En nyt osannut tätä, mikä meni vikaan?

Minusta on tullut opettaja.

Sain tarpeekseni siitä että suorittaessani joka viikkoista luentoneulontaa, muut ihastelevat ja haaveilevat osaavansa neuloa. Joten olen nyt sellaisen kuukauden verran vetänyt ennen luentoa 1-1,5 tunnin neulontasession.

Kirjoitin sellaisen paksun nivaskan materiaalia kurssilaisille, jossa selitetään silmukoiden luonnin, oikea ja nurja silmukka, muutama erilainen kavennus ja lisäys, erilaisia reunoja, kappaleiden liittämisiä, päättelyitä ja läjä erilaisia laskentakaavoja käytettäväksi hyväksi neuletyötä suunnitellessa.

Montaa henkeä ei sinne ole tullut, mutta parempi vain että alussa ei suurta porukkaa ole. Saan itsekin paremmin kokemusta siitä kuinka neuvoa toisia ihmisiä ja pystyn parantamaan opetustapojani myöhempiä uusia henkilöitä varten.

Ensimmäisillä kerroilla läsnä on ollut 3-4 henkeä. Kolme heistä on ollut kertaamassa neulonnan perusteita ja yksi (aktiivisempi neuloja) tuli vain pitämään seuraa ja ottamaan pikku vinkkejä opeistani.

Kertaajat alkavat olla siinä vaiheessa että ensi kerralla he alkavat tekemään oikeaa neuletyötäkin eikä vain harjoitteita.

Tänä lauantaina tästä omasta pikku projektistani tuli jotain vielä merkittävämpää. Tuokioomme liittyi nainen, joka ei ollut koskaan elämässään neulonut. Session lopussa hän osasi jo luoda loistavasti silmukoita ja neuloa aina-oikeaa. Ensi kerralla hän jatkaa sitten nurjan silmukan opettelulla.

Toivottavasti kurssilaiseni eivät tunne että menen liian hitaasti opetuksissani. Ainakin alussa kertaajat olisivat halunneet heti suoraan alkaa neulomaan sukkia, mutta itse vaadin että he ainakin kokeilevat materiaalissa mainitut toimet läpi, jotta sitten ei esimerkiksi sukkia neuloessa tule yllätyksenä miten kavennukset tehdään.

Mielenkiinnolla jään kyllä odottamaan miten nämä pienet tuokiomme jatkuvat ja jaksavatko ihmiset tulla. Itsellenihän ei mitään vahinkoa tule vaikka homma kuivuisi kasaan, sillä silloin kun ei ole ollut tarvetta neuvoa muita olen tehnyt omia neulomuksiani.

Toivon kuitenkin että ihmiset jaksavat käydä ja sitä mukaa kun uusia henkilöitä tulee mukaan, niin saan "vanhoista" kävijöistä apuopettajia. Opetukseni kun on melko kädestä pitäen opetusta, joten tuona aikana en ehdi kovin montaa neuvomaan pitkää tovia.

Suodatinpaperiteline

Tarvitsin vaihtelua neulomiselle, joten siirryin virkkaamiseen.

Olen pitkään suunnitellut ostavani jonkin kivan telineen suodatinpapereille. Niitä kun on pitemmän päälle tylsä noukkia sieltä laatikostaan. Kerran meinasin jo ostaakin jonkin peltilaatikon noille, mutta sitten muistin että minullahan pitäisi olla läjä paperinarua kotona. Siitä voisin kokeilla virkata jonkinlaisen telineen, kun sehän on sellaista jäykkää materiaalia.

Jäykkäähän se sitten oli ja kuiviltaan en saanut sitä taipumaan niin tiukalle solmulle kuin olisin halunnut, joten kastelin lankaa suihkepullolla kosteammaksi sitä mukaa kun virkkaus eteni. Kosteaa narua oli niin paljon helpompi muokata kuin kuivaa. Virkkauksen päätteeksi laitoin aina suodatinpaperilaatikon telineen sisälle antamaan oikeaa laatikkomaista muotoa telineelle.

Taakse virkkasin pienet lenkit, joilla sain ripustettua telineen seinälle. Näin jäi pöytätilaa muuhun käyttöön.

Suodatinpaperiteline paperinarusta

Pelkkä teline alkoi hetken tuijottelun jälkeen näyttämään tylsältä. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin alkaa miettimään piristystä. Ideoita oli monia, mutta sitten päädyin yksinkertaiseen paperikukkaan. Kukkaköynnöstä ei ole kiinnitetty mitenkään telineeseen, joten saan halutessani vaihdettua sen johonkin toiseen.

Kukkaköynnös

 Kaikki nämä paperinarut ja heteet ovat joskus vuosia sitten tilaamastani Sinooperin kerhopaketista peräisin. Alun perin tämä paketti oli tarvikkeet kukkakranssia varten, mutta minua ei kranssi oikein innostanut. Jätin sitten tarvikkeet odottamaan sitä oikeaa hetkeä puhjetakseen kukkaan.

Lähikuva kukasta

Minulla on itseasiassa vielä monta Sinooperin kerhopakettia tekemättä. Joko en saanut itselleni sellaista askarteluhetkeä että olisin tehnyt paketin sisällön valmiiksi tai sitten jokin siinä työssä mätti sen verran etten tuntenut kyseisen paketin suunniteltua tulosta omakseni. Näin sitten iso läjä paketteja odottaa että saisin inspiraation tehdä niistä jotain mielekkäämpää.

Andalousie-kolmiohuivi

Televisioviihdyke-huivini on viimeinkin valmistunut ihan siihen asti että sain sen jopa kuvattua.
Kauanko lie mennyt sen tekemisessä. Olen tehnyt sen oikeastaan kahteen kertaan. Ensimmäinen malli oli täysin susi ja lanka loppui ennen kuin olin päässyt edes puoleen väliin huivia. Mielestäni olin katsonut että langan pitäisi siihen riittää, mutta toisin kävi.
Tämän mallinkin kohdalla lanka melkein riitti, mutta onneksi valitsemani malli on siitä kiitollinen että reunakuvion pystyy lopettamaan siinä vaiheessa kun alkaa epäilyttämään langan riittävyys.

Malli on GarnStudio Drops Designin Andalousie.

Andalousie-kolmiohuivi

Lehtikaupassa sattui käteeni osumaan Diana Myssyjä ja asusteita-lehti. Siinä on täsmälleen saman huivin ohje... Malli 44 Neulottu reikäkuviohuivi. Kuvan yhdessä nurkassa on sentään pienellä kirjoitettu "Tuotanto: Drops Design".

Mitähän minä seuraavaksi alkaisin tekemään televisiota katsellessani. Eilisen päivän virkkasin suodatinpusseille koteloa ja tänään olisi tarkoitus laittaa jotain hassua koristetta vielä siihen. Ehkä jatkan keskeneräisten sukkien tekoa. Niitä minulla ei olekaan tullut vähään aikaan tehtyä, sillä lauantaisin olen auttanut ihmisiä neulonnan perusteisiin.

Sohvan päälliset

Nämä sain valmiiksi jo viikko sitten, mutta olen yrittänyt tässä sen viikon verran saada päivitettyä verkkolevyäni. Mutta se onkin jo ihan oma juttunsa.

Minulla on olohuoneessa kaksi sohvaa ja molemmat ovat tietenkin aivan eri tyyliset. Ostin vuosia sitten Stockmannin hulluilta päiviltä monta metriä sisustuskangasta ajatuksena sohvien pinnan suojaaminen ja tyylin yhtenäistäminen edes hieman.

Toisen sohvan sain osittain päällystettyä melko nopeasti kankaan oston jälkeen, mutta toinen sohva jäi vaille suojaa. Kolmisen viikkoa sitten sain otettua itseäni niskasta kiinni puhdistaessani taas jälleen kerran sohvasta kahviläikkiä ja hikirantuja pois.

Ensimmäinen sohva valmiina

Yllä oleva sohvan ison peitteen sain valmiiksi tosiaan vuosia sitten. Hermothan minulla olisi mennyt moneen kertaan jos tuo kangas olisi likaantunut. Nyttenkin hieman kiehahti huomatessani että osa tyynyistä oli todella likaisia. Ihmiset tykkäävät käyttää noita tyynyjä ihan tavallisina tyynyinä ja vaikka annan tyynynpäälliset laitettavaksi, niin kummasti vain päälliset jätetään käyttämättä.

Toinen sohva valmiina

Alemman sohvan tein täysin nyt tämän vuoden puolella. Tässä sohvassa olen kiinnittänyt nuo päälliset naruilla kiinni, sillä muuten ne lähtisivät huitelemaan hetkessä ties minne. Pituutta noilla päällisillä on sen verran paljon että sohvaa avattaessa niistä saadaan alusvaate lakanan alle laitettavaksi tai jos nyt vain haluaa löhötä mukavammin divaanimaisella sohvalla, niin ei tarvitse miettiä sitä sottaamista.
Käsinojille tein jämäkankaasta tuollaiset pienemmät peitteet, sillä usein ihmiset tykkäävät laskea lasinsa ja kuppinsa noille käsinojille. Mikä sinällään on ihmeellistä että ne on melko pehmeitä, niin itse ainakin pelkäisin kaatavani lasin hetkessä sohvalle tai lattialle. Noissa kaitaleissa on tuolla ylhäällä lyijynauhat helpottamassa kaitaleen paikallaan pysymistä. Lisäksi tein tuolle pääliosalle vielä taskun mihin voin tarvittaessa laittaa jonkin kovan levyn, jos tuntuu että homma ei muuten toimi.

Aika hyvin olin aikoinani ostanut kangasta. Jäljelle jäi sellainen 25x35 cm palanen.

Kiirettä pitää, mutta aina ehtii kaivella vanhaa

Olen tässä touhunnut ja paljon. Monen vuoden jälkeen olen saanut vihdoin ja viimein aikaiseksi viimeistellä sohvakaluston suojavaatteet. Kyllästyin siihen että sain olla jatkuvasti pesemässä sohvaa puhtaaksi roiskeista ja ties mistä. Samaan aikaan olen neulonut huivia, aloittanut uutta luentosukkaparia ja vielä otin tässä yllätyshaasteeksi neulonnan kertauskurssin järjestämisen.

Pitkään olen kuunnellut sitä miten mukava ihmisistä olisi neuloa sukkia tai lapasia, mutta kun kukaan ei opeta heitä. Joten päätin sitten kokeilla oliko puheet vain sananhelinää vai haluaisivatko he oikeasti oppia neulomaan. Tosin kun juttelin enemmän heidän kanssaan, niin selvisi että moni on neulonut viimeksi kouluaikoina. Siinä ajassa ehtii unohtamaan kyllä neulonnasta kaiken. Homma alkaakin sitten ihan perusteista ja toivon mukaan jatkuu vähitellen (näin kevättä ja kesää vasten) kohti sukkia ja lapasia.

Tuota kurssia varten sitten aloin kaivelemaan kaikenlaista tarviketta kaapeistani. Törmäsin etsinnöissäni vihkoon, jonka olemassaoloa en edes muistanut. Mielenkiinnolla aloin tutkimaan mitä vihko pitää sisällään. Aika karua luettavaa. Ne olivat vuodatuksiani avioliittoni huonoista hetkistä jo vuosia ennen avioeroa. Alussa kirjoituksia on vain pari vuodessa, mutta avioeron lähetessä kirjoitusten määrä kasvoi kasvamistaan. Aika jännä noita on lukea näin jälkikäteen. Ensimmäisissä kirjoituksissa sitä toivonut vielä parasta ja yrittää kaikkensa, mutta loppupäässä olen vain miettinyt että miksi mies ei vain sano haluavansa eroa, antanut vain vihjeitä ja ajanut minua vähitellen hulluuden partaalle. Ja aivan viimeisissä kirjoituksissa olen ihmetellyt mitä miehen ehdottamalla kahden vuoden eroajalla voisi enää voittaa.

Tuolle viimeiselle pohdinnalle löysin yhden mahdollisen vastauksen alkaessani kirjoittaa neulontakurssin materiaali ylös. Löysin taulukon, jossa olin laskenut viimeisen 10 vuoden yhdessäolon aikana meidän molempien talouteen tuomat varat. Noiden vuosien aikana mies on ollut laskelmien perusteella virallisesti töissä vain 2,5 vuotta. Joten taloutemme on pyörinyt enimmäkseen minun varoillani. Silti hänelle on hankittu järkkäriä, sukellusreissua, kalliita vaatteita ja ties mitä. Kuka hullu sellaisesta luopuisi? Ilmaisesta elämisestä, johon ei itse tarvitse tuoda yhtään mitään... ei edes tarvitse siivota, pyykätä tai tehdä ruokaa. Riittää vain että jaksaa nousta ylös sängystä pelaamaan ja chattailemaan kaverien kanssa. Ja maksoin avioerossa melko paljon hänen osuudestaan asuntoomme vaikka olisin voinut helposti vedota asunnonomistamisajan tuloihin ja siihen kuinka osuudet on maksettu minun palkastani, ylitöistäni, bonuksistani ja päivärahoistani. No, sainpahan sen mitä halusinkin silloin eli päästä eroon mahdollisimman nopeasti.
Nyt tuhoan nuo kirjoitukset ja laskelmani. En tee niillä yhtään mitään, sillä menneisyys on menneisyyttä ja pahat asiat on parempi unohtaa.

Minua jännittää melkoisesti tuo järjestämäni kurssini. Pari-kolme henkeä on sinne ilmoittautunut, mutta saa nähdä tulevatko loppujen lopuksi. No, ensi viikolla varmaan kuulette miten homma sujui vai jäinkö vain istumaan yksinäni odottaen jota kuta saapuvaksi.

Luentosukat

Kevyt käsitöiden valmistusvaihe menossa. Eilen-illalla sain valmiiksi ns. luentosukkani. Olen neulonut niitä erilaisilla luennoilla tai vastaavilla, joissa ei ole voinut juuri muuta tehdä kuin kuunnella. Alan hyvin herkästi torkkumaan (varsinkin pitkän päivän jälkeen) luennoilla, jos minulla ei ole mitään muuta tekemistä kuin vain kuuntelua. Ratkaisin ongelman sillä että teen sitten vaikka sukkia aina kun olen tilaisuudessa joissa epäilen väsyn voittavan. Olen pitäytynyt hyvin päätöksessäni että noita sukkia en sitten muualla neulo. Tosin siihen luultavasti vaikuttaa osittain se että pidän nuo sukat aina tietyssä laukussa, jonka otan mukaani ainoastaan luennoille.

Sukista tuli pitkät. Jalkaani kokeiltuna pituutta on juuri sopivasti polvien alapuolelle asti. Edellisissä neulomissani sukissa 100gr lankaa riitti sääreen asti, mutta tälläpä langalla pääsi vielä pidemmälle. Yhdessä vaiheessa mietin olisiko minun pitänyt lopettaa neulominen siihen että pääsin sääreen asti, mutta sitten ajattelin että lankaa oli jäljellä siinä vaiheessa vielä niin vähän että tuskin niistä olisi toista sukkaparia enää tullut. Olisi niistä riittänyt vielä nilkkapituisiin sukkiin.
Sukkien teko kestin muutenkin pitkään, sillä yhden luennon aikana en päässyt mittaamaan sukan pituutta ja neulon sukan melkein valmiiksi ilman pohkeen vaatimia lisäyksiä. Kun vihdoin pääsin kokeilemaan sukkaa jalkaani suuresti manaten aloin purkamaan päivän työtä saadakseni vaadittavat lisäykset sukkaan.

Tuollaiset valmiiksi monella värillä raidoitetut langat ovat kyllä hankalia neulottavia perfektionistille. Raitojen saaminen kohdilleen molemmissa sukissa vaati purkua ja uudelleen neulomista moneen kertaan. Jakaessani kerää kahdelle pienemmälle kerälle ei mieleeni tullut laisinkaan että sillä on väliä mistä kohtaa langan katkaisee. Toisaalta eipä sillä loppupeleissä ollut juurikaan väliä, jouduin toisessa sukassa joka tapauksessa säätämään melkoisesti. Kerä kun ei ollut yhtenäinen vaan siinä oli jouduttu jatkamaan lankaa toisella langalla. Työntekijä ei ollut huolellinen työssään. Hän ei ollut katsonut että seuraava lanka alkaa samasta kohtaa raitaa kuin edellinen päättyy. Jouduin siis käymään läpi lankaa melkoisesti ennen kuin löysin oikean kohdan kuviosta josta aloittaa se uusi lanka.
Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se että siinä vaiheessa kun pääkerä alkoi osoittamaan loppumisen merkkejä pystyin jatkamaan lankaa vielä noilla "ylimääräisillä" pikkukerillä. Toinen niistä kun alkoi juuri siitä kohtaa mihin pääkerä loppui. Sukan suuhun laitoin sitten toisen ylimääräisen pikkukerän. Se ei alkanut aivan täysin samasta kohtaa, mutta katsoin sen olevan kuitenkin riittävän lähellä samankaltaisten sukkien aikaan saamiseksi.

Käyttämäni lanka oli ONline Supersocke 100 Sortierung 102 Linetto-color ja puikkokoko 2,5.

Pitää varmaan käydä ostamassa uutta lankaa että saa kevään tapahtumiin jotain neulottavaa.

Talvihame kukkakuvio helmassa

Lupaan että tämä on viimeinen hame tälle talvelle. Jos vielä teen hameita, niin ne on sitten kesää varten.

Tämän hameen kaava on melkein sama kuin edellisen hameenkin. Ostaessani tätä kangasta tiesin jo etukäteen että se ei suoraltaan tule riittämään hameeseen, sillä kangas oli kapan loppu. Edellisesta hameesta oppineena siirsin lanteilla olevaa saumaan 10 senttimetriä ylöspäin. Hameen sauma tuntuukin nyt olevan huomattavasti paremmassa kohdassa.

Helmaan tein konekirjonnalla ison kukkakuvion. Sen ompelemisessa olikin aika jännät paikat, sillä olin siivoillut talviloman aikana asunnossa ja samalla olin laittanut kaikki kirjontalankani jemma nimiseen paikkaan. Löysin ainoastaan yhden hieman vajavaisen puolan kirjontyön alalangaksi sopivaa lankaa. Onnekseni se riittikin loppuun asti.
Tukikangasta laatikosta kaivaessani olin täysin unohtanut että minulla on kahden paksuista tukikangasta. Ja tietenkin käteeni osuin äidiltäni saama todella paksu tukikangas. Sitä mällätessäni paikoilleen ihmettelin vain että kuinka en muistanut tukikankaan olleen ihan noin paksu. Kuvion ompelun jälkeen aloin repimään ylimääräisiä tukikankaita irti ja siinä vaiheessa muistin sitten että kahta paksuusluokkaahan minulta löytyykin noita. Ei nimittäin käsivoimin suostunut kangas repeytymään, vaan suosiolla leikkasin suurimmat ylimääräiset kankaat pois saksilla. Pysyypä ainakin ryhti kukassa pesujenkin jälkeen.

Talvihame kukkakuviolla

Helmaan ompelin pienen kapean kuvion. En halunnut liikaa erilaisia kuviota hameeseen, joten tuo iso kukkakuvio ja pieni "rusetti"kuvio saa luvan riittää.

Seuraavaksi alankin sitten ompelemaan sohvalle suojuksia. Olin menneellä viikolla niin sottaisella päällä että totesin tarvitsevani suojukset niin pian kuin vain mahdollista.