lauantai 27. joulukuuta 2008

Alvarin aaltoja ja Pentikin lampaita

Miksi ihmeessä pelkästään pipareita tehdään muoteilla? Tavalliset pyöreät tai kantikkaat pikkuleivät ovat tylsän näköisiä, joten piristin leipomuksiani piparimuoteilla.


Meillä on alettu käyttämään ruoanlaitossa enemmän luomutuotteita, ei sen vuoksi että ovat luomua vaan sen vuoksi että esimerkiksi jauhot ja pastat pitävät sisällään enemmän kuitua kuin tavalliset jauhot tai pastat.

Tässä itselleni muistiin tänä aamuna kehittelemäni pikkuleipäresepti.

Hömppäkeksit (Jäähtyessään noista tulee melko keksimäisiä)

5 dl vehnäjauhoja (Saattaa mennä enemmänkin)
2 dl vehnälesettä
1 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
250 g margariinia
1 prk kermaviiliä
  1. Sekoita kuivat aineet ja nypi margariini joukkoon.
  2. Lisää kermaviili ja lisää tarvittaessa vehnäjauhoja. Lopputuloksena tulee kaulittava taikina.
  3. Paistetaan uunissa 225 asteessa 7 minuuttia.
Lopputuloksena on ei liian makea, mutta erittäin täyttävä pikkuleipä nautittavaksi haudukkeen kera.

P.S. Olisiko jollakin saatavilla länsi-lappilaista ohjetta kampanisuihin? Netistä ei oikein löydy sopivan tuntuista reseptiä.

maanantai 15. joulukuuta 2008

Tik Tak Tik-Tak-Tik-Tak

Olen aiemminkin kiroillut etelän immeisten ajotaitoa ja eilen sain taas kokea erään sellaisen henkilön ajotaidon yhdistettynä heikkohermoisuuteen.
 
Olin ajamassa Tampereelta Helsinkiin moottoritiellä ohituskaistalla, kun oikealla kaistalla oleva yritti änkeytyä vasemmalle kaistalle aivan nokan eteen. Kuski palasi kuitenkin omalle kaistalleen, joten pystyin jatkamaan autojen ohitusta rauhassa. Kuski vaihtoi jälkeeni kaistaa ohittaakseen hitaammat autot myöskin.
Ohitettuani autot laitoin vilkun päälle ilmoittaakseni siirtymisestäni oikealle kaistalle, niin eikös tämä yksi kuski ollut juuri samaisella hetkellä koukannut takaisin oikealle kaistalle (aivan ohitettavan auton nokan edestä) ja yritti ohittaa autoani oikealta puolen. Eipä siinä tilanteessa tullut oikein muuta mieleen kuin takaisin omalle kaistalle ja lisää kaasua pohjaan jotta pääsen siitä hullusta eroon.
Seuraavassa sopivassa tilanteessa sain siirryttyä takaisin oikealle kaistalle normaalinopeutta ajavien joukkoon, niin eikös tämä hullu tule hetken päästä ajamaan aivan eteeni ja lyö jarrut pohjaan. Ei muuta kuin äkkiä takaisin vasemmalle kaistalle (jossa onnekseni oli tilaa) estääkseni kolarin ja jälleen kaasua pohjaan löytääkseni uuden sopivan paikan ajaa autoa rauhassa.
Tuo hullu kuski ohitti autoni hieman myöhemmin ja näköjään oli saanut rauhoitettua itseään sen verran että jätti minut rauhaan.
 
Olen yrittänyt pohtia mikä ihme aiheutti hänellä tuommoisen käytöksen. Tiedän vain että seurattuani hänen myöhempää ajokäyttäytymistä huomasin yhden ikävän ajotavan hänellä. Yksi vilkunräpsäys per kaistanvaihto.
Tuota vilkkua ei näkynyt silloin kun hän yritti alkutilanteessa kärkkyä ohituskaistalle pääsyä, mutta ehkä hän kuuli sen vilkun Tik-äänen. Harva vain ei tunnu tietävän sitä että tik tai tak ei aina tarkoita sitä että se vilkku myös näkyy. Ja vaikka se olisi näkynytkin niin takana tuleva autoilija olisi aivan hyvin voinut juuri sillä hetkellä vilkaista taustapeiliin, jolloin se ainukainen vilkku olisi jäänyt täysin huomaamatta.
 
Tai ehkä häntä nyppi se että naiskuski+Ford Ka mainostarroineen on ylivertaisempi ajoyhdistelmä kuin mieskuski+Citroën C5 sähkönsinisellä värityksellä.
 
Sen kuitenkin tiedän että kyseiseen henkilöön en kyllä halua tutustua normaalissa elämässä. Ajotavoistaan päätellen hän on todella äkkipikainen ja sellaisen henkilön lähellä en todellakaan haluaisi olla saamassa nyrkistä naamaani tai huonolla tuurilla tutustuttaa hänet omaan nyrkkiini.
 
 
 
Hyvät ihmiset, käyttäkää niitä vilkkuja koko sen ajan kun olette siirtymässä toiselle kaistalle tai käännytte risteyksessä. Se säästää teidän sydäntänne ja monen muunkin.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Kirjanmerkki

Sain tänään ommeltua loppuun tämän kirjanmerkin. Kruunuksi solmeilin kiinalaisilla solmuilla pienen koristeen, joka miehen kommenttien myötä sai rypälevärityksen.


Koristeen värjäykseen käytin höyrytettävää silkkimaalia, sillä työ sisältää useampia tasoja enkä uskonut sen pitävän silitysraudalla kiinnitettävästä väristä.
Väristä vain tuli hieman liian tumma, minun olisi pitänyt laimentaa sitä huomattavasti jotta violetti, vihreä ja ruskea erottuisivat selvemmin toisistaan.

Rahantuhlausta Play.comiin

Erehdyin sitten menemään Play.comin sivuille... ihan vain vilkuillakseni että löytyisikö jotain kivaa peliä joululahjaksi. Ikäväkseni löysin sieltä alennusmyynnit. Ei muuta kuin kortti vinkumaan ja nyt vain odotellaan joulunaluslahjoja saapuvaksi joku päivä.
 
Saints Row 2: Collector's Edition (Xbox 360)
EUR 55.99
Secret Files: Tunguska (Wii)
EUR 13.99
Star Wars: The Force Unleashed (Xbox 360)
EUR 25.49
Tartteekohan niitä joululahjoja ostaa ollenkaan...

torstai 27. marraskuuta 2008

Simply soppa

Kävinpä tutustumassa Forumin uuteen ruokailupaikkaan nimeltään Simply soppa. Pakko sanoa että kaaduin samaan ansaan mihin varmasti moni muukin osuu luullessaan keittoja kevyiksi, jotka eivät vatsaa täytä.
 
Annokset ovat todella isoja ja ainakin oma annokseni ei ollut pelkkää nestettä vaan sisälsi paljon kiinteääkin syötävää. Jos raavaalle miehelle ei annos jostain kumman syystä tunnu riittävän, niin viimeistään leivän syönti täyttää hänenkin tarpeet. Keiton hintaan kun kuuluu niin paljon leipää kuin vain haluaa ja jo yhden syömisessä on melkoinen urakka, sillä viipaleet ovat isoja.
 
Keitokseni valitsin pekoniseljankonin ja keiton huonot puolet olivat oliivit sekä alussa kuumuus. Jostain syystä en vain kykene syömään oliiveja, jo pelkästään niiden tuoksu tekee pahaa. Öljynä oliivi kyllä menee miten päin vain. Aikani kiroillessani hampailleni hieman liian sitkeää leivänkuorta, tajusin upottaa leivänkuoret keittoon ja dipata sitten pelkästään pehmeää sisustaa öljyseokseen. Leivänkuoret maistuivat todella hyvältä keiton seassa.
 
Suosittelen tutustumiskäyntiä kyseiseen paikkaan. Sen löytää Forumin pohjakerroksesta, kun lähtee kävelemään kohti rautatieasemaa.
 

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Siivousurakka edessä

Kävin tänään kaupungilla ja palatessani totesin asuvani melkoisessa sikalätissä, huomaa kyllä että mies on ollut poissa kotoa viikon.

Toivoisin omistavani samanlaisia eläinystäviä kuten kaikilla prinsessoilla tuntuisi olevan piirretyissä.
Pieni laulunpätkä vain ja kaikki lähellä olevat eläimet tulisivat auttamaan siivouksessa... tai tekemään siivouksen puolestani. Tosin nuo apurit taitaisivat jäädä aika pieneksi määräksi tuon lumimyräkän vuoksi. Saisin ainakin Radagastin (kilpikonna) auttamaan ja eteisessä majailevan pienen sokeritoukkaperhe. Niin ja naapureiden kissat ja koiratkin varmaan tulisivat jos vain pääsisivät asunnostaan pois. Lintuja ei taida pahemmin tuolla ulkosalla olla liikenteessä, ehkä korkeintaan pari varista.

Kai sitä pitää itseään vain ottaa niskasta kiinni ja aloittaa siivoamaan, mutta olisi se niin mukavaa...


lauantai 22. marraskuuta 2008

Kämmekkäät - Kynsikkäät

En ole eläissäni käyttänyt tälläisistä sormikkaista sanaa kynsikäs. Minusta ne ovat kämmekkäitä, vaikka jokainen sormi onkin omassa pienessä kolossaan. Netissä pyöriessäni kynsikäs-sanaa on käytetty sormikkaista, joissa on sormenpäät auki ja kämmekäs-sanaa lapasista, joissa on sormiosio auki.

Ovat muuten ensimmäiset ikinä neulomani käsiensuojukset ja sen näkeekin kun tarkastelee sormien tyviä. Vasta toisessa hansikkaassa sain nostettua silmukat siten ettei tullut kovin mahdottomia reikiä.

Sormikasmalli on otettu Modan Koko perheen neuleet- lehdestä. Kyllä kävin taannoin Helsingin kädentaidot-messuilla ja tilasin sieltä Modan pariksi vuodeksi. Helsingissä oli tarjolla hieman erilaisempi setti kuin mitä Tampereen messuilla oli. Pakettiin kuului tosin tuo Koko perheen neuleet-lehti, 2 viimeisintä Modaa, Kotiliesi, Deko, harmaa huivi, Ristomatti Ratian suunnittelema olkakassi sekä 2 kerää Elegant-lankaa, joista nyt sitten tein nämä sormikkaat.
Lehtikuvio on taas peräisin kirjasta Neulojan käsikirja.


Pahoittelen kuvanlaatua. Mieheni lähti työmatkalle Kyprokselle aikomuksenaan myös käydä samalla sukeltamassa. Meidän perheessä ainoastaan minun kamerani omisti suojapuvun, joten se lähti myös lomailemaan Kyprokselle. Ja jostain syystä vanhaa kameraani ei tunnu löytyvän niin mistään, joten jouduin tähän hätään ottamaan kuvan videokamerallani... missä ei tietenkään ole edes salamavaloa tahi muita peruskameran kikka kolmosia. Kuvaa on muokattu melkoisen rankalla kädellä, jotta tuosta lehtikuviosta saisi edes vähän selvää.

Lankaa meni yhteensä 16 grammaa, joten saan noista parista kerästä vielä muutamat sormikkaat.

Muistiin vielä itselle, että vaikka tekeekin ohjeen mukaan, niin ei sitä nyt tyhmä saa olla. Vasen käsi eroaa hieman oikeasta kädestä, joten voisi hieman miettiä minne sen peukalon laittaa... ja muistaa myös myöhemmässä vaiheessa minne tuli sekin sitten työnnettyä. Jep, periaatteessa minulla on kaksi oikean käden sormikasta joissa on vain eri puolilla tuo lehtikuvio. Mutta ei sitä huomaa ellei oikein kunnolla ala tiiraamaan peukalokiilan sijaintia.