoilla oleva ohut kesäpusero.

Ja pusero päällä takaa

Tosin N:n pään koko on jotenkin mysteeri minulle edelleenkin. Kaula-aukko tuntui jäävän hieman pieneksi. Katsotaan ja seurataan pitäisikö laittaa nepparikiinnitys toiselle olkapäälle helpottamaan pukemista.

Seuraava pusero on jo työn alla ja edelleenkin se pään suuruus on mysteeri vaikka kuinka mittaisi pojan päätä.

Thera Pearl Niska

Smartson valitsi minut yhdeksi testaajaksi kokeilemaan kuuma-/kylmäniskatyynyä. Joten olen tässä kuukauden ajan päässyt kokeilemaan Bausch&Lombin Thera Pearl Niska-tuotetta.

Thera Pearl Niska (Lähde: Smartson)

Alkuun ehdin jo harmitella että osuiko testi aikaan jolloin onkin menossa hyvä vaihe kehon suhteen. "Onnekseni" N toi kotiin tuliaisena päiväkodista vatsataudin, joka tarttui sitten minuunkin. Siinä sitten kipeää vatsaa potiessani mietin miten helpottaa oloa. Päädyin laittamaan tämän niskatyynyn kylmäkaappiin muiden kylmätyynyjen kanssa. Pakastin oli siinä vaiheessa niin täynnä ettei sinne olisi mahtunut yhtään mitään. Parin tunnin päästä tarkistin tyynyjen tilanteen. Ne olivat viilentyneet mutta Thera Pearl niskatyyny tuntui hieman lämpimämmältä kuin muut kylmätyynyt. Kun noita vertaa toisiinsa niin Thera Pearlin suojamuovi tuntuu hieman paksummalta ja varmaan myös helmien pintamateriaalikin siihen vaikuttavat. Muiden kylmätyynyjen heikkous onkin siinä että jos tyyny menee rikki, niin sisältö vuotaa ulos. Tuskin saisin niitä korjattua teipillä. Thera Pearlin kohdalla voisin uskoa teippauksen auttavan helmetkin ovat sen verran isoja etteivät ne kovin pienestä reiästä kyllä ulos vuodakaan.
Vaikka tuo niskatyyny onkin tarkoitettu niskaan, niin juurikin muotoilun vuoksi sain aseteltua sen sopivasti turvonneen vatsan ympärille. Kyllä se oli autuas olo. Ihanaa, viileää kipeän vatsan päällä. Kun niskatyynystä oli kylmän teho hävinnyt laitoin tilalle toisen kylmätyynyn. Eihän sellainen suorakulmainen oikein asettunut vatsalle, kun oli päässyt jo kokeilemaan paremman muotoista. Lisäksi totesin että oikeastaan ihan hyvä ettei se niskatyyny ollut niin kylmä. Melkein kirkaisin järkytyksestä kun asetin jäätävän kylmän kylmätyynyn vatsan päälle.

Thera Pearl Niska (Lähde: Smartson)

Entä sitten toiminta lämpötyynynä? Pääsin sitäkin kokeilemaan, kiitos koneen äärellä viettämieni ylityötuntien.
U-muotoilunsa vuoksi There Pearl-niskatyyny pysyy paremmin hartioilla kuin perinteinen kauratyyny. Se on myös kevyempi kuin kauratyyny, joten siltä osin se ei aiheuta lisärasitusta jumittuneille hartioille. Niskatyyny on osioitu, mutta osiot ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa. Helmiä voi siirtää osiosta toiseen, jos tuntuu että jossain kohtaa tarvitsee hieman enemmän lämpöä/viilennystä.
Ensimmäisellä kerralla laitoin niskatyynyn liian lyhyeksi aikaa mikroaaltouuniin lämpenemään. Näköjään meidän mikro vaatii sen 1 minuutin lämmitysajan. Tyynystä tuli sopivan lämmin rentouttamaan lihaksia. Liian kuuma aiheuttaa ainakin itselläni shokkireaktion lihaksissa. Lämpö tuntui itseasiassa niin miellyttävältä että parilla kerralla nukahdin television ääreen tyyny hartioillani.

Pidin tästä Thera Pearli-niskatyynystä ja voin rehellisesti suositellakin sitä henkilöille, jotka käyttävät kauratyynyjä helpottamaan oloaan.

#smartson, #therapearl

Nimikointia

N tarvitsi päiväkotiin juomapullon hellepäivien ulkoilua varten. Ostin kaupasta peruspullon ja ajattelin nimikoida se ettei mene toisten lasten pullojen kanssa sekaisin.
Minulta oli jäänyt laatikon pohjalle aikoinaan läjä ikkunakalvovärejä. Vaikka viime käytöstä oli kulunut jo vuosia niin ilokseni huomasin värien olevan vielä kunnossa. Ainoastaan rajausväri oli alkanut kuivumaan.
Pitoa noissa väreissä tuntui myöskin olevan ja uskoin kirjaimien pysyvän paikoillaan. Unohdin vain 8 pientä naskalia, jotka alati hakevat jyryämistä. Annettuani pullon N:n haltuun ei mennyt kuin hetki ja hän oli jo repinyt kirjaimet irti hampaillaan iloisesti virnistäen.
Ei siinä sitten auttanut muuta kuin hakea tussi ja kirjoittaa nimikirjaimet sillä ilman mitään hienouksia.

Matkasyöttötuoli

Viime kesänä reissatessamme ympäri Suomea mukana kulki autokaukalo, joka toimi myös kätevästi syöttötuolin korvikkeena. Vuodenvaihteessa en jaksanut enää sitä raahata mukanamme, joten ei ollut sitten sitä syöttötuoliakaan saatavilla.
Aikani pengottua internettiä löysin kohtuuhelpon matkasyöttötuolin ohjeen, joka ei myöskään vie paljoa tilaa matkatavaroissa.

Matkasyöttötuoli

Tähän projektiin ei minun tarvinnut juosta kangaskaupoissa etsimässä sopivaa kangasta. Päätin käyttää niitä mitä vain kaapista löytyy ja löytyihän sieltä juuri sopivat kankaat. Tumma kangas on liukasta ja siihen ei ainakaan teoriassa pitäisi kovin hevillä lika tarttua. Beigen värinen osuus taas on pehmeää, hieman nukkamaista, jotta N ei tunne oloaan kovin epämukavasti istueen siinä vähissä vaatteissa. Laitoin siihen vielä pehmusteeksi vaunukopan suojista ylijääneen vanulevyn.
Syöttötuolin vyö on tarranauhakiinnitteinen.

Yllä olevasta kuvasta näkee miten syöttötuoli kiinnitetään normaaliin tuoliin. Alla vielä kuva siitä miten lapsi istuu syöttötuolissa. Etuläppä nostetaan ylös lapsen jalkovälistä ja vyönauha sitten kiinnitetään sen päälle. Tämän jälkeen etuläppä lasketaan piilottamaan vyönauhaa lapsen sormilta.

Syöttötuoli käytössä

Tämähän ei sitten estä lasta putoamasta maahan, ainoastaan hidastaa siten että vieressä istuva aikuinen saa lapsesta kiinni hätätilanteessa. Toimiva systeemi kuitenkin matkoille, joissa ei tiedä onko sitä syöttötuolia saatavilla vaiko ei.

Keittiöremontti osa 3 - Ikea-tuunausta

Muistatteko vielä viime vuodelta uuden jääkaapin aiheuttaman pikaisen keittiörempan?

Vanha jääkaappihan lähti hyvin nopeasti eteenpäin laitettuani ilmoituksen Tori.fi-sivustolle. Sain siitä jääkaapista 50 €. Varmaan olisin voinut pyytää enemmänkin, mutta tavoitteenihan oli päästä vanhasta laitteesta eroon joten mitä sitä turhia alkaa ahneeksi. Mitä luultavimmin tälläkin hetkellä kyseinen jääkaappi auttaa pitämään jonkun raksamiehen eväitä kylmänä.

 

Lähtötilanne

Kaikki mitä vanhasta jääkaapista jäi oli läjä pölyä ja tyhjä kolo. Pitkään kolossa majaili klaffipöytä ja sekalainen määrä erilaista roinaa miettiessäni miten oikein keittiötä kehitän. Lopulta suunnitelma alkoi hahmottumaan ja vähitellen myös toteutumaan pala palalta.

Tästä alkoikin sitten pitkä operaatio, joka tuntui vain kestävän ja kestävän kaikenlaisten kommervenkkien kera.

Aluksi ideana oli laittaa koloon matala pakastinkaappi. En vain löytänyt mieleisen väristä ja kokoista kaappia mistään, joten jouduin väliaikaisesti hylkäämään idean. Päätin kuitenkin täyttää kolon siten että jos sitten eräänä kauniina päivänä hankkisinkin sen kaapin, niin saisin sen asetettua koloon purkamalla ainoastaan tilan alaosan pois.

Kesän ajan olin pyöritellyt Ikean keittiösuunnitteluohjelmaa ja siitä sain ajatuksen käyttää hyväkseni Ikean palapelimäistä koottavuutta. Piirtelin paperille karkean suunnitelman siitä minkä kokoisia laatikoita tarvitsen ja montako kappaletta niin laatikkoja kuin hyllylevyjäkin pitäisi ostaa.
Osat kävin sitten ostamassa Ikeasta pienissä erissä. Yksi laatikko kun on yllättävän painava, joten vauvan kanssa rattailla liikkuessa oli hieman tuskaa yrittää kantaa samalla paria kolmea laatikkoa enempää. Lisäksi kun pienissä erissä osti ei loppusumma tuntunut niin kamalalta vaikkakin samalla tuli aina kyllä ostettua hieman muutakin ylimääräistä tavaraa.

Mittasin jääkaapin kolon sen kymmenen kertaa ja mielestäni kaikki laskelmani olivat kohdillaan. Asentaessani ensimmäistä hyllylevyä parahdin epätoivosta. Kolo olikin reilusti leveämpi kuin ostamani hyllylevy. Ratkaisin ongelman ostamalla rimaa K-raudasta, jotta sain levyn kiinni. Hienoa, kaikki hyvin.
Sitten alkoi ensimmäinen laatikon asennus. Hyllylevystä oppineena lisäsin laatikon ja seinän väliin riman, jotta sain laatikon kiinnitettyä kunnolla. Asennus sujui hyvin, mutta laatikko ei oikein mennyt itsestään kiinni vaan se piti aina pukata paikoilleen. Harmistuneena heitin hanskat naulaan ja menin rauhoittumaan muihin hommiin. Kun tilanne oli saatu rauhoitettua tulin takaisin tutkimaan ongelmaa. Totesin että kolon seinämät ovat löysät. Kun niitä työnsi, tunsi miten seinä antoi periksi ja se vaikutti sitten negatiivisesti myös laatikon liikkumiseen. Eihän siinä auttanut muuta kuin mennä taas rautakauppaan ja ostaa sieltä leveämpää rimaa, jolla sain koloa kavennettua sopivasti laatikolle.
Tämän jälkeen kaikki sujuikin kuin tanssia vaan.

Kun laatikot oli saatu paikoilleen, niin ne tulivat heti käyttöön. Sinne menivät muista kaapeista kaikki uunivuoat, kattilat, harvemmin käytettävät keittiövälineet ja ruoka-aineksiakin.

Laatikot auki

Laatikot ovat Ikean Maximera-mallistoa. Hyllylevyt ja etulevyt ovat Utrusta-mallistoa. Hintaa tuolle Ikean osuudelle tuli n. 430 €, joten ihan halpa tuo systeemi ei ollut.

Eräänä päivänä sitten totesin että pelkät laatikot kolossa ei riitä. N oli nimittäin oppinut avaamaan jo alimpia laatikoita ja sieltä lensikin osa tavaroista ja ruoka-aineista ympäri keittiötä hänen tutkiessaan laatikkojen sisältöä.
Ensin meinasin käydä jostain ostamassa levyn ja tehdä siitä ovi, mutta sitten muistui mieleeni että muuttaessani tähän asuntoon otin tiskikoneen paikalta yhden oven pois. Ei muuta kuin häkkivarastoa penkomaan (ja samalla myös siivoamaan). Hetken päästä kannoinkin oven keittiöön ja aloin asentamaan ovea paikoilleen. Huono tuuri vain että olin asentanut pari laatikkoa siten että ne olivat juuri sananoiden kohdalla. Jouduin siinä sitten vaihtamaan laatikoiden paikat päittäin että oven sarana sopi niiden väliin.

Kaappi normaalitilassa

Tämän vuoden helmikuun loppupuolella kolo viimeisteltiin. Käyttämäni rimat olivat puunvärisiä, joten ostin niiden päälle silitettävää reunanauhaa K-raudasta.
Eurokankaasta olin ostanut jo viime vuoden puolella astiasto-kuvioisen kankaan ja siitä ompelin sitten suojaverhon laatikoston yläosaan.

Vaikka kaikenlaista sattuikin, niin olen tyytyväinen lopputulokseen.


Sain keittiöön runsaasti hyllytilaa tällä tavalla ja koko keittiön uusimistarve lykkääntyi taas parilla vuodella. Tällä hetkellä myös tuntuu että tuskin haluan tuohon sitä pakastinkaappiakaan. Jokainen laatikko on tullut tarpeeseen.

Skogsdjur - raglanpusero

Äkkiä se aika vierähtää. N:n kanssa aika kuluu kuin siivillä. Pääni tuntuu ajoittain olevan räjähtämisen partaalla kaikista niistä ideoista, joita haluaisin toteuttaa. Mutta kun en vain saa organisoitua itselleni aikaa. Kun töistä tulen kotiin haluan viettää sen vähäisen ajan, mitä N on vielä hereillä hänen kanssaan. En halua työntää häntä johonkin nurkkaan vain sen vuoksi että saisin toteuttaa itseäni. Mieluummin odotan aikaa, jolloin hän ei enää vaadi seuraani tai että hän nukkuisi ja minä en nukkuisi.

Tämän raglanpuseron tein jo alkuvuodesta N:n aloitettua päiväkodista. Hän tuntui sotkevan vaatteitaan enemmän kuin ehdin niitä pestä. Helpottaakseni tilannetta aioin ommella hänelle läjän puseroita. No, sain loppujen lopuksi ommeltua hänelle jopa yhden puseron. Olisin voinut kyllä tehtailla kerralla enemmänkin, mutta halusin ensin varmistaa kaavan sopivuuden ennen kuin ompelen 10 kappaletta mahdollisesti liian pientä puseroa. Mikä olikin oikea päätös.
Käyttämäni kangas ei ilmeisesti ollutkaan ihan niin venyvää kangasta kuin lehdessä oli käytetty, joten kaula-aukko oli jo tuoreeltaan hieman ahdas.

Skogsdjur - raglanpusero (Ottobre 1/2016)

Kangas on Eurokankaasta ja puseron malli on Ottobre-lehden numerosta 1/2016.

Yritin kovasti saada puserosta kuvaa N:n päällä, mutta N on oppinut kävelemään ihan itse ja hän on nykyään sisiliskoakin nopeampi liikkeissään. Joten alla kuvaa puserosta ajalta, jolloin rollaattori oli tarpeen ja pusero oli viimeistelyä vaille valmis.

Melkein valmis pusero kokeiltavana

Katsotaan milloin saan aikaiseksi ommella jotain toista mallia. Olen juuri ottanut N:lle käyttöön seuraavan vaatekoon, joten niin hätäistä tarvetta ei vielä ole lisävaatteille.

Bonne -mehut ja soseet

Satuin vahingossa osallistumaan Too big to be me-blogin arvontaan joulun alla ja ilokseni sitten voitinkin sieltä läjän Bonnen mehuja ja soseita. Minun tuurillani tosin olin juuri paketin toimitusaikoihin pohjoisessa lomalla, mutta sain kuitenkin kuljetusfirman kanssa sovittua että he toimittavat paketin sitten kun olen palannut takaisin kotiin.

Koko joukko mehuja ja soseita

Bonnen soseita meillä on syöty siitä asti kun N aloitteli kiinteitä syömään. Soseissa kun ei ole tippaakaan sokeria, niin ne soveltuvat sellaisenaan pienelle muksulle makuja ja makeutta tuomaan. Ja itsekin nautin niitä soseita joko mehukeiton raaka-aineena tai sitten turkkilaisen jogurtin ja kerman yhdistelmänä. Vauvoille tarkoitettuja hedelmäsoseita en juurikaan ole ostellut, sillä esimerkiksi Piltillä on joihinkin hedelmäsosepurkkeihin lisätty jostain kumman syystä sokeria vaikka purkissa käytetyt hedelmät ovat olleet luonnostaan hyvin makeita.

Bonnen mehut olivatkin sitten uusi tuttavuus minulle. Finnairin kotimaan lennoilla (ainakin) tarjotaan Bonnen mustikkamehua. Se maistuu hyvälle ja on makeaa, mikä johtuu siihen lisätystä sokerista. Ja tämä oikeastaan onkin se ongelma. Osissa mehuista ei ole lisättyä sokeria, kun taas toisiin on lisätty sokeria. Jos haluaa välttää sokeria, joutuu aina purkin kyljestä lukemaan että oliko nyt tässä maussa sokeria vai ei. Muutoin makuelämyksenä mehut maistuvat hyvälle. Itse olin hyvin skeptinen kirsikkanektarin suhteen, mutta se olikin hyvin onnistunut mehu. Siitä ei tullut mieleen cocktail-kirsikat laisinkaan toisin kuin joistain muista maistamistani kirsikkamehuista. Appelsiinimehu oli itselleni hieman pettymys, mutta se johtuu siitä minkälaisesta mehusta pitää. Itselleni appelsiinimehun pitää olla hapahko, kun taas Bonnen appelsiinimehu on maultaan pehmeä.

Luonnollisesti makeutettu kuivakakku

Yritän olla tarjoamatta N:lle kovin sokerisia herkkuja ja aika hyvin mielestäni olenkin siinä onnistunut. Kun N täytti yhden vuoden olikin pohtimista kakun suhteen. Ensin aioin että ei vuosipäivää mitenkään juhlita, mutta sitten alkoi itselläni kakkuhammasta kolottamaan ja jouduin miettimään miten saisin aikaiseksi sokerittoman ja makeutusaineettoman kakun aikaiseksi.
Pitkien pohdintojen jälkeen totesin kuivakakun olevan kaikkein helpointa tehdä makeuttamattomana.

Luonnollisesti makeutettu kuivakakku

Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen ja oli myös N ja muutkin kakkua syöneet. Kakkua olikin ehtinyt huveta melkoisesti ennen kuin tajusin siitä ottaa kuvan ja seuraavan päivän iltaan mennessä siitä oli jäljellä vain murusia.

Taateleilla makeutettu kuivakakku
4 dl vehnäjauhoja
1 dl sulatettua rasvaa 
1 tl soodaa
3 dl piimää

250 g tuoreita taateleita

Lisää vehnäjauhoihin rasva. Sekoita sooda ja piimä keskenään ja lisää ne jauho-rasvaseokseen. Jauha taatelit murskaksi ja lisää ne taikinaan.
Paista uunissa 175 asteessa noin 1 tunti.

Pienen ruokailijan lattiasuoja

Päivä päivältä pieni ruokailija haluaa syödä ihan itse mitä enenevimmissä määrin ja sitä enemmän myös joudun pyyhkimään ja pesemään syöttötuolin ympäristöä. Ei mikään ihana homma, jos asunnon koko keittiön lattia on päällystetty parketilla.

Aluksi ajattelin ostaa jotain halpaa vahakangasta ja tehdä siitä helposti puhdistettavan maton ruokapöydän alle. Ikealla käydessäni silmiini osui toimisto-/työhuoneosastolla työpisteiden alle laitettava muovilevy, joka estää narmuuntumisen ja on helppo puhdistaa. Ei tarvinnut kauaa miettiä tätä asiaa, koodi ylös ja varastosta levyä hakemaan.

KOLON lattiansuojus

Kuvasta näkyy nippa nappa levy, sillä se on läpinäkyvä. Lisäksi se on kovaa muovia, joten se ei ryttäänny N:n kontatessa ympäri keittiötä. Ja se on niin helppo puhdistaa, kunhan vain pitää huolen että maidot ja ruoat eivät lennä levyn ulkopuolelle.

Tuote on tosiaan Ikean KOLON lattiansuojus ja voin kyllä suositella lämpimästi kaikille pienten lasten perheille. Se on kyllä säästänyt monelta tuskalta ja levy on sen verran iso että myös hieman isompienkin sottailut pysyvät vähän aisoissa.

Lastenhuoneen verhot

Hävyttömän pitkän tauon jälkeen otan taas itseäni niskasta kiinni ja yritän saada aikaiseksi postauksen tekeleistäni.

Nämä verhot sain ommeltua jo viime syksynä, mutta ne eivät päässeet käyttöön kuitenkaan ennen talvea. Kaikki oli kiinni sellaisesta pienestä asiasta kuin huoneiden järjestyksen muutos. Vasta kun töihin paluu läheni sain ryhdistäydyttyä sen verran että siirsin oman sänkyni entiseen tietokone-/harrastehuoneeseen ja N sai entisen yhteisen makuuhuoneemme täysin omaan käyttöön.

Lastenhuoneen pimennys- ja valoverhot

Oli huomattavasti helpompi operaatio noista verhoista hankkia tuo valoverho. Se on sopivan värikäs tussipiirtelyverho. Pimennysverho tuotti oman hankaluutensa. Eurokankaasta löytyy kyllä laidasta laitaan erilaisia pimennysverhoja, mutta pienelle lapselle sopivia verhoja ei tuntunut käyttämästäni liikkeestä löytyvän kuin kaksi kappaletta. Toinen oli pastellisävyinen nalle Puh-verho ja toinen tämä vahvoilla väreillä varustettu lammasverho. Nalle Puh kyllä viehätti, mutta huoneen seinien jo ollessa pastellisävytteisiä tuntui ajatus verhoja myöten olevasta pastellitaivaasta pitemmän päälle hyvin rajoittavalta. Jos verhot ja seinät ovat pastellia, niin miten sinne voisi hankkia mitään räikeämpää lasten leluista puhumattakaan. Tokihan jokin räväkämmän värinen esine olisi ollut mukava piriste, mutta liika pastelli on aina liikaa.
Päädyin siis lammasverhoihin. Sitten voi olla kaikki muukin huoneessa kunnon sekametelisoppaa.

Taisin vain tehdä verhoista aavistuksen verran liian lyhyet. Toisaalta se voi johtua kyllä siitäkin että pimennysverhot ovat ulommaisella kiskolla, joten valoa pääsee aina vähän verhojen alapuolelta huoneeseen. En kuitenkaan halunnut verhojen olevan patteriin asti vaan jäävän aavistuksen verran sen yläpuolelle. Onneksi nuo on helppo pidentää parilla sentillä, jos tuntuu valonmäärä häiritsevältä N:n mielestä.

Okonomiyaki - Japanilainen pizza

Yhtenä päivänä sain päähäni ostaa kokonainen keräkaali kun halvalla sai. Kotia päästyäni olinkin sitten ulalla että mitä ihmettä minä siitä teen. Kaalilaatikkoa, kaalikääryleitä vaiko kaalikeittoa? Ei, ei ja ei. Niitä olen saanut ihan tarpeekseni syödä kouluissa.

Eihän siinä sitten auttanut muu kuin mennä nettiin etsimään vinkkejä erilaisemmasta tavasta valmistaa kaali. Aikani pengottua löysinkin okonomiyakin.

Yksinkertaistettu versio Okonomiyakista

Itselläni ei ollut jääkaapissa okonomiyaki- tai HP-kastiketta, joten käytin chiliketsupin jämät tähän. Majoneesikin on valkosipulimajoneesia.
Prismasta olin edellisenä päivänä pongannut kalkkunapekonia ja sitähän piti tietenkin ostaa kokeiltavaksi. Yllätys, yllätys... siitä puuttuu pekonin rasva, joten se on kuivempaa kuin perinteinen pekoni. Ihan syötävää se kyllä on kunhan vain lisää extrarasvaa.

Okonomiyaki (1 annos)
1 dl jauhoja
1 kananmuna
1 dl vettä
150 g kaalia
rasvaa paistamiseen
1pkt pekonia


Okonomiyaki-kastiketta tai HP-kastiketta
majoneesia


Sekoita jauhot, kananmunat ja vesi. Poista kaalista paksut ruodot ja silppua se ohuiksi suikaleiksi. Sekoita taikinaan. Kaada taikina paistinpannulle. Levitä pekoni "pannukakun" päälle ja paista miedossa lämpötilassa n. 5 minuuttia. Käännä puolta ja paista toiset 5 minuuttia.
Levitä päälle Okonomiyaki-kastiketta ja majoneesia.

Yoogaia - joogaa ja venyttelyä suomeksi internetissä

Näin uuden vuoden kunniaksi pääsin kokeilemaan Buzzadorin välityksellä Yoogaian nettipalvelua.

Tämä tuli sinällään hyvällä hetkellä, sillä aloitin myös taas tankotanssitreenitkin pitkäksi venyneen tauon jälkeen ja tällä kertaa tosimeiningillä.

Yoogaialla on tarjolla paljon erilaisia joogatunteja ja niiden lisäksi erilaisia pilates-, syvävenyttely- ja kahvakuulatunteja. Lyhyimmät tunnit ovat vain 15 minuutin mittaisia ja pisimmät 60 minuuttia. Ei pitäisi olla ainakaan ajasta kiinni etteikö ehtisi edes vähän liikuttaa vartaloaan.
Tunnit tulevat ensin tarjolle live-versioina ja ne siinä samalla taltioidaan myöhemmäksi käytettäväksi. Vaikkei sille tietylle tunnille ehkä päässytkään tai jos piti jostain tunnista todella paljon, pystyy sitä tahkoamaan jälkikäteen vielä moneen kertaan.
Jos käytössä on webbikamera, pitäisi livetunneilla olla mahdollisuus saada ihan kuvakontakti ohjaajaan. Itse en tätä kokeillut, mutta uskon sen tuovan mielekkyyttä treenaamiseen. Tosin varmaankin stressaisin siitä millaiset sotkut näkyvät videon välityksellä sinne ohjaajalle ja mahdotontakin se videokuvan käyttö tällä hetkellä olisikin N:n viedessä kameraa ties minne. Siinä olisikin ohjaajalla ihmettelemistä.

Tunnin valinta - Yoogaia

Tuntia valittaessa noissa jokaisen tunnin esittelyssä on selostettu tunnin tarkoitus, kuinka rankka se on, vaikeusaste ja siitä saatavat hyödyt. Vaikeusasteeseen ei oikein voi luottaa. Jos ei ole koskaan ennen harrastanut joogaa, niin jotkin liikkeet voivat olla hämäriä jo alhaisimmalla vaikeustasolla, varsinkin jos ohjaaja ei satu selostamaan koko aikaa tehtäviä liikkeitä ja on päätynyt käymään läpi vain tallennetta livetunnin sijaan.
Osa tunneista oli saksan ja englannin kielisiä. Käytettävästä kielestä oli maininta tuntikuvauksissa.

Selkeämpiä merkintöjä tarvittavista välineistä olisi ollut hyvä mainita ja ehkä jopa kuinka suuren tilan tunnin suorittaminen vaatii. Itseltäni jäi väliin tunnit, joissa olisi pitänyt käyttää seinää hyväksi. Ainoa sopivan tyhjä seinä kun olisi ollut käytävällä ja eteisessä, kumpikaan paikka ei innostanut treenaamiseen.

Ohjaaja näyttää videolla mallia - Yoogaia

Videoiden laatu oli ihan ok. Ei siinä itseään asentoon ängetessä juuri ehdi katsoa jokaista pikseliä ruudulta, joten hieman heikompi laatuinenkin video toimii. Ja harva muutenkaan varmaan treenaa nenä ruudussa kiinni.
Tunnin aikana ei ole mitään turhia taustamusiikkeja, joten jos ei halua treenata syvässä hiljaisuudessa voi aina soittaa omia lempilaulujaan. Jotkut ohjaajat puhuvat melko paljon tunnin aikana, jolloin pitkiä hiljaisia hetkiä ei juuri synny, mutta toiset taas ovat aivan perussuomalaisia. Puhutaan vain kun on asiaa.

Yoogaialla on oma sovelluksensa myös puhelimille. En kokeillut niitä. Toisaalta jo pelkästään ajatuksena se tuntui mahdoltomaltakin. Yrittää siinä nyt vääntää itseään oikeaan asentoon ja samalla yrittä tirkistellä pienestä ruudusta tavoiteltavaa asentoa. Ei oikein suju. Jos on tottunut treenaaja ja tietää liikkeet jo pelkästä puheesta, niin sitten se voisi menetellä.

Isot peukut tälle palvelulle minun puolestani.

Kiehuu ja kuohuu, mutta ei pala pohjaan

Joulun alla niin minä kuin moni muukin huomasi kaupan hyllyillä uuden Valio maidon nimeltä Kiehu. Ja tänä vuonna monet riisipuurot keitettiinkin Kiehu-maidolla mitä todennäköisimmin.
Ostimme useamman purkin maitoa ettei tarvitse kesken pyhien lähteä pojan puuromaitoja ostelemaan lisää.

Kiehu-maito toimi kuten lupasi, en saanut sitä poltettua pohjaan. Mutta heti kun silmä vältti, se yritti lähteä lipettiin kuohumalla oikein kunnolla kattilasta ulos.

Keittämiseen soveltuva maito (Lähde: Valio)

Maitopurkin punainen väri hämäsi minua. Se pitää sisällään vähemmän rasvaa kuin 'punaiset' maidot yleensä. Rasvaisuudessaan se onkin kevytmaidon ja täysmaidon välissä.
Maidosta on poistettu heraproteiini, joten proteiinin määrä on pienempi kuin normaaleissa maidoissa. Ovatkohan ne Valiolla laittaneet ylijäämäproteiinit Profeelin Voimamaitoon? Siinä kun on heraproteiinia enemmän kuin normaalisti.

Maidon maku ja väri ovat ok. En kyllä käyttäisi sitä tavallisena ruokajuomana, mutta kyllä se ruoanlaittoon sopii.
Ainut mitä jään miettimään on se että olenko valmis maksamaan siitä 60 senttiä enemmän kuin tavallisesta punaisesta maidosta, jota normaalisti käytän ruoanlaitossa. En tiedä, ehkä tulen ostamaan sitä satunnaisesti silloin kun en jaksa olla vahtimassa ettei se ruoka pala pohjaan. Tosin pitäähän minun edelleenkin vahtia sitä ettei se kiehu yli.